Lokakuun positiivisia

Lokakuu on aina ollut yksi lempikuukausistani. Paitsi että siihen osuu syntymäpäiväni, niin olen aina pitänyt suomalaisesta lokakuusta. Rakastan ensimmäisiä kuura-aamuja, jäätyneitä rapakoiden pintoja, puiden kirkuvankeltaisia lehtiä ja kenties kuluvan syksyn viimeisiä aurinkoisia ja kirkkaita syyssäitä. Myös piilaaksolainen lokakuu on kiva kuukausi. Illat alkavat jo viilentyä. Saan alkaa etsiä neuletakkeja ja villapaitoja iltakäyttöön. Päivisin on kuitenkin vielä mukavan lämmin, usein suomalaisen kesäpäivän verran eli 21-23 astetta.

Nykyisin lokakuu on minulle kuitenkin myös hyvin ristiriitainen kuukausi. Siihen liittyy kaiken kivan ja kauniin ohella myös paljon kaipausta ja surua. Nyt päätin kuitenkin koota tämän vuoden lokakuun parhaita paloja eli katsahtaa päättyneen kuukauden mukaviin tapauksiin.

Kotipihan ruusuja.

Ruusut ja myöhäinen saalis kasvimaalta

Koko lokakuun olen saanut ensinnäkin nauttia pihamme ruusupensaiden kukoistuksesta. Leikkasinpa pariin otteeseen kukkia sisälle maljakkoon nenän ja silmän iloksi. 

Rytinällä alkaneen työkuvioni vuoksi syysviljelmät kasvimaalle jäivät kuitenkin tänä vuonna tekemättä. Meillä olisi täällä siis mahdollisuus kasvattaa monia kasvikunnan tuotteita kahdessa eri kaudessa, ensimmäinen keväällä, toinen syksyllä. Nyt kuitenkin sinä otollisimpana syysviljelyhetkenä, jolloin käsieni olisi pitänyt kouria multaa, ne haeskelivatkin kuumeisesti suomalaisen lukion oppimateriaalia. Koska viljelmät jäivät toteuttamatta, menin lokakuun alussa puhdistamaan kasvimaan talviteloilleen. Ja mitäs sieltä sitten löytyikään: vielä yksi satsi uusia perunoita! Oi että, olipa ihanan kesäiset maut!

Työkuviot

Myös kotiopettajattaren hommat ovat rullanneet alkukankeuksiensa jälkeen paremmin kuin hyvin. Kun aloitin opetuksen, oppilaani sanoi olevansa "kasin oppilas". Syyskuun lopussa hänellä oli jo ensimmäisen kurssin loppukoe. Kahlattavaa materiaalia meillä oli ollut rutkasti. Koetulos tuli lokakuussa: arvosanana upea yhdeksän! Sekä oppilas että hänen perheensä olivat oikein tyytyväisiä ja minä opettajana totta kai oikein iloinen oppilaani menestyksestä. Ja nyt perhe haluaisi jatkaa opetusyhteistyötä kanssani jopa alkuperäistä suunnitelmaa pidempään. Siinä on kuitenkin vielä paljon liikkuvia palasia, joten aika näyttää...

Lokakuussa pihapiirissämme on iltaisin alkanut hiiviskellä myös tämä kissuli. Emme tiedä, onko jonkun kotikissa, mutta ainakin kissa on leikattu. Sen kertoo korvasta poisleikattu kärki. Aivan mielettömän arka, mutta jatkamme sinnikkäästi ystävystymistä parhaimmalla mahdollisella kissakuiskaajan ammattitaidolla. :-) 

Suomi-ylpeys yllättävässä paikassa

Kenties muistatte, kun kesällä kirjoitin teille Piilaakson ensimmäisistä pullonpalautusautomaateista. Yksi kaunis lokakuinen päivä olin jälleen kerran viemässä pulloja automaattiin. Sain palautettua tasan yhden tölkin, kunnes kone meni jumiin. Automaatin näyttöön tuli ilmoitus huoltotarpeesta. Ja minulla edelleen täysi pullosäkki kourassa, argh. 

Sittenpä takaani asteli mies automaatin ääreen. Kysyi, mikä meni vikaan. Mies esittäytyi ja kertoi olevansa pullonpalautusautomaatteja valmistavassa yhtiössä töissä. Aukaisi automaatin etupaneelin ja kuvaili koneen anatomiaa minulle, hiukan jo yli omien kiinnostusrajojeni, kröhm. Masiinaa tutkiessaan mies janosi kuulla käyttäjäkokemuksiani. Kauanko olen masiinaa käyttänyt ja oliko minulla ollut PayPal-tili jo ennen pullopalautuksien aloittamista? (Täällä pullopalautusrahoja ei siis saa yhtä vaivattomasti kuin Suomessa, vaan palautusrahat pitää tulouttaa ensin mobiilisovelluksen kautta PayPal-tilille, josta ne sitten voi käyttää.) Mies teki ääneen johtopäätöksen, ettei PayPal ollut ainakaan minun kohdallani ollut se kynnyskysymys aloittaa palautuksia. Veikkaan, että yritys on saanut tästä aika paljon palautetta.

Mutta tuossa palautusautomaatilla tapahtui jännä reaktio. Yllättäen huomasin kehuvani suomalaista pullonpalautusautomaattia ja koko palautusjärjestelmää suorastaan rinta rottingilla. Kerroin miehelle, kuinka meillä Suomessa vastaavat laitteet ovat toimineet vaivattomasti jo vuosikaudet, ja kuinka meillä Suomessa saa palautusrahat niin sanotusti heti riihikuivana kouraan. Mies kuunteli korvat höröllä. Oli selvästi utelias kuulemaan alansa toiminnasta muualla maailmassa. 

Toki lopuksi kannustin miestä, että heidän kalifornialainen palautusautomaattinsa on paikallisittain ihan valtava askel eteenpäin, ja että pidän laitteesta ja ylipäätään pullojen itsenäisestä palauttamisesta automaattiin todella paljon. 

Lopuksi mies kiitti juttutuokiosta. Tällä kertaa masiina jäi kuitenkin edelleen tilttiin. Mies sanoi vastaavansa ohjelmistoista, mutta jumi vaikutti tällä kertaa olevan enemmän mekaaninen. Raahasin pullosäkin takaisin autoon, mutta mieli jäi siitäkin huolimatta iloiseksi. Pääsin olemaan ylpeä synnyinmaastani hiukan yllättävässä paikassa.

Kurpitsatarjontaa ruokakaupan edustalla.

Lahjakortti

Uusien perunoiden lisäksi tein lokakuussa myös toisen onnekkaan yllätyslöydön. Viimeisimmässä muutossamme olin pakannut sinne kuuluisaan "hyvään talteen" spa-lahjakortin. Siis muutossamme yli 3,5 vuotta sitten. Nyt tuo kortti osui käsiini senkin laatikosta. Olin sen aikoinani tarjouskampanjasta itselleni ostanut, mutta nyt jo tyystin unohtanut. Ehdinkin jo säikähtää vuosien laukkaamista, mutta onneksi lahjakortti näytti olevan voimassa aina vuoteen 2027. Vielä siis ehdin sen käyttämään, huh.

Akuutti hieronnan tarve minulla kuitenkin vastikään lykkääntyi. Ukkokultani oli nimittäin järjestänyt minulle syntymäpäiväni kunniaksi liudan yllätyksiä. Vuorokausi sisälsi monenmoista hemmottelua, muiden muassa saunomista ja rentouttavaa hierontaa spa-osastolla. 

Maanjäristys

Viime viikolla Piilaaksossa sattui myös hiukan isompi maanjäristys: 5,1 magnitudia. Järistyskeskus sijaitsi kotoamme vain 34 kilometrin päässä. Henkilö- ja rakennusvahingoilta alueella onneksi vältyttiin, mutta järistys oli Piilaaksossa kokemistamme suurin.

Miksi olen valinnut maanjäristyksen mainitsemisen lokakuuni parhaimmistoon? Peruste ei tietenkään ole varsinainen järistys, vaan se, että kehitys on kehittynyt. Tällä kertaa sain nimittäin ensimmäistä kertaa järistyksestä ennakkovaroituksen puhelimeeni. Toki se tuli vain muutamia sekunteja ennen kuin järähti, mutta tuli joka tapauksessa.

Ennakkovaroitus tuli ShakeAlert -järjestelmän kautta. Se on nykyään automaattisesti sisäänrakennettuna kaikissa Android-käyttöjärjestelmissä ja iPhone-puhelimiin sen voi asentaa erillisenä sovelluksena. Tätä varhaisvaroitusjärjestelmää ylläpitää Yhdysvaltain geologinen tutkimuskeskus kumppaneineen ja sillä pyritään ennakkovaroittamaan ainakin meidän alueen eli USA:n länsirannikon maanjäristyksistä parhaan tietämyksen mukaan.

Maanjäristysten ShakeAlert-ennakkovaroitusviesti avattuna. Koska viesti tuli ennen järistystä, oli sen suuruuskin vasta vain arvio. Lopullinen koko oli 5,1 M.

Halloween ja zombeilua

Lokakuu on tietenkin ollut myös amerikkalaisten halloween-juhlan ja kurpitsakoristeiden aikaa. Tänä vuonna osallistuimme ystäviemme kutsumina myös Zombie Crawl -tapahtumaan. Oli hauskaa! Minä taisin maskeerausten lopputulemana esittää kuollutta kissaa. Kissarekvisiittaa päähän ja käsiin, kalmankalpeat kasvot, maalatut kissanviikset ja tekoverta valumaan suupielistä, hahah.

Omakotitalon julkisivun kokoinen Mikki Hiiri -valokoriste on Yhdysvalloissa ihan fine. :-D

Lopuksi vielä huvittava, ellei jo tragikoominen tapaus:

Kortti kummipojalle

Lähetimme lokakuussa myös syntymäpäiväkortin kummipojallemme Ouluun. Kortti oli amerikkalainen, siis paksu ja muutamia leikkisiä toimintoja sisältävä. Päätimme postittaa sen kaiken varalta postitoimistosta. Jos ensinnäkin postimaksu paksummalle ja hiukan painavammalle kortille olisi isompi ja toisekseen, että kortti menisi varmemmin perille ajoissa. 

Ensimmäinen ylläri-pylläri tuli postitoimistossa. Kirjekuoressa oleva postikortti tulkittiin ilmeisesti paketiksi ja sen lähetys maksoi yli 17 dollaria. Lisäksi jouduimme täyttämään pakettikaavakkeen, jossa kysyttiin lähettäjän ja vastaanottajan tietojen lisäksi paketin sisältö ja hinta: postikortti, yhdeksän dollaria. No, eipä tässä vielä kaikki. Tänä aamuna kummipojan isä lähetti kuvan. Olivat saaneet tullauspyyntöilmoituksen 56 gramman paketista. Siis poikansa syntymäpäiväkortista. Voi tatti soikoon tätä touhua! En oikeasti tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa...

Tällaisia lokakuun kuulumisia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!