Ensimmäinen pullonpalautus Kaliforniassa, wuhuu!

Kun muutimme kahdeksan vuotta sitten Piilaaksoon, olin suorastaan tuskastunut paikalliseen kierrätykseen. Kuinka onnettomissa lapsenkengissä se vielä oli, kun verrokkeina olivat Suomen toimivat paperinkeräykset ja pullonpalautusautomaatit jokaisen ruokakaupan tuulikaapissa. Kahdeksassa vuodessa Suomessa asiat ovat edenneet, mutta niin ovat täälläkin. On tärkeä huomioida, että tarkastelen asiaa ainoastaan kalifornialaisten ja vielä tarkemmin piilaaksolaisten asuinkaupunkieni näkökulmasta. Kierrätyksen taso on USA:n eri osavaltioissa jokaisessa aivan oma lukunsa. Eroja löytyy jo Kalifornian sisälläkin, sillä tietyt kierrätyssäännöt voivat olla jopa kaupunkikohtaisia. Lisäksi keskityn postauksessani lähinnä pullojen palauttamiseen, sillä se on ottanut nyt aimoharppauksen eteenpäin.

Kahdeksan vuotta sitten kotikaupungissani ainoa tapa kierrättää pulloja ja saada niistä pantti olisi ollut viedä pullot suhteellisen kaukana sijaitseviin keskitettyihin kierrätyskeskuksiin. Kaliforniassa yhden pienen muovipullon tai tölkin pantti on vain viisi dollarisenttiä. Isommista, yli 24 oz (710 ml), pulloista se on kymmenen. Niinpä tuolloin arvioimme, että meidän olisi pitänyt täyttää henkilöautomme lattiasta kattoon pulloilla, ja kenties vähän ylikin, että saisimme edes kierrätyskeskukseen ajamiseen kuluneet bensarahat takaisin. Ja kenellä sitten on sellaisia säilytystiloja pullojen hamstraamiseen? Tuolloin meillä ei ollut autotallia, ainoastaan pientä komeroa muistuttava ulkovarasto.

Pullopantit osavaltiokohtaisia

Pullopantteja koskevat lait ovat Yhdysvalloissa osavaltiokohtaisia ja tällä hetkellä pantit ovat käytössä vain kymmenessä osavaltiossa. Esimerkiksi Michiganin ja Oregonin osavaltiot pistävät Kaliforniaa paremmaksi, sillä heillä pullopantin suuruus on minimissään aina 10 dollarisenttiä. Sanon paremmaksi, sillä suurempi pantti motivoi luonnollisesti pulloja myös palauttamaan. Alla olevan taulukon palautusprosentit tukevat ajatustani. Myös Kaliforniassa on ollut keskusteluja pullopantin korottamisesta. 

USA:n osavaltiot, joissa on käytössä pullopantit, niiden suuruus sekä pullojen palautusprosentti. Lähde Tomra.com.

Pullonpalautusautomaatti, jihuu!

Nyt yhden läheisen ruokakauppamme sisääntuloaulaan oli ilmestynyt pullonpalautusautomaatti Olyns. Se on ihka ensimmäinen, jonka Kaliforniassa asuessani näen! Niinpä otin selvää, kuinka automaatti toimii ja olen sitä jo käyttänytkin. Askel on harppaus eteenpäin, mutta aivan yhtä vaivattomasti palautus ei täällä onnistu kuin Suomessa.

Pullonpalautusautomaatti Piilaaksossa. Etuseinässä 65 tuuman HD videonäyttö.

Palauttaminen

Aloittaaksesi pullojen palauttamisen, pitää ensin ladata puhelimeen tarvittava sovellus. Ah, kuinka 2020-lukua! Sen lisäksi tarvitsee myös PayPal-tilin. Pullopalautuskorvaukset kerääntyvät ensin mobiilisovellukseen, josta ne voi sitten tulouttaa PayPal-tilille. Palautusautomaatti aktivoidaan matkapuhelimen NFC-yhteydellä. 

Minulla PayPal-tili jo onneksi oli, mutta hiukan huvitti, kun palautuksia hoitavan yrityksen sivustolla usein kysytyissä kysymyksissä oli, että entäpä jos ei ole PayPal-tiliä. Vastauksena annettiin, että tilin perustamiseen menee vain minuutti.

Kyseisen tilin perustaminen on siis vaatimus, ei vaihtoehto. Tämä rajaa pullonpalauttajista pois esimerkiksi kaikki laitapuolen kulkijat, jotka voisivat ehkä rahaa hankkiakseen kerätä pulloja ja tölkkejä kaduilta ja luonnosta pois roskaamasta. Tuskinpa heillä on ensinnäkään kännyköitä, saati PayPal-tiliä, jolle rahoja sitten saisi.

Lisäksi yhdelle käyttäjälle on asetettu palautusten päiväkohtainen maksimimäärä, 50 palautusta/tili/päivä. Eli Kaliforniassa 2,50 - 5,00 dollaria päivässä. Mitään rahan rytkettä pullojen palauttaminen ei täällä siis todellakaan ole, sillä palautuskorvaukset ovat pieniä.

Kuva mobiilisovelluksesta. Tämän kahden taalan ansaitsemiseksi tarvitsi palauttaa "vain" 40 tölkkiä! Siis iso kassillinen. Onneksi yksi palautusautomaateista sijaitsee lähellä ja voin tehdä samassa yhteydessä ruokaostokset.

Itselleni palautusrahoja motivoivampaa on kuitenkin sovelluksesta seurattava henkilökohtainen hiilijalanjälki. Tai siis hiilidioksidipäästöt, joita omat palautukset uusiokäytössä tulevat säästämään. Ympäristövaikutuksia voi seurata myös kaikkien Olyns-palauttajien aikaansaannoksena:

Ja tietenkin, pitäähän palauttajien kesken olla oma community, yhteisö, kun USA:ssa ollaan. Eli antamalla itselleen sovelluksessa kutsumanimen, voi alkaa tavoitella superpalauttajan titteliä aktiivisuusseurannassa. Hihih, kaikkea kanssa! Samoin yhteisöön voi kutsua omia kavereita sähköpostiosoitteella. Että alkaako tästä muodostua jokin pullonpalauttajien oma somekanava?

Yritys taustalla ja sen rajallinen kapasiteetti

Yritys, joka palautusautomaatteja hoitaa ja tyhjentää, saa tällä hetkellä tulonsa ainoastaan mainoksista. Automaateissa on 65 tuuman HD videonäyttö, johon voi ilmeisesti ostaa mainostilaa. Toivon todella, että mainostajia löytyisi ja tämä toiminta pysyisi hengissä. Kun katsoo tätä juomapullojen ja -tölkkien määrää... Täällä meillä kun jopa vettä joudutaan toisinaan juomaan ostopulloista. 

Myös palautusautomaatteja on vielä tällä hetkellä hyvin rajallinen määrä. Isolla South Bayn alueella vain muutama. Myös yksittäisen palautusautomaatin vastaanottokyky on hyvin rajallinen. 

Positiivista on, että yrityksen nettisivuilta voi reaaliaikaisesti seurata, onko lähisäiliössä tilaa. Ja tietenkin, kun itselläni oli tarkoitus ensimmäisen kerran lähteä pulloja palauttamaan, niin lähisäiliöt olivat tietenkin jo tukossa. Lisäksi nettiseurantani osoitti, että viikonloppuna palautus oli aika toivotonta. Säiliöt täyttyivät jopa alle tunnissa tyhjennyksen jälkeen. Arkipäivinä automaateissa näytti olevan tilan puolesta paremmat palautusmahdollisuudet.

Vihreä ympyrä on automaatti, jossa on tilaa, punaiset ovat täynnä. Harmaat puolestaan osoittavat, minne palautusautomaatteja on lähitulevaisuudessa tulossa. Neljän jo toiminnassa olevan automaatin kattama alue on aika laaja: itäisimmän ja läntisimmän palautuspisteen välimatka on noin 13 mailia eli 21 kilometriä. Ottaen huomioon, että samalla alueella asuu arviolta sellaiset vajaa pari miljoonaa ihmistä, niin automaatteja ei todellakaan ole vielä runsaasti.

Lisäksi tuumasin, että liekö pelkkää sattumaa, että automaatteja ollaan lisäämässä nimenomaan nykyisten automaattien eteläpuolelle. Nimittäin karttakuvan vasemmassa yläkulmassa sijaitsee koko Yhdysvaltain kallein postinumeroalue ja pari muutakin erittäin tyyristä asuinaluetta. Onko siis ajatuksena, etteivät raharikkaat lähtisi viiden sentin pullopalautuksia viemään? No, tämä ihan vain omia ajatuksiani. Varmaan automaattien maantieteellisille lokaatioille on jokin muu järkevä, esimerkiksi logistinen selitys.

Hyvä alku, vaikka vielä vähän ontuu

Ollaanhan tässä nyt ottamassa suorastaan kengurunloikkaa eteenpäin, mutta on systeemissä mielestäni vielä monta kohtaa kehitettävänä. Ainakin nämä tulevat mieleen:

1) Aloituksen hankaluus ja rajallisuus.

Aloittaaksesi pitää ensin ladata puhelimeen sovellus ja perustaa PayPal-tili, jos ei sitä entudestaan jo ole. Rahoja ei siis saa ns. heti käteen. Sovelluksen ja tilin vaatimus rajaa käyttäjiä.

2) Palautuskorvausten määrä.

Tällä hetkellä yksittäisestä palautuksesta suomalaisittain katsoen saa vähän rahaa, joskin Kalifornia on väläytellyt palautuskorvauksen kasvattamista. Monikaan ei varmasti näe palauttamista motivoivaksi, varsinkaan seuraavasta syystä:

3) Automaattien pieni vastaanottokyky.

Tällä hetkellä yksittäisen palautusautomaatin säiliö on oman nettiseurantanikin mukaan aivan liian riittämätön. Automaatin säiliöön mahtuu 1 000 muovipulloa, 830 tölkkiä ja 50 lasipulloa. Tällä väkimäärällä ne siis täyttyvät nopeasti. Isona plussana tosin se, että automaatteja näytettäisiin tyhjennettävän jopa useamman kerran päivässä.

4) Automaatteja on vähän.

Kun ajatellaan väkimäärää ja kuinka paljon Piilaaksossa ja Kaliforniassa kuitenkin asuu ympäristötietoisia ja kierrätyshaluisia ihmisiä, niin automaattien lukumäärä on vielä aivan liian vähäinen. Toki on pullot eroteltu muista roskista ja kierrätetty täällä jo pitkään ainakin omissa asuinkaupungeissani, etteivät ne sentään sekajätteeseen mene. Toisaalta ymmärrän, että jostakin täytyy ponnistaa ja toivonkin tälle toiminnalle pitkää ikää ja voimakasta kasvua.

Kenties yritän jatkossa tähdätä omia ruokakauppakäyntejäni hetkeen, jolloin läheisessä pullonpalautusautomaatissa on tilaa. Ei niinkään se kahiseva, mutta ainakin tuota oman palautustoiminnan ympäristövaikutusta on ollut mukava seurata.

Tällaisia tuulahduksia Piilaaksosta tällä kertaa. Nyt sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!