Käärmekammoisen vikatikki

Helmikuun alussa 25-vuotiaalla maastopyöräilijällä Etelä-Kaliforniassa kävi äärimmäisen huono tuuri. Mies pysähtyi pyöräilypolulle, horjahti jostakin syystä puskaan ja sai kalkkarokäärmeen pureman. Mies pääsi sairaalaan, mutta vajosi hetimiten koomaan. Hoidosta huolimatta reilu kuukausi myöhemmin mies kuoli.

Maaliskuussa raportoitiin Etelä-Kaliforniassa toinen kalkkarokäärmeen pureman aiheuttama kuolema. Tällä kertaa hiukan alle 50-vuotias nainen menetti henkensä. On huomattava, että yleensä koko Yhdysvalloissa käärmeen aiheuttamia kuolemantapauksia vuodessa on yhteensä vain viisi kappaletta. Nyt vuoden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana niitä oli sattunut Etelä-Kaliforniassa jo kaksi.

Myös eteläkalifornialaisen ulkoilupuiston puistonvartijan mukaan käärmepuremien aiheuttamia hälytyksiä on tullut nyt poikkeuksellisen tiuhaan, jo neljä kappaletta tämän kevään aikana. Hän ei muista pitkän työuransa ajalta vastaavaa. Vilkkaaseen käärmekevääseen vaikuttaa varmasti osaltaan maaliskuussa nopeasti nousseeet lämpötilat. Kaliforniassa tehtiin monin paikoin lämpöennätyksiä. Meilläkin oli puolitoista viikkoa jopa yli 30 asteen lukemia.

Kaliforniassa on useampia kalkkarokäärmeiden alalajeja ja niiden myrkky vaikuttaa hieman eri tavoin. Kuvalähde täältä.

Olimme sopineet mennä naisporukalla haikkaamaan pääsiäisviikon maanantaina. Sunnuntaina illalla viimeisimpinä uutisina silmiini scrollautui tuo kuolemantapaus nro 2. Tämä aiheutti väistämättä minulle käärmekammoiselle sykkeen nousua, sillä edellisestä omasta kalkkarohavainnostani ei ollut kauaakaan. Alle kaksi viikkoa. Lisäksi olimme sopineet mennä reippailemaan samalle alueelle, missä juuri edellisellä kerralla törmäsimme tuohon äkäiseen baby-kalkkaroon. 

Tuo pieni käärme oli linnoittautunut keskelle leveää polkua ja näytti ensin aivan oksalta. Oli kooltaan paksuhkon kuulakärkikynän luokkaa ja pituudeltaan noin 30 cm. Ja maastoutunut avoimelle ja aurinkoisella polun kohdalle käsittämättömän hyvin. Onneksi yksi meistä huomasi käärmeen ajoissa. Luikertelija ennätti kuitenkin jo vetäistä itsensä äkisti hyökkäysasentoon, kun sitä lähestyimme. Lopulta käärme liukeni polun viereiseen heinikkoon. Tämä oli karmaiseva kokemus, jonka sulatteluun minulla meni pitkän aikaa. Ja paikan päällä me kaikki saimme tapauksesta kylmänväreitä useiksi minuuteiksi, vaikka lämmintä taisi olla jo yli hellelukemien. Kuvaakaan ei kukaan kyennyt siinä tilanteessa käärmeestä ottamaan.

Kalkkaroista iältään nuoret ovat niitä kaikkein vaarallisimpia, sillä ne eivät osaa vielä säädellä myrkkynsä määrää. Niinpä se puraistessaan päästää kaiken myrkyn, kun vanhemmat säätelevät sitä vaikkapa sitten useampaan perättäiseen puraisuun. Olimme nyt maanantaiksi kuitenkin valinneet saman haikkialueen kuin viimeksi juuri siksi, että siellä polut olivat leveitä ja mahdolliset käärmeet olisi helpompi huomata. Uutisjuttu Etelä-Kalifornian kuolemantapauksesta sai minut nopeasti valveille, vaikka nukkumaanmenoaika oli jo käsillä. Sydän pamppaili.

Koska uni ei tullut pitkään aikaan, tartuin uudestaan puhelimeeni. Nyt some syötti minulle artikkelin, kuinka tulee oikeaoppisesti toimia, jos kalkkarokäärmee puraisee. Artikkeli oli todella informatiivinen, mutta että tartuin siihen myöhään illalla, oli virhetikki. Kauhukuvat edellisestä ja seuraavan aamun haikista pitivät minut hereillä vielä pitkään. Olin varma, että seuraavana aamuna törmäisimme jälleen kalkkaroon ja onni ei olisi tällä kertaa enää mukana. Tiedättehän, kun iltaisin ja öisin ajatus lähtee laukalle, niin sitten se myös lähtee... 

Jutussa ruodittiin vielä kuolleen maastopyöräilijän tapausta. Hän oli tehnyt sen perustavanlaatuisen virheen, että oli lähtenyt pureman jälkeen itse pyöräilemään kohti hoitopaikkaa. Tällainen liikunta ja oletettu stressitila saa myrkyn vain leviämään nopeammin elimistössä. Tärkeintä olisi pitää pureman saanut raaja täysin liikkumattomana ja hankkia apua paikan päälle. Tämä oli hyvä muistutus itselle. Pureman sattuessa pitäisi osata rauhoittua...

"No mutta vastamyrkkyhän pelastaa..." 

Olin tiennyt vastamyrkyn kalleudesta ja hankaluudesta saada, mutta en sitä, ettei vastamyrkyn saanti olekaan kaikelta pelastava tekijä. Käärmeen myrkky alkaa aiheuttaa välittömästi elimistössä tuhoja kuten kudos- ja verisuonivaurioita, mikä aiheuttaa kivuliasta ja nopeaa turvotusta. Vastamyrkky pystyy kuitenkin ehkäisemään ainoastaan vastamyrkyn antamisen jälkeen syntyviä vaurioita, ei siis korjaamaan jo aiheutuneita tuhoja. Niinpä jokainen minuutti tapaturman jälkeen on arvokas. 

Artikkelissa kerrottiin myös se tosiasia, ettei jokaisessa terveyskeskuksessa tai sairaalassa välttämättä ole vastamyrkkyä edes saatavilla. Lääkkeellä on tietenkin omat vanhentumispäivämääränsä eli se ei kestä hyllytavarana loputtomiin. Lisäksi yhden pienen vastamyrkkylääkepullon perushinta on noin 3 000 dollaria, mutta sairaalat voivat veloittaa siitä 5 000 dollarista jopa 15 000 dollariin. Ja kun yksi lääkepullo ei vielä auta. Yleensä hoito aloitetaan pistämällä 4 - 6 pullollista lääkettä, joten jo tämä vaihe voi maksaa pahimmillaan useamman kymmenen tuhatta dollaria. Monet potilaat tarvitsevat kuitenkin jopa 10 - 20 pullollista vastamyrkkyä, vakavat tapaukset jopa 25 tai enemmän. Niinpä kalkkaropureman hoito voi siis tulla todella, todella kalliiksi. 

Jutussa rikottiin myös monia urbaaneja legendoja, mitä ei pidä tehdä pureman sattuessa. Ei pidä esimerkiksi yrittää imeä myrkkyä puremakohdasta pois tai tehdä siihen minkäänlaista viiltoa myrkyn ulos valuttamiseksi. Jos pureman saa, myrkky on jo lähtenyt leviämään nestekierron, ei verenkierron, kautta. Myöskään minkäänlaiset paine- ja puristussiteet eivät ole hyväksi. Ja kalkkarokäärmeen puremiin ei pidä käyttää minkäänlaista käärmepakkausta, jos sellaisia mahdollisesti on vielä myynnissä.

Kello oli jo yli puolenyön, mutta artikkeli piti minut hereillä aamuyön puolelle. Olin jo aikeissa jänistää ja perua koko haikin omalta osaltani. Käärmekammoni oli kasvanut yön hiljaisina tunteina äärimmilleen. Mutta aamulla muutaman tunnin yöunen jälkeen tartuin härkää sarvista, päätin mennä haikille mukaan, ja mikä onni, tällä kertaa ei käärmeen käärmettä, huh. Olin voittanut pelkoni ainakin tällä erää. Bonuksena näimme haikillamme sen sijaan pieniä karitsoja, jotka pomppivat vallattomina läheisen maatilan aitauksessa. Olivathan se supersuloisia!

Tällainen tapaus tältä viikolta. Te, jotka asutte kalkkarokäärmealueella, kannattaa ehdottomasti lukea tämä valaiseva Coloradon The Survival Universityn artikkeli, jos ette vielä ole lukeneet. 

Käärmekarmeuksista huolimatta toivotan kaikille lukijoilleni mukavaa ja käärmeetöntä pääsiäisen aikaa, ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!  

Kalifornian kalkkarokäärmekausi kuumimmillaan

Nyt kun oma inhokkini käärme on blogissani jo kertaalleen mainittu, niin nostanpa oikein ns. kissan pöydälle. Tosin itsehän mieluummin nostaisin ne käärmeet vaikka heinäseipäisiin, niin etova elukka se minulle on. Joo, joo, viaton luontokappale, eikä ole tehnyt minulle mitään pahaa. Niin, ei vielä!

Klumps! Se minulta kuului kurkusta, kun oma asuinpiirikuntamme Santa Clara antoi varoituksen ns. käärmekauden alkamisesta. Myrkyllinen kalkkarokäärme (rattlesnake) on täällä varsin yleinen, joten päätinpä itsekin lukaista ohjeet, miten tulee toimia, jos purema pääsee yllättämään. Ja mistä se tällainen käärmekauden alkaminen oikein johtuu?

Viime kesänä patikointipolulla tuli tämä kyltti vastaan. Ei naurattanut.

Käärmekauden käynnistyminen

Kun säät lämpenevät Kaliforniassa kunnolla, saa se ihmiset ulkoilemaan enemmän. Lämmin sää ei houkuttele pelkästään ihmisiä, vaan luonnossa tahtoo sitten vilistää muitakin luontokappaleita. Kuuma ilma saa nimittäin myös käärmeet aktivoitumaan ja näin käärmekausi alkaa.

Kalkkarokäärmeen sanotaan hakeutuvan kuumalla ilmalla varjoisiin paikkoihin ja taas viileämmällä se suosii aurinkoisia länttejä. Hyvät hyssykät sentään! Sillähän on täsmälleen samanlaiset käyttäytymismallit kuin minulla, Pohjois-Suomesta kotoisin olevalla ulkosuomalaisella! Ainekset törmäyskurssiin käärmeen kanssa ovat siis kasassa. 

Parempi ottaa selvää, kuinka toimia, jos pureman kohteeksi joutuu.

Kuinka suojautua?

Paras tapa suojautua käärmeiltä on tietenkin pitää silmänsä auki, varustautua paksupohjaisilla, korkeavartisilla ja umpinaisilla kengillä sekä pitkillä housuilla. Nii-in, helteillähän se tekee mieli just pitkälahkeiset housut pukeakin...

Vaikka suojautumiskeinot ovat varmastikin yleisessä tiedossa ja ihan maalaisjärjelläkin hoksattavissa, kertovat Yhdysvaltain vuositilastot kuitenkin omia lukujaan. Viralliset tilastot (U.S. National Library of Medicine) nimittäin osoittavat, että Yhdysvalloissa saa vuosittain noin 7000 ihmistä myrkyllisen käärmeen pureman. Näistä puremista 0,2% (yksi 500:sta) johtaa vakaviin vammoihin eli koko Jenkkilän tasolla näitä vakavien vammojen tapauksia on onneksi kuitenkin vain 14 tapausta. Meidän piirikunnassamme Santa Clarassa viime vuonna myrkkykäärmeen puremia sattui kolme, jotka kaikki saatiin hoidetuiksi onnistuneesti.

Ja tältähän se itse paholainen, kalkkarokäärme näyttää. Kuva otettu Kron4.com-uutissivustolta.

Hoitona KKK? Ei missään nimessä!

Olin aikeissa laittaa tämän postaukseni otsikoksi KKK - Kalifornian kalkkarokäärmekausi kuumimmillaan, mutta tulin nopeasti toisiin aatoksiin. Nimittäin, meille suomalaisille tuttua KKK-hoitosääntöä eli "kylmä, koho, kompressi" ei pidä missään nimessä toteuttaa myrkkykäärmeen purtua! Itselleni isoimpana yllätyksenä näissä hoito-ohjeissa oli, ettei kiristyssidettä saa laittaa! Tuon ohjeen kohdalla olisin saattanut itse toimia hätätilanteen sattuessa väärin. Niinpä on kenties hyvä kertoa tai kertailla tässä nyt muillekin nämä toimintaohjeet, jos luonnonhelmassa sattuu huonosti käymään.

Ohjeet pähkinänkuoressa

Käärmeen purtua tärkeintä on yrittää pysyä rauhallisena, liikuttaa puremakohtaa mahdollisimman vähän ja soittaa hätänumeroon 911. Ylipäätään pureman saaneen henkilön tulisi liikkua ja ponnistella mahdollisimman vähän. Puremakohdan ympäriltä pitää poistaa mahdolliset kiristävät esineet (esim. sormukset) ja lisäksi vaikkapa itse tehty tukilasta helpottaa puremakohdan pitämistä liikkumattomana. 

Olisi hyvä, jos suinkin pystyy kuvailemaan käärmeen ulkonäön jo hätänumeroon 911 soitettaessa. Näin mahdollinen vastamyrkky osataan varata oikeaan paikkaan valmiiksi. Jos puremakohta turpoaa ja alkaa tulla iho-oireita kuten punoitusta, on todennäköisimmin kyseessä myrkyllinen käärme. 

Ja mitä EI SAA TEHDÄ, on yrittää poistaa myrkkyä millään kotikutoisilla konsteilla, kuten imemällä tai viiltämällä ihoa puremakohdasta. Puremakohtaa ei saa nostaa yli sydämen korkeuden, siihen ei saa laittaa puristussidettä, eikä sitä saa hautoa kylmällä. Nämä jälkimmäiset toimenpiteet vain vilkastuttavat myrkyn leviämistä. (Itse olisin saattanut ennen näihin ohjeisiin tutustumista ottaa luonnostaan esiin myös kylmähauteen, mikä olisi väärin!) Myöskään kipulääkettä tai verenkiertoa vilkastuttavia piristeitä (stimulants) ei saa potilaalle antaa ennen lääkärin lupaa. 

Kuolleen käärmeen kohtaaminen

Se, mikä myös yllätti annetuissa ohjeissa oli kuolleen käärmeen kohtaamisesta annettu varoitus. Käärmeen kuoltua sen päätä on syytä edelleen varoa, sillä käärmeellä säilyy puremisrefleksi vielä useita tunteja kuolemansa jälkeen. O-ou! Niinpä kuolleen käärmeen pään härppiminen ja koskettelu voi johtaa samaan lopputulokseen kuin elävänkin käärmeen. Tätäkään en ollut ennestään tiennyt. Hui!

Olen liittänyt tämän postaukseni loppuun vielä alkuperäisen ja kattavamman toimintaohjeen (lähde: U.S. National Library of Medicine) englanninkielisenä. En alkanut ohjetta sanasta sanaan suomentamaan, ettei sitten kukaan valopää keksi haastaa minua amerikkalaiseen tyyliin oikeuteen, jos suomentamissani ohjeissa olisi joku vivahde-ero alkuperäiseen verrattuna.

Sitten vielä yksi tuore esimerkki myrkkykäärmeen pureman hoidosta ja hoidon kustannuksista.

Hoito on oikeasti kal-lis-ta

Heinäkuun lopussa raportoitiin tollosta amerikkalaisturistista Yellowstonen kansallispuistossa. Mies oli saanut kuningasidean ottaa selfien elävän kalkkarokäärmeen kanssa! Jep! No, arvannette kuinka tuossa sitten kävi. Käärme voitti ja puri miestä hauikseen. 

Mies hakeutui hoitoon ja jäi lopulta henkiin. Hän sai kuitenkin yli 150 000 dollarin hoitolaskun, jossa pelkästään häneen käytetyn vastamyrkyn osuus oli yli 83 000 dollaria! Onhan siinä voinut taas jonkin verran hengityskatkoksia tulla, kun on laskunsa loppusummaa mutustellut. Enkä tiedä, korvaako mikään amerikkalainen sairasvakuutus tällaista selvästi itseaiheutettua onnettomuutta ja sen hoitokustannuksia. Jutun tollosta turistista voi halutessaan lukea täältä.

Mutta hei, pelkkä käärmeen ajattelukin saa verenpaineeni nousemaan, mutta tunnetusti akvaarion katselu rauhoittaa niin mieltä kuin verenpainettakin. Tästä syystä tämän karmean postaukseni päätteeksi vielä kiva kuva Montereyn Aquariumista.

Bul-bul-bul.

Toivotan kaikille turvallista kesän jatkoa ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


*  *  *  *  *  *   U.S. National Library of Medicinen antamat ohjeet  *  *  *  *  *  *

WHAT TO DO
1. Keep the person calm. Reassure them that bites can be effectively treated in an emergency room. Restrict movement, and keep the affected area below heart level to reduce the flow of venom.

2. If you have a pump suction device (such as that made by Sawyer), follow the manufacturer’s directions.

3. Remove any rings or constricting items, because the affected area may swell. Create a loose splint to help restrict movement of the area.

4. If the area of the bite begins to swell and change color, the snake was probably venomous.

5. Monitor the person’s vital signs — temperature, pulse, rate of breathing, and blood pressure — if possible. If there are signs of shock (such as paleness), lay the person flat, raise the feet about a foot, and cover the person with a blanket.

6. Get medical help right away.

7. Bring in the dead snake only if this can be done safely. Do not waste time hunting for the snake, and do not risk another bite if it is not easy to kill the snake. Be careful of the head when transporting it — a snake can actually bite for several hours after it’s dead (from a reflex).

DO NOT
Do NOT allow the person to become over-exerted. If necessary, carry the person to safety.
Do NOT apply a tourniquet.
Do NOT apply cold compresses to a snake bite.
Do NOT cut into a snake bite with a knife or razor.
Do NOT try to suck out the venom by mouth.
Do NOT give the person stimulants or pain medications unless a doctor tells you to do so.
Do NOT give the person anything by mouth.
Do NOT raise the site of the bite above the level of the person’s heart.

WHEN TO GET MEDICAL ATTENTION
Call 911 or your local emergency number if someone has been bitten by a snake. If possible, call ahead to the emergency room so that antivenom can be ready when the person arrives.

(Source: U.S. National Library of Medicine)

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *