Sain kuitenkin lähtöpäivän aamuna Kaliforniassa ylimääräisiä sydämentykytyksiä aivan muusta syystä. Sellaisia vähemmän kivoja. Kello 8 aamulla sain amerikkalaisen pankkini lähettämän teksiviestin, olenko parhaillaan käyttämässä yhtä luottokorttiani huoltoasemaketjulla X. Tekstiviestistä kävi ilmi vain huoltoasemaketjun nimi, ei tarkkaa fyysistä sijaintia. Vastasin viestiin välittömästi, että en ole. Sain heti vastausviestin takaisin, että korttini käyttöä on nyt rajoitettu ja ohjeen mennä verkkopankkiin jatkotoimenpiteitä varten. Tapaus karisti viimeisetkin unihiekat silmistäni!
Verkkopankista kävi ilmi, että luottokorttiani oli todella yritetty väärinkäyttää ja jopa kahdesti sinä aamuna. Molemmat yritykset olivat tapahtuneet sanjoselaisten huoltoasemien tankkausautomaateilla. Amerikassa huoltoasemien automaatit lähettävät ensin yhden dollarin testilaskutuksen varmistaakseen, että veloitettavalla kortilla on katetta. Jos yhden dollarin testilasku menee läpi, tankkaus ja isomman laskun veloitus onnistuu. Ilmeisesti pankit seuraavat myös jonkin verran maantieteellisiä tankkauspaikkoja. Ainakin, kun ukkokulta oli aloittamassa tankkausta Floridan Miamissa, hänkin sai silloin pankin hälytysviestin puhelimeensa, oliko tankkaamassa juuri kyseisellä asemalla. Ukkokullan vastatessa, että oli, luottokorttilaskutus meni läpi ja tankkaus onnistui. Siinä tosin epäilyksen saattoi aiheuttaa tankkaus eri osavaltiossa (jotkut amerikkalaiset pankit nimittäin käsittelevät eri osavaltioita kuten ulkomaita). Nyt minun luottokortillani yritettiin kuitenkin tankata samassa osavaltiossa, yhdessä naapurustokaupungeistamme.
Amerikassa automaatit myös kysyvät tankatessasi luottokorttiin liitetyn osoitteen 5-numeroista postinumeroa. Luit oikein, ei siis mitään 4-numeroista pin-koodia. Tämän vuoksi ulkomaiset luottokortit eivät useimmiten käykään amerikkalaisien huoltoasemien itsepalvelutankkausautomaateissa. Ilmeisesti luottokorttini kohdalla oli nyt myös annettu väärä postinumero ja hälytys puhelimeeni tuli.
Joka tapauksessa nyt verkkopankissani näkyi kahdelta eri huoltamoketjulta yhden dollarin veloitusyritykset. Molemmat laskutusyritykset olivat onnekseni kuitenkin hylätty, varmaankin koska reagoin pankin tekstiviestiin välittömästi. Verkkopankissa oli väärinkäytöstapauksen johdosta täytettävä lisätietolomake luottokorttini käytöstä, esim. missä ja milloin viimeksi olin sitä käyttänyt ja onko luottokortti hallussani edelleen. Koska väärinkäytös oli ilmeinen, luottokorttini meni siis sulkuun ja pankki lähettää automaattisesti uuden kortin uusilla numerosarjoilla.
Mielenkiintoisen tästä luottokorttini väärinkäytösyrityksestä teki se, etten ollut poistanut kyseistä luottokorttia lompakostani yli kuukauteen. En myöskään käytä ko. korttia missään nettikauppaostoksissa. Niinpä todennäköisin tapa, jolla luottokorttini tiedot on saatu, on ollut RFID-etäluenta. Jos korttini olisi skimmattu jossakin laitteessa, vaikkapa juuri bensa-automaatilla, niin aika erikoista, että tietoja yritettäisiin hyväksikäyttää vasta näin 1 - 1,5 kk myöhemmin.
Kun epäilys alkoi nopeasti kallistua RFID-etäluvun avulla tapahtuneeseen tietojen varastamiseen, iski tietenkin paniikki olivatko muut korttini kokeneet saman! Niinpä jouduimme samaisena aamuna käymään kaikkien luottokorttiemme viimeisimmät käyttökohteet nettipankeista (Suomi ja USA) lävitse. Onneksi niistä ei kuitenkaan löytynyt mitään eriskummallista. Joka tapauksessa se, että juuri ennen matkustamista yksi luottokorteistasi menee sulki, poikki ja kaput, ei ollut mitenkään kiva juttu. Hyvä, että minulla oli vielä muita luottokortteja käytettäväksi ja jopa suomalainen pankkikorttikin löytyy.
![]() |
| Joskus riihikuiva raha voi pelastaa tilanteen, varsinkin matkustaessa. |
Hullunkurista
Pelastava tekijä
Pitäkäähän siis varanne, sanan varsinaisessa merkityksessään heh heh, ja harkitkaa RFID-suojatun lompakon hankkimista ellei teillä sellaista jo ole. Nyt jatkan jetlagini kanssa kamppailua täällä Suomessa ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
