 |
| Kuva Yhdysvaltain viisumistani, joka tuntuu vain kerta toisensa jälkeen aiheuttavan uudenlaisia kysymyksiä rajamuodollisuuksissa. |
Maahantulotarkastajan syynissä
Juuri kun minun vuoroni maahantulotarkastusjonossa koitti, tuli paikalle yksi virkailija lisää aloittamaan tarkastuksia. Hän näytti kovin nuorelta ja tapaamisemme jälkeen voisin väittää hänen olleen myös kovin virkaintoinen. Vieressä oleva virkailija, jolle minäkin ensin odotin pääseväni, teki tarkastuksia hymyssä suin ja mukavia rupatellen tarkastettaville. Minun nuori tarkastajaherra ei hymyn häivää väläyttänyt. Ja näin se homma eteni:
Tällä kertaa virkailijan epäilykset ilmeisesti heräsivät, koska matkustin yksin, ilman aviomiestäni. Nii-in. Eipä siihen näköjään muuta tarvita. Tähän seikkaan nyt sitten takerruttiin ja kysymyksiä esitettiin jos jonkinlaisia: "Missä aviomieheni on juuri nyt?" "Mitä aviomieheni tekee työkseen?" "Miksi matkustin yksin?" "Mitä tein ulkomailla ollessani?" "Mikä oli yksin tekemäni ulkomaanmatkan tarkoitus?" Ja sitten paukahti se kysymys, joka laittoi jauhot suuhuni lopullisesti: "Onko miehelläsi L1- vai L1 Blanket -viisumi?" Siis että mitä? Eihän tällaista ole kysytty koskaan aikaisemmin! Ei missään muussakaan yhteydessä, ikinä! Ja eikös ne ukkokullan viisumitiedot näy siinä minun viisumissani? Meidän huushollissa tätä asiaa on sivuttu viimeksi 2,5 vuotta sitten, kun viisumit saimme. Sen jälkeen asiaan ei ole tarvinnut kajota.
Tarkastaja näki varmasti välittömästi, että nyt minulla alkaa homma suttaamaan ja hän jatkoi vielä: "Kai sinä tiedät, että L1- ja L1 Blanket -viisumit ovat kaksi eri asiaa?" Siinä vaiheessa teki mieleni huutaa, että p****le, tehän ne niitä viisumiasiantuntijoita tässä olette, ei kai minun tarvitsekaan tietää kaikkia viisumiluokkia ja niiden alalajeja ulkoa! Mutta eihän siinä auttanut kuin niellä kiukkunsa ja yrittää vastata tyynesti jotakin. Edes jotakin.
(Tietoisku: Tapauksen jälkeen piti palauttaa mieleen, mikä tuo L1 Blanket -viisumi nyt sitten tarkkaan ottaen olikaan. Kyseessä on viisumi, joita esimerkiksi isot yritykset voivat ostaa kerralla isomman kiintiön ja osoittaa niitä ulkomailla oleville työntekijöilleen. Tämä tapa nopeuttaa työntekijän viisumin saantia ja Yhdysvaltoihin muuttoa huomattavasti. Pimpelipom, tietoisku on päättynyt ja tarinani jatkuu.)
Seuraavaksi tarkastaja kaivaa laukustaan taitetun A4-lomakkeen, josta näki, että sitä oli taitettu ja avattu todella moneen kertaan. Tarkastaja avasi "aarteensa" kuin papyrusrullan, jotta se pysyisi kasassa. Mitä minä ehdin paperin sisällöstä näkemään, niin siinä oli lueteltu eri viisumiluokkia ja paperilla oli omakätisiä merkintöjä. Liekö oli kaveri kuljettanut viisumikoulun penkiltä asti tätä muistilappua mukanaan? Tässä vaiheessa minä sopersin jotain, että eikös se mieheni viisumi näy merkintänä omassa viisumissani, joka sinulla on siis käsissäsi? (En siis tietenkään pystynyt edes katsomaan tässä vaiheessa viisumiani ja osoittamaan kyseistä kohtaa, koska passini oli tarkastajalla.) Sitten yhtäkkiä tarkastaja sanoikin, että joo, tässähän se näyttää lukevankin, L1 Blanket -viisumi on kyseessä. O-kei...
Kummallisintahan tässä oli se, ettei koskaan aikaisemmin maahantulotarkastuksessa ole noussut suurennuslasin alle se, ovatko viisumimme kiintiöstä vai ei. Eikä sitä tietoa ole tarvinnut esittää missään muuallakaan. Nyt se tuntui olevan kynnyskysymys. En ymmärrä. Mutta minähän olenkin nyt tällainen kiintiömamu, eihän me mitään varmaan ymmärretäkään. ;-)
 |
| Jossakin vaiheessa maahantulokuulustelua tuntui, että tarkastajan kysymykset pyörivät yhtä ympyrää, eikä asia oikein ottanut edetäkseen. Taustalla Tyynimeri. |
Lisää kysymyksiä
Myöskään kaikkien sormenjälkieni skannaus ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä, vaan skannauksia jouduttiin ottamaan parit uudestaan. Ilmeisesti aikansa kuluksi näitä uusintaskannauksia tehdessä tarkastaja esittikin taas yllättävän kysymyksen: "Onko minulla laukuissani ruokaa tai tupakka- ja alkoholituotteita?" Ruokatuotteiden kohdalla tämä kysymyshän toki kysytään jo tullikaavakkeessa, mutta lentokentillä tämä tarkastus ja tenttaus tehdään usein vasta maahantulotarkastuksen jälkeen, aivan erillisessä tarkastuspisteessä.
Viisumitentistä edelleen hiukan hämilläni sain vastattua vain tarkastajalle, että eeeei minulla mitään ole. Vaikka olihan minulla! Käsimatkatavaroissa uunituore ja tuoksuva ruisleipäpaketti! Ja ruumassa olleessa laukussa ainakin kilon verran suomalaisia suklaapatukoita! OMG! Otin siis ja valehtelin hätäännyksissäni tarkastajalle päin naamaa! (Tässähän siis yleensä ollaan kiinnostuneita lähinnä hedelmien, vihannesten ja lihatuotteiden tuonnista maahan, mikä on erityisesti kasvisten osalta ehdottomasti kiellettyä. Niinpä vastausta antaessani mielessäni oli, että ei, ei minulla ole tomaatin tomaattia, eikä banaanin banaania, eikä joulukinkkuakaan ole mukana, ainoastaan omasta mielestäni "täysin viatonta" ruisleipää.) Tarkastaja veti punakynällä tullattavan tavaran kappalemääräksi nollan tullikaavakkeeseeni, läsäytti maassaololupaleiman passiini ja käski jatkamaan matkaani. Että minä huokaisin! Mutta kuten arvata saattaa, eipä tässä vielä kaikki...
 |
| Syntisiä herkkuja Suomesta. Kuvassa on vain murto-osa tuomastani määrästä. |
Siitä ruisleivästä...
Seuraavaksi tulee sitten se tullikaavakkeen käsittely. Siinä nainen kysyy vuorostaan samat kysymykset, onko laukuissani mitään ruokatuotteita, erityisesti hedelmiä tai vihanneksia? Koska kaavakkeessani komeili jo pyöreä nolla, ei minun auttanut kuin jatkaa samaa linjaa ja vastata virkailijalle, että ei ole mitään. Sittenpä nainen sanoo, että vieritä iso matkalaukkusi osoitetun hihnan ohi, mutta käsimatkatavarani läpivalaistaan! Siis juuri se kassi, jossa se ruisleipä minulla oli! Apua! Silmissäni vilisevät käsiraudat ja vankisellin kalterit! Kyllä tästä vielä linnareissu taitaa tulla...
Otsa pukkaa tuskanhikeä, kun paiskaan käsimatkatavarani liukuhihnalle ja läpivalaisulaitteen aukko imaisee sen syövereihinsä. Kävelen laitteen toiseen päähän odottamaan laukkuani. Ja tuomiota! Käryhän tässä nimittäin tulee nyt käymään. Mutta ettepä arvaa! Kaveri, jonka tulisi olla nenä kiinni monitorissa ja kytätä laukkujen sisältöä, sattuu juuri minun laukkuni läpivalaisun aikana räpläämään kännykkäänsä. Muita virkailijoita laitteella ei ole. Pääsen kuin koira veräjästä! Jes, kerrankin oli vähän onneakin mukana!
 |
| Kun nämä leivät oululaisesta marketista ostin, niin enpä arvannut kuinka leipäpaketti minua vielä hikoiluttaisi. |
Summa summarum
Että tällainen tarkastusruljanssi taas tällä kertaa. Toisaalta on toki hyvä ja täysin ymmärrettävää, että Yhdysvaltojen ollessa kyseessä, on rajatarkastuksetkin näinkin tiukkoja. Luulisi, ettei tänne noin vaan terroristitkaan pääsisi. Jonkinlaisia tiukennuksia tuntuu USA:n antamiin määräyksiin tulleen muutoinkin. Lentokoneessa nimittäin kuulutettiin jo ennen nousukiitoa, että Yhdysvaltain antamien uusien ohjeiden mukaan kaikenlainen ryhmäytyminen ja ryhmissä lentokoneen käytävillä hengailu on ehdottomasti kiellettyä. Aikaisemmin tällaista sääntöä en kyllä ole kuullut. Olin kiltisti. En ryhmäytynyt, enkä hengaillut. :-)
Mutta sitten vielä pari loppukevennystä:
Loppukevennys 1
Ukkokulta oli minua tottakai lentokentällä vastassa ja kerroin sitten hänelle ulkona autolla myös tämän salakuljetustarinani ruisleivästä. Aloin skeptisenä ja edelleen hiukan tarkastustilanteista jännittyneenä arpomaan, että entäpä, jos ne nauhoittavatkin kaikki läpivalaisutilanteet ja nyt se kundi siellä monitorin takana katsoo takautuvasti nauhoja ja huomaa minun ruisleipäpussini. O-ou! Hälytys päälle. Ukkokulta ajaa jo pohdintani tässä vaiheessa autoa ja keventää tilannetta kysymällä, että painaako hän nyt siis kovasti kaasua? Hi hii, siitähän olisi saanut hyvät otsikot iltapäivälehtiin: "Salakuljettaja Korpela pakeni lentokentältä renkaat ulvoen!" :-D
Loppukevennys 2
Suomen televisiossa alkoi juuri uusi kotimainen sarja nimeltään Korpelan kujanjuoksu. Sarja alkoi täsmälleen samana päivänä, kun minä lähdin Suomesta ja pyrin taas Yhdysvaltoihin. En voinut olla huvittumatta tuosta sarjan nimestä ja vitsailin jo parille tuttavalleni, että lieköhän tämä yhteensattuma nyt jokin enne, kun puhutaan Korpelan kujanjuoksusta ja minulle sattuu samalle päivälle taas maahantulotarkastus. Että ettei tämä nyt vaan taas tarkoittaisi jotain... Ja niinhän se taisi sitten tämäkin pieni kauhuskenaario toteutua, sillä kyllähän tuo maahantulo taas melkoista Korpelan "kujanjuoksua" oli. :-)
Tällaista tällä kertaa. Eipä muuta kuin hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
