 |
| Haikkauksen palkintona edessä avautui tällainen panoraamanäkymä. Lumihuiput ja kaikki! |
Sequoian ja Kings Canyonin kansallispuistot
Kings Canyonin ja Sequoian kansallispuistot sijaitsevat Keski-Kalifornian itäisessä osassa Yosemiten luonnonpuiston ja Kuolemanlaakson välissä.
Olemme käyneet ukkokullan kanssa näissä kansallispuistoissa jo kerran aikaisemmin pidennetyn viikonlopun verran ja tuolloin kiersimme molempien puistojen nk. must see -kohteet. Puistossa on nähtävissä huikeiden vuoristomaisemien lisäksi mm. valtavia punapuita sekä erilaisia mäntylajeja. Lisäksi puistossa pääsee ajamaan yhden jättikokoisen kaatuneen puunrungon läpi autollakin. Ja mitä puihin tulee, niin puistosta löytyy mm. General Sherman, maailman suurin puu. Sen arvellaan olevan 2 200 vuotta vanha, joten maailman vanhin puu se ei kuitenkaan ole. Tällä kertaa kävimme porukalla ihmettelemässä samassa puistossa kasvavaa, maailman kolmanneksi suurinta puuta General Grant Tree. Sen rungon alaosa on suurin tiedossa oleva sequoia-puun runko: halkaisija 12 metriä ja ympärysmitta 33 metriä. Jos ihmisiä menisi seisomaan puun ympärille pitäen toisiaan käsistä kiinni, tarvittaisiin noin 20 ihmistä, jotta yhtenäinen suljettu rinki rungon ympärille onnistuisi. Runko on alaosastaan yhtä leveä kuin 3,5 moottoritien ajokaistaa. Voitte kuvitella sen 3,5 autoa rinnakkain tuohon puun juureen.
Jo ensimmäisellä vierailukerralla näissä kansallispuistoissa puhuimme, että niiden upeisiin maisemiin pitää tulla vielä joku toinen kerta haikkaamaan. Niinpä tällä kertaa samoilimme enemmän luonnon helmassa. Nämä kansallispuistot itsessään sijaitsevat jo yli kahden kilometrin korkeudessa merenpinnasta, joten muutaman sadan metrin lisänousu päivähaikeilla sai puuskututtamaan varsin lahjakkaasti. Mutta huikeat maisemat palkitsivat, kuten jo postauksen ensimmäinen kuva osoittaa.
Paikka paikoin puistossa oli vielä ihan kunnolla lunta. Valtaosa puiston tiestöstä oli kuitenkin ollut sulana jo hyvän aikaa, mutta tiet olivat edelleen suljettuja autoliikenteeltä. Ihmettelimme hiukan, katsooko puiston väki joka vuosi ainoastaan kalenterista, milloin puistotiet vierailijoille avataan, sillä ainakaan reaaliaikaisen lumitilanteen mukaan niitä ei oltu nyt avattu. Oman osansa saattoi tietenkin aiheuttaa vielä pandemiakin. Varsinainen sesonki ei ollut vielä alkanut, joten väkimäärä puistossa oli vähäinen. Niinpä taukopaikkoja ja niiden wc-tiloja ei kenties haluttu vielä avata ja ottaa huoltotoimiin vielä tässä vaiheessa kautta mukaan. Teiden ollessa suljettuja, joutui joillekin nähtävyyksille kävelemään pidemmästi, mutta toisaalta puistossa oli ihanan väljää. Eipä tarvinnut vallitsevan viruksen tarttumista pelätä.
Reittimme toinen kohde tuli otettua ohjelmaan äkkiratkaisuna. Etelä-Kaliforniassa sijaitseva alkuperäinen nähtävyyskohteemme ei ajoituksellisesti onnistunutkaan, joten teimme nopeasti suunnitelman B. Olimme käyneet jo aikaisemmin San Luis Obisbossa nähden sen purukumikujat ja muut, mutta kuuluisuuta kerännyt Madonna Inn -resorthotelli oli vielä kokematta. Niinpä teimme majoitusvaraukset sinne vain muutamaa päivää etukäteen. Onneksi huoneita vielä oli ja valittavaksi asti. Hotellin jokainen huone on nimittäin erilainen.
Hotellin yhteydessä sijaitseva pihviravintola Gold Rush Steakhouse on myös omanlaisensa nähtävyys. Ravintola on sisustettu lattiasta kattoon vaaleanpunaisen ja pinkin eri sävyillä. Tehosteena on käytetty kultaa. Värimaailmaan sopien myös paikan pihvit olivat sisältä pinkkejä, aivan kuten hyvätasoisen pihviravintolan pihvien kuuluukin. Annokset olivat valtavan kokoisia, joten alkuruoka voi olla hyvä jättää väliin tai jakaa se useamman kesken. Oma pihvini oli valmistettu avotulella, mikä antoi siihen oman hyvän makuvivahteensa. Mukana oli juuri sopivasti paljon parjattuja karsinogeenejäkin, hah.
Hotellin yhteydessä on myös oma kahvila-leipomo. Leipomo on tunnettu valtavista kakuistaan ja nimikkotuotteenaan on Pink Champagne Cake, eli mikäpä muukaan kuin pinkki shampanjakakku. Hotellilta löytyy myös viihtyisä ulkouima-allas, erillinen spa-osasto hierontapalveluideen sekä kuntosali. Näistä osa oli pandemian vuoksi edelleen joko kiinni tai käyttöä oli muutoin rajoitettu. Madonna Inn on suosittu paikka viettää häitäkin ja sellaisia siellä valmisteltiin meidänkin majoittuessamme. Uskon, että mielenkiintoisia hääkuvapaikkoja hotellin miljööstä löytyy! Kokonaisuudessan Madonna Inn oli tosi mielenkiintoinen yöpymisvaihtoehto ja sopii erinomaisesti myös lapsille. Lastenkin kommentit hotellista olivat awesome ja mind-blowing! Hahah!
Seuraavalle päivälle meillä oli muuttuneen reittisuunnitelman vuoksi ajomatkaa todella vähän. Niinpä päätimme tehdä lisämutkan Tyynenmeren rantaan ja lounastaa joistakin Morro Bayn kalaruokapaikoista. Kalaruokia tarjoillaan pikku kaupungissa moneen lähtöön ja tuoreus on taattu, sillä kalasatama sijaitsee aivan vieressä. Pikku kaupungin yksi nähtävyys on myös jättimäinen kivi Morro Rock merenrannassa. Sen liepeillä näkee usein saukkoja isoina ryhminä kellumassa ja hauskasti pesemässä itseään. Tällä kertaa laskin, että niitä oli parhaimmillaan 20 saukon jengi. Hauska yhteensattuma oli, että samalla reissulla oli mahdollista nähdä Moro Rock kansallispuistossa ja Morro Rock valtameren rannassa. Oli Moroa ja Morroa. Hyviä bongauskohteita tamperelaisille, hahah!
Matkamme viimeinen etappi oli Paso Robles. Alueella on paljon mielenkiintoisia viinitiloja ja Paso Roblesin viinitilojen eduksi täytyy heti mainita Napan viinilaaksoa huomattavasti edullisempi hintataso. (Kauhistelin Napan viinitilojen hintatasoa jo marraskuussa 2018.) Ehkä hinnoissa oli tapahtunut nyt hienoista nousua Paso Roblesissakin, sillä kaikki viininmaistelut tapahtuivat koronarajoitusten vuoksi ulkona ja näin ollen sallittu henkilömäärä tiloilla oli rajallisempi. Myös viinitilat olivat täällä pitkään viininmaisteluilta kokonaan suljettuina, joten pienen hinnan kipuamisen ylöspäin ymmärtää.
Meille tämä oli ajomatkana varsin pieni road trip, Piilaaksosta ajettuna vain 700 mailia eli noin 1 130 km. Ystäväperheellemme matka oli kuitenkin eräänlainen virstanpylväs ja oli ilo olla tällä matkalla mukana. Mahtavan seuran ja monipuoliset kokemukset huomioiden sanoisin sittenkin, että iso ja upea road trip!
 |
| Eihän se puu oikein kännykkäkameran kuvaan millään edes mahtunut! Yritin kuitenkin. Korkeutta puulla 82 metriä. |
Jo ensimmäisellä vierailukerralla näissä kansallispuistoissa puhuimme, että niiden upeisiin maisemiin pitää tulla vielä joku toinen kerta haikkaamaan. Niinpä tällä kertaa samoilimme enemmän luonnon helmassa. Nämä kansallispuistot itsessään sijaitsevat jo yli kahden kilometrin korkeudessa merenpinnasta, joten muutaman sadan metrin lisänousu päivähaikeilla sai puuskututtamaan varsin lahjakkaasti. Mutta huikeat maisemat palkitsivat, kuten jo postauksen ensimmäinen kuva osoittaa.
 |
| Kasvillisuus yläilmoissa oli aika karua. |
Paikka paikoin puistossa oli vielä ihan kunnolla lunta. Valtaosa puiston tiestöstä oli kuitenkin ollut sulana jo hyvän aikaa, mutta tiet olivat edelleen suljettuja autoliikenteeltä. Ihmettelimme hiukan, katsooko puiston väki joka vuosi ainoastaan kalenterista, milloin puistotiet vierailijoille avataan, sillä ainakaan reaaliaikaisen lumitilanteen mukaan niitä ei oltu nyt avattu. Oman osansa saattoi tietenkin aiheuttaa vielä pandemiakin. Varsinainen sesonki ei ollut vielä alkanut, joten väkimäärä puistossa oli vähäinen. Niinpä taukopaikkoja ja niiden wc-tiloja ei kenties haluttu vielä avata ja ottaa huoltotoimiin vielä tässä vaiheessa kautta mukaan. Teiden ollessa suljettuja, joutui joillekin nähtävyyksille kävelemään pidemmästi, mutta toisaalta puistossa oli ihanan väljää. Eipä tarvinnut vallitsevan viruksen tarttumista pelätä.
 |
| Kansallispuistossa oli melko kovat sanktiot roskaamisesta: 500 dollaria sakkoa tai 6 kk linnaa tai molemmat! Täytyy sanoa, että siistiä kyllä oli! |
Madonna Inn San Luis Obisbossa
Reittimme toinen kohde tuli otettua ohjelmaan äkkiratkaisuna. Etelä-Kaliforniassa sijaitseva alkuperäinen nähtävyyskohteemme ei ajoituksellisesti onnistunutkaan, joten teimme nopeasti suunnitelman B. Olimme käyneet jo aikaisemmin San Luis Obisbossa nähden sen purukumikujat ja muut, mutta kuuluisuuta kerännyt Madonna Inn -resorthotelli oli vielä kokematta. Niinpä teimme majoitusvaraukset sinne vain muutamaa päivää etukäteen. Onneksi huoneita vielä oli ja valittavaksi asti. Hotellin jokainen huone on nimittäin erilainen.
Madonna Inn -hotelli sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn moottoritien 101 varressa, eikä isoa resort-kompleksia voi olla huomaamatta. Kuulemamme mukaan osa automatkailijoista pysähtyy vain ja ainoastaan nähdäkseen tämän hotellin miestenvessan, hahah. Ulkoa katseltuna hotellin yleisväreinä ovat valkoinen ja vaaleanpunainen. Hotellin jokainen huone sen sijaan on sisustettu omalla ja erikoisella tavallaan. Huoneet on myös nimetty tämän erikoisen sisustusteemansa mukaisesti. Osassa huoneista on aika erikoisiakin sisustusratkaisuja ja majoitusvarausta tehdessä jäin ainakin itse vain selaamaan näitä eri hotellihuonekuvia ajatuksenani: "Mitä kaikkea sitä ihminen keksiikään!". Meidän huoneessamme oli esimerkiksi tällainen kiekuravesihana. Kun aukaisit hanan, vettä sai odotella sen 30 sekuntia, että se lopulta lirisi tuota mutkikasta putkistoa alas. Samoin, kun hanan laittoi kiinni, vesi valui vielä 20 - 30 sekuntia.
 |
| Meidän huoneemme oli puoliksi maan alla ikäänkuin olisimme majoittuneet luolassa. Koko lattia ja valtaosin seinätkin olivat jykevistä kivilaatoista. Lattialla pienet tekonuotiot, joissa oli pienet tekotuletkin, joskaan ne eivät kuvassa pääse oikeuksiinsa. Myös ylemmän kuvan vessa ja suihkutila olivat kokonaan kivestä. Ihan hauska ja persoonallinen huone perinteisten hotellihuoneiden sijaan. |
Hotellin yhteydessä sijaitseva pihviravintola Gold Rush Steakhouse on myös omanlaisensa nähtävyys. Ravintola on sisustettu lattiasta kattoon vaaleanpunaisen ja pinkin eri sävyillä. Tehosteena on käytetty kultaa. Värimaailmaan sopien myös paikan pihvit olivat sisältä pinkkejä, aivan kuten hyvätasoisen pihviravintolan pihvien kuuluukin. Annokset olivat valtavan kokoisia, joten alkuruoka voi olla hyvä jättää väliin tai jakaa se useamman kesken. Oma pihvini oli valmistettu avotulella, mikä antoi siihen oman hyvän makuvivahteensa. Mukana oli juuri sopivasti paljon parjattuja karsinogeenejäkin, hah.
 |
| Monenmoisissa pihviravintoloissa on tullut käytyä, mutta ei vielä tällaisessa! |
 |
| Toinen kuva pihviravintolasta. Huomatkaa myös seinätapetti ja kokolattiamatto. Kuvan vasemmassa alareunassa mallinukella päällä myös kylpytakki, jossa toistuu sama kuvio kuin matossa. Kylpytakkeja sai ostaa hotellin lahjatavarakaupasta hintaan 55 dollaria. |
Hotellin yhteydessä on myös oma kahvila-leipomo. Leipomo on tunnettu valtavista kakuistaan ja nimikkotuotteenaan on Pink Champagne Cake, eli mikäpä muukaan kuin pinkki shampanjakakku. Hotellilta löytyy myös viihtyisä ulkouima-allas, erillinen spa-osasto hierontapalveluideen sekä kuntosali. Näistä osa oli pandemian vuoksi edelleen joko kiinni tai käyttöä oli muutoin rajoitettu. Madonna Inn on suosittu paikka viettää häitäkin ja sellaisia siellä valmisteltiin meidänkin majoittuessamme. Uskon, että mielenkiintoisia hääkuvapaikkoja hotellin miljööstä löytyy! Kokonaisuudessan Madonna Inn oli tosi mielenkiintoinen yöpymisvaihtoehto ja sopii erinomaisesti myös lapsille. Lastenkin kommentit hotellista olivat awesome ja mind-blowing! Hahah!
 |
| Vasemmalla leipomon pinkki shampanjakakku, korkeus n. 40 cm. Maistoimme kakkua yhden lohkon puoliksi ukkokullan kanssa ja hyväähän se oli! |
Morro Bay ja Morro Rock
Seuraavalle päivälle meillä oli muuttuneen reittisuunnitelman vuoksi ajomatkaa todella vähän. Niinpä päätimme tehdä lisämutkan Tyynenmeren rantaan ja lounastaa joistakin Morro Bayn kalaruokapaikoista. Kalaruokia tarjoillaan pikku kaupungissa moneen lähtöön ja tuoreus on taattu, sillä kalasatama sijaitsee aivan vieressä. Pikku kaupungin yksi nähtävyys on myös jättimäinen kivi Morro Rock merenrannassa. Sen liepeillä näkee usein saukkoja isoina ryhminä kellumassa ja hauskasti pesemässä itseään. Tällä kertaa laskin, että niitä oli parhaimmillaan 20 saukon jengi. Hauska yhteensattuma oli, että samalla reissulla oli mahdollista nähdä Moro Rock kansallispuistossa ja Morro Rock valtameren rannassa. Oli Moroa ja Morroa. Hyviä bongauskohteita tamperelaisille, hahah!
 |
| Morro Rock. |
Paso Robles
Matkamme viimeinen etappi oli Paso Robles. Alueella on paljon mielenkiintoisia viinitiloja ja Paso Roblesin viinitilojen eduksi täytyy heti mainita Napan viinilaaksoa huomattavasti edullisempi hintataso. (Kauhistelin Napan viinitilojen hintatasoa jo marraskuussa 2018.) Ehkä hinnoissa oli tapahtunut nyt hienoista nousua Paso Roblesissakin, sillä kaikki viininmaistelut tapahtuivat koronarajoitusten vuoksi ulkona ja näin ollen sallittu henkilömäärä tiloilla oli rajallisempi. Myös viinitilat olivat täällä pitkään viininmaisteluilta kokonaan suljettuina, joten pienen hinnan kipuamisen ylöspäin ymmärtää.
Paso Roblesin viinialueelta löytyy mm. suomalaiskytköksinen Kukkula-tila. Tällä kertaa emme kuitenkaan käyneet Kukkulan tilalla, vaan valitsimme enemmän lapsiystävällisiä viinitiloja eli tiloja, joissa olisi lapsillekin jotakin mukavaa ajanvietettä. Käymiämme viinitiloja olivat Oso Libre (alpakoita ja lampaita), Castoro Cellars (lähellä frisbeegolfrata), Sculpterra (iso pihashakkilauta ja hienoja ulkotaideteoksia) sekä J. Dusi (pihapuusta roikkuva keinu sekä vanhoja autoja). Jokaisella viinitilalla viininmaistelu maksoi 20 dollaria henkilöltä, mutta sen sai hyvitetyksi mahdollisten viiniostosten yhteydessä. Hintaluokka oli siis aivan eri kuin Napassa, jossa viininmaistelut keikkuivat jo vuonna 2018 hintaluokassa 50 - 70 dollaria nuppia kohden. Lopuksi käymistämme viinitiloista huomiona, että jokaisella viinitilalla näimme vierailijoilla myös koiria eli tilat toivottivat myös koirat tervetulleiksi. Kaikki viinitilat eivät koiria tiluksillaan salli.
 |
| Sisäänkäynti Castoro Cellars -viinitilalle. Vasemmassa laidassa Kalifornian osavaltiokukka California poppy, kaliforniantuliunikko. |
Paso Roblesin majapaikassakin oli mahdollisuus grillata ulkona. Niinpä saimme mukavaa retkeilymeininkiä sielläkin otsalamppujen valossa iltahämärissä ruokaa kypsennellessämme ja ruokaillessamme.
Vaikka reissu olikin vain viikon mittainen, olimme saaneet pakata auton täyteen tavaraa. Lämpötilatkin nimittäin vaihtelivat kansallispuiston kunnon yöpakkasista kotiinpaluupäivän +31 Celsius-asteeseen. Näin ollen kapsäkeissä sai olla niin toppaa kuin lyhyttä shortsiakin.
Pieni, iso, ikimuistoinen matka
Meille tämä oli ajomatkana varsin pieni road trip, Piilaaksosta ajettuna vain 700 mailia eli noin 1 130 km. Ystäväperheellemme matka oli kuitenkin eräänlainen virstanpylväs ja oli ilo olla tällä matkalla mukana. Mahtavan seuran ja monipuoliset kokemukset huomioiden sanoisin sittenkin, että iso ja upea road trip!
Tällaisia kuvia tällä kertaa. Toivon mukaan pääsitte pienelle nojatuolimatkalle näiden kuvien saattelemina. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
PS. Joku saattoi jäädä vielä miettimään, miksi ihmeessä ihmiset haluavat poiketa moottoritieltä vain nähdäkseen Madonna Inn -hotellin miestenvessan. Minulle kerrotun mukaan miesten pisuaarina toimii yhtenäinen ja leveä, seinästä valuva suihkulähde. Varmaan aika mind-blowing, vai mitä?
Kiitos nojatuolimatkasta:) Hauskoja ja mielenkiintoisia kohteita teidän reissullanne. Nuo puiden koot ja ikä oli itselle kyllä aika tajunnan räjäyttävää. Valtavia ja ikivanhoja.
VastaaPoistaMadonna Innin yhteydessä olevan pihvirantolan on päässyt kyllä sisustamaan joku ystävänpäiväteemaan hurahtanut romantikko:D
Voisipa olla makiaa, kun tuosta shampanjakakusta raapaisisi pienen neljänneksen lohkon kahvikupposen, tai muutamankin, seuraksi.
Hahah, todellakin, joku romantikko on täytynyt olla sisustusideoineen liikkeellä. Ja henkilö, joka Rakastaa pinkkiä ja vaaleanpunaista! :D
PoistaJa kyllä nämä isotpunapuut aika mielettömiä kooltaan (ja iältäänkin) ovat! Nuo postauksessa mainitut puut on haluttu suojata aidoin, etteivät tuhannet ja taas tuhannet turistit tallo niiden juuria suojaavaa maata tai muutenkaan vahingoita puita eli sellaista kuvaa, missä ihminen nojailisi puuhun oikean mittasuhteen esiin tuomiseksi ei valitettavasti saanut. Mutta jos sitä 3,5 moottoritiekaistaa pitää mittarina leveydestä, niin saa vähän käsitystä puun valtavasta koosta.
Ja sitten tuo kakku, siitä todellakin riittäisi useammallekin päiväkahville popsittavaa. Ei ollut onneksi mitenkään ylimakeaa, vaikka pinkki väritys antais helposti niin ymmärtääkin. Varmasti kiva kakku vaikka niihin häihinkin sitten. :-)
Ja kiitos kommentistasi, oikein kiva jos pääsit nojatuolimatkalle tänne meidän nurkille.
Mukavaa luettavaa ja hienoja kuvia. Tässähän iskee ihan matkakuume lähteä johonkin.
VastaaPoistaKiitos! Matkakuumetta on pukannut kovasti itselläkin. Onneksi on ollut tällainen mahdollisuus tehdä lähi- ja automatkailua ja löytyy näinkin huikeita paikkoja. Ja kun pystyy olemaan melkein kaikkien aktiviteettien aikaan ulkona. Mukava on kyllä ollut katsella muidenkin matkakuvia muualta päin maailmaa, minne ei nyt ole ollut itsellä mahdollisuutta mennä. Jospa tämä kurjuus pandemian kourissa saataisiin pian loppumaan.
PoistaSequoian ja Kings Canyonin kansallispuistoissa olisi pitänyt viime kesänä käydä, mutta sattuneesta ei sitten käyty. Matka sitten siirtyi tämän vuoden kesään, mutta ei se nyt valitettavasti toteudu vieläkään. Paso Roblesissa olen käynyt, kiva fiilis jäi paikasta.
VastaaPoistaVoi, onpa kurja kuulla, että pandemia sotki matkakuviot näihin kansallispuistoihin tyystin. Toivottavasti postaus ei vääntänyt puukkoa haavassa liiaksi, vaan oli enemmän sellainen "kivaa kannattaa odottaa"-henkinen sparraus. Jospa tämä pandemia saataisiin pian selätetyksi ja teidänkin matkasuunnitelma pääsisi toteutusasteelle!
PoistaSuuret kiitokset taas hienosta ja mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Jos toivoa saa niin olisi mielenkiintoista kuulla 'mikä on muuttunut' nyt hallinnon vaihduttua?
VastaaPoistaKiitos palautteesta! Kiva kuulla, että road trip -postaus kiinnosti. :-)
PoistaVastatakseni kysymykseesi mikä on muuttunut, niin eipä tähän mennessä, näiden muutaman kuukauden aikana oikein mikään. Ehkä ilmapiiri on jotenkin huojentunut, monet ihmiset ovat helpottuneita vallan vaihduttua. Meidän arkeen vaikutuksia ei ainakaan vielä ole tullut, mutta veronkorotuksia taitaa olla lähiaikoina luvassa. Ja saa nähdä, millainen vastustus syntyy osassa maata, kun nykyinen pressa haluaa alkaa rajoittamaan öljyteollisuuta.