Elokuvateatterikokemus parhaimmasta päästä

Kotikaupunkimme Piilaaksossa on ollut siitä onnekas, että kaupungin keskustaan on jo tullut ja on vielä tulossa kaikenlaista kohennusta. Yksi näistä on ihkauusi elokuvateatteri. Toisaalta mukana oli myös hiukan epäonnea siinä mielessä, että teatteri valmistui juuri pandemian kynnyksellä ja se päästiin avaamaan yleisölle vasta muutama viikko sitten. Lähdimme eilen perjantaina kokeilemaan tätä uutukaista teatteria ja täytyy kyllä sanoa, ettei elokuvateatteri enää kokemuksena voine kai enää paljoakaan parantua. Koko kakun tietenkin kuorrutti kermalla vielä se, että pääsimme nyt käymään elokuvissa ensimmäistä kertaa yli 1,5 vuoteen! Oma lisäviehätyksensä siitäkin.

Tilat olivat ensinnäkin upeat sisältä. Ero piilaaksolaisiin -80-lukulaisiin kokolattiamattoluoliin oli huikea. Toki monissa elokuvateattereissa täällä on salit, niiden istuimet ja äänentoisto laitettu nykyvaatimusten tasolle ellei jopa viimeisen päälle, mutta yleisilme monessa teatterissa on vanha ja nuhjuinen. Niinpä tämä teatteri raikkaine yleisilmeineen tuntui todella virkistävältä tuulahdukselta.

Sisustus tuntui jotenkin skandinaaviselle. Erityisesti pidin tuosta kattovalaisinhässäkästä.

Aulan odotustiloja.

Teatteri on niin sanottu dine-in-teatteri eli voit tilata joko paikan päältä tai etukäteen netistä ruoka-annokset tuotaviksi istuinpaikoillesi elokuvasaliin elokuvan alkaessa. Vai sanoisinko paremminkin makuupaikoille, sillä tämänkin teatterin löhötuolit saa lähes makuuasentoon. Lisäksi aulassa oli baari alkoholijuomineen, suomalaisittain sanottuna A-oikeuksin. Saliin sai viedä baarin antimia halutessaan.

Varmaan nuo baaritiskin yläpuolella olevat lampt pääsevät pimeällä paremmin oikeuksiinsa. Onkohan mulla joku lamppukuume? Pitää varmaan kotosalla uusia joku lamppu, hahah.

Lisäksi teatterissa oli ulkoterassi toisessa kerroksessa, jossa mekin sitten ennen näytöstä söimme ruoka-annokset lämpimän ilta-auringonpaisteen helliessä. Emme halunneet viedä tai tilata ruokia varsinaiseen elokuvasaliin, vaan keskittyä elokuvaan ilman murusteluja ja suupielistä valuvia BBQ-kastikkeita. Ruoatkin olivat maullaan, ei valittamista.

Mikäpäs tässä oli ruokaillessa ulkoterassilla.

Juoma-automaatit. Ja kiiltävät lattiat - ainakin vielä.

Elokuvasalissa kivan yllätyksen recliner-istuimissa teki vielä penkkien yksi lisäominaisuus, johon en ole ennen törmännytkään elokuvasaleissa. Istuimiin sai nimittäin halutessaan myös lämmityksen päälle! Minunkaltaiselleni vilukissalle tulee tuollainen lämmitinnappi kyllä tarpeeseen, kunhan joskus talvisena vesisadepäivänä päätämme mennä elokuviin.

Oikein kiva ja onnistunut ensikokemus siis uudesta teatteristamme. Aiomme käydä toistekin ja nyt tuntuu, ettei niihin nuhjuisiin ja "hikisiin" vanhoihin teattereihin ole enää niin hinku mennäkään. Ja minähän jo ajattelin, kuinka kiva olisi viedä tänne joskus Suomi-vieraitakin, kunhan joku päivä USA:n maarajat taas aukeavat. Ja kun koko tämän teatterihommanhan kruunaa vielä sekin, että nyt meidän on jatkossa mahdollista päästä elokuviin kävellen, siis kävellen Piilaaksossa, wow! Ihan huikeata!

Leffateatteri ulkoa. Alakerrassa myös pandemian aikana avattu Whole Foods -ruokakauppa, jota voisi verrata suomalaiseen Stockmannin Herkkuun. Ja tämä kaikki kävelymatkan päässä. Kyllä meidän nyt kelpaa!

Teatterin yleisissä tiloissa oli edelleen voimassa maskipakko, mutta tietenkin syödessä ja juodessa sai maskin poistaa. Lisäksi, kun näytös loppui, oli salin ovien takana jo desinfiointiarmeija kärryineen odottamassa saliin pääsyä ja penkkien desinfiontia. Tulevalla viikollahan Kalifornian osavaltio aukeaa ensimmäistä kertaa pandemian jälkeen, mutta siitä minun olisi tarkoitus kirjoittaa seuraavassa postauksessa lisää. Siihen asti sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!