Johan pomppas!

Tässäpä lyhyesti kuulumisia viimeiseltä viikolta. On ollut vähän ärripurrimeininki. Viikko on koetellut allekirjoittaneen kipukynnystä, kärsivällisyyttä ja hermoja.

Kirsikkako se siinä aukoo jo nuppujaan?

Kärsivällisyys

Juuri kun esikoiskirjani kirjoittaminen alkoi vihdoin ja viimein taas rullaamaan ja aloin saada uuttakin tekstiä aikaiseksi, niin arvatkaapa mitä tapahtui? Vanha olkapäävammani otti ja uusiutui. Argh! Olka meni nopeasti niin kipeäksi, että jouduin menemään sen vuoksi päivystykseen. En voinut nostaa käsivarttani ollenkaan, eikä Suomesta tuodut vahvat Buranatkaan enää auttaneet. Päivystyksessä otettiin varmuuden vuoksi röntgenkuvatkin, mutta lääkärin lopputoteamana, että joo, se vanha vammahan se. Annettiin myös lähete pikana urheilulääketieteen osastolle, jonne sainkin yllätyksekseni ajan heti tälle viikolle. Siellä otettiin röntgenkuvat vielä uudesta kulmasta ja nyt seuraavaksi odotan pääsyä magneettikuviin. Kipu on onneksi vihdoin alkanut helpottaa, mutta tämä on tarkoittanut viikon totaalista kirjoitustaukoa. Melkeinpä taukoa kaikesta muustakin, kun alkuun en onnistunut saamaan edes paitaa päälleni. Ja tämä kaikki, kun se kirjoitussuonenikin alkoi pitkän tauon ja odotuksen jälkeen vihdoin taas sykkimään. Tilanne on siis koetellut niin kipukynnystä kuin kärsivällisyyttäkin. Ensimmäisen kohdalla olen aika sitkeä sissi, mutta kärsivällisyys ei ole vahvuuksiani...

Ja sitten pomppasi hermo

Tänään minulla oli myös vuosittainen silmälääkärin vastaanottoaika ja näöntarkastus. Ja voih, aina sama juttu. Uusien kehyksien valikointi alkaa aina vasta sen jälkeen, kun silmiin on ensin laitettu pupillit laajentavat tipat! Argh! Että mulla ottaa tämä käytäntö aivoon. Nyt sattui vielä sellainen kehystensovittelija, jota asia ei oikeastaan kiinnostanut pätkän vertaa. (Kehyksiin hyllyssä ei siis asiakas itse saanut koskea, koska pandemia. Samoin kasvomaski oli oltava sisätiloissa koko ajan. Jos halusi sovittaa kehyksiä ilman maskia, piti mennä ulos. Ja ulkona tietenkin pilvetön taivas, joten laajennustipat silmissä ei nähnyt senkään vertaa.)

Kehystensovittelija oli päättänyt myydä minulle vain ja ainoastaan yhden kehyksen. Minusta kehys näytti aivan miesten malliston kehykselle, enkä lämmennyt naisen kanssa samalle ajatukselle ollenkaan. Lasketutin hänellä lopuksi hinta-arvion kehyksestä ja tuon hinta-arvionkin hän laski vain siitä kehyksestä, johon oli omat silmänsä iskenyt. Naisen pettymykseksi en kuitenkaan päätynyt minkäänlaiseen ostosratkaisuun. Enhän minä lautasen kokoisilta pupilleiltani edes nähnyt mitään! Optikko- ja silmälääkärireissun jälkeen oli lähdettävä moikkaamaan taas kulmakuntamme kissaystävät, jotta sain kohonneen verenpaineeni laskemaan.

Kissaterapiaa!

Vuoden ensimmäinen helle

Mutta tänään sitten jotakin kivaakin. Piilaaksossa nimittäin pompsahti myös lämpötila, ensimmäisen kerran tänä vuonna hellerajan yläpuolelle. Myös viikonlopuksi näyttäisi olevan luvassa oikein lämpimiä päiviä, joten tässähän joutuu varmaan virittämään takapihan grillinkin tulille. Jospa siinä olkapää ja hermokin viimeistään leppyy.

Ei mutta hei, olihan minulla kyllä eilen toinenkin kiva asia tälle viikolle. Poimin meidän minimandariinipuusta ensimmäisen hedelmän. Tämän pienen söpöliinin. Vielä olisi peräti kuusi lisää poimittavana, hihih. Tämä saattaisi tosin olla myös kumkvatti. Maku on todella makea, mutta muoto aivan kuin pienellä mandariinilla eli ei niinkään niin kumkvattimainen.

On täällä pompsahtanut kyllä vielä moni muukin asia, kuten ruoan ja autojen hinnat, mutta olkapäätä säästääkseni pidän postauksen tällä kertaa lyhyenä. Näissä tunnelmissa sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!