Buenos días! ¿Cómo estás? — aamulenkillä jälleen

Buenos días! ¿Cómo estás? Hyvää huomenta. Miten menee? Näin huikkaa espanjaksi postinkantaja jalkakäytävällä seisovalle meksikaanonaiselle. Nainen on odottanut kotinsa edustalla postinjakajaa, jotta voisi ojentaa jakajalle oman kirjeensä postin toimitettavaksi eteenpäin. Se on minusta mukava palvelu täällä USA:ssa. Ei tarvitse välttämättä lähteä viemään kirjeitä postilaatikkoon tai -toimistoon. Kirje vaihtaa jalkakäytävällä haltijaansa. Postimiehellä on kertakäyttöhanskat, kasvomaskit molemmilla ja turvavälit palautetaan heti vaihdon jälkeen. Olen perinteisellä aamulenkilläni. Havaintoja ja ajatuksia on taas monenlaisia.

Kaipuu

Juuri ennen lenkille lähtöäni, olen Suomi-kaipuussani postannut Facebookin oheisen tekstin:

Unelmani pitää täysin paikkansa ja haaveilen siitä edelleen. Aamulenkkini aikana postaukseni saa somessa aikaan reaktioita laidasta laitaan. Osa ymmärtää täysin mistä kenkäni puristaa. Se ulkosuomalaisen kenkä. Sen rutikuivassa Kaliforniassa asuvan kenkä. Osaa puolestaan päivitykseni hämmästyttää tai huvittaa. Ja onhan se nyt tietenkin vähän hullua, että ihminen kaipaa vesisateeseen. Mutta minä en ole nähnyt, kuullut, saati muutoin kokenut vesisadetta kohta neljään kuukauteen! En ole päässyt tuoksuttelemaan sitä ihanaa, sateen jälkeistä raikasta ilmaa. Ja kuten olen teille jo aiemminkin todennut, sateen jälkeen ilma Kaliforniassa tuoksuu aivan erilaiselle kuin sateen jälkeen ilma Suomessa. Sitä suomalaista tuoksua minä haluaisin nyt vetää keuhkoihini täysin palkein. Oikeasti. Kaipaan sadetta. Kaipaan Suomea. Kaipaan niitä yhdessä ja erikseen.

Tuulen suunta

Meillä on siis eletty karanteenimaisia oloja nyt jo yli kolmannes tästä vuodesta. Lähes kaikkiin sisätiloihin on maskipakko ja moni ystäväni on yllättynyt, kun kerron, ettei meillä esimerkiksi ole ollut kampaamot auki sitten maaliskuun alkupuolen eikä ruokakauppaan saa edelleenkään viedä omia kestokasseja, mahdollisia pöpöpesäkkeitä kun ovat. Sosiaalisten etäisyyksien pitäminen on tuonut uutta tarkkaavaisuutta myös aamulenkkeihini. En ota kasvomaskia lenkille mukaan, sillä pääsääntöisesti ne omakotitaloalueet, joissa lenkkini teen, ovat superhiljaisia. Harvoin siellä ketään edes näkee. Jos ja kun joku toinen sitten tulee vastaan, jompi kumpi väistää jalkakäytävältä ajotielle. Kierretään toisemme kaukaa. Tapa on toiminut täällä hyvin kaikki nämä kuukaudet.

Mutta nämä ohitustilanteet ovat saaneet minut nykyisin siis tarkkaavaiseksi. Pitää havainnoida aina juuri senhetkisen tuulen suunta. Jos tuulee suoraan edestä, voi vastaantulijan mahdollinen pisara(tartunta)pilvi tavoittaa minut jo kaukaa. Jos taas tuulee suoraan takaapäin, minun mahdollinen pilvi tavoittaa vastaantulijan hyvissä ajoin ennen varsinaista kohtaamista. Sivutuuli on yleensä se kaikkein suotuisin ja yritän valita oman ohituskaistani aina tuulen "yläpuolelta". No, joka tapauksessa me lenkkeilijät ohitamme toisemme yleensä useamman metrin päästä. Se on ollut se uusi normaali. On vain ollut jännä huomata, ettei sitä todellakaan aiemmin, ennen kevättä 2020, miettinyt tuulen suuntaa kanssaihmisiä ulkona ohittaessaan. Nyt miettii.

Asuntomarkkinat

Aamulenkkini varrelle on tullut taas uusia taloja joko myyntiin tai vuokralle. Talo, jossa oli todella sotkuinen piha, on mennyt vihdoin kaupaksi. Tai ainakin For sale -kyltti on poistettu. Vain pari päivää aiemmin kävin katsomassa yhden kotiamme lähellä sijaitsevan vuokratalon tietoja netistä. Liian iso, kökkö piha ja aivan liian kallis. Samalla nettihaahuilukerralla silmiini osui myös kerrostaloasuntoja nykyisestä asuinkaupungistamme. Nämä ydinkeskustan kerrostalot ovat aika uusia, ehkä vuoden tai kaksi vanhoja. Pahimmillaan pienehköstä kerrostalokolmiosta pyydettiin 5 200 dollarin kuukausivuokraa. 5 200! Järkyttävää. Kun toukokuussa kirjoitin koronan ja etätöiden mahdollisesti tuomasta joukkopaosta Piilaaksosta ja asumiskustannusten madaltumisesta, niin ainakaan meidän kulmilla vuokrat eivät kyllä ole vielä alentuneet.

Katseita lähikulmien komeilta kolleilta.

Etanoiden sielunelämä

Aamulenkkien ehdottomasti parasta antia kuitenkin on, kun näkee tutun kissan pihassaan tai bongaa reitiltä jopa täysin uuden kissan. Reittini kulkeekin yllätys, yllätys, kissataloja kierrellen. Eilen bongasin kolme uutta kissaa yhden ja saman talon pihasta. Kateilla oli ilmeisesti aamupalan sulatteluvaihe, sillä yksikään ei suostunut tulemaan rapsutuksille, vaikka tein kaikki kissakuiskaajan temput.

Muitakin eläimiä tulee lenkeillä ihmeteltyä. Kuten nyt vaikkapa etanoita ja niiden sielunelämää. Aamuisin asfaltilla voi näkyä etanoiden yöllisiä matelureittejä. Limavanat ovat jo kuivuneet ja aamuauringon osuessa vanoihin ne kiiltävät. Mutta sitä etanoiden mutkittelua minä ihmettelen. Miksi kurvailla? Jos minä olisin sellainen hitaasti liikkuva matelija, niin yrittäisin kyllä laittaa mutkat suoriksi. Kurvailuhan kestää ikuisuuden sillä nopeudella! Niinpä etanoiden sielunelämä on minulle vielä mysteeri. Ja aivan, kun oma elinkupla surkastuu näinkin pieneksi, sitä tulee jo miettineeksi etanoidenkin elämää, hahah. 

Etanoiden mutkittelevia reittejä asfaltissa. Ei kiiltoa, sillä kuva otettu puun varjossa.

Lenkki on tehty. Fiilis hyvä. Kotipihaan palatessani tutkiskelen pihamme pomelopuuta. Saan poimia siitä nyt jo toisen pomelon. Ensimmäinen pomelomme olikin oikeasti kokoa lentopallo, tämä toinen on kooltaan jo maltillisempi. 

Satokauden 2020 pomelo nro 2 halkaistuna. On tämäkin sellaisen kahden greipin kokoinen mollukka. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa. Nyt sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa. 

Mellakointia ja aamulenkkien ajatelmia

Juuri tällä hetkellä tuntuu melkeinpä pahalta kirjoittaa blogiin mistään muusta kuin meillä täällä Pohjois-Kaliforniassakin vallitsevasta, todella levottomasta yhteiskunnan tilanteesta. Minneapoliksen mellakat George Floydin kuoleman johdosta ovat varmasti ylittäneet uutiskynnyksen kansainvälisestikin. Viime perjantaina alkoivat voimakkaat mellakoinnit myös meidän läheisessä miljoonakaupungissa San Josessa, jonne meiltä ajomatkaa on n. 15 - 20 minuuttia. Samoin San Franciscossa on mellakoitu, tosin tähän mennessä onneksi vielä rauhallisemmissa merkeissä. Etenkin San Josen ja Oaklandin mellakat ovat menneet väkivaltaisiksi vaatien jo ainakin yhden poliisin kuoleman. Autoja ja roskiksia poltetaan, paikkoja rikotaan ja liikkeitä ryöstellään. Tällä hetkellä San Josen kaupunkiin on julistettu viikon pituinen ulkonaliikkumiskielto illoiksi ja öiksi. Sama määräys on voimassa San Franciscossa toistaiseksi. Pelkona on, että rötöstelijät levittävät toimintaansa seuraavaksi asuinalueille. Onneksi meidän asuinkaupunkimme on vielä saanut olla rauhassa, mutta läheiseltä poliisiasemalta on kyllä hälytetty apujoukkoja taltuttamaan tilanteita. Viime viikonloppuna saimme nimittäin kuulla lähes tauotta pillien huudatusta, kun aina lähti lisää poliisiyksiköitä tilanteita lähikaupunkeihin rauhoittelemaan. 

Onneksi olin luonnostellut tämän postauksen jo aikaisemmin melko pitkälle, joten jatkan siitä ja yritän näin itsekin keskittää ajatuksiani vähän kevyempiin aiheisiin.

Täällä meidän piirikunnassamme siis karanteenimaiset olot edelleen jatkuvat ja niinpä päivät melkeinpä toistavat itseään. Elinpiiri ei siis ole kovinkaan laaja, joten ajattelin kuvin näyttää millaisia aamulenkkimaisemia minulla täällä Piilaaksossa on ja millaisia ilonpilkahduksia olen lenkeilläni nähnyt. Ja jotta postauksesta ei tulisi pelkkää kuvakoostetta, kerron myös muutamista hajanaisista ajatelmistani noilla aamuisilla kierroksillani.

Peruskatunäkymää asuinalueeltamme.

Ajatelma 1: Bensan hinta

Koronakevään erinäisten liikennerajoitusten myötä myös raakaöljyn markkinahinta on näiden karanteenikuukausien aikana laskenut. Tämä on vaikuttanut bensiinin hintaan alentavasti monin paikoin ainakin täällä USA:ssa ja moni USA:ssa asuva suomalainen on edullista bensan hintaa päivittellytkin. Paikoin bensan hinta laski jopa alle dollariin gallonalta ja tapaus ylitti odotetusti ainakin kansallisen uutiskynnyksen. Tämä vastaisi Suomen hinnoissa alle 0,23 euroa per litra. No, meillä täällä Piilaaksossa ei kyllä aivan näin superedullisia bensan hintoja ole näkynyt. Omien havaintojeni mukaan gallonan hinta on tämän kevään aikana laskenut vain 20 - 30 dollarisenttiä. Toisaalta lohduttauduin, että sehän on sama kuin kalju voittaisi arvonnasta kamman. Ei sillä kammalla ole kaljulle, eikä bensalla meille karanteenioloissa aikaansa viettäville ole mitään käyttöä. Heh!

Tässä vähän paikallisen pelargonian kokoluokkaa. Jätin kuvaan tarkoituksella nuo n. 1,5 metriä korkeat roskikset antamaan mittasuhdetta.

Ja pelargoniaa voi näemmä käyttää myös pihojen välisenä aitana.

Ajatelma 2: Väestönlaskenta

Kevään aikana Yhdysvalloissa suoritettiin myös virallinen väestönlaskenta, nk. Census 2020. Jokaisen oli tärkeää ilmoittaa oman taloutensa sierainparit tuohon laskentaan, sillä lasketun väkimäärän mukaan tullaan mm. jakamaan liittovaltiollisia tukirahoja. Jotenkin tämä tämänkertainen väestönlaskenta kolahti minuun. Että siis meidänkin kärsät todellakin lasketaan tätä nykyä Yhdysvaltojen väkilukuun, ei Suomen! Heh, ehkä tämäkin olisi ollut aiheellista sisäistää jo aiemmin, sillä pian sen kuusi vuotta olemme tämän maan kamaralla jo hilluneet. En siis tiedä, mikä rele on ollut päässäni off-asennossa kaikki nämä aikaisemmat vuodet. Hahah!

Puhutaan muuten, että yksistään Kaliforniassa on kaksi miljoonaa laitonta maassaolijaa. Saadaanko heitä houkutelluiksi tähän väestönlaskentaan mukaan, se jäänee arvoitukseksi.

Aamulenkeillä on ollut mahtavaa seurata pihojen eri kukkia ja huhti-toukokuussa täällä oli upea ruusujen kukintakausi. Tässä kuitenkin kukka nimeltään enkelinpasuuna. Yksi kukinto on pituudeltaan helposti 20- 30 cm.

Lisää henkilökohtaisia "kolahduksia" toi Suomen Posti:

Ajatelma 3: Kirje- ja pakettipostin jakelu katkolle Suomen ja USA:n välillä

Huhtikuun alussa koin toisenkin pienen shokin. Lentoliikenne Suomen ja USA:n välillä oli luonnollisesti ollut jo valtaosin katkaistu ja omatkin touko-kesäkuun lentoni Suomeen peruttiin jo maaliskuussa. Mutta ehkä tätäkin suurempi järkytys itselleni oli, kun Suomen Posti ilmoitti yhtäkkiä huhtikuun alussa lopettavansa kirjeiden ja pakettien toimituksen Yhdysvaltoihin koronan vuoksi! Asiassa vedottiin vähentyneeseen lentoliikenteeseen (ja ilmeisesti myös vähennettyihin väkimääriin postien palveluksissa). Tämä oli minusta jotenkin niin ennalta odottamaton ja siksi melkeinpä käsittämätön veto! Samaan aikaan Suomen Posti kuitenkin jatkoi jakelujaan suurimpaan osaan Eurooppaa ja mm. Kiinaan, mutta ei Yhdysvaltoihin. Tämä Postin päätös kyllä lisäsi henkilökohtaista eristäytyneisyyden tunnettani yllättävänkin rajusti. Toki taustalla oli varmasti vaikuttamassa seikka, että olin niin kovasti odottanut pääseväni Suomeen sille pidemmälle vierailujaksolle. Ensin kuitenkin tyrehtyi lennot ja sitten vielä postinkulkukin laitettiin katkolle.

"How long is a bluewhale?" Kuinka pitkä sinivalas on? Lapset oivat täällä piirtäneet koko tämän karanteeniajan liiduilla katuun ja jälkakäytäville erilaisia piirustuksia. Osa niistä taisi olla ihan koulujen yhteisiä kampanjoita. Olen nähnyt myös synttärionnentoivotuksia mm. 15-vuotiaalle Edithille hänen kotitalonsa edessä. Parinkin eri talon pihassa on kuitenkin ollut näitä mielenkiintoisia, joko tiede- tai vitsikysymyksiä. Tähän kysymykseen vastaus oli havainnollistettu piirtämällä liidulla yhtä pitkä mittatikku maahan kuin sinivalas on. 33 metriä. Ja ihme kyllä, mittana oli nimenomaan käytetty metrejä, ei amerikkalaisia mittayksiköitä. Todennäköisesti talossa siis asuu joku meidänkaltaisemme maahanmuuttajaperhe.

Lopuksi sitten vielä teidänkin nähtäväksi tämä ihanuus!

Joku oli tehnyt kadun varteen tällaisen taideteoksen. Miniatyyritaidemuseon! Siis mielettömän hieno ja mikä piriste ohikulkijoille! Pitäisikin tehdä tuo samainen aamulenkkireitti uudestaan ja käydä katsomassa, onko näyttely mahdollisesti tässä minimuseossa vaihtunut. :-)

Tällaisia tunnelmia tällä kertaa. Tällä hetkellä toivon siis hartaasti yhtä lailla viruksen kuin mellakoidenkin laantumista. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!