Näytetään tekstit, joissa on tunniste itseohjautuva auto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste itseohjautuva auto. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. marraskuuta 2023

Robottitaksin kyydissä San Franciscossa

Muutimme Piilaaksoon vuonna 2014. Ensimmäiset kuvat robottiautojen prototyypeistä katujen varsilta tulin ottaneeksi jo heti ensimmäisten asumisvuosiemme aikana. Autot tuntuivat utopistisilta, vaikka niissä tuolloin usein ajoa tarkkaileva apukuski vielä olikin. Mutta jo vuonna 2017 sain ensimmäisen konkreettisen kosketuksen itseohjautuviin autoihin, kun pääsin kokemaan tällaisen robottiautokyydin betaversiota. Kyseinen auto oli Waymon, silloin Googlen alaisen yrityksen, nyttemmin Googlen spin-off-yrityksen kehittämä. (Blogikirjoitukseni vuoden 2017 robottiautokokemuksistani luettavissa täältä.)
Tulevaisuus on täällä. Auto ilman kuskia ja vauhtia mittarissa 26 mph (42 km/h).


Vuonna 2017 koeajomme aikana autossa kuskin paikalla istui vielä ns. hätävarakuski eli henkilö tarkkailemassa auton mahdollisia virheitä. Jos auto olisi tehtnyt jonkinlaisen ajovirheen tai vaikkapa ohjelmisto yhtäkkisesti jumittanut, olisi hätävarakuski voinut ottaa ohjat käsiinsä sillä samalla sekunnilla. Tuolloinkaan tämä henkilön ei kuitenkaan kertaakaan tarvinnut puuttua robottiauton toimintaan. Kaikki sujui moitteetta. Ja silloin hämmästelin vähän itsekin, etten ollut lainkaan peloissani tuossa kyydissä.

Vuonna 2017 auton sisältä ja ajon aikana kuvien otto ja videointi olivat vielä ankarasti kiellettyjä, mutta nyt on toisin. Nyt nämä tekniikan ihmeet, itseohjautuvat autot toimivat muun taksiliikenteen ohessa jo kahdessa Yhdysvaltain kaupungissa: Phoenixissa ja San Franciscossa. Testiajoja taksitoimintaa varten tehdään myös jo Los Angelesissa ja neljäntenä kaupunkialueena on mukaan tulossa Austin. Matkustajat ovat siis tervetulleita hyppäämään taksiin ilman ihmiskuskia. Takana on paitsi miljoonia tuotekehitys- ja testitunteja, myös runsain mitoin lainsäädäntöä ja kaupunki- ja osavaltiokohtaisia erikoislupia. Robottitaksien toiminta-alueet ovat edelleen kaupungeissa rajalliset ja siis myös todella tarkasti rajatut, missä ne saavat toimia. En siis edelleenkään voi tilata autoa kyydittämään minua Meksikoon, kuten harmittelin jo vuonna 2017.
Waymo-robottitaksien toiminta-alue San Franciscossa. Kuvakaappaus Waymo One -sovelluksesta.

Robottitaksin käyttäjäksi joutuu tällä hetkellä jonottamaan


Waymon robottitaksin tilaaminen vaatii luonnollisesti oman sovelluksensa, Waymo One, jonka kautta hoidetaan kyydin tilaus ja maksaminen, aivan kuten Uberillä ja Lyftilläkin. Mutta tällä hetkellä tuon sovelluksen käyttäjiksi on jonossa tuhansia ihmisiä. Sovelluksen voi ladata, mutta seuraavassa vaiheessa joutuu jonotuslistalle. Uudet sovelluksen lataajat eivät siis tällä hetkellä välittömästi pääse taksikyytiä tilaamaan.

Kysyntä on kovaa, eikä autoja ole riittävästi siihen vastaamaan. Tämän vuoksi sovelluksen käyttäjämäärää joudutaan vielä rajoittamaan. Elokuussa 2023 Waymon virallisessa blogissa paljastettiin, että kaupungeissa, joissa Waymo jo taksina operoi, oli jonotuslistalla yhteensä yli 100 000 henkilöä. Ja viime viikkoina jono on vain kasvanut kasvamistaan. (Niinpä sanoisin vinkkinä näissä kaupungeissa asuville ilmoittautumaan jo nyt jonotuslistalle, mikäli haluavat joskus lähitulevaisuudessa Waymon itseohjautuvaa taksia käyttää.)

Mikä aiheutti viimeisimmän piikin kysyntään?


San Franciscossa luvat robottitakseina toimimiselle annettiin kahdelle eri yritykselle. Näistä toinen toi valitettavasti markkinoille keskeneräisen tuotteen ja pääsi töppäilyjensä ansiosta uutisotsikoihin useampaan kertaan. Nämä epäonnistumiset mustamaalasivat koko robottiautobisnestä. Tänä syksynä tämä toinen firma pakotettiin laittaamaan ilman ihmiskuskeja toimivien taksikyytien tarjoaminen sen yrityksen osalta jäihin. Heidän taksilupansa hyllytettiin.

Yhtään ihmishenkeä ei menetetty tämänkään firman autojen tapauksissa, mutta enemmän ja vähemmän vakavia tilanteita San Franciscon liikenteessä heidän autojensa kohdalla silti sattui. Sanfranciscolaiset ovat luonnollisesti olleet peloissaan niin turvallisuudestaan kuin työpaikkojensa mahdollisesta menettämisestä. Tämä johti lopulta vandalismiin.

Eli kuten yleensä kaikki uusi tuppaa tyypillisesti aiheuttamaan vastustusta, ei robottiautojen esiinmarssi ole säästynyt vastarintahyökkäyksiltä San Franciscossakaan. Kaupungissa toimii jo jonkinlainen organisoitunut ihmisryhmä, joka sabotoi robottiautoja ja niiden kulkua tuon tuosta. Autoja ensinnäkin töhritään päivittäin. Lisäksi ainakin tämän toimintansa jo jäädyttäneen yrityksen autot menivät ns. tilttiin, kun niiden konepellille nostettiin tietyömailta ja liikenteenohjauksista tuttu iso, oranssimuovinen varoitustötterö. TV-uutisissa haastateltiin kasvonsa peittänyttä nuorta miestä, joka tähän vandalismiporukkaan kuului. Hän kertoi heidän sopivan vuoroista, kuka milloinkin ja missä osassa kaupungia robottiautojen toimintaa kulloinkin häiritsee. Tämän vuoksi kutsun sitä järjestäytyneeksi toiminnaksi.

Mekin saimme kokea taksissa istuessamme yhden kannanoton: Vanhempi mies käveli jalkakäytävällä ja näki robottitaksimme. Mies näytti kulkupelille kylmän rauhallisesti keskisormea. (Autojen takapenkkien ikkunalasit ovat tummennettuja. Niinpä niistä näkee hyvin ulos, mutta kadulta näkee heikommin sisään, istuuko takapenkillä asiakkaita vai ei. Sormeaan esitellyt mies siis tuskin näytti sitä meille, vaan ennemminkin autolle ja koko robottitaksitoiminnalle.)
Ympäristötutkan havainnoimat muut tienkäyttäjät näkyivät takapenkin näyttöruudulta meille matkustajille.

Ketkä robotakseja sitten käyttävät?


Waymon blogin mukaan ihmiset iältään ja perhetaustoiltaan laidasta laitaan. Niin lapsiperheiden vanhemmat kuskatessaan lapsia harrastuksiin kuin sairaanhoitajat töihin mennessään. Yhtenä mielenkiintoisena käyttäjäkuntana mainittiin iäkkäämmät ihmiset. He, jotka eivät enää itse uskaltaudu autonrattiin. Robottiauton kyydissä he kuitenkin pääsevät kätevästi paikasta toiseen ja tuntevat olonsa vieläpä turvalliseksi.

Omat tuoreet kokemukseni robottitaksista


Teimme San Franciscossa yhteensä neljä erillistä robottitaksimatkaa. Robottiauto noudatti mielestäni ehdottomasti paremmin liikennesääntöjä kuin moni ihmiskuski. Esimerkiksi risteyksissä jokaisen stop-liikennemerkin edessä myös oikeaoppisesti pysähdyttiin, eikä autoa vain liu'utettu hitaammin sillä tavalla melkein pysähtyen. Myöskään yksissäkään liikennevaloissa robottiautot eivät ajaneet päin punaisia eikä "vanhoilla vihreillä". Molemmat tapoja, joita näkee meidän kulmilla huolestuttavan paljon. Hyvä havainnollistus syntyi, kun eräissä liikennevaloissa valot vaihtuivat jo oranssiksi, joten meidän automme hidasti liikennevaloihin jääden odottamaan. Mutta viereisellä kaistalla meitä jäljempänä ajavan auton kuski vain painoi kaasun pohjaan ja ylitti risteysalueen punaisia päin ajaen.

Lisäksi itseohjautuva auto otti muut tiellä liikkujat hyvin huomioon ja kaikki auton ympärillä tapahtuva näkyi sen kahdella eri näytöllä auton sisätilassa. Autojen ajotyyli oli myös varsin rauhallinen. Ei nykiviä liikkeellelähtöjä tai äkkijarrutuksia eikä tiukkateräisiä käännöksiä. Kaistanvaihdokset tietokone ilmotti ääneen niin, että myös me matkustajat kuulimme ne etukäteen. Myös ajonopeudet on säädetty niin, ettei auto aja koskaan ylinopeutta.

Pelottiko olla kyydissä?


Ei. Ei sitten ollenkaan. Toki aiempaakin kokemusta yli kuuden vuoden takaa minulla jo oli. Ja mitä turvallisuuteen tulee, niin Waymon autot ovat kuitenkin ajaneet miljoonia ja miljoonia testimaileja jo ennen kuin autoja on otettu kaupunkiliikenteeseen, ensin varakuskin kanssa ja nyt lopulta ilman sellaista. Ja noita miljoonia testimaileja oli tehty jo vuonna 2017. (Waymon blogilinkissä myös muutamia mainintoja itseohjautuvien autojen turvallisuudesta ihmiskuskeihin verrattuna. Kannattaa lukaista, jos asia enemmän kiinnostaa.)

Auton turvatoimia, hauskojakin sellaisia


Yksi hauska ominaisuus, joka myös hoidetaan mobiilisovelluksen kautta, oli autojen ovien avaus. Ovenrivat ovat ajon aikana ikään kuin upotettuina ja ne nostetaan koholle nappia sovelluksesta painaen, kun kyyti on saapunut sovitulle noutopaikalle. Tässäkin on tietenkin taustalla turvallisuussyyt. Kun auto ajaa yksinään, siis ilman kuskia ja matkustajia, ja odottaa vaikkapa pysähdyksissä liikennevaloissa, olisi riskialtista, että kuka tahansa voisi vetäistä oven auki ja hypätä kyytiin. Tämä on estetty upottamalla ovenrivat ulkopuolisten ulottumattomiin. Tarvittaessa ne sitten saa käden ulottuville poistamalla ovenlukituksen sovelluksesta.

Toinen turvatoimi, joka autoissa oli havaittavissa sisällä, oli kuskin- (tai siis kuskittoman) penkin oletusasetus niin lähelle rattia, ettei ratin ja penkin väliin mahtunut ihmistä. On ilmeisen houkuttelevaa, että ihmiset käyttäessään robottitaksia ensimmäistä kertaa haluaisivat istahtaa ratin taakse ja joko nauttia itseajavuudesta tai sitten toisaalta yrittää hypätä puikkohin kesken ajon vaikkapa pilailumielessä. Nämä ovat kaikki tietenkin ehdottoman kiellettyjä ja "käyttäytymissäännöt" kerrotaan tietokoneelta ajon alkaessa. Otin lyhyen videon taksimatkamme starttaamisesta ja halutessaan sen voi katsoa täältä. Videolla näitä ohjeita juurikin kerrotaan.
Ovenrivat työntyneet ulos, jotta niistä saa otteen. Paljon tekniikkaa auton katolla ja kulmissa.

Verrokkikyytinä Lyft


Teimme tällä kertaa San Franciscon matkallamme yhteensä viisi taksimatkaa, joista neljä robottitaksilla. Viimeisen taksimatkan juna-asemalle teimme Lyftillä, sillä robottitaksin odotusaika oli nyt ensimmäistä kertaa pidempi, 17 minuuttia. Tuolla odotusajalla emme olisi ennättäneet junaan. Niinpä tällä viidennellä taksimatkalla Lyftissä tulin kiinnittäneeksi aiempaa enemmän huomiotani kuskin ajotapaan ja liikennesääntöjen noudattamiseen. Kaistanvaihdossa sattui vieläpä hauska ja selkeä eroavaisuus robotti- ja ihmiskuskin välillä. Melkoista sompaamista nimittäin oli, kun Lyft-kuskimme vaihtoi noin 200 metrin matkalla kaistaa peräti neljä kertaa! Yksi näistä tapahtui vahingossa: kuski ei huomannut, että kaistojen kaartuessa hän ajautui kuin huomaamattaan viereiselle kaistalle. Niinpä hän vaihtoi kaarteen jälkeen alkuperäiselle kaistalle takaisin, mutta vain huomatakseen, että se muuttui kääntyvien kaistaksi. Niinpä hän vaihtoi taas kerran kaistaa. Lisäksi parin stop-merkin kohdalla auton pysähtyminen oli vähän niin ja näin.

Entäpä hinnat? Olivatko kilpailukykyiset?


Tällä kertaa robottitaksin hinnat niinä päivänä, kun autoja käytimme, olivat aika tavalla samat kuin Uberin tai Lyftin. Yksi matka olisi maksanut Lyftillä ja Uberillä noin 13 dollaria, Waymon kyyti maksoi 13,80. Mielestäni 80 lisädollarisenttiä robottiautokokemuksesta, vaikka ei edes ensimmäisestä sellaisesta, ei ollut mielestäni paljoa. Korkeampaan hintaan on perusteluna autojen vielä rajallinen määrä ja kasvava kysyntä.

Hyvä esimerkki hinnoittelusta oli kuitenkin kaverimme kokemus Phoenixissä. Kaupungissa oli useampi isompi massatapahtuma yhtä aikaa ja taksien käyttäjiä runsain mitoin. Kaverimme harmitteli, että Waymon autojen saapumisajat noutopaikalle olivat huomattavasti pidemmät kuin muilla takseilla, ja myös hinnat olivat korkeammat, ajoittain jopa huomattavasti korkeammat. Totuus kuitenkin oli, että kaikki Phoenixissä sillä hetkellä toimivat 80 robottiautoa olivat liikenteessä ja kysyntä kovaa. Senhetkinen autokapasiteetti ei siis riittänyt vastaamaan kaikkien halukkaiden taksikutsuihin, joten hinta nousi (tasaamaan kysyntäpiikkiä) ja odotusajat pitenivät.
Taksiautoina toimivat tällä hetkellä Jaguar I-PACE sähkökäyttöiset SUV:t. 

Summa summarum


Jos jotenkin summaisin yhteen kokemuksiani sekä vuodesta 2017 että nyt 2023, niin molemmilla kerroilla mielestäni robottiauto noudatti liikennesääntöjä paremmin kuin paikalliset taksikuskit tai kuskit ylipäätään. Ajonopeudet, stop-merkkeihin pysähtyminen, jalankulkijoiden väistäminen niin riittävän välimatkan kuin ajan kera, punaiseksi vaihtuviin liikennevaloihin asiallisesti reagoiminen ja muutoinkin rauhallinen ajotapa.

Ensikäyttäjillä on varmasti etukäteisarveluita palvelun turvallisuudesta ja toimivuudesta, voi olla tietenkin jopa pelkoja, mutta muistuttaisin, ensimmäisistä itseohjautuvista autoista oli museokappaleet piilaaksolaisessa tietokonemuseossa jo vuonna 2015! Siis jo kahdeksan vuotta sitten. Tällä haluan lähinnä valottaa, että kehitystyötä robottiautojen eteen on tehty jo vuosikausia ennen kuin ne vihdoin ja viimein näkyvät loppukuluttajille. Vitsailin itsekseni, että niin, mikäs uutuus se tämä tällainen on, joka on olla möllöttänyt jo museossakin viimeiset kahdeksan vuotta, hahah. Mutta vitsi vitsinä, uutta on. (Blogipostaukseni vuoden 2015 museokäynnistä luettavissa täältä.)

Omat kokemukseni olivat siis varsin positiivisia, mutta toisaalta jo odotettuja, sillä olin matkustanut itseohjautuvan auton kyydissä ensimmäisen kerran jo 6,5 vuotta sitten. Toki nyt uutuuteena itsellenikin oli auton käyttäminen maksullisena taksina ja ilman apukuskia. Mitä nyt olen useampia ystäviä ja tuttavia käyttökokemuksistaan kuullut, niin jokainen on ollut kyydeistään positiivisesti yllättynyt. Aika usein on tullut se perusamerikkalainen, yhteenniputtava kommentti: "It was awesome!"

Mutta kyllä robottitaksit vielä sen verran uusi juttu on edelleen San Franciscossakin, että näki monien ihmisten hämmästyneinä osoittelevan ilman kuskeja huristelevia autoja ja ottavan niistä kuvia ja videoita. Aivan kuten kuvia ja videota otin itsekin, hih.

Tällaisia tulevaisuustuulia puhaltelin teille Piilaaksosta tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

tiistai 13. elokuuta 2019

Mikä on nippuside englanniksi? Syökö opossumi omenoita?

Havahduin tässä muutama päivä sitten siihen, kuinka kummallisia kysymyksiä sitä saattaa pyöritellä päässään tai tulee esitetyksi ääneen. Sellaisia, joita tuskin koskaan olisin Suomessa asuessani tullut miettineeksi. Tässäpä siis tajunnanvirtana muutamia viimeaikaisia ajatuksia ja kysymyksiä, joita elämä Kaliforniassa on eteen tuonut. Joidenkin kysymysten taustoja avaan hiukan enemmän. 

- Mikä on nippuside englanniksi? 
- Syökö opossumi omenoita? 
- Joko naapuri on sammunut? Tällä viittaan edelliseen postaukseeni ja siihen, että täällä seinien läpi kuuluu naapureista melkeinpä kaikki. Suomessa en koskaan tiennyt seinänaapureideni elämästä yhtä paljon kuin täällä.
- Aiotko tankata sille reissulle sitä 100-oktaanista "rallibensaa"? 
- Nuo kolibrit ovat sitten läpipaskoja, syövät ja kakkantavat yhtä aikaa! 
- Mikä ihmeen villitys tämä kakku- ja keksitaikinan syöminen raakana oikein on? Tästä kuvatekstissä lisää.
Aika moneen aluksi hämmästyttäneeseen asiaan täällä Yhdysvalloissa olen jo löytänyt selityksen tai perustelun, mutta yhtä asiaa en kykene käsittämään: keksi- ja kakkutaikinoiden syömistä raakana. Niitä myydään ruokakaupoissakin pikku rasioissa erilaisina makuina ja Oregonin Portlandissa oli oikein keksitaikinoihin erikoistunut kahvila (kuvassa). Sieltä sitten porukka näytti hakevan taikinaa kuppiin niin kuin irtojäätelöä konsanaan. "Don't bake it. Eat it!", sanoo kylttikin. En ymmärrä. Ja kyllä, olen syönyt kakkutaikinaa toki raakana itsekin, mutta vain silloin, kun olen leiponut kakkuja. En niin, että kauhoisin sitä suuhuni lusikkakaupalla.  

- Ei ole vain sitä yhtä lähtölentokenttää, vaan lähteviä lentoja kannattaa katsella kolmelta eri kansainväliseltä lähilentokentältämme. 
- Muista varoa kalkkarokäärmeitä!
- Myydäänkö teillä persialaisia kurkkuja? Miksi Kaliforniassa myytävien kurkkujen nimitykset ovat niin kansainvälisiä? 
Persialaisia kurkkuja, sitruuna tuomassa mittakaavaa. Yleisin täällä myynnissä oleva kurkku on kuitenkin ns. meksikolainen kurkku. Se on lyhyempi ja paksumpi kuin mihin me Suomessa olemme kurkun muodoissa tottuneet. Selkeimpänä erona on, että kuori Meksikossa kasvatetuissa kurkuissa on tosi paljon paksumpi. Sitten taas se meille suomalaisille tutuin kurkkumalli on täällä nimeltään englantilainen kurkku, vaikka eivät Englannissa kasvatettuja olekaan. Sen kurkun yhteydessä käytetään myös termiä hot house, joka ilmeisesti viittaa jonkinlaiseen kasvihuoneeseen tai hautomoon. Meillä on siis meksikolaisia, englantilaisia ja persialaisia kurkkuja. Ostin näitä kuvan minikurkkuja, joita myös persialaisiksi kurkuiksi kutsutaan, ensimmäistä kertaa aivan vastikään ja olivatpa ihanan makuisia! Tosi makeaa rouskuteltavaa, nam!

- Tietyt zumbatunnit ovat edelleen paikallisten latinojen ja aasialaisten suosiossa, joten pitää mennä 30-45 minuuttia ennen tunnin alkua varaamaan oma paikka. Luulen, että nämä latinozumbaajat pääsevät noiden zumbatuntien rytmeissä kiinni siihen omaan kulttuuriinsa. Tico tico vaan!
- Voin käydä vaikka kerran kuussa jalkahoidossa, koska se on niin hämmästyttävän edullista, ja tiedän joidenkin käyvän tätä useamminkin. 
- Kuinka monta poke bowl -annosta viikossa on liikaa?
- Olihan se aika karmeaa, kun taloyhtiömme uima-altaaseen hukkui vanhempi mies. Hänen sandaalinsa olivat altaan reunalla vielä viikon päästä tapahtuneesta. Muistan ne sandaalit ikuisesti.
- Hei, viedäänkö kolikot samalla kolikkomasiinaan, kun käydään kaupassa? 
- Käsittelin töissä tänään taas liudan shekkejä. 
- Tilaatko meille itseohjautuvan auton taksiksi?
- Miksi ihmeessä en voi soittaa nykyisellä puhelinliittymälläni Suomeen, vaikka liittymäni käyttää ison teleoperaattorin verkkoa? 
- Paljonko laitan tippiä, oli kuitenkin aika huono palvelu tällä kertaa? Tällä tahdon kuvata sitä, että yritämme itse käyttää tippauskulttuuria niin kuin sen alunperin on kuulunutkin toimia. Hyvästä palvelusta saa hyvä tipin, huonosta pienemmän. Ei niin, että hyvä tippi olisi automaatti. 
- Pukuhuoneessa kuultua: Brasiliasta lähtöisin olevan jumppaohjaaja kertoo tuovansa Brasiliasta antibiootteja aina isot määrät ja nappailevansa niitä heti päivän tai kaksi, jos flunssa yrittää pukata päälle. (Kääk! Olin sanaton. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi antibiootit eivät tahdo enää tehota!)
- Auringonpolttamat autojen konepellit ovat ihan normaalia. 
- Saakohan tässäkään saunassa heittää vettä kiukaalle? Sauna-aiheinen postaus minulla on ollut työn alla varmaan jo pari vuotta, mistä onkin seurannut jatkokysymys: Milloinkahan saisin saunapostaukseni valmiiksi?
- Työpaikoilla työntekijöiden koirilla voi olla omat kulkuluvat ja henkilö- tai siis tässä tapauksessa koirakortit. Supersuloista!
- Miksi ihmeessä yleisten vessojen vessakoppien ovet kääntyvät sisäänpäin?
- Miksi alastomuus ja paljas pinta on niin kauhea tabu, eritoten lääkärissä? Tästä kirjoitinkin oman postauksensa jo liki kaksi vuotta sitten, mutta nyt kun vuositarkastukseni lääkärissä on taas ajankohtainen, niin kyllähän tämä yhä suomalaista ihmetyttää.
- Mikä on riittävä tapa huomioida ja muistaa pomon syntymäpäivä?
- Että etunimeni lausuminen voikin sitten olla hankalaa! Vain viisi vaivaista kirjainta, mutta kun ei onnistu, niin ei. 
- Voi, kun saisi tuoreita mustaviinimarjoja, mutta valitettavasti niiden viljely asuinmaassamme on laitonta. Tämä viimeinen voi herättää meissä suomalaisissa kovastikin hämmennystä, joten selitän hiukan lisää. Mustaviinimarjat olivat aikoinaan hyvin yleinen näky USA:ssa, kunnes ne 1900-luvun alussa kiellettiin liittovaltion hallinnon toimesta. Syynä tähän oli mustaviinimarjojen levittämä tauti white pine blister rust, jonka katsottiin olevan uhka USA:n puuteollisuudelle. 

Muiden muassa tällaisia asioita ja kysymyksiä sitä meikäläinen on mielessään pyöritellyt. Tuskinpa olisin tietoinen kansainvälisen kuuloisista kurkkunimikkeistä tai surkuttelisin viinimarjaviljelyn laittomuutta ellemme olisi tänne muuttaneet. 

Mutta palatakseni postauksen otsikkoon, niin joihinkin kysymyksiin olen saanut jo vastauksiakin. Nippuside englanniksi on zip tiecable tie tai wire tie, kuten alla olevan kuvan paketissakin lukee. No, tämä on kyllä vain päivien kysymys, että unohdan sen taas, hah hah. 

Entäpä ne opossumit sitten? Omenapuussamme alkaa olla pian syöntikelpoisia omenoita, mutta joku pirulainen on jo iskenyt hampaansa muutamaan omppuun ja tipautellut niitä maahan asti. Yhdessä pureksitussa ompussa oli sen verran isot talttahampaiden jäljet, että jäin tuumimaan, voisiko omenavoro olla opossumi. Ja kyllä kai se voi olla. Onhan se jotakuinkin kissan kokoinen ja minulle on kerrottu opossumin olevan kuin rotta, joka syö kaikkea mahdollista.

Tällaiset mietteet tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Korjaus: Tietyillä alueilla USA:ssa saakin jo viljellä herukoita: "Homemade currant jams and pies are making a comeback in the United States. Red, white and black currant bushes were a common sight until the early 20th century, when the federal government banned currants to control white pine blister rust. The federal government lifted the ban in 1966, but counties in which white pines are grown for lumber still restrict currant cultivation. Currant bushes are hardy to U.S. Department of Agriculture zones 3 through 5, and will grow in cooler pockets in California and other warm states."  Lähde.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Itseajavan auton kyydissä!

Iiks! Eilen koitti hetki, kun pääsin itseajavan auton kyytiin. Olipa aika jännittävä kokemus!
Mallikappale Waymon aulassa.

Ukkokullan kaveri on töissä Waymolla, Googlen alaisessa yrityksessä, joka näitä itseajavia autoja on kehittänyt ja kehittää edelleen. Niinpä ukkokulta kerran kysäisi, onko noiden Waymo-autojen kyytiin mahdollista päästä tämän kaverin kanssa. Ja sehän onnistui! Jippii! Minähän änkesin totta kai mukaan!

Kaveri oli varannut auton meidän testiajoon etukäteen. Tapasimme kaverin Waymon aulassa ja hän tilasi etukäteisvaratun auton työpuhelimensa kautta aulan eteen niin kuin Uberin konsanaan. Koska meitä lähti koeajoon kyytiin kolme henkilöä, oli allamme tilavampi, Lexus-merkkinen hybridiauto. Ei siis noita yllä olevan kuvan mallisia "muna-autoja", kuten minä niitä paikallisessa liikenteessä aina nimitän. Niihinhän näytti nimittäin mahtuvan vain kaksi henkilöä sisään istumaan! 
Waymon "muna-auto" sisältä. Kyseessä varhaisen vaiheen prototyyppi. Vain kaksi istuinpaikkaa. Auton etutuulilasia näkyy vasemmassa yläkulmassa. Sen alapuolella ei olekaan minkäänlaista kojetaulua mittaristoineen, vaan tuollainen pieni tavaroiden säilytyskouru. Eikä rattia! OMG!
Linkistä lisätietoa sitä haluaville.

Kun sitten istahdimme itseajavan auton kyytiin, piti meidän sitoutua salassapitoon kokemastamme sekä kaikesta tekniikasta, mitä ajon aikana saattoi esiin tulla. Kuvia auton sisältä ei ajon aikana, eikä myöskään sen jälkeen saanut ottaa. Salassapitosopimus hoitui QR-koodin avulla. Kun "vannon, kautta kiven ja kannon"-osuus oli hoidettu ja turvavyöt kiinnitetty, lähti auto vasta sen jälkeen liikkeelle. Koeajo ajettiin oikean liikenteen seassa normaaleilla tieliikennenopeuksilla.

Niin, salassapitosopimus. Oli tietenkin tuon firman onni, että sai kyytiinsä tällaisen tavallisen tallukan kuten minä, eikä röntgenkatseella varustettua supernörttiä, joka olisi voinut analysoida autosta kaiken mitä se sisällään piti. Hi hii!

Meidän koeajoautomme. Aika rutkastihan tuossa tuota tekniikkaa näyttäisi ulkopuolellakin olevan, jos kiinnittää katseen auton kattoon, sekä etu- ja takakulmiin. 

Ajo oli kyllä varsin vakuuttavaa ja tasaista menoa, suorastaan mallikelpoista. Hyvin auto näytti havainnoivan muun liikenteen, autot ja jalankulkijat, suojatiet ja tietyöalueet. Vilkkuakin auto näytti aina oikeaoppisesti, meiltä ihmiskuskeilta kun se tuppaa joskus unohtumaan. 

Noiden "muna-autojen" maksiminopeudeksi on säädetty 25 mph eli noin 40 km/h. Niiden vauhti on siis verrattavissa melkeinpä golfkärryyn ja muna-autoilla ei siis ole mitään asiaa esimerkiksi moottoriteille. Tällä hetkellä kuitenkin esimerkiksi Japanissa testataan Lexusta moottoritieajossa ja tämän ajoassistentin (Automated Highway Driving Assist) arvellaan olevan markkinoilla jo vuonna 2020 tai jopa aiemmin. Autojen nopeudet on myös säädetty niin, etteivät ne missään tilanteessa ylitä sallittuja nopeusrajoituksia. Lisäksi kaikilla näillä itseajavilla autoilla on vielä tarkoin rajatut maantietelliset alueet, joilla niillä saa ajaa. Edes kaikki Piilaakson tiet eivät kuulu niiden testiajojen piiriin. Niinpä näille itseohjautuville autoille ei vielä pysty antamaan käskyä, että ajapas meidät Meksikoon, kiitos! :-)
Tässä vielä prototyyppiauton sivupeili. Aika vähän sitä varsinaista peiliosuutta. Ei onnistuisi tarkka huulipunan lisäys tuon avulla. ;-)

Waymo tarjosi siis mielenkiintoiset ja tasaiset kyydit! Ei pelottanut. Hämmästelin vähän itsekin jälkikäteen, että eihän minua tosiaan pelottanut kyydissä ollenkaan. Näitä itseajavia autoja on kuitenkin nähnyt Piilaakson liikenteessä jo useamman vuoden ajan jos nyt ei päivittäin, niin ainakin useita kertoja viikossa. Ehkä niihin on siis jo muodostunut aika luottavainen ennakkokäsitys, eikä pelon hetkiä sen vuoksi koeajollakaan tullut. Voisin siis mennä itseajavan auton kyytiin toistekin, ehdottomasti!

Postauksen kuvamateriaali ja kuvaus itse koeajosta ovat pakotetusti hyvin rajallisia, harmi kyllä, mutta jospa saitte tästä jotakin uutta ja kivaa irti kuitenkin. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

perjantai 14. marraskuuta 2014

Kalifornian autoista

Autot. Tämä aihe pitää käsitellä koskettaen enimmäkseen vain Kalifornian osavaltiota, ei koko Amerikkaa. Kalifornia on nimittäin monessa asiassa edelläkävijä USA:ssa ja autoilu sekä aktiviteetit vähentää päästömääriä ovat yksi niistä. Ja vaikken minä paljon mitään autoista ymmärrä, niin kirjoitanpa nyt kuitenkin omista havainnoistani. Ja olenhan minä kuullut täällä vähän noiden isojen poikien juttujakin.  

Amerikkalaisuuden yksi kulminoituma: käytettyjen autojen kauppa ja kimaltelevat killuttimet!

Sähköautot


Täällä sähkö- ja hybridiautot ovat aivan jokapäiväinen näky liikenteeessä. Tesla, joka siis valmistaa "suorituskykyisiä" sähköautoja, pitää myös päämajaansa Piilaaksossa. Lisäksi Kalifornian osavaltio kannustaa kansalaisia siirtymään sähköautoihin antamalla sähköauton hankkineille verohuojennuksia. Tämä on osaltaan edesauttanut kysynnän kovaan kasvuun ja tällä hetkellä uusilla Tesloilla on yli 6 kk jonotusaika. Ja koska uusia autoja tehtaalta joudutaan odottamaan, ovat käytettyjen Teslojen hinnat nousseet uusia korkeammiksi! Erikoinen tilanne tämäkin, etten sanoisi.

Koska sähköautoja on, myös näiden autojen sähkölatauspistokkeilla varustettuja parkkiruutuja löytyy ihan joka nurkalta. Poikkeuksetta niiden sijainti on vieläpä paras mahdollinen, heti markettien, toimistojen tai elokuvateattereiden kulkuovien vieressä eli ns. piikkipaikalla.


Sähköauto latingissa.


Hybridiautot


Myös hybridiautojen määrä liikenteessä on yllättänyt. Toyota Priuksiakin vilisee siellä sun täällä. Varsinainen kansanauto jo sekin, hyvä vaan. Noh, se toinen kansanauto Kaliforniassa näyttäisi olevan Ford Mustang, ei niin vähäpäästöinen menopeli.


Ford Mustang, kansanauto.


Wow'tsi wow!


No sitten, sokerina pohjalla autoista ovat Googlen itseohjautuvat autot (self-driving cars, autonomous cars, robotic cars), joita myös olen nähnyt useaan kertaan liikenteessä. Tekevät niillä autoilla nimittäin testiajoja täällä Piilaaksossakin. Ja kyllä, kyllä siinä testiajokissa ukko tahi akka istuu ratin takana, mutta kuski ei ohjaa autoa, vaan on ikäänkuin vain varmistamassa auton kulkua. Jos sattuisi tulemaan bugi auton ajoa ohjaavassa koodissa tai jokin häiriö auton muihin härveleihin, niin vasta siinä tapauksessa auton kyydissä rallatteleva kuski ottaa ohjat käsiin. No, ei ne oikeasti siinä kyllä taida vain rallatella. Ovat varmastikin ihan koulutettua porukkaa testiajoja tekemään ja pysymään valppaina erikoistilanteen ilmaantuessa.

Itseohjautuvan auton katolla oleva sensori hoitaa navigoinnin ja muun liikenteen havainnoinnin. Ajossa hyödynnetään myös Street Viewin karttoja. Sanotaan, että yhdessä tällaisessa robottiautossa on pelkästään tekniikkaa 150 000 dollarin arvosta. Aika hintavia vehkeitä! Testiajot aloitettiin Nevadan osavaltiossa ja vuonna 2013 testiajoja oli tehty jo yli puolen miljoonan kilometrin verran. Testikilometrien aikana on sattunut ainoastaan kaksi kolaria ja molemmat ovat olleet henkilökuskin virheestä johtuvia. Tekniikka vaikuttaa siis jo varsin lupaavalle! Autojen arvioidaan tulevan markkinoille 2015-2017, mutta millaiseksi muodostunee hinta? Iiks!

Jotta itseohjautuvat autot saataisiin osaksi päivittäistä liikennettä, vaatii se tietenkin myös lakimuutoksia. Vuoteen 2013 mennessä neljä USA:n osavaltiota on muokannut lakejaan salliakseen itseohjautuvat autot. Nämä osavaltiot ovat Kalifornia, Nevada, Florida ja Michigan. Euroopassa muutamat kaupungit Belgiassa, Ranskassa, Italiassa ja Iso-Britanniassa suunnittelevat itseohjautuvien autojen käyttöönottoa. Saksa, Espanja ja Hollanti ovat sallineet robottiautojen testauksen liikenteensä seassa. Hei, missä Suomi on? Miksei se ole listalla mukana? Vai onko? Muistelen lukeneeni jonkin uutisen tästä Suomen kannasta, mutta oli varmaan tyyliin: "Ei, ei se kuulepa käy kun meillä on nämä tietyt säännöt..."

Lakimuutosten ja hinnan lisäksi muitakin hidasteita ja vielä ratkaisemattomia pulmia näiden robottiautojen päivittäiskäyttöön ottamisessa on. Yksi niistä on eettiset seikat. Jos auton ajotietokone havaitsee, että yhteentörmäys on aivan väistämätön, kuinka se ohjelmoidaan käyttäytymään siinä tilanteessa? Mihin suuntaan tai paremminkin kohteeseen auto siinä pakon edessä valitsee törmäävänsä? Luonnollista olisi ehkä ohjelmoida se suuntaamaan kulkunsa johonkin mahdollisimman pieneen esteeseen, jolloin vauriot voisi olettaa kaikkein vähäisimmiksi. Mutta entä jos tuossa tilanteessa se lähellä oleva pienin este onkin lapsi?! Onnea ja menestystä sille insinöörille, joka tätä pähkinää pureksii! 


Googlen itseohjautuva auto liikenteessä. 


Jaa, meidän autoko?


Meidän auto ei ole mikään yllä mainituista. Se tuo ukkokulta pääsi nyt toteuttamaan täällä yhden unelmansa ja pojillahan on poikien unelmat ja vehkeet. Hankki sellaisen 400 hevosvoimaisen uudenkarhean muskeliauton. Valkoisen. Minä sain päättää värin, heh. Tai ainakin olen edelleen siinä uskossa, että minä sain päättää värin, heh heh. Ihan tehokas peli tuo tuntuu olevan kun olen sillä jo pari kertaa huristellut menemään. Voi olla, että entinen automme Oulussa tuntuu tuon jälkeen vähän tossumopolle. Koneena siinä hyrrää iloisesti V8, mutta niin hyrrää ukkokin kun pääsee autollaan ajelemaan. Ja mikäs siinä, kivempihän se on iloista naamaa katsella! Ei tänne mököttämään olla tultu! :-)

Autojen hinnat


Autojen hinnat ovat huomattavasti Suomen hintoja edullisempia. Mallista ja merkistä tottakai riippuen, mutta jos sanoisin näppituntumalta keskiarvon, että n. 30-50% Suomen hintoja halvempia uudet autot täällä ovat. Ja jos ostat uuden, ei sen arvo romahda heti seuraavalla viikolla vähintään kolmanneksen verran kuten Suomessa käy. Eli käytettyä autoa myydessään saa vielä rahansa takaisin.
Joka tapauksessa autokanta täällä on paljon nuorempaa kuin Suomessa. No missäpä ei olisi, kiitos Suomen kovan autoverotuksen. Olenkin vitsaillut, että Oulussa aamuruuhkassa Pokkisen törmällä viereisellä kaistallasi saattaa olla vanha, ruosteinen Lada, mutta täällä viereesi voi kurvata itseohjautuva auto, auto ilman kuskia! :-)

Noh, kaikki eivät täälläkään toki osta uutta autoa, vaan ns. tuunaavat vanhaa. Kuten alla oleva hupaisa esimerkki osoittaa.


Oho, nyt lähti jopo keulimaan!

Tiikeriä tankkiin


Mitäs se kruisailu täällä sitten maksaa? Raakaöljyn hinta on nyt alimmillaan neljään vuoteen ja bensan hinta on täällä meidän ollessa koko ajan vain laskenut, mikä ei tietenkään lainkaan harmita. Bensa hinnoitellaan ja myydään gallonittain ja tällä hetkellä yksi gallona maksaa 2,85 - 3,20 dollaria. Pienellä laskutoimituksella se tekee litrahinnaksi 0,75 - 0,85 dollaria. Hinta ei siis ole edes puolikasta Suomen hinnoista, mikäli siellä ei laskua ole tapahtunut todella hurjasti Suomesta lähtömme jälkeen. "Tankki täyteen!" huudahtaisi siis Sulo Vilenkin täällä, kun niin halavalla saa.  



Tankkaus on tehty helpoksi: bensapistoolia ei tarvitse tankatessa pidellä.


Rekisterikilvet


Kuten Suomessakin on täälläkin mahdollista "kirjailla" haluamansa rekisterikilvet. Täällä siinä on vielä hiukan laajemmat mahdollisuudet, sillä kilpeen saa jopa 6-7 kirjainta kyltin mallista riippuen. Myös erikoismerkkejä näkyy (ks. kuva alla). Ehdottomasti paras kilpi, jonka olen täällä nähnyt, on ollut DEBUGGR-kilpi. Sehän sopii kuin ripa käteen, Piilaaksossa kun ollaan! Hiukan kantaaottavampiakin kylttejä on tullut liikenteessä vastaan, esim. U MONKEY sekä LOL BMW ja tämä jälkimmäinen kilpi oli jossakin ihan romussa koslassa. Miehelleni on muuten ehdotettu, että hänen pitäisi tilata autoonsa kilvet MAD FIN. :-)


Tai miten olis rekkariin vaikkapa tällainen handun kuva?
Sorry, kuva on surkea, mutten liikkuvasta autosta parempaa saanut.

Mielenkiintoista muuten, että Nevadan osavaltio, joka ensimmäisenä salli itseohjautuvien autojen liikennöivän kaduillaan, on määrännyt osavaltiossaan itseohjautuvien autojen rekisterikilvet merkittävän äärettömän symbolilla ∞. Nevadan DMV:n, Department of Motor Vehicles, eli paikallisen Trafin mukaan se kuvaa parhaiten "cars of the future" eli tulevaisuuden autoja. Äärettömän mielenkiintoista, eikä totta?  



Kalifornian kilvet, perusmalli.


Promilleraja


Promillerajat vaihtelevat Yhdysvalloissa osavaltioittain ja Kalifornian osavaltiossa se on 0,8. Raja on siis korkeampi kuin Suomessa. Toisaalta taas avattujen alkoholipitoisten juomapullojen pitäminen auton sisäpuolella on tiukasti kiellettyä. Siis täh? Hei, miettikää! Tämähän tarkoittaa, että kuski voi istahtaa auton rattiin mahalaukku olutta hölskyen, mutta takapenkkiläisellä ei saa avonaista olutpulloa käsissään olla. Ou-to-a! Jopa näin suomalaisena, alkoholin holhouskulttuurin kasvattina tuota takapenkin sangen tiukkaa kuria ihmettelee. Ja kuskilla ei sitten olekaan niin väliä... Just.

Tulinpa muuten tässä juuri todistaneeksi olevani aitoakin aidompi suomalainen. Kukaan muu kuin suomalainen ei kirjoita Autot-otsikon alle automaattisesti myös promillerajasta! Naurattaa oikein itseänikin, että aihe tähän ajatuksena putkahti.


Loppusilaus


Tässäpä tämä pieni katsaukseni kalifornialaisesta automaailmasta. Eli kyllä autokanta täällä sen verran suomalaisesta siskostaan eroaa, että on kuulkaas kotirouvan pää pyörinyt pari kertaa vähän väkkäränäkin tuolla liikenteessä. Ai niin, mutta pakkohan se on yksi limusiini vielä tökätä näytille tähän päätteeksi. Ihan vain vahvistamaan käsitystä, kuinka kaikki on kuitenkin lopulta isoa ja mahtavaa Amerikassa! Aivan kuten se pahuksen tiskiallaskin on!




Mutta hei, annetaan koneiden hyrrätä, tavalla tai toisella!
Eli hei vaan, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


Ps. Jotakin itseohjautuviin autoihin liittyvää nippelitietoa kaivoin esiin kirjoitukseni tueksi alla olevasta osoiteesta. Jos tekniikkatyyppejä ja autofriikkejä aihe kiinnostaa, niin osoite on: http://en.wikipedia.org/wiki/Autonomous_car