 |
| Tulevaisuus on täällä. Auto ilman kuskia ja vauhtia mittarissa 26 mph (42 km/h). |
Vuonna 2017 koeajomme aikana autossa kuskin paikalla istui vielä ns. hätävarakuski eli henkilö tarkkailemassa auton mahdollisia virheitä. Jos auto olisi tehtnyt jonkinlaisen ajovirheen tai vaikkapa ohjelmisto yhtäkkisesti jumittanut, olisi hätävarakuski voinut ottaa ohjat käsiinsä sillä samalla sekunnilla. Tuolloinkaan tämä henkilön ei kuitenkaan kertaakaan tarvinnut puuttua robottiauton toimintaan. Kaikki sujui moitteetta. Ja silloin hämmästelin vähän itsekin, etten ollut lainkaan peloissani tuossa kyydissä.
Vuonna 2017 auton sisältä ja ajon aikana kuvien otto ja videointi olivat vielä ankarasti kiellettyjä, mutta nyt on toisin. Nyt nämä tekniikan ihmeet, itseohjautuvat autot toimivat muun taksiliikenteen ohessa jo kahdessa Yhdysvaltain kaupungissa: Phoenixissa ja San Franciscossa. Testiajoja taksitoimintaa varten tehdään myös jo Los Angelesissa ja neljäntenä kaupunkialueena on mukaan tulossa Austin. Matkustajat ovat siis tervetulleita hyppäämään taksiin ilman ihmiskuskia. Takana on paitsi miljoonia tuotekehitys- ja testitunteja, myös runsain mitoin lainsäädäntöä ja kaupunki- ja osavaltiokohtaisia erikoislupia. Robottitaksien toiminta-alueet ovat edelleen kaupungeissa rajalliset ja siis myös todella tarkasti rajatut, missä ne saavat toimia. En siis edelleenkään voi tilata autoa kyydittämään minua Meksikoon, kuten harmittelin jo vuonna 2017.
Waymon robottitaksin tilaaminen vaatii luonnollisesti oman sovelluksensa, Waymo One, jonka kautta hoidetaan kyydin tilaus ja maksaminen, aivan kuten Uberillä ja Lyftilläkin. Mutta tällä hetkellä tuon sovelluksen käyttäjiksi on jonossa tuhansia ihmisiä. Sovelluksen voi ladata, mutta seuraavassa vaiheessa joutuu jonotuslistalle. Uudet sovelluksen lataajat eivät siis tällä hetkellä välittömästi pääse taksikyytiä tilaamaan.
Kysyntä on kovaa, eikä autoja ole riittävästi siihen vastaamaan. Tämän vuoksi sovelluksen käyttäjämäärää joudutaan vielä rajoittamaan. Elokuussa 2023 Waymon virallisessa blogissa paljastettiin, että kaupungeissa, joissa Waymo jo taksina operoi, oli jonotuslistalla yhteensä yli 100 000 henkilöä. Ja viime viikkoina jono on vain kasvanut kasvamistaan. (Niinpä sanoisin vinkkinä näissä kaupungeissa asuville ilmoittautumaan jo nyt jonotuslistalle, mikäli haluavat joskus lähitulevaisuudessa Waymon itseohjautuvaa taksia käyttää.)
San Franciscossa luvat robottitakseina toimimiselle annettiin kahdelle eri yritykselle. Näistä toinen toi valitettavasti markkinoille keskeneräisen tuotteen ja pääsi töppäilyjensä ansiosta uutisotsikoihin useampaan kertaan. Nämä epäonnistumiset mustamaalasivat koko robottiautobisnestä. Tänä syksynä tämä toinen firma pakotettiin laittaamaan ilman ihmiskuskeja toimivien taksikyytien tarjoaminen sen yrityksen osalta jäihin. Heidän taksilupansa hyllytettiin.
Yhtään ihmishenkeä ei menetetty tämänkään firman autojen tapauksissa, mutta enemmän ja vähemmän vakavia tilanteita San Franciscon liikenteessä heidän autojensa kohdalla silti sattui. Sanfranciscolaiset ovat luonnollisesti olleet peloissaan niin turvallisuudestaan kuin työpaikkojensa mahdollisesta menettämisestä. Tämä johti lopulta vandalismiin.
Eli kuten yleensä kaikki uusi tuppaa tyypillisesti aiheuttamaan vastustusta, ei robottiautojen esiinmarssi ole säästynyt vastarintahyökkäyksiltä San Franciscossakaan. Kaupungissa toimii jo jonkinlainen organisoitunut ihmisryhmä, joka sabotoi robottiautoja ja niiden kulkua tuon tuosta. Autoja ensinnäkin töhritään päivittäin. Lisäksi ainakin tämän toimintansa jo jäädyttäneen yrityksen autot menivät ns. tilttiin, kun niiden konepellille nostettiin tietyömailta ja liikenteenohjauksista tuttu iso, oranssimuovinen varoitustötterö. TV-uutisissa haastateltiin kasvonsa peittänyttä nuorta miestä, joka tähän vandalismiporukkaan kuului. Hän kertoi heidän sopivan vuoroista, kuka milloinkin ja missä osassa kaupungia robottiautojen toimintaa kulloinkin häiritsee. Tämän vuoksi kutsun sitä järjestäytyneeksi toiminnaksi.
Mekin saimme kokea taksissa istuessamme yhden kannanoton: Vanhempi mies käveli jalkakäytävällä ja näki robottitaksimme. Mies näytti kulkupelille kylmän rauhallisesti keskisormea. (Autojen takapenkkien ikkunalasit ovat tummennettuja. Niinpä niistä näkee hyvin ulos, mutta kadulta näkee heikommin sisään, istuuko takapenkillä asiakkaita vai ei. Sormeaan esitellyt mies siis tuskin näytti sitä meille, vaan ennemminkin autolle ja koko robottitaksitoiminnalle.)
Waymon blogin mukaan ihmiset iältään ja perhetaustoiltaan laidasta laitaan. Niin lapsiperheiden vanhemmat kuskatessaan lapsia harrastuksiin kuin sairaanhoitajat töihin mennessään. Yhtenä mielenkiintoisena käyttäjäkuntana mainittiin iäkkäämmät ihmiset. He, jotka eivät enää itse uskaltaudu autonrattiin. Robottiauton kyydissä he kuitenkin pääsevät kätevästi paikasta toiseen ja tuntevat olonsa vieläpä turvalliseksi.
Teimme San Franciscossa yhteensä neljä erillistä robottitaksimatkaa. Robottiauto noudatti mielestäni ehdottomasti paremmin liikennesääntöjä kuin moni ihmiskuski. Esimerkiksi risteyksissä jokaisen stop-liikennemerkin edessä myös oikeaoppisesti pysähdyttiin, eikä autoa vain liu'utettu hitaammin sillä tavalla melkein pysähtyen. Myöskään yksissäkään liikennevaloissa robottiautot eivät ajaneet päin punaisia eikä "vanhoilla vihreillä". Molemmat tapoja, joita näkee meidän kulmilla huolestuttavan paljon. Hyvä havainnollistus syntyi, kun eräissä liikennevaloissa valot vaihtuivat jo oranssiksi, joten meidän automme hidasti liikennevaloihin jääden odottamaan. Mutta viereisellä kaistalla meitä jäljempänä ajavan auton kuski vain painoi kaasun pohjaan ja ylitti risteysalueen punaisia päin ajaen.
Lisäksi itseohjautuva auto otti muut tiellä liikkujat hyvin huomioon ja kaikki auton ympärillä tapahtuva näkyi sen kahdella eri näytöllä auton sisätilassa. Autojen ajotyyli oli myös varsin rauhallinen. Ei nykiviä liikkeellelähtöjä tai äkkijarrutuksia eikä tiukkateräisiä käännöksiä. Kaistanvaihdokset tietokone ilmotti ääneen niin, että myös me matkustajat kuulimme ne etukäteen. Myös ajonopeudet on säädetty niin, ettei auto aja koskaan ylinopeutta.
Ei. Ei sitten ollenkaan. Toki aiempaakin kokemusta yli kuuden vuoden takaa minulla jo oli. Ja mitä turvallisuuteen tulee, niin Waymon autot ovat kuitenkin ajaneet miljoonia ja miljoonia testimaileja jo ennen kuin autoja on otettu kaupunkiliikenteeseen, ensin varakuskin kanssa ja nyt lopulta ilman sellaista. Ja noita miljoonia testimaileja oli tehty jo vuonna 2017. (Waymon blogilinkissä myös muutamia mainintoja itseohjautuvien autojen turvallisuudesta ihmiskuskeihin verrattuna. Kannattaa lukaista, jos asia enemmän kiinnostaa.)
Yksi hauska ominaisuus, joka myös hoidetaan mobiilisovelluksen kautta, oli autojen ovien avaus. Ovenrivat ovat ajon aikana ikään kuin upotettuina ja ne nostetaan koholle nappia sovelluksesta painaen, kun kyyti on saapunut sovitulle noutopaikalle. Tässäkin on tietenkin taustalla turvallisuussyyt. Kun auto ajaa yksinään, siis ilman kuskia ja matkustajia, ja odottaa vaikkapa pysähdyksissä liikennevaloissa, olisi riskialtista, että kuka tahansa voisi vetäistä oven auki ja hypätä kyytiin. Tämä on estetty upottamalla ovenrivat ulkopuolisten ulottumattomiin. Tarvittaessa ne sitten saa käden ulottuville poistamalla ovenlukituksen sovelluksesta.
Toinen turvatoimi, joka autoissa oli havaittavissa sisällä, oli kuskin- (tai siis kuskittoman) penkin oletusasetus niin lähelle rattia, ettei ratin ja penkin väliin mahtunut ihmistä. On ilmeisen houkuttelevaa, että ihmiset käyttäessään robottitaksia ensimmäistä kertaa haluaisivat istahtaa ratin taakse ja joko nauttia itseajavuudesta tai sitten toisaalta yrittää hypätä puikkohin kesken ajon vaikkapa pilailumielessä. Nämä ovat kaikki tietenkin ehdottoman kiellettyjä ja "käyttäytymissäännöt" kerrotaan tietokoneelta ajon alkaessa. Otin lyhyen videon taksimatkamme starttaamisesta ja halutessaan sen voi katsoa täältä. Videolla näitä ohjeita juurikin kerrotaan.
Teimme tällä kertaa San Franciscon matkallamme yhteensä viisi taksimatkaa, joista neljä robottitaksilla. Viimeisen taksimatkan juna-asemalle teimme Lyftillä, sillä robottitaksin odotusaika oli nyt ensimmäistä kertaa pidempi, 17 minuuttia. Tuolla odotusajalla emme olisi ennättäneet junaan. Niinpä tällä viidennellä taksimatkalla Lyftissä tulin kiinnittäneeksi aiempaa enemmän huomiotani kuskin ajotapaan ja liikennesääntöjen noudattamiseen. Kaistanvaihdossa sattui vieläpä hauska ja selkeä eroavaisuus robotti- ja ihmiskuskin välillä. Melkoista sompaamista nimittäin oli, kun Lyft-kuskimme vaihtoi noin 200 metrin matkalla kaistaa peräti neljä kertaa! Yksi näistä tapahtui vahingossa: kuski ei huomannut, että kaistojen kaartuessa hän ajautui kuin huomaamattaan viereiselle kaistalle. Niinpä hän vaihtoi kaarteen jälkeen alkuperäiselle kaistalle takaisin, mutta vain huomatakseen, että se muuttui kääntyvien kaistaksi. Niinpä hän vaihtoi taas kerran kaistaa. Lisäksi parin stop-merkin kohdalla auton pysähtyminen oli vähän niin ja näin.
Tällä kertaa robottitaksin hinnat niinä päivänä, kun autoja käytimme, olivat aika tavalla samat kuin Uberin tai Lyftin. Yksi matka olisi maksanut Lyftillä ja Uberillä noin 13 dollaria, Waymon kyyti maksoi 13,80. Mielestäni 80 lisädollarisenttiä robottiautokokemuksesta, vaikka ei edes ensimmäisestä sellaisesta, ei ollut mielestäni paljoa. Korkeampaan hintaan on perusteluna autojen vielä rajallinen määrä ja kasvava kysyntä.
Hyvä esimerkki hinnoittelusta oli kuitenkin kaverimme kokemus Phoenixissä. Kaupungissa oli useampi isompi massatapahtuma yhtä aikaa ja taksien käyttäjiä runsain mitoin. Kaverimme harmitteli, että Waymon autojen saapumisajat noutopaikalle olivat huomattavasti pidemmät kuin muilla takseilla, ja myös hinnat olivat korkeammat, ajoittain jopa huomattavasti korkeammat. Totuus kuitenkin oli, että kaikki Phoenixissä sillä hetkellä toimivat 80 robottiautoa olivat liikenteessä ja kysyntä kovaa. Senhetkinen autokapasiteetti ei siis riittänyt vastaamaan kaikkien halukkaiden taksikutsuihin, joten hinta nousi (tasaamaan kysyntäpiikkiä) ja odotusajat pitenivät.
Jos jotenkin summaisin yhteen kokemuksiani sekä vuodesta 2017 että nyt 2023, niin molemmilla kerroilla mielestäni robottiauto noudatti liikennesääntöjä paremmin kuin paikalliset taksikuskit tai kuskit ylipäätään. Ajonopeudet, stop-merkkeihin pysähtyminen, jalankulkijoiden väistäminen niin riittävän välimatkan kuin ajan kera, punaiseksi vaihtuviin liikennevaloihin asiallisesti reagoiminen ja muutoinkin rauhallinen ajotapa.
Ensikäyttäjillä on varmasti etukäteisarveluita palvelun turvallisuudesta ja toimivuudesta, voi olla tietenkin jopa pelkoja, mutta muistuttaisin, ensimmäisistä itseohjautuvista autoista oli museokappaleet piilaaksolaisessa tietokonemuseossa jo vuonna 2015! Siis jo kahdeksan vuotta sitten. Tällä haluan lähinnä valottaa, että kehitystyötä robottiautojen eteen on tehty jo vuosikausia ennen kuin ne vihdoin ja viimein näkyvät loppukuluttajille. Vitsailin itsekseni, että niin, mikäs uutuus se tämä tällainen on, joka on olla möllöttänyt jo museossakin viimeiset kahdeksan vuotta, hahah. Mutta vitsi vitsinä, uutta on. (Blogipostaukseni vuoden 2015 museokäynnistä luettavissa täältä.)
Omat kokemukseni olivat siis varsin positiivisia, mutta toisaalta jo odotettuja, sillä olin matkustanut itseohjautuvan auton kyydissä ensimmäisen kerran jo 6,5 vuotta sitten. Toki nyt uutuuteena itsellenikin oli auton käyttäminen maksullisena taksina ja ilman apukuskia. Mitä nyt olen useampia ystäviä ja tuttavia käyttökokemuksistaan kuullut, niin jokainen on ollut kyydeistään positiivisesti yllättynyt. Aika usein on tullut se perusamerikkalainen, yhteenniputtava kommentti: "It was awesome!"
Mutta kyllä robottitaksit vielä sen verran uusi juttu on edelleen San Franciscossakin, että näki monien ihmisten hämmästyneinä osoittelevan ilman kuskeja huristelevia autoja ja ottavan niistä kuvia ja videoita. Aivan kuten kuvia ja videota otin itsekin, hih.
Tällaisia tulevaisuustuulia puhaltelin teille Piilaaksosta tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
 |
| Waymo-robottitaksien toiminta-alue San Franciscossa. Kuvakaappaus Waymo One -sovelluksesta. |
Robottitaksin käyttäjäksi joutuu tällä hetkellä jonottamaan
Waymon robottitaksin tilaaminen vaatii luonnollisesti oman sovelluksensa, Waymo One, jonka kautta hoidetaan kyydin tilaus ja maksaminen, aivan kuten Uberillä ja Lyftilläkin. Mutta tällä hetkellä tuon sovelluksen käyttäjiksi on jonossa tuhansia ihmisiä. Sovelluksen voi ladata, mutta seuraavassa vaiheessa joutuu jonotuslistalle. Uudet sovelluksen lataajat eivät siis tällä hetkellä välittömästi pääse taksikyytiä tilaamaan.
Kysyntä on kovaa, eikä autoja ole riittävästi siihen vastaamaan. Tämän vuoksi sovelluksen käyttäjämäärää joudutaan vielä rajoittamaan. Elokuussa 2023 Waymon virallisessa blogissa paljastettiin, että kaupungeissa, joissa Waymo jo taksina operoi, oli jonotuslistalla yhteensä yli 100 000 henkilöä. Ja viime viikkoina jono on vain kasvanut kasvamistaan. (Niinpä sanoisin vinkkinä näissä kaupungeissa asuville ilmoittautumaan jo nyt jonotuslistalle, mikäli haluavat joskus lähitulevaisuudessa Waymon itseohjautuvaa taksia käyttää.)
Mikä aiheutti viimeisimmän piikin kysyntään?
San Franciscossa luvat robottitakseina toimimiselle annettiin kahdelle eri yritykselle. Näistä toinen toi valitettavasti markkinoille keskeneräisen tuotteen ja pääsi töppäilyjensä ansiosta uutisotsikoihin useampaan kertaan. Nämä epäonnistumiset mustamaalasivat koko robottiautobisnestä. Tänä syksynä tämä toinen firma pakotettiin laittaamaan ilman ihmiskuskeja toimivien taksikyytien tarjoaminen sen yrityksen osalta jäihin. Heidän taksilupansa hyllytettiin.
Yhtään ihmishenkeä ei menetetty tämänkään firman autojen tapauksissa, mutta enemmän ja vähemmän vakavia tilanteita San Franciscon liikenteessä heidän autojensa kohdalla silti sattui. Sanfranciscolaiset ovat luonnollisesti olleet peloissaan niin turvallisuudestaan kuin työpaikkojensa mahdollisesta menettämisestä. Tämä johti lopulta vandalismiin.
Eli kuten yleensä kaikki uusi tuppaa tyypillisesti aiheuttamaan vastustusta, ei robottiautojen esiinmarssi ole säästynyt vastarintahyökkäyksiltä San Franciscossakaan. Kaupungissa toimii jo jonkinlainen organisoitunut ihmisryhmä, joka sabotoi robottiautoja ja niiden kulkua tuon tuosta. Autoja ensinnäkin töhritään päivittäin. Lisäksi ainakin tämän toimintansa jo jäädyttäneen yrityksen autot menivät ns. tilttiin, kun niiden konepellille nostettiin tietyömailta ja liikenteenohjauksista tuttu iso, oranssimuovinen varoitustötterö. TV-uutisissa haastateltiin kasvonsa peittänyttä nuorta miestä, joka tähän vandalismiporukkaan kuului. Hän kertoi heidän sopivan vuoroista, kuka milloinkin ja missä osassa kaupungia robottiautojen toimintaa kulloinkin häiritsee. Tämän vuoksi kutsun sitä järjestäytyneeksi toiminnaksi.
Mekin saimme kokea taksissa istuessamme yhden kannanoton: Vanhempi mies käveli jalkakäytävällä ja näki robottitaksimme. Mies näytti kulkupelille kylmän rauhallisesti keskisormea. (Autojen takapenkkien ikkunalasit ovat tummennettuja. Niinpä niistä näkee hyvin ulos, mutta kadulta näkee heikommin sisään, istuuko takapenkillä asiakkaita vai ei. Sormeaan esitellyt mies siis tuskin näytti sitä meille, vaan ennemminkin autolle ja koko robottitaksitoiminnalle.)
 |
| Ympäristötutkan havainnoimat muut tienkäyttäjät näkyivät takapenkin näyttöruudulta meille matkustajille. |
Ketkä robotakseja sitten käyttävät?
Waymon blogin mukaan ihmiset iältään ja perhetaustoiltaan laidasta laitaan. Niin lapsiperheiden vanhemmat kuskatessaan lapsia harrastuksiin kuin sairaanhoitajat töihin mennessään. Yhtenä mielenkiintoisena käyttäjäkuntana mainittiin iäkkäämmät ihmiset. He, jotka eivät enää itse uskaltaudu autonrattiin. Robottiauton kyydissä he kuitenkin pääsevät kätevästi paikasta toiseen ja tuntevat olonsa vieläpä turvalliseksi.
Omat tuoreet kokemukseni robottitaksista
Teimme San Franciscossa yhteensä neljä erillistä robottitaksimatkaa. Robottiauto noudatti mielestäni ehdottomasti paremmin liikennesääntöjä kuin moni ihmiskuski. Esimerkiksi risteyksissä jokaisen stop-liikennemerkin edessä myös oikeaoppisesti pysähdyttiin, eikä autoa vain liu'utettu hitaammin sillä tavalla melkein pysähtyen. Myöskään yksissäkään liikennevaloissa robottiautot eivät ajaneet päin punaisia eikä "vanhoilla vihreillä". Molemmat tapoja, joita näkee meidän kulmilla huolestuttavan paljon. Hyvä havainnollistus syntyi, kun eräissä liikennevaloissa valot vaihtuivat jo oranssiksi, joten meidän automme hidasti liikennevaloihin jääden odottamaan. Mutta viereisellä kaistalla meitä jäljempänä ajavan auton kuski vain painoi kaasun pohjaan ja ylitti risteysalueen punaisia päin ajaen.
Lisäksi itseohjautuva auto otti muut tiellä liikkujat hyvin huomioon ja kaikki auton ympärillä tapahtuva näkyi sen kahdella eri näytöllä auton sisätilassa. Autojen ajotyyli oli myös varsin rauhallinen. Ei nykiviä liikkeellelähtöjä tai äkkijarrutuksia eikä tiukkateräisiä käännöksiä. Kaistanvaihdokset tietokone ilmotti ääneen niin, että myös me matkustajat kuulimme ne etukäteen. Myös ajonopeudet on säädetty niin, ettei auto aja koskaan ylinopeutta.
Pelottiko olla kyydissä?
Ei. Ei sitten ollenkaan. Toki aiempaakin kokemusta yli kuuden vuoden takaa minulla jo oli. Ja mitä turvallisuuteen tulee, niin Waymon autot ovat kuitenkin ajaneet miljoonia ja miljoonia testimaileja jo ennen kuin autoja on otettu kaupunkiliikenteeseen, ensin varakuskin kanssa ja nyt lopulta ilman sellaista. Ja noita miljoonia testimaileja oli tehty jo vuonna 2017. (Waymon blogilinkissä myös muutamia mainintoja itseohjautuvien autojen turvallisuudesta ihmiskuskeihin verrattuna. Kannattaa lukaista, jos asia enemmän kiinnostaa.)
Auton turvatoimia, hauskojakin sellaisia
Yksi hauska ominaisuus, joka myös hoidetaan mobiilisovelluksen kautta, oli autojen ovien avaus. Ovenrivat ovat ajon aikana ikään kuin upotettuina ja ne nostetaan koholle nappia sovelluksesta painaen, kun kyyti on saapunut sovitulle noutopaikalle. Tässäkin on tietenkin taustalla turvallisuussyyt. Kun auto ajaa yksinään, siis ilman kuskia ja matkustajia, ja odottaa vaikkapa pysähdyksissä liikennevaloissa, olisi riskialtista, että kuka tahansa voisi vetäistä oven auki ja hypätä kyytiin. Tämä on estetty upottamalla ovenrivat ulkopuolisten ulottumattomiin. Tarvittaessa ne sitten saa käden ulottuville poistamalla ovenlukituksen sovelluksesta.
Toinen turvatoimi, joka autoissa oli havaittavissa sisällä, oli kuskin- (tai siis kuskittoman) penkin oletusasetus niin lähelle rattia, ettei ratin ja penkin väliin mahtunut ihmistä. On ilmeisen houkuttelevaa, että ihmiset käyttäessään robottitaksia ensimmäistä kertaa haluaisivat istahtaa ratin taakse ja joko nauttia itseajavuudesta tai sitten toisaalta yrittää hypätä puikkohin kesken ajon vaikkapa pilailumielessä. Nämä ovat kaikki tietenkin ehdottoman kiellettyjä ja "käyttäytymissäännöt" kerrotaan tietokoneelta ajon alkaessa. Otin lyhyen videon taksimatkamme starttaamisesta ja halutessaan sen voi katsoa täältä. Videolla näitä ohjeita juurikin kerrotaan.
 |
| Ovenrivat työntyneet ulos, jotta niistä saa otteen. Paljon tekniikkaa auton katolla ja kulmissa. |
Verrokkikyytinä Lyft
Teimme tällä kertaa San Franciscon matkallamme yhteensä viisi taksimatkaa, joista neljä robottitaksilla. Viimeisen taksimatkan juna-asemalle teimme Lyftillä, sillä robottitaksin odotusaika oli nyt ensimmäistä kertaa pidempi, 17 minuuttia. Tuolla odotusajalla emme olisi ennättäneet junaan. Niinpä tällä viidennellä taksimatkalla Lyftissä tulin kiinnittäneeksi aiempaa enemmän huomiotani kuskin ajotapaan ja liikennesääntöjen noudattamiseen. Kaistanvaihdossa sattui vieläpä hauska ja selkeä eroavaisuus robotti- ja ihmiskuskin välillä. Melkoista sompaamista nimittäin oli, kun Lyft-kuskimme vaihtoi noin 200 metrin matkalla kaistaa peräti neljä kertaa! Yksi näistä tapahtui vahingossa: kuski ei huomannut, että kaistojen kaartuessa hän ajautui kuin huomaamattaan viereiselle kaistalle. Niinpä hän vaihtoi kaarteen jälkeen alkuperäiselle kaistalle takaisin, mutta vain huomatakseen, että se muuttui kääntyvien kaistaksi. Niinpä hän vaihtoi taas kerran kaistaa. Lisäksi parin stop-merkin kohdalla auton pysähtyminen oli vähän niin ja näin.
Entäpä hinnat? Olivatko kilpailukykyiset?
Tällä kertaa robottitaksin hinnat niinä päivänä, kun autoja käytimme, olivat aika tavalla samat kuin Uberin tai Lyftin. Yksi matka olisi maksanut Lyftillä ja Uberillä noin 13 dollaria, Waymon kyyti maksoi 13,80. Mielestäni 80 lisädollarisenttiä robottiautokokemuksesta, vaikka ei edes ensimmäisestä sellaisesta, ei ollut mielestäni paljoa. Korkeampaan hintaan on perusteluna autojen vielä rajallinen määrä ja kasvava kysyntä.
Hyvä esimerkki hinnoittelusta oli kuitenkin kaverimme kokemus Phoenixissä. Kaupungissa oli useampi isompi massatapahtuma yhtä aikaa ja taksien käyttäjiä runsain mitoin. Kaverimme harmitteli, että Waymon autojen saapumisajat noutopaikalle olivat huomattavasti pidemmät kuin muilla takseilla, ja myös hinnat olivat korkeammat, ajoittain jopa huomattavasti korkeammat. Totuus kuitenkin oli, että kaikki Phoenixissä sillä hetkellä toimivat 80 robottiautoa olivat liikenteessä ja kysyntä kovaa. Senhetkinen autokapasiteetti ei siis riittänyt vastaamaan kaikkien halukkaiden taksikutsuihin, joten hinta nousi (tasaamaan kysyntäpiikkiä) ja odotusajat pitenivät.
 |
| Taksiautoina toimivat tällä hetkellä Jaguar I-PACE sähkökäyttöiset SUV:t. |
Summa summarum
Jos jotenkin summaisin yhteen kokemuksiani sekä vuodesta 2017 että nyt 2023, niin molemmilla kerroilla mielestäni robottiauto noudatti liikennesääntöjä paremmin kuin paikalliset taksikuskit tai kuskit ylipäätään. Ajonopeudet, stop-merkkeihin pysähtyminen, jalankulkijoiden väistäminen niin riittävän välimatkan kuin ajan kera, punaiseksi vaihtuviin liikennevaloihin asiallisesti reagoiminen ja muutoinkin rauhallinen ajotapa.
Ensikäyttäjillä on varmasti etukäteisarveluita palvelun turvallisuudesta ja toimivuudesta, voi olla tietenkin jopa pelkoja, mutta muistuttaisin, ensimmäisistä itseohjautuvista autoista oli museokappaleet piilaaksolaisessa tietokonemuseossa jo vuonna 2015! Siis jo kahdeksan vuotta sitten. Tällä haluan lähinnä valottaa, että kehitystyötä robottiautojen eteen on tehty jo vuosikausia ennen kuin ne vihdoin ja viimein näkyvät loppukuluttajille. Vitsailin itsekseni, että niin, mikäs uutuus se tämä tällainen on, joka on olla möllöttänyt jo museossakin viimeiset kahdeksan vuotta, hahah. Mutta vitsi vitsinä, uutta on. (Blogipostaukseni vuoden 2015 museokäynnistä luettavissa täältä.)
Omat kokemukseni olivat siis varsin positiivisia, mutta toisaalta jo odotettuja, sillä olin matkustanut itseohjautuvan auton kyydissä ensimmäisen kerran jo 6,5 vuotta sitten. Toki nyt uutuuteena itsellenikin oli auton käyttäminen maksullisena taksina ja ilman apukuskia. Mitä nyt olen useampia ystäviä ja tuttavia käyttökokemuksistaan kuullut, niin jokainen on ollut kyydeistään positiivisesti yllättynyt. Aika usein on tullut se perusamerikkalainen, yhteenniputtava kommentti: "It was awesome!"
Mutta kyllä robottitaksit vielä sen verran uusi juttu on edelleen San Franciscossakin, että näki monien ihmisten hämmästyneinä osoittelevan ilman kuskeja huristelevia autoja ja ottavan niistä kuvia ja videoita. Aivan kuten kuvia ja videota otin itsekin, hih.
Tällaisia tulevaisuustuulia puhaltelin teille Piilaaksosta tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
