tiistai 7. marraskuuta 2017

Häveliäisyydestä amerikkalaisessa lääkärissä

Loukkasin tässä jokin aika sitten selkäni urheillessa. Koska sama vaiva oli ollut riesanani aiemminkin, ja tuolloin ilman urheilusuorituksia, päätin nyt lopultakin ottaa selville vaivani aiheuttajan. Selkäni röntgenkuvattiin ja siitäpä muistui mieleeni tämänkertainen postausaihe. Tästä aiheesta minun on ollut tarkoitus kirjoittaa jo aikaisemmin, nimittäin häveliäisyydestä amerikkalaisilla lääkärikäynneillä. Se on minusta jotenkin niin kummallista, että ihmettelenpä asiaa teillekin tänne blogiin.
Tässä olen menossa röntgenkuvaukseen perinteinen amerikkalainen sairaalakaapu päälläni. Kaapu on selkäpuolelta avoin. Kaavun käytöstä lisää tässä postauksessa. 

Ensin kuitenkin hiukan käytännöstä, joka minua amerikkalaisilla lääkärikäynneillä tahtoo aina hätkähdyttää. Eli tapa, jonka suomalaisena koen täällä hiukan vaivaannuttavaksi:

Suomalaisena säpsähtää


Potilasvastaanotossa kysytään usein syntymäaika. Tämä tapahtuu yleensä vastaanottotiskillä, jonka ympärillä kaikki muut jo ilmoittautuneet potilaat odottavat vuoroaan. Tilanteessa ei siis ole minkäänlaista intimiteettisuojaa, joten aina minä tämän syntymäaikakysymyksen kohdalla hiukan hätkähdän. Samalla tavalla syntymäaikaa kysytään kaikkien kuullen aina myös verikokeita otettaessa laboratoriossa. Tällä varmistetaan, että potilas on oikea ja otettavat kokeet täsmäävät. Laboratoriossa viereisillä potilaspaikoilla istuu aina muitakin potilaita sekä heidän verikokeidensa ottajat, joten jälleen kerran potilaan syntymäaika tuntuu olevan "vapaata riistaa". 

Jotenkin sitä suomalaisena ajattelee pinttyneellä tavalla, ettei haluaisi toitottaa omaa syntymäaikaansa kaikelle kansalle jossakin terveysaseman aulassa tai verikoelaboratoriossa. Suomessa oman syntymäaikansa liittää niin vahvasti varjeltavaan sosiaaliturvatunnukseen, mutta täällä sen sijaan syntymäajalla ja sosiaaliturvatunnuksella ei ole mitään yhteyttä keskenään. Kaikilla täällä asuvilla ei edes ole sosiaaliturvatunnusta ja itsekinhän kuuluin tähän joukkoon reilusti yli vuoden ajan. Niinpä syntymäajalla ei Yhdysvalloissa ole vastaavaa merkitystä tietoturvanäkökulmasta kuin Suomessa, joten hätkähtämiseni on jokseenkin turhaa. Ja heh, toisekseen on vain hyvä, että minullakin on paikallisittain katsottuna ulkomaalainen ja vaikea nimi. Jos siis joku sattuisi syntymäaikani saamaankin, niin nimi menisi takuulla ensiyrittämällä väärin.

Usein tunnistus potilasvastaanotolla tapahtuu myös puhelinnumerolla, mikä taas suomalaisena tuntuu ihan turvalliselle antaa jopa terveysaseman aulassa. Näin kävi viimeksi, kun kävin mainitsemissani röntgenkuvissa. Minulta ei kysytty nimeä, eikä syntymäaikaa, vaan nimenomaan puhelinnumero, jonka avulla lääkärin kirjoittama lähete koneelta etsittiin. Ja totta, onhan puhelinnumerokin täysin yksilöivä tieto.

Mutta seuraavaksi siihen häveliäisyyteen, jota suomalaisena jaksan täällä ihmetellä:

Kummallinen häveliäisyys, lääkärissä!


Tämä häveliäisyysasia muistui jälleen kerran mieleeni, kun röntgenkuvaukseen mennessä minua kehoitettiin pukemaan tuo ensimmäisessä kuvassa näkyvä potilaskaapu ylleni. Jos ja kun lääkäri täällä on aikeissa tehdä sinulle jonkinlaisia tutkimuksia, niin sitä ennen potilaalle annetaan puettavaksi tuollainen samanlainen kaapu päälle. Ja kun potilas riisuu ja vaihtaa ylleen kaavun, kaikki hoitajat ja lääkärit poistuvat huoneesta siksi ajaksi. Potilaan alastomuutta siis mielestäni jotenkin aivan ylivarjellaan. Suomessahan homma menee niin, että housut tai paita otetaan pois lääkärin edessä ja that's it! Minusta tämä amerikkalainen käytäntö on jotenkin niin käsittämätön, jopa huvittava, koska eikö juuri lääkärin jos kenen tulisi ammatissaan tutkia ja tästä syystä luonnollisesti myös nähdä alastomia tai puolialastomia ihmisvartaloita!

Viimeksi minulle siis puetutettiin tuo kaapu ylle, kun menin röntgenkuvaukseen. Kaapu ohjeistettiin vaihtamaan yksityisessä pukukopissa. Röntgenkuvat otettiin kaapu päällä. Toinen mainio, elävästi muistamani esimerkki kaaputilanteesta on parin vuoden takaa lääkärintarkastuksesta, joka vaadittiin Green Card -anomuksia varten. Tuolloin jälleen hoitaja valmisteli minua lääkärin tapaamiseen lääkärin vastaanottohuoneessa, antoi minulle kaavun puettavaksi, poistui huoneesta ja palasi vasta, kun olin saanut kaavun vaihdetuksi. Lääkärintarkastukseen kuului yhtenä osana jokin ihmeellinen (ja täysin turhalta tuntuva) vatsan alueen tutkinta. Tutkimus suoritettiin niin, että minä makasin selälläni hoitopöydällä ja lääkäri tunnusteli ja paineli vatsaa päältä. Ja huomatkaa, vaikka minä olin vaihtanut sen kaavun päälleni näitä tutkimuksia varten, niin lääkäri ujutti kätensä vain kaavun reunoilta kaavun alle, ettei vaan vilaustakaan paljaasta ihosta päässyt lääkärille näkymään. Kyllä minua huvitti silloin ja huvittaa edelleen, kun tapausta muistelen. Lääkärihän olisi siis päässyt tekemään aivan saman "sokkotutkimuksen" ilman tuota kaapuakin, kun olisi vastaavalla tavalla ujuttanut kätensä vain paitani alle. Voi hyvät hyssykät sentään!

Muutoinkin alastomuus tuntuu amerikkalaisille olevan melkoinen tabu. Jos esimerkiksi perhe viettää päivää uimarannalla ja lapselle pitäisi vaihtaa uima-asu, niin vaikka kyseessä olisi aivan pieni lapsi, niin siinäkin tapauksessa paljaan pepun näkymistä estellään yli kaiken. Uima-asu mennään joko vaihtamaan rannan vessa- tai suihkutiloihin, tai jos vaihto tehdään rannalla, niin näköesteeksi laitetaan kyllä kaiken maailman viritykset. Tämä tuntuu suomalaisen silmin aika uskomattomalle, kun Suomessa on tottunut tietenkin saunomiseenkin, mutta paljaspeppuinen pikku taapero suomalaisella uimarannalla nyt ei tosiaankaan olisi mikään harvinainen, eikä ainakaan pöyristyttävä näky. Joka tapauksessa samankaltainen alastomuuden välttely ja häveliäisyys nimenomaan lääkärin vastaanotolla on minusta jotakin niin outoa, etten ole vielä tähän mennessä sitä tässä maassa oikein käsittänyt.

Muitakin tuon sairaalakaavun kanssa tehtyjä tutkimustapauksia minulla on, mutta jotta en nyt avaisi koko terveydentilaani ja sairaushistoriaani julki, jätän muut kerrat postaukseni ulkopuolelle. Toki nämä Kaliforniassa tapahtuneet lääkärissäkäyntikokemukset ovat kohdallani olleita yksittäistapauksia, mutta kyllä kaikki tähänastiset kokemukseni ovat olleet samansuuntaisia, häveliäisyyttä noudattelevaa linjaa. Kenties taustalla on hoitohenkilökunnan pelko joutua syytetyksi seksuaalisesta ahdistelusta, mutta silti, minusta tämä on vain ou-to-a.
Käypäs siihen hoitopöydälle, mutta iiks, varokin näyttämästä paljasta pintaa lääkärille! :-D

Lopuksi vielä yksi vertaileva esimerkki amerikkalaisen ja suomalaisen lääkärin pakeilta:

Keuhkojen kuuntelua amerikkalaisittain ja suomalaisittain


Kun viimeksi kävin terveyteni vuositarkastuksessa täällä Kaliforniassa, kiinnitin huomiota kuinka lääkäri kuunteli keuhkot paitani päältä. Tällä kertaa ei siis puettu edes kaapua ylle, vaan lääkäri asetti stetoskoopin paitani selkämykseen. Hah, on varmasti kuulunut melkoista rahinaa, veikkaisin! Kun taas edellisen kerran kävin lääkärissä Suomessa, kokemukseni oli aika lailla päinvastainen. Olin silloin toki karmeassa flunssassa, mutta keuhkoja kuunnellakseen mieslääkäri käski minun ottaa koko yläosan paljaaksi, siis rintaliivejä myöten! Heh heh, en olekaan tiennyt että rintaliivit aiheuttaisivat häiriöitä keuhkojen kuuntelussa. Suomalaisella lekurikäynnillä ei siis ollut häveliäisyydestä tietoakaan. Kaikki paljaaksi vaan!

Tällaista avointa ja vähemmän avointa menoa tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

4 kommenttia:

  1. Aika hauska tämä häveliäisyys kulttuuri :D Mietin vaan että mitähän mahtaa ajatella amerikkalainen joka Suomessa vieraillessaan/muuttaessaan menee lääkärikäynnille! :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tiedätkö, ihan samaa mietin itsekin kirjoitukseni jälkeen. Jos ja kun saa amerikkalainen hoitoa, niin saa kyllä samalla myös shokkihoitoa! ;-)

      Poista
  2. Heh... tuli mieleen hauska kokemus, tosin jo reilut kymmenen vuotta sitten. Olin vuosittaisessa laakarintarkastuksessa ja oma laakari oli naislaakari. Miehilla vuositarkastukseen kuuluu kivesten tarkastus. Naislaakarin piti kutsua paikalle mieshoitaja tuon proseduurin ajaksi :D
    Nykyisin on toinen laakariasema ja eri laakari. Siella ei vaadita mieshoitajan paikallaoloa jos naislaakari tekee tutkimuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kuulostaapa tyypilliselle amerikkalaiselle häveliäälle käytännölle. :-D Jännä, että toisella lääkäriasemalla sitten rohkeampi tapa toimia ko. tutkimuksessa.

      Poista