Kotikaupungissamme on pientä lintuongelmaa

"Houston, we have a problem. A bird problem."

Kotikaupunkimme Piilaaksossa on joutunut viime vuosina erikoisen "vandalismin" kohteeksi. Kaupunkimme keskustan voi nimittäin iltaisin vallata satojen ja taas satojen, lopulta jopa tuhansien mustavariksien armeija. Tietääkseni mikään muu lähikaupunki ei ole kärsinyt vastaavasta riesasta. Ja kun muistaa, että Piilaaksossa kaupungit sijaitsevat aivan vieri vieressä niin, että kaupunkikeskustojen välimatka voi olla vain muutaman hassun kilometrin, niin tästäkin huolimatta nuo mustat liitelijät ovat valinneet iltaviettopaikakseen juuri meidän kaupunkimme.

Variksia lentämässä kotimme ylitse. Näitä parvia tulee iltaisin toinen toisensa perään. Kuva otettu 7.3.2026. 

Onko tämä sitten jonkinmoinen ongelma? Kerron omakohtaisen kokemukseni muutaman vuoden takaa:

Olimme ukkokullan ja suomalaisen ystävämme kanssa kolmestaan illallisella ja valinneet istumapaikat kotikaupunkimme kävelykadulla sijaitsevan ravintolan terassilta. Varikset lentelivät pieni lauma kerrallaan keskustaan nekin ja alkoivat raakkua kävelykatua reunustavissa puissa. Meteli ravintolaterassin yläpuolella voimistui. Ensimmäinen ulostepommi yläilmoista levisi ukkokullan ja ystävämme paidanhihoihin. Miehet kävivät sisällä puhdistamassa vaatteensa ja palasivat pöytään. Eipä aikaakaan, kun seuraava roiskaus osui pöytäliinalle ja viinilasiin. Ravintolan henkilökunta oli jo kummissaan, kuinka saatoimmekin joutua jo toisen pommituksen kohteeksi ja pyysi meitä siirtymään päivänvarjon alle. Siitä oli juuri vapautunut pöytä. Saimme maksutta uuden viinin pahoittelujen kera, vaikka eihän "onnettomuus" ravintolan vika edes ollut. Mutta kuinka ollakaan, uuden ruokapöytämme yksi kulma jäi päivänvarjon antaman suojan ulkopuolelle ja pian siihen tuli kolmas linnunkakkaläjä. Tarjoilijatkin olivat ihmeissään, ettei vastaavaa ulosteosumien määrää ollut vielä kenellekään heidän asiakkaistaan aiemmin sattunut.

Onneksi tämä ikimuistoinen kokemus jäi meidän ainoaksi.

Milloin linnut ilmestyivät?

En osaa sanoa tarkkaa aikaa, milloin varikset alkoivat tänne kerääntyä. Kun muutimme nykyiseen kotikaupunkiimme kymmenisen vuotta sitten, ei lintuongelmaa vielä silloin ollut. Ja mikä tekee näiden lintujen jokailtaisesta invaasiosta kenties poikkeuksellisen tai ainakin mielenkiintoisen on se, että aamuisin ja päivisin linnut ovat tipotiessään! 

Mutta kun aurinko laskee, nämä siivekkäiden ylilennot sitten alkavat. Lintuja liihottaa peräkkäisissä parvissa lännenpuoleisilta kukkuloilta kaupungin keskustaan mustina "pilvinä". Näky on kuin Hitchcockin Linnut-elokuvasta. Paitsi, että näky ei ole televisioruudun takana, vaan niin sanotusti IRL, in real life. Välillä lintujoukkiot saattavat pitää lentotaukoa istuen sähköjohdoilla meidänkin asuttamalla omakotitaloalueella tai keskustan liepeillä kerrostalojen katoilla. Mustat, pitkät linturivistöt ja äänekkäät raakkumiset eivät jää huomaamatta. Näiden raakkujien määränpäänä on kaupunkimme keskusta ja siellä erityisesti ruokaravintolat. Sapuska, sehän se siivekkäitä houkuttaa.

Lintuja levähtämässä omakotitaloalueella ennen matkan jatkamista kohti kaupunkimme keskustaa.

Ongelmia ja ratkaisuyrityksiä

Linnut pitävät tietenkin isoina laumoina ensinnäkin kamalaa mekkalaa. Toisena on edellä mainittu ulosteongelma ulkona ruokaileville ihmisille. Myös keskustan kadut maalautuvat valkoisiksi ulostelammikoiden ansiosta, joten hyvä hygienia on ollut sekä haaste että jatkuvien jalkakäytäväpesujen vuoksi kaupungillemme myös iso kustannus. 

Kaupunkimme on siis hyvin tietoinen lintuongelmasta, ja siitä on uutisoitu ihan valtakunnallista mediaa myöten. Lintujen karkottamiseksi on kokeiltu mm. tekohaukkoja ja CD-levyjen kaltaisia, valoa heijastavia pelottimia, mutta lopulta linnut ovat jatkaneet sitkeästi kokoontumisiaan samalle alueelle. Pandemian aikaan kävelykadulle ja sen lähiympäristöön asennettiin vihreitä lasereita, mistä myös The New York Times uutisoi. Näiden lasereiden todettiin auttavan lintuongelmaan. Mutta. Lähellä sijaitsee myös armeijan käyttämä lentokenttä, jonka lentoliikennettä vihreät laserit häiritsivät. Niinpä laserit jouduttiin kyseiseltä alueelta poistamaan ja linnut palasivat takaisin.

Kävelykadun jalkakäytävä, kun sitä ei ole hetkeen puhdistettu.

Tuorein tilanne

Viime syksynä en muista nähneeni lintuja kaupungissamme enää ainakaan yhtä suuria määriä. Joinakin iltoina muistan nähneeni lintuparvien pyyhältävän taivaalla kaupungistamme hiukan viistosti ohi. Toivoin, että ne olisivat löytäneet vaikkapa kaatopaikan omaksi illallispaikakseen. 

Nyt talvikuukausina puolestaan emme ole ruokailleet ulkona, joten linnut eivät ole osuneet niin sanotusti kiikareihini. Mutta viime perjantaina sää oli jo lämmin ja söimme illallista vieraidemme kanssa erään kotikaupunkimme ravintolan terassilla. Tällä kertaa lintuja ei näkynyt. Joinakin iltoina näen kuitenkin edelleen mustien lintulaumojen liitelevän kukkuloilta kotimme ylitse. Tästä todisteena postaukseni ensimmäinen kuva, jonka nappasin 7. maaliskuuta.

Onko variksien määränpää edelleen kaupunkimme keskusta? Sen varmasti lämpenevät ilmat ja ruokailijoista täyttyvät terassit paljastavat.

Nämä ravintola-aluettamme viime vuosina sabotoineet mustat varikset eivät suinkaan ole kotikaupunkimme ainoa lintuerikoisuus. Tästä kerron teille lisää ensi postauksessa. Siihen asti sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

Tilanne sinisiiven kanssa 1-1

Huh huh, edellisestä postauksesta on hurahtanut jo kuukausi. Mutta nyt on kuulkaas luvassa tilannepäivitys. Nimittäin, viimeksi tuskailin teille pihapiiriimme muuttaneesta kalifornianpensasnärhestä. Siitä kauniista sinisiivestä, joka tykkää imitoida ja laulaa raivostuttavan kovalla änellä. Ja linnun lempilurituksina videopeliäänet. Ne ovat raikaneet jopa keskellä yötä. 

Tuon kirjoitukseni jälkeen tapahtui kuitenkin kummia. Vain muutama päivä tekstini julkaisun jälkeen, kottarainen alkoi olemaan yhtäkkiä vaiti. Kyllä se edelleen siinä pihamaallamme päivittäin pomppi, mutta pysyi ihmeen hiljaa. Olen pyöritellyt päässäni eri skenaarioita, mikä moisen muutoksen on voinut aiheuttaa:

Skenaario 1

Lintu on saanut kevätflunssan. Ehkä jopa koronan, sillä lintujen terveydenhuollossa on tuskin koronarokotteita jaettu. Ja kun kovaa huutaa ilman maskia, niin siinähän tuppaa virukset leviämään pisaratartuntana hyvinkin helposti. Joka tapauksessa, titityyn kurkku on ollut ilmeisesti käheänä. Niinpä se on joutunut pistämään laulun luikautukset tauolle.

Skenaario 2

Sinisiivellä on internetti. Ja laite, jolla se on päässyt lukemaan viimeisimnän blogitekstini. Kenties sillä on ollut sulissaan kutina, että nyt hänestä on kirjoitettu mustaa valkoisella maailmanlaajuiseen verkkoon. Ja saattaisi olla ansioitunut ja kuuluisa laulutaidoistaan. Mutta, tekstini luettuaan lintupolo hoksasikin, että ei. Ei hänen laulutaitojaan arvosteta. En tykkääkään sirkuttajasta muutoin kuin koreasta ulkokuoresta. Kärsimättömän DJ:n tavoin vaihdettu biisivalikoima ja laulu kovaa ovat olleet yksinkertaisesti liikaa.

Skenaario 3

Töyhtöpää on vaihtanut kortteeria. Vain parin talon päässä meistä asuu nainen, joka asensi pihapuuhunsa linnuille (ja oraville) siemeniä syöttölaitteeseen. Kun ohikulkiessani näin tämän siemenbuffetin, manasin, että no ilmankos raikuvaääninen sirkuttajakin meidän huudeillamme viihtyy! Mutta, ehkä naapurin avokätiset tarjoilut tekivät meille palveluksen: lintu on tainnut muuttaa meidän pihapiiristämme lähemmäksi syöttöalustaa ja tämän ansiosta Super Mario on huutanut omiin korviimme huomattavasti harvemmin.

Vastaiskun vaikutukset

Toki ryhdyin itsekin toimiin viime postaukseni tiimoilta. Sain yhden lintujen karkoitusvinkin, jota päätimme lähteä kokeilemaan. Kiitos vain, ystäväni R. Tilasimme nimittäin pihallemme ison ja melko aidon näköisen muovipöllön. Sen kuuluisi mulkosilmineen ja pyörivine päineen pitää pienemmät siivekkäät pois maisemista. Katsoisin siis, että tilanne pihamme herruudesta oli jo ennen pöllön saapumista tasapeli 1-1. Jään seuraamaan pöllön aikaansaamia vaikutuksia. Totta kai parasta toivoen...

Tällainen vahti pihallemme asennettiin. Sen pää on kiinnitetty vieteriin, joten nuppi kyllä pyörii pöllöllä kuin väkkyrä - eli just niin kuin pöllöllä pitääkin.

Lopullinen ratkaisu pihaherruudesta antaa kuitenkin vielä odotuttaa itseään, sillä olen singahtanut suunnitellusti Suomeen. Täällä luonto vasta heräilee kevääseen. Linnut toki laulavat, mutta desibelinsä ovat varsin maltilliset. Tykkään.

Tällainen tilanneraportti tällä kertaa. Pitäkäämme peukkuja, että Piilaakson-kotimme sinisulkainen karaokebaari ottaa Suomi-matkani aikaan hatkat. Nyt sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!