Huh huh, edellisestä postauksesta on hurahtanut jo kuukausi. Mutta nyt on kuulkaas luvassa tilannepäivitys. Nimittäin, viimeksi tuskailin teille pihapiiriimme muuttaneesta kalifornianpensasnärhestä. Siitä kauniista sinisiivestä, joka tykkää imitoida ja laulaa raivostuttavan kovalla änellä. Ja linnun lempilurituksina videopeliäänet. Ne ovat raikaneet jopa keskellä yötä.
Tuon kirjoitukseni jälkeen tapahtui kuitenkin kummia. Vain muutama päivä tekstini julkaisun jälkeen, kottarainen alkoi olemaan yhtäkkiä vaiti. Kyllä se edelleen siinä pihamaallamme päivittäin pomppi, mutta pysyi ihmeen hiljaa. Olen pyöritellyt päässäni eri skenaarioita, mikä moisen muutoksen on voinut aiheuttaa:Skenaario 1
Lintu on saanut kevätflunssan. Ehkä jopa koronan, sillä lintujen terveydenhuollossa on tuskin koronarokotteita jaettu. Ja kun kovaa huutaa ilman maskia, niin siinähän tuppaa virukset leviämään pisaratartuntana hyvinkin helposti. Joka tapauksessa, titityyn kurkku on ollut ilmeisesti käheänä. Niinpä se on joutunut pistämään laulun luikautukset tauolle.
Skenaario 2
Sinisiivellä on internetti. Ja laite, jolla se on päässyt lukemaan viimeisimnän blogitekstini. Kenties sillä on ollut sulissaan kutina, että nyt hänestä on kirjoitettu mustaa valkoisella maailmanlaajuiseen verkkoon. Ja saattaisi olla ansioitunut ja kuuluisa laulutaidoistaan. Mutta, tekstini luettuaan lintupolo hoksasikin, että ei. Ei hänen laulutaitojaan arvosteta. En tykkääkään sirkuttajasta muutoin kuin koreasta ulkokuoresta. Kärsimättömän DJ:n tavoin vaihdettu biisivalikoima ja laulu kovaa ovat olleet yksinkertaisesti liikaa.
Skenaario 3
Töyhtöpää on vaihtanut kortteeria. Vain parin talon päässä meistä asuu nainen, joka asensi pihapuuhunsa linnuille (ja oraville) siemeniä syöttölaitteeseen. Kun ohikulkiessani näin tämän siemenbuffetin, manasin, että no ilmankos raikuvaääninen sirkuttajakin meidän huudeillamme viihtyy! Mutta, ehkä naapurin avokätiset tarjoilut tekivät meille palveluksen: lintu on tainnut muuttaa meidän pihapiiristämme lähemmäksi syöttöalustaa ja tämän ansiosta Super Mario on huutanut omiin korviimme huomattavasti harvemmin.
Vastaiskun vaikutukset
Toki ryhdyin itsekin toimiin viime postaukseni tiimoilta. Sain yhden lintujen karkoitusvinkin, jota päätimme lähteä kokeilemaan. Kiitos vain, ystäväni R. Tilasimme nimittäin pihallemme ison ja melko aidon näköisen muovipöllön. Sen kuuluisi mulkosilmineen ja pyörivine päineen pitää pienemmät siivekkäät pois maisemista. Katsoisin siis, että tilanne pihamme herruudesta oli jo ennen pöllön saapumista tasapeli 1-1. Jään seuraamaan pöllön aikaansaamia vaikutuksia. Totta kai parasta toivoen...
Tällainen vahti pihallemme asennettiin. Sen pää on kiinnitetty vieteriin, joten nuppi kyllä pyörii pöllöllä kuin väkkyrä - eli just niin kuin pöllöllä pitääkin.
Lopullinen ratkaisu pihaherruudesta antaa kuitenkin vielä odotuttaa itseään, sillä olen singahtanut suunnitellusti Suomeen. Täällä luonto vasta heräilee kevääseen. Linnut toki laulavat, mutta desibelinsä ovat varsin maltilliset. Tykkään.
Tällainen tilanneraportti tällä kertaa. Pitäkäämme peukkuja, että Piilaakson-kotimme sinisulkainen karaokebaari ottaa Suomi-matkani aikaan hatkat. Nyt sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti