Myrskytuhoja ja niiden korjauksia

Pohjois-Kaliforniassa on ollut aivan poikkeuksellinen talvi. Ensinnäkin meillä on ollut tavallista kylmempää. Kun yleensä öisin pakkasella käväistään joka talvi ehkä kaksi tai korkeintaan kolme kertaa, niin nyt hallaöitä on ollut lukuisia. Myös päivälämpötilat ovat pysytelleet keskiarvoja matalempana. Kun talvikuukausina kylmimmät päivät ovat yleensä +12 - +13 asteen luokkaa, niin nyt on useina päivinä jääty alle +10 asteen. Ja koska paikallisia koteja ei pääsääntöisesti ole rakennettu kylmiin olosuhteisiin, niin villasukat ovat olleet viime aikoina kovalla kulutuksella. (Nykyisen kotimme lämmitysjärjestelmä on onneksi uusi ja hyvä, mitä en pysty sanomaan kaikista edellisistä Piilaakson-vuokrakodeistamme. Hrrr, hytisyttää vieläkin...)

Kotikaupunkimme pormestarin jakama kuva eilisillan myrskytuhoista. Kukintojen väristä päätellen voisi olla kirsikkapuu.

Toisekseen meillä on ollut hurjasti sateita ja rankkoja sellaisia. Rutikuiva osavaltiomme toki vettä tarvitsee, mutta lyhyessä ajassa liika on liikaa. Ei kuiva maaperä kykene imemään sellaista määrää vettä millään. Niinpä täällä on ollut todella paljon mutavyöryjä ja maansortumia, jopa niin, että vuorenrinteillä tai niiden juurella asuvat ihmiset ovat menettäneet kotejaan. Myös Tyynenmeren rantatörmää vajosi alkuvuonna mereen metritolkulla jättäen asuintaloja kiikun-kaakun-keikkumaan. Myös lumimassat Kalifornian sisämaassa Sierra Nevadan vuoristossa ovat tänä talvena olleet massiiviset. Tahoella lumimäärä oli jo tammikuussa 2,5-kertainen normaaliin verrattuna, joten laskettelukauden odotetaan jatkuvan pitkälle kevääseen tai jopa kesään.

Kolmanneksi meillä on ollut voimakkaita myrskyjä toisensa perään. On puhuttu myrskyjen paraatista. Myrskyt ovat sekoittanet mm. koko maan lentoliikennettä, aiheuttaneet pitkiäkin sähkökatkoja, irrottaneet talojen kattoja, katkoneet ja kaataneet isojakin puita. Tuhoja syntyi meidänkin alueellamme paljon. Yksi merkittävimmistä oli varmastikin ikonisen satamalaiturin romahtaminen Santa Cruzin Aptosissa. Laiturin päässä meressä on ollut historiallinen sementtilaiva ja ranta on ollut suosittu virkistäytymiskohde. Alkuvuoden myrskutuulet hajottivat laiturin ja jäljelle jäänyt pätkä on romahtamisvaarassa. Aivan vastikään tehtiin päätös, että loputkin laiturista on turvallisuussyistä pakko purkaa.

Kuuluisa Aptosin laituri romahtaneena. Oikeassa yläkulmassa laivan jäänteet. Laituri jatkui siis laivalle saakka ennen romahtamistaan. Kuva: Kron4.com.

Sementtilaiva aaltojen armoilla. Kuva: Kron4.com.

Kalifornian julistettiin hätätila lukuisten myrskytuhojen vuoksi. Tammikuussa maamme presidentti kävi tarkastamassa tilanteen ja piipahti myös Aptosin satamalaiturin luona. 

Presidentin seurana osavaltiomme kuvernööri. Kuva: Kron4.com.

Satuimme näkemään presidentti Bidenin helikopterisaattueen, kun hän palasi tuolta rannikolta takaisin Piilaaksoon. Täällä häntä odotti sotilaslentokentällä Air Force One.

Tuhoja kotitontilla

Eikä meidän kotitonttimmekaan myrskytuhoilta ole välttynyt. Kenties muistatte, että teimme uudenvuoden äkkilähtömatkan ja jäimme matkakohteeseemme jumiin. Tämä nimenomaan talvimyrskyjen ansiosta, joskin tuolloin USA:n itärannikon. Mutta myrskysipä kotonamme länsirannikollakin - taas.

Kun sitten lopulta pääsimme palaamaan kotiin, odotti ensimmäisen aamun sarastaessa takapihallamme surkea näky. Pihamme ainoa palmu, korkeudeltaan noin viisi metriä, oli myrskytuulien voimasta kaatunut. Onneksi ei ihmisten, autojen tai talon päälle, mutta romahdutti siinä samalla takapihamme aidan.

Aitamme oli ollut huonossa jamassa jo aiemmin, mutta nyt se oli jo turvallisuusriski. Niinpä otimme yhteyttä vuokranvälittäjäämme, lähetimme kuvat tilanteesta ja pyysimme pikaista korjausta niin aidalle kuin elvytystoimia palmulle. Aitaa enemmän minua suretti, jos ja kun ainoa palmumme tuossa rytäkässä nyt kuolisi. Niinpä teimme ukkokullan kanssa hätätoimenpiteitä ja pönkkäsimme palmua takaisin pystyyn painavien irtotiilien avulla. Ja onneksi näin teimme. Nimittäin vuokranvälittäjämme kautta hoidettuna puutarhuri kävi palmun korjaamassa lopulta vasta viisi-kuusi viikkoa tapauksen jälkeen! Ensin kävivät tekemässä tilannearvion, sitten suunniteltiin, sitten hankittiin tarvikkeita, sitten valettiin tukipilari betoniin, odoteltiin sen kuivumista ja lopulta palmu nostettiin pystyyn mustekalakuminauhan avulla. Jos palmu olisi ollut koko tuon ajan kallellaan, olisi se mitä todennäköisimmin kyllä kuollut kokonaan. Nyt on ehkä vielä toivoa, että se jäisi henkiin.

Piilaaksolainen patentti palmun pystyssä pitämiseksi?

Tähän muuten kuriositeettina, mitä uuden täysikokoisen palmun istuttaminen takapihalle Piilaaksossa voi maksaa. Ystäväni kertoi perheestä, joka olisi halunnut palmun takapihalleen. Pyysivät tarjousta jo vuosia sitten. Hintaa palmulle, nostettuna talon yli takapihalle, olisi tullut jo tuolloin 25 000 dollaria! Perheellä jäi palmu laittamatta. Ja turha olisi varmaan meidänkään kinuta uutta tilalle, jos nykyinen nyt todella kuolee. Hinta on näinä päivinä varmaan vieläkin karmeampi. 

Ja tokihan se aitakin takapihallamme korjattiin. Vieläpä ennen palmun elvytystoimia, ja tätä korjaustoimien järjestystä minä suuresti ihmettelin. Tai no, aita siis korjattiin ja korjattiin. Siis katsokaapa tätä työn jälkeä! Vuokranvälittäjän mielestä aitamme on nyt korjattu ja ennen kaikkea valmis... Siis aivan kamalan näköinen! Ehkä minä keskustelen tästä asiasta vielä... Mutta koska olemme vain vuokralaisia, emmekä maksa korjaustoimia itse, niin meidänhän on tyytyminen siihen, mihin tilaan maksaja päättää korjaustoimet jättää.

Piilaakson glamouria taas kerrakseen... Siinä taitaa nyt olla kolmea tai neljää eri aitamateriaalia ja vuosikertaa. Tuonne aidan päälle kasvaa kyllä aidan takaa nopeakasvuinen muratti. Toivon, että muratti peittäisi tuon aidan yläosan ja äkkiä!

Eilen illalla meillä oli jälleen tuuli luokkaa navakka. Siis ihan järkyttävät myrskyluokan puhurit ja niistä kertoo postauksen ensimmäinen kuvakin. Meiltäkin meni kertaalleen sähköt illan aikana ja saimme myös lisää tuhoja pihallamme. Nyt autotallimme kulmalta katkesi jukkapalmu. Toinen jäi vielä pystyyn. Tuo kasvi kasvaa täällä kyllä nopeasti, mutta surettaa silti, kun nyt on jäljellä enää yksi. Siinä on parhaimmillaan kasvanut viisi jukkapalmua rykelmässä, mutta puutarhuri on sitä kovalla kädellä karsinut.

Lisää vahinkoa, yhyy.

Äärimmäisiä ja poikkeuksellisia sääolosuhteita on luvassa ennusteiden mukaan jatkossakin. SF Gate -lehden artikkelin mukaan loppuviikosta kaikki kalifornialaiset voivat nähdä lunta! Lumisade suurimmissa kaupungeissa täällä on todella harvinaista. San Franciscossa on satanut lunta viimeksi vuonna 1976. Siis liki puoli vuosisataa sitten.

Tällaisia välähdyksiä Piilaaksosta tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!