Los Angeles: Machetemiehen tacobaari ja R.I.P. Michael Jackson

Tällä kertaa on luvassa turistico-tico-meininkiä Los Angelesissa. Lähtiessämme häämatkallemme lentomme lähtivät myöhään illalla Los Angelesista kohti Cookinsaaria. Niinpä meillä oli yksi kokonainen päivä aikaa tuhlattavaksi Los Angelesissa ja kiersimme nyt taas uusia nähtävyyskohteita, joihin ei aiemmilla reissuilla ole ollut aikaa tai mahdollisuutta. Haluan tässä siis vielä muistuttaa, että Los Angelesin kaupungin halkaisija on sen noin 120 km ja liikenneruuhkat ovat aivan järjettömät! Niinpä siirtyminen paikasta toiseen, pahimmillaan kaupungin laidalta toiselle vie todellakin aikaa! Mutta seuraavaksi siis luvassa kenties pari uutta kohdevinkkiä Los Angelesista sellaisille, jotka ovat myöskin jo aiemmin Losissa käyneet. Tai jos sattuu vaikka kyseisten herrojen faneja olemaan. Sukeltakaamme siis ensimmäiseen kohteeseen:

Machetemiehen tacobaari

Jos Teemu Selänteen Selanne Steak Tavern Laguna Beachilla on jo koettu ja intoa riittää, voikin Los Angelesissa kokeilla seuraavaksi muiden julkkisten ruokapaikkoja. Näyttelijä Danny Trejo muistetaan varmaankin ikuisesti pääroolistaan Machete-elokuvassa, joskin miehellä on toki lukuisia muitakin rooleja pitkällä elokuvaurallaan. Ainakin minulle hän on painunut syvästi mieleen juuri tuosta suolenpätkiäkin lennättelevästä rainasta Machete ja siksipä nimitän häntä tätä nykyä aina machetemieheksi. 

Jo vuodesta 1985 elokuvarooleja tehnyt Trejo on nykyään kunnostautunut myös ravintolabisneksessä. Hän omistaa nimeään kantavan tacobaarin Trejo's Tacos, joka nykyään onkin jo pieni ketju tacopaikkoja. Ensimmäisen tacobaarinsa Trejo avasi tammikuussa 2016 ja se sijaitsee Los Angelesin pohjoisosassa La Brea Avenuella. Aivan vastikään Trejo on avannut myös uuden tacocantinansa Hollywoodin alueelle. Tämän paikan ruokalista on täysin sama kuin alkuperäisen ja kooltaan huomattavasti pienemmän tacobaarinsa. Sittemmin Losista löytyy vielä Trejon tacoja tarjoava truck eli ruoka-auto.

Trejon tacoja. Kun söi kiltisti lautasen tyhjäksi, alla olevasta paperista näkyi pieni yllätys, jota en teille nyt paljasta. ;-) No, sen yllätyksen vuoksi ei kannata paikkaan pelkästään mennä, tacojen vuoksi kylläkin!

Ennen kuin analysoin itse tacoja, kerron vielä hauskan huomion liittyen tuohon juuri avattuun Hollywoodin tacocantinaan. Kävimme sitten kuljailemassa tuollakin Hollywoodin alueella ja tsekkasimme Trejon cantinan myös siellä. Paikan ollessa aivan vasta avattu, siellä ei nähtävästi sen vuoksi ollut vielä olutta tai muitakaan alkoholeja saatavilla. Oli lauantaipäivä ja televisiosta tuli joku urheilumatsi. Viereinen ruokapaikka+juottola oli ääriään myöten täynnä televisiota töllöttävää ja olutta siemailevaa kansaa. Sen sijaan naapurissa avoinna ollut Trejon tacocantina oli vetänyt puoleensa vai muutamia tacoilla herkuttelijoita, vaikka urheilukanavat pyörivät tv-ruuduissa sielläkin. Ero oli selvä. Toinen paikka tursui porukkaa ja mekkala oli kova, toinen vieressä tuntui olevan vasta heräilemässä. No, jospa tuokin Trejon paikka vielä vilkastuisi, kunhan saavat anniskeluasiat kansan haluamalle tolalle. ;-) (Tämä on muuten ollut hämmästyttävää huomata, kuinka täällä voi hienoissakin ruokapaikoissa olla tv-ruudut seinillä ja sieltä tulee aina, siis ihan aina urheilua!)

Tässä Hollywoodissa sijaitseva Trejon cantina. Hiljaista on kuin huopatossutehtaalla.

Tacobaarin ja cantinan ruokalistat olivat samat.

Mutta sitten takaisin Trejon paikkaan ja hiukan arvioita ruoasta. Voin sanoa, että ainakin listan kolme ensimmäistä tacoannosta olivat to-del-la maukkaita! Täytteetkin niin mehukkaita, että teki mieli nuolla tacojen alla ollut vatikin tyhjäksi. (Hei, en nuollut!) Ja listan kolmea ensimmäistä tacoannosta paikan tarjoilijatkin kehuivat omiksi suosikeikseen. Perinteistä, vaaleasta kalasta tehtyä tacovaihtoehtoa ei omaksi yllätyksekseni ollutkaan, mutta kyllä listan nykyisistäkin vaihtoehdoista makuelämyksiä löytyi. Oikein kunniamaininnan meiltä molemmilta ansaitsi Pulled Beef Brisket. Jos siis on vain pikku hiuko, suosittelen ottamaan tuon annoksen! Mutta varo, saatat tilata perään toisen samanlaisen. Alkuperäinen, La Brea Avenuella sijaitseva tacobaari oli todella suosittu, sillä heti meidän jälkeemme jonot kasvoivat ulos jalkakäytävälle asti. Kerrankin meillä oli hyvä ajoitus jossakin! La Brea Avenuen paikasta sai myös meksikolaista olutta.

Niin, meksikolaista. Olin muuten itsekin luullut Danny Trejoa meksikolaiseksi, mutta eikös mitään. Hänhän onkin ihan kalifornialaissyntyinen kaveri ja asunut ikänsä Yhdysvalloissa. Vanhempansa ovat meksikolaisia, mistä miehen vahvat meksikolaispiirteet juontuvat, jos nyt tänä päivänä enää kohta saa kansallisuudesta tai ulkonäöstä halaistua sanaa enää mainita. Että oikaisenpa tämän mahdollisen harhaluulon tässä teille muillekin.

Mutta hei, seuraava herra ei varmasti esittelyjä kaipaa, hänet tietävät kaikki!

Fanien tuomaa.

Michael Jacksonin hautapaikka

Noin puoli vuotta sitten pääsin käymään ihannoimani Marilyn Monroen haudalla, joka siis sijaitsee myös Los Angelesissa. Nyt oli jälleen vuokra-auto alla ja aikaa ajella, joten oli Michael Jacksonin hautapaikan vuoro. Michael Jacksonin viimeinen leposija sijaitsee Los Angelesin piirikunnassa, Glendalen kaupungissa Forest Lawn Memorial Park -hautausmaalla. Tuolta valtavan kokoiselta hautausmaalta löytyy The Great Mausoleum, jossa hauta tarkemmin ottaen on. Hautausmaalla kulkee asfaltoidut, kukkuloita kiertelevät mutkittelevat tiet, joten paikan päällä vieraillessa autoaan ei suinkaan kannata jättää portinpieleen, ellei sitten halua suorittaa päivän kuntoiluja siinä samalla.  

Sitten seuraa tärkeä pointti. Wikipedia tietää kertoa, että Michael Jacksonin muistotilaisuus perheen kesken pidettiin Forest Lawn Memorial Parkissa (Hall of Liberty). Tämä vuorostaan on virkistysalue, joka sijaitseekin Hollywood Hills'ssä. Näin ollen monet Jacksonin hautapaikkaa etsivät erehtyvät näiden kahden samannimisen alueen kesken ja menevät vahingossa Hollywood Hills'iin, vaikka hauta sijaitsee Glendalessa. Kannattaa siis olla sijainnin kanssa tarkkana, mikäli hautapaikalle halajaa. 

Micahel Jacksonin hautakammio. Ilmeisesti Elizabeth Taylorin viimeinen leposija sijaitsee samassa kammiossa.

Mutta sitten sinne oikealle hautapaikalle. Odotin popin kuninkaan hautapaikalla olevan isompaakin ryntäystä, mutta ehkä nykyään fanit tekevät pyhiinvaellusmatkojaan haudalle lähinnä Michaelin syntymä- ja kuolinpäivinä. Tai sitten fanit matkaavat Hollywoodin betonilaatalle, jossa Michael Jacksonin käden- ja jalankuvat ovat painettuina. No, osansa voi tehdä toki sekin, ettei itse hautakammioon sisälle päässyt kuin kuolleiden lähiomaiset ovisummeria painamalla. Ja näin Michaelin perhepiiriin kuulumattomana voin kertoa, että hautakammion ovien ikkunalasit olivat niin visusti tummennetut, ettei niiden taakse nähnyt yhtikäs mitään. 

En tiedä, miten kuvailla sitä tunnetta mikä hautapaikalla itselläni oli. Jotakin suurta ja liikuttavaa se joka tapauksessa oli. Väistämättä sitä ajatteli, kuinka mahtava musiikillinen lahjakkuus ja vahva vaikuttaja siellä nyt sitten lasiovien takana lepäsi. Tuo sama liikutuksen tunne minulle on tullut myös Elviksen ja Marilynin haudoilla. Sitä on jotenkin hankala pukea sanoiksi.

Suosituimmat hautapaikat USA:ssa

Nyt onkin tullut sitten koluttua Yhdysvaltain suosituimpien hautapaikkojen kärkeä. Ei tämä toki mikään varsinainen missio ole itselleni ollut, ovat vain omasta mielestäni aivan supermielenkiintoisia paikkoja. Kaikki arvannevat, että Elviksen hautapaikka on vuodesta toiseen se, joka vetää "pyhiinvaeltajia" ja faneja kaikkein eniten. Mutta moni ei ehkä tiedä, että USA:n toiseksi suosituin hautapaikka on voodookuningatar Marie Laveaun hauta New Orleansissa. Tai ainakin näin meille paikan päällä väitettiin ja näin jostakin suosittuja hautausmaita kokoavasta jutustakin luin. Voodookuningattaren haudalla kyllä kaikenlaista kuningattarelle jätettyä muistorihkamaa todella paljon olikin! Sekin kertoo jo jostakin, joten ehkäpä toiseen sijaan on todella uskominen. Toisin kuin muilla haudoilla, voodookuningattaren haudalla oli myös pieniä ja vajaita viinapulloja sekä puolivälistä tumpattuja savukkeita. Ihmiset kuulemma luottavat vakaasti, että voodookuningatar auttaa heitä pääsemään irti omista paheistaan ja addiktioistaan. Auki jätettyjä some-kanavia ei näkynyt, ainakaan vielä. ;-)

Mutta nyt päätän taas jutusteluni tähän ja sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!    

PS. Tänään 4. marraskuuta blogini muuten täyttää 2 vuotta! Oli tarkoitus tehdä sellainen katsaus kuluneeseen kahteen vuoteen, mutta kun ei ehdi! Olisi pari muutakin varsin ajankohtaista ja hauskaa postausaihetta mielessä, mutta ei vaan ehdi! Pää kyllä pursuaisi aiheita, voi että! Ollut nyt taas sumassa tässä näitä hoidettavia asioitakin...

Selanne Steak Tavern - vihdoinkin!

Jo neljä vuotta sitten ollessamme lomamatkalla Kaliforniassa haikailimme Teemu Selänteen pihviravintolan Selanne Steak Tavernin perään. Tuolloin suomalaisessa mediassa oli ollut juttua, että Teemu avaa Los Angelesin eteläpuolella sijaitsevaan Laguna Beachin kaupunkiin oman ravintolansa. Ravintolan kerrottiin sijaitsevan vilkkaasti liikennöidyn Pacific Coast Highwayn PCH varrella ja lomareittimme kulki sopivasti juuri sitä pitkin. Hidastimme ravintolan kohdalla, mutta kas, ravintola olikin vielä täysin keskeneräinen. Meksikaanot siellä läiskivät vielä rappausta seiniin ja sitä rataa. Käynti Teemun ravintolassa sai siis jäädä odottamaan myöhempää hetkeä. 

Mutta nyt, liki neljä vuotta myöhemmin pääsimme Teemun pihvipaikassa vihdoinkin käymään. Lähdimme nimittäin viime viikolla minilomalle ystäväperheemme kanssa ja saimme lokoisan beach housen vuokralle juurikin Laguna Beachista. Koska Teemun ravintola kiinnostaa varmasti muitakin, niin kertoilenpa siitä teillekin täällä blogissani ja ihan kuvien kera.

Sisustuksesta

Monia varmasti askarruttaa Selanne Steak Tavernin sisustus. Itselläni oli jostakin etukäteen mielleyhtymä, että ravintolassa olisi voinut olla paljon puupintaa ravintolan nimessä esiintyvän sanan taverna vuoksi. Ravintolan pääväri oli kuitenkin valkoinen ja sisustuksensa muutenkin enemmän moderni kuin mikään saluunatyylinen. Myös ravintolan etupihan kaikki kukkaistutukset noudattivat tätä valkoista värivalintaa. 

Ravintolan pihassa oli vain ja ainoastaan valkoisia kukkia. Oikeanpuoleinen rakennelma oli puutarhajuhlakatos ja ravintolan varsinainen sisäänkäynti oli kuvassa näkyvän tarjoilijan selän takana. Kuvanottohetkellä katoksessa pienet pirskeet olikin ja siellä lipiteltiin samppanjaa. 

Ravintolaa sisältä. Tässä vaiheessa baaritiskillä oli vielä vapaita jakkaroita, mutta ei kauaa.

Keskellä ravintolasalia oli suuri baaritiski ja perjantaina alkuillasta sen ympärille kokoontuikin nopeasti runsaasti väkeä erilaisia koktaileja siemailemaan. Sitä myötä myös ilonpito ja äänten voimakkuus kasvoivat nopeasti tuoden ravintolaan rennon tunnelman. Ravintola oli fine dining -osastoa ja valkoiset pöytäliinatkin kuuluivat luonnollisesti asiaan. Tämä lienee ehkä kuitenkin ainoa fine dining -ravintola, jossa seinillä on isot televisioruudut ja niistä näytetttin tietenkin, mitäpäs muuta kuin NHL-pelejä! Ehkäpä ruokakriitikotkaan eivät pane moista pahakseen, sillä onhan ravintolan perustaja ja omistaja yksi aikamme jääkiekkolegendoista ja NHL-pelit näin ollen ns. pelin henkeen sopivaa.

Ravintolassa oli näytillä myös Teemun palkintoja.

Kyseessä ei siis ollut fine dining -ravintola, jossa taustalla soisi hiljaa hienostunut viulumusiikki. Myöskään ravintolan annokset eivät olleet ranskalaista fine dining -tyylistä pientä piiperrystä, eivät tosiaankaan, ja niistä lisää seuraavaksi:

Alkukoktailit ja ruoka

Ennen ruokailua päätimme nauttia alkudrinkit. Ensimmäisenä koktaillistassa lukikin tarjoilijan vinkkaama Teemun oma suosikki The Moscow Mule, mutta jokainen seurueestamme päätyi lopulta eri drinkkiin. 

Alkudrinkeissä oli tyylikkäät metallipillit. Olisipa kivat kotonakin, tosin en koskaan kotona käytä pillejä. :-)

Alkudrinkkejä nautiskellen tutustuimme supermielenkiintoiseen ruokalistaan ja kylläpä ateriakokonaisuuden valinta olikin vaikeaa. Olisin voinut maistaa kaikkea! Noh, kaikkia muita paitsi ostereita, jotka ovat minulla vielä elämässäni kokeilematta. Ja kun kerran pihvipaikkaan tulimme, saavat osterit tupsahtaa lautaselleni jossakin muussa paikassa.

Lopulta päädyimme ukkokullan kanssa ravintolan yhteen nimikkoannoksista, Stanley Cutiin. Heh, minulla on vahva epäilys, että annoksen nimi taitaa juontaa juurensa NHL:n mestaripokaali Stanley Cupista. Kyseessä oli 38 unssin eli lähes 1,1 kilon painoinen pihvi luulla! Lihaa annoksessa tarjoilijan mukaan oli noin 750 grammaa ja annosta suositeltiinkin jaettavaksi 2 - 3 ruokailijan kesken. Niinpä mekin annoksen jaoimme ukkokullan kanssa. Myös pihville valittavissa lisukkeissa olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Päädyimme ottamaan pihville kaveriksi sieniä madeirakastikkeessa sekä uuniperunan. Kastikkeeksi valitsimme madeira-tryffeli-demikastikkeen. Lisäksi pihvin päälle kuului automaattisesti nokare maustevoita, johon oli käytetty luuydinnestettä. Hih, voi kuulostaa kamalalle, mutta maistui oikeasti taivaalliselle!

Stanley Cut 1,1 kg.

Uunipottukin oli valtava! Siitäkin riitti hyvin kahdelle hengelle. Yhtenä lisukevaihtoehtona olisi ollut myös amerikkalaisten rakastamaa Mac & Cheesea.

Koska pääruokamme tulisi olemaan valtavan kokoinen, valitsimme vain yhden alkuruoan myöskin jaettavaksi. Otimme jättikatkarapuja chiliöljyssä. Kyllä olivat herkullisia! Alkuruokien listalla olisi muuten ollut valittavissa hernekeittoakin, English Pea Soup, mutta päädyimme kuitenkin äyriäisiin. 

Alkuruoka tuotiin hauskalla lautasella.

Vaikka me valitsimmekin ateriaksemme varsin lihaisan vaihtoehdon, olisi listalta saanut kasvisruokailijakin hyvän kokonaisuuden itselleen. Myös kalaa ja äyriäisiä oli tarjolla ja yksi seurueestamme kala-annoksen valitsikin. Kertoi sen maistuvan tryffelirisoton kera oikein maukkaalle! Ravintolassa oli myös lasten oma ruokalista ja ainakin meidän seurueemme pikku ruokailijat popsivat annoksensa mukisematta.  

Jälkiruoaksi otin pistaasipähkinällä maustetun Creme Bruleen. Pinnalle oli ripoteltu vadelmamuruja ja kyljessä oli vielä liuta pikkuleipiä, huh huh!

Hintatasosta

Ravintolan nettisivuilla ei menussa ole hintoja esillä. Ravintolan Facebook-sivulla hintaskaala on merkitty neljällä dollarin merkillä. (En tiedä päättyykö Facebookin käyttämä skaala neljään vai viiteen dollarimerkkiin.) Koska kyseessä oli fine dining -ravintola, olivat sen pihvien hinnatkin korkeahkot. Esimerkiksi listan pienin sisäfilepihvi Filet Mignon, joka oli painoltaan 8 unssia (225 g) olisi maksanut hiukan alle 50 dollaria. Siihen hintaan eivät vielä kuuluneet lisukkeet, eikä kastike, vaan jokainen lisäosa maksoi erikseen. Toisaalta, jos kyseisen pihvin hintaa vertaa Suomen hintoihin ja ennen kaikkea Suomessa myytäviin pihvikokoihin, niin suomalaisittain sisäfilepihvin tyypillinen koko taitaa olla 150 g.  

Alkudrinkit olivat hinnoiltaan mielestäni maltilliset ja kalifornialaisittain tyypillistä, ellei jopa edullisempaakin hintatasoa, alkaen 13 dollaria. Alkuruokien hinnat vaihtelivat 20 dollarin molemmin puolin. 

Jos siis jonakin kauniina päivänä asuisin Laguna Beachissa, en ehkä kuitenkaan aivan viikoittain raskisi tässä ravintolassa herkutella. Meille tämä oli kuitenkin eräänlainen elämys, jota kannatti liki neljä vuotta odottaa. Niinpä joskus sellaisesta kannattaa myös maksaa. Ja eikös se ole vähän niin, että luksus pysyy luksuksena, kun sitä saa harvoin. 

Niin ja jos joku mielii Teemu-aiheisia matkamuistoja, niin siihenkin löytyi vastaus aivan kulman takaa. Viime joulukuussa ravintolan viereen oli nimittäin avattu myös TS Gourmet Shoppe -myymälä. Sieltä voi halutessaan ostaa Selanne Steak Tavernin suosituimpia ruokia sekä Teemu Selänne -aiheisia muistoesineitä kuten T-paitoja ja lippalakkeja. Itse emme kuitenkaan puotiin poikenneet. 

Drinkkilistaa.

Piste i:n päälle

Panimme merkille, että ravintolassa oli todella paljon henkilökuntaa ja esimerkiksi heti ovella, pöytiin ohjaustilanteessa vastassa oli neljä henkilökuntaan kuuluvaa. Palvelu pelasikin illan aikana mainiosti. Lisäksi odotimme tietenkin, josko Teemu itse olisi saapunut paikalle ravintolaan, mutta siinä meitä ei kuitenkaan onnistanut. Mutta kappas vain, kun yhdessä vaiheessa seurueellemme tuotiin annoksia pöytään, niin yksi tarjoilijoistahan oli Teemun poika Eemil. Saimme luvan ottaa hänestä pari kuvaa ja jonkin aikaa siinä suomeksi rupattelimme. Yritin tavoittaa nuoriherra Selännettä ja kysyä lupaa julkaista hänestä ottamani kuvan tässä blogissanikin, mutta en postauksen julkaisuhetkeen mennessä vielä vastausta saanut. Lisään kuvan myöhemmin, jos lupa heltiää. :-)

Kyllä, ravintolan nimi on Selanne, ei Selänne Steak Tavern.

Matkaa Piilaaksosta Laguna Beachille on noin kuusi tuntia (ilman ruuhkia), joten ravintolan saavuttaminen on kotoamme lyhyemmän etäisyyden päässä kuin ajomatka Oulusta Helsinkiin. Vietimme Los Angelesissa ja sen kupeessa yhteensä viisi päivää ja niillä hoodeilla on luonnollisesti paljon muutakin nähtävää ja koettavaa kuin vain tämä ravintola. Mutta tässäpä siis yksi nähtävyys ja mahdollinen ravintolavinkki niille, jotka Los Angelesin suunnalla matkustavat. Sisään pääsevät muutkin kuin fanaattisimmat Anaheim Ducks -fanit. ;-)

Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!