Mutta nyt, liki neljä vuotta myöhemmin pääsimme Teemun pihvipaikassa vihdoinkin käymään. Lähdimme nimittäin viime viikolla minilomalle ystäväperheemme kanssa ja saimme lokoisan beach housen vuokralle juurikin Laguna Beachista. Koska Teemun ravintola kiinnostaa varmasti muitakin, niin kertoilenpa siitä teillekin täällä blogissani ja ihan kuvien kera.
Sisustuksesta
Monia varmasti askarruttaa Selanne Steak Tavernin sisustus. Itselläni oli jostakin etukäteen mielleyhtymä, että ravintolassa olisi voinut olla paljon puupintaa ravintolan nimessä esiintyvän sanan taverna vuoksi. Ravintolan pääväri oli kuitenkin valkoinen ja sisustuksensa muutenkin enemmän moderni kuin mikään saluunatyylinen. Myös ravintolan etupihan kaikki kukkaistutukset noudattivat tätä valkoista värivalintaa.
 |
Ravintolan pihassa oli vain ja ainoastaan valkoisia kukkia. Oikeanpuoleinen rakennelma oli puutarhajuhlakatos ja ravintolan varsinainen sisäänkäynti oli kuvassa näkyvän tarjoilijan selän takana. Kuvanottohetkellä katoksessa pienet pirskeet olikin ja siellä lipiteltiin samppanjaa.
|
 |
| Ravintolaa sisältä. Tässä vaiheessa baaritiskillä oli vielä vapaita jakkaroita, mutta ei kauaa. |
Keskellä ravintolasalia oli suuri baaritiski ja perjantaina alkuillasta sen ympärille kokoontuikin nopeasti runsaasti väkeä erilaisia koktaileja siemailemaan. Sitä myötä myös ilonpito ja äänten voimakkuus kasvoivat nopeasti tuoden ravintolaan rennon tunnelman. Ravintola oli fine dining -osastoa ja valkoiset pöytäliinatkin kuuluivat luonnollisesti asiaan. Tämä lienee ehkä kuitenkin ainoa fine dining -ravintola, jossa seinillä on isot televisioruudut ja niistä näytetttin tietenkin, mitäpäs muuta kuin NHL-pelejä! Ehkäpä ruokakriitikotkaan eivät pane moista pahakseen, sillä onhan ravintolan perustaja ja omistaja yksi aikamme jääkiekkolegendoista ja NHL-pelit näin ollen ns. pelin henkeen sopivaa.
 |
| Ravintolassa oli näytillä myös Teemun palkintoja. |
Kyseessä ei siis ollut fine dining -ravintola, jossa taustalla soisi hiljaa hienostunut viulumusiikki. Myöskään ravintolan annokset eivät olleet ranskalaista fine dining -tyylistä pientä piiperrystä, eivät tosiaankaan, ja niistä lisää seuraavaksi:
Alkukoktailit ja ruoka
Ennen ruokailua päätimme nauttia alkudrinkit. Ensimmäisenä koktaillistassa lukikin tarjoilijan vinkkaama Teemun oma suosikki The Moscow Mule, mutta jokainen seurueestamme päätyi lopulta eri drinkkiin.
 |
Alkudrinkeissä oli tyylikkäät metallipillit. Olisipa kivat kotonakin, tosin en koskaan kotona käytä pillejä. :-)
|
Alkudrinkkejä nautiskellen tutustuimme supermielenkiintoiseen ruokalistaan ja kylläpä ateriakokonaisuuden valinta olikin vaikeaa. Olisin voinut maistaa kaikkea! Noh, kaikkia muita paitsi ostereita, jotka ovat minulla vielä elämässäni kokeilematta. Ja kun kerran pihvipaikkaan tulimme, saavat osterit tupsahtaa lautaselleni jossakin muussa paikassa.
Lopulta päädyimme ukkokullan kanssa ravintolan yhteen nimikkoannoksista, Stanley Cutiin. Heh, minulla on vahva epäilys, että annoksen nimi taitaa juontaa juurensa NHL:n mestaripokaali Stanley Cupista. Kyseessä oli 38 unssin eli lähes 1,1 kilon painoinen pihvi luulla! Lihaa annoksessa tarjoilijan mukaan oli noin 750 grammaa ja annosta suositeltiinkin jaettavaksi 2 - 3 ruokailijan kesken. Niinpä mekin annoksen jaoimme ukkokullan kanssa. Myös pihville valittavissa lisukkeissa olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Päädyimme ottamaan pihville kaveriksi sieniä madeirakastikkeessa sekä uuniperunan. Kastikkeeksi valitsimme madeira-tryffeli-demikastikkeen. Lisäksi pihvin päälle kuului automaattisesti nokare maustevoita, johon oli käytetty luuydinnestettä. Hih, voi kuulostaa kamalalle, mutta maistui oikeasti taivaalliselle!
 |
| Stanley Cut 1,1 kg. |
 |
| Uunipottukin oli valtava! Siitäkin riitti hyvin kahdelle hengelle. Yhtenä lisukevaihtoehtona olisi ollut myös amerikkalaisten rakastamaa Mac & Cheesea. |
Koska pääruokamme tulisi olemaan valtavan kokoinen, valitsimme vain yhden alkuruoan myöskin jaettavaksi. Otimme jättikatkarapuja chiliöljyssä. Kyllä olivat herkullisia! Alkuruokien listalla olisi muuten ollut valittavissa hernekeittoakin, English Pea Soup, mutta päädyimme kuitenkin äyriäisiin.
 |
| Alkuruoka tuotiin hauskalla lautasella. |
Vaikka me valitsimmekin ateriaksemme varsin lihaisan vaihtoehdon, olisi listalta saanut kasvisruokailijakin hyvän kokonaisuuden itselleen. Myös kalaa ja äyriäisiä oli tarjolla ja yksi seurueestamme kala-annoksen valitsikin. Kertoi sen maistuvan tryffelirisoton kera oikein maukkaalle! Ravintolassa oli myös lasten oma ruokalista ja ainakin meidän seurueemme pikku ruokailijat popsivat annoksensa mukisematta.
 |
| Jälkiruoaksi otin pistaasipähkinällä maustetun Creme Bruleen. Pinnalle oli ripoteltu vadelmamuruja ja kyljessä oli vielä liuta pikkuleipiä, huh huh! |
Hintatasosta
Ravintolan nettisivuilla ei menussa ole hintoja esillä. Ravintolan Facebook-sivulla hintaskaala on merkitty neljällä dollarin merkillä. (En tiedä päättyykö Facebookin käyttämä skaala neljään vai viiteen dollarimerkkiin.) Koska kyseessä oli fine dining -ravintola, olivat sen pihvien hinnatkin korkeahkot. Esimerkiksi listan pienin sisäfilepihvi Filet Mignon, joka oli painoltaan 8 unssia (225 g) olisi maksanut hiukan alle 50 dollaria. Siihen hintaan eivät vielä kuuluneet lisukkeet, eikä kastike, vaan jokainen lisäosa maksoi erikseen. Toisaalta, jos kyseisen pihvin hintaa vertaa Suomen hintoihin ja ennen kaikkea Suomessa myytäviin pihvikokoihin, niin suomalaisittain sisäfilepihvin tyypillinen koko taitaa olla 150 g.
Alkudrinkit olivat hinnoiltaan mielestäni maltilliset ja kalifornialaisittain tyypillistä, ellei jopa edullisempaakin hintatasoa, alkaen 13 dollaria. Alkuruokien hinnat vaihtelivat 20 dollarin molemmin puolin.
Jos siis jonakin kauniina päivänä asuisin Laguna Beachissa, en ehkä kuitenkaan aivan viikoittain raskisi tässä ravintolassa herkutella. Meille tämä oli kuitenkin eräänlainen elämys, jota kannatti liki neljä vuotta odottaa. Niinpä joskus sellaisesta kannattaa myös maksaa. Ja eikös se ole vähän niin, että luksus pysyy luksuksena, kun sitä saa harvoin.
Niin ja jos joku mielii Teemu-aiheisia matkamuistoja, niin siihenkin löytyi vastaus aivan kulman takaa. Viime joulukuussa ravintolan viereen oli nimittäin avattu myös TS Gourmet Shoppe -myymälä. Sieltä voi halutessaan ostaa Selanne Steak Tavernin suosituimpia ruokia sekä Teemu Selänne -aiheisia muistoesineitä kuten T-paitoja ja lippalakkeja. Itse emme kuitenkaan puotiin poikenneet.
 |
| Drinkkilistaa. |
Piste i:n päälle
Panimme merkille, että ravintolassa oli todella paljon henkilökuntaa ja esimerkiksi heti ovella, pöytiin ohjaustilanteessa vastassa oli neljä henkilökuntaan kuuluvaa. Palvelu pelasikin illan aikana mainiosti. Lisäksi odotimme tietenkin, josko Teemu itse olisi saapunut paikalle ravintolaan, mutta siinä meitä ei kuitenkaan onnistanut. Mutta kappas vain, kun yhdessä vaiheessa seurueellemme tuotiin annoksia pöytään, niin yksi tarjoilijoistahan oli Teemun poika Eemil. Saimme luvan ottaa hänestä pari kuvaa ja jonkin aikaa siinä suomeksi rupattelimme. Yritin tavoittaa nuoriherra Selännettä ja kysyä lupaa julkaista hänestä ottamani kuvan tässä blogissanikin, mutta en postauksen julkaisuhetkeen mennessä vielä vastausta saanut. Lisään kuvan myöhemmin, jos lupa heltiää. :-)
 |
| Kyllä, ravintolan nimi on Selanne, ei Selänne Steak Tavern. |
Matkaa Piilaaksosta Laguna Beachille on noin kuusi tuntia (ilman ruuhkia), joten ravintolan saavuttaminen on kotoamme lyhyemmän etäisyyden päässä kuin ajomatka Oulusta Helsinkiin. Vietimme Los Angelesissa ja sen kupeessa yhteensä viisi päivää ja niillä hoodeilla on luonnollisesti paljon muutakin nähtävää ja koettavaa kuin vain tämä ravintola. Mutta tässäpä siis yksi nähtävyys ja mahdollinen ravintolavinkki niille, jotka Los Angelesin suunnalla matkustavat. Sisään pääsevät muutkin kuin fanaattisimmat Anaheim Ducks -fanit. ;-)
Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti