torstai 20. marraskuuta 2014

Pyhä kaappi ja makuhermojen kummat kuviot

Amerikka on edelleen varoitusten valtakunta, joten varo! Alla oleva blogipostaukseni sisältää jälleen tuotesijoittelua.


Pyhän kaapin esittely


Meillä on uudessa kodissamme "pyhä kaappi". Se ei ole lukossa, mutta se avataan äärimmäisen harvoin ja silloinkin harkiten. Tältä se pyhä kaappimme näyttää:


Eihän se häävi päälle päin ole, mutta kuten sanotaan, sisin on tärkein.

Siinä kaapissa meillä säilytetään Suomesta tuotuja tuotteita, kuten Fazerin Sinistä ja salmiakkia, Fazerin Sinistä ja salmiakkia sekä Fazerin Sinistä ja salmiakkia. Kiitos työkamujeni, jotka antoivat minulle selviytymispakkauksen läksiäislahjana, siellä on myös Sisu-pastilleja sekä lakritsaa. Ai niin, ja salmiakin makuista alkoholijuomaakin pikku pullo. Heh, mainitsenpa piruuttanikin sen sanan, Salmiakkikossu. Katsotaan, saako Valvira Suomessa sätkyn. Poistan sanan Salmiakkikossu, mutta vain jos blogini uhataan laittaa pannaan. 

Kyllä, nämä kaikki edellä mainitut tuotteet ovat vielä tallella, sillä niitä säilytetään meillä pyhässä kaapissa. Ja se kaappi ei suinkaan aukene yhtä tiuhaan kuin herkkukaapin ovi Oulussa. Tässä yksi kuva pyhän kaapin sisällöstä.


Tuotteita ei vaurioitettu kuvauksen aikana.















Tiesitkö muuten, että Fazerin Sininen on tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen arvostetuin brändi? Valmistajansa Fazer on sijalla kolme. Tutkimuksessa oli mukana 1008 eri brändiä ja siinä selvitettiin niiden arvostusta suomalaisten keskuudessa. Bränditutkimuksesta halutessasi lisää tietoa tästä. No mutta, sitten takaisin aiheeseen.


Herkkupäivä


Täällä Amerikan mantereella herkkupäivä tarkoittaakin minulle jotakin ihan muuta kuin Suomessa. Täällä herkkupäivänä syödään suomalaista suklaata, salmiakkia ja lakritsaa. Rouskutellaan suomalaista hapankorppua ja nakerretaan ruotsalaista näkkileipää. Ai, miksi ruotsalaista? No kun sitä olen täältäkin parin kaupan hyllyltä onnistunut löytämään. Samoissa kaupoissa on myös ollut Vaasan Oy:n valmistamaa Finn Crispia, ehtaa espoolaista hapankorppua. 

Hapankorppua och knäckebröd.

Lisäksi näin joulun lähestyessä saatetaan herkkupäivänä Piilaaksossa nauttia hehtaarin kokoisessa amerikkalaismikrossa lämmitettyä, Ikeasta ostettua glögiä ja glögissä uitetaan Annas pepparkakoreita. Ja jos oikein juhlapäivä koittaa ja päivän kruunata haluaa, paistaa vielä hehtaarin kokoisessa amerikkalaisuunissa tuoreen ruisleivän! Kiitos vaan armaalle työkamulle tästä arvokkaasta vinkistä. Ruisleipäainekset löytyivät siis myös täältä paikallisesta Ikeasta. 
Herkkua on siinä monenlaista, moooneenlaista...

Irtokarkit ja suklaa


Tähän astisten kokemusteni mukaan amerikkalaiset ovat surkeita karkkitehtailijoita. Niinpä suomalaiset karkkipussit ovat ns. kovaa kamaa ja taitaa olla jatkossa vakiotuote, jota Suomesta tänne suklaan lisäksi pitää tullessaan tuoda. Yhden TV Mix-pussin olemme pyynnöstä tänne jo diilanneetkin. ;-) 

Sama juttu pätee amerikkalaisten suklaanvalmistustaitojen kanssa. Noh, voineeko tässä puhua taidoista... Olin kesällä löytänyt paikallista suklaata ja kehunut sitä muka tosi hyväksi. Oli katsos toffeetäytteet ja kaikki harhauttamassa. Mutta kun saimme ensimmäiset Suomi-vieraat kylään ja he toivat tuliaisena levyn Fazerin Sinistä, niin tajusin kuinka väärässä olinkaan ollut. Eihän suomalaisesta ja amerikkalaisesta suklaasta voinut puhua samana päivänäkään! Samettista Sinistä, ilman ripaustakaan kitkerää jälkimakua. Sellaista suklaan olla pitää!   

Mutta nyt pois karkkiosastolta ja seuraavaksi hiukan muihin makumaailmoihin. 


Makuhermojen kummat kuviot


Kirjoittipa kaveri tässä yksi kaunis päivä Facebookiin valmistelevansa Oulussa juustolenkkiä kasvispedillä. Kuola herahti täällä päässä välittömästi. Hah! Mikä siinä onkaan, että täällä kaukana koto-Suomesta sitä kaipaa ja himoitsee sellaisiakin Suomi-ruokia, joilla aika harvoin tulee siellä kotomaassa kuitenkaan herkutelleeksi? Haloo, jotakin uunilenkkiäkin! Ehkä kerran kymmeneen vuoteen tullut sellaista ylipäätään valmistettua. Täällä suomalaiset maut näemmä nousevat arvoon arvaamattomaan. Otapa noista makuhermoista siis selvää.  

Niin ja kaverihan laittoi vielä kuvankin juustolenkistään. Kuva oli omistettu minulle ystävällisin saatesanoin: "Onhan sulla siellä ripsiä ja kollaa." Niin on, ja näihin alla oleviin se on täällä tyytyminen. :-D


Ribs...
..and Coke. (Kuvittelenko muuten, vai muodostaako tuo vasemmanpuoleinen jääpala lasiin miehen kasvot?)


Pinaattilettujen tapaus


Minulla oli syksyllä ilo tavata Oulussa suomalainen mies, joka oli asunut Yhdysvalloissa jo kymmenen vuoden ajan ja asuu täällä edelleen. Kun yhteisen lounaan aika tuli, olin hiukan nolona, sillä keittiö oli valmistanut yhdeksi lounasvaihtoehdoksi pinaattilettuja. Einespinaattilettuja! Amerikasta asti tulleelle! Oh. My. God. Mutta kun tämä mies pääsi lettujen kohdalle, hän riemuitsikin, että mahtavaa! Ensimmäisen kerran viiteen vuoteen hän saa pinaattilettuja! Olinhan minä äimänä, mutta niin vain tuo isokokoinen mies pinaattilettuja lautaselleen annosteli, suu leveässä hymyssä. Suomalaista makuelämystä viiden vuoden tauon jälkeen, sitä se oli!


Vihreää. Myös pinaattiletut ovat vihreitä.


Kansalaiset, medborgare!


Välillä tuntuu, että makuhermot elävät täällä rapakon takana jopa vähän omaa elämäänsä, eikä niitä ole täysin hallitseminen. Himo uunilenkkiin on mainio esimerkki siitä. Itselläni ei oikeastaan tuon uunilenkin lisäksi muita kummallisia mielitekoja suomalaisruokiin vielä ole tullut. Paitsi, että taisi tässä yksi päivä tehdä mieli maksalaatikkoa. Pienessä somassa suomalaismikrossa lämmitettyä maksalaatikkoa ja niin, että ne rusinat posahtelevat kuumuudestaan rikki. Siihen vielä lisukkeeksi äidin tekemää mustaherukkahilloa ja avot! Namskis, kuinka se olisikaan hyvää, just nyt! Just nyt, kun sitä ei saa!

Joten: Kansalaiset, medborgare! Nauttikaa siitä uunilenkistä, pinaattiletusta tai maksalaatikosta silloin, kun sitä lautasellanne komeilee! :-D

Tällaisia makupaloja tällä erää. 
Eli nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Kuvauksissa käytetyt tuotteet palautettiin omille paikoilleen pyhään kaappiin niihin kajoamatta. Vielä ei ollut herkkupäivän aika. 

4 kommenttia:

  1. Kyllä, ihmismieli voi kyllä haaveilla ihan kummista jutuista ulkomailla asuessa! Minäkin söin ihan innolla Espanjassa asuessani tölkkihernekeittoa ja -lihapullia sen kerran kun niitä sai. Ja siis kotona en nauti näistä kyllä oikein yhtään (hernekeittoa tulee kyllä syötyä kerran tai kaksi vuodessa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Itsekin olen vähän odotellut, pomppaako tuo hernekeitto joku päivä mieleen ja makunystyröille, mutta ei ainakaan vielä ole tullut. Olis lisäksi aika raskasta kannettavaa matkalaukussa Suomesta asti, ainakin jo tölkkikaupalla lähtisi tuomaan. :-)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Kiitos.

    Itse kaipailen ainoastaan Saunaa. Sellaista ei ole vielä löytynyt, mutta en kyllä ole etsinytkään. Hämmästyttävää oli, kun ensimmäisen kerran kävin kaupassa uudella mantereella, niin juustotiskillä lötkötti leipäjuustoa. En olisi ihan ensimmäisenä uskonut että sitä tulee vastaan. Hilloja ei ole näkynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, tuo leipäjuusto! :-)

      Joo, sauna olis kyllä kiva. Ihmeen hyvin olen vielä itse pärjännyt ilman sitä, vaikka kova saunafani olenkin. Meiltä n. tunnin ajomatkan päässä on yksi saunapaikka, joka on saanut kehuja. Ja siis nimenomaan suomalaiset ovat sitä kehuneet, joten luotan paikan olevan oikeasti ok. Sitä pitänee käydä kyllä joskus testaamassa.

      Poista