torstai 13. heinäkuuta 2017

Heinäkuun kiireet ja blogiahdistus

Heinäkuu on meidän huushollissa sattumoisin oikein asioidenhoitokuukausi. Suomessahan koko maa menee käytännössä heinäkuuksi kiinni kesälomien vuoksi ja asioiden hoitaminen virastoissa ja laitoksissa vähintäänkin hidastuu. Muistan, kun kirjoitin tästä kiukkuisen postauksenkin pari vuotta sitten yrittäessäni hoitaa asioita täältä käsin juuri heinäkuussa. Eihän se onnistunut.
Cool down, eli rauhoitu, Kaisa! E-hei, heinäkuussa ei ehdi näemmä rauhoittumaan.

Meillä on täällä päällä nyt oikein touhukuukausi. Muutimme tänne aikoinaan kesäkuussa, joten aika moni sopimus tai vastaava vaatii meiltä toimenpiteitä juuri kesä-heinäkuun vaihteessa tai heinäkuussa. Vuokrasopimuksemme on yksi näistä, samoin vakuutusyhtiön kanssa on treffit lauantaina. Lisäksi sairasvakuutukseemme kuuluu vuosittain ilmainen perusterveydentarkastus ja sekin oli meillä molemmilla taas tällä viikolla, siis heinäkuussa. Sai käydä taas verikokeessa ja jutella omalääkärin kanssa kokeiden tuloksista. Lisäksi olen nyt vihdoin ja viimein yrittänyt perehtyä meidän näöntarkastussairasvakuutukseemme, vai onko se joku silmäsairausvakuutus, who knows. Eli mitä meidän vakuutuksemme kattaa, ja olen myös yrittänyt etsiä sopivaa ja suositeltua paikkaa näöntarkastukselle. Sekin on ollut neulan etsintää heinäsuovasta. Tarjontaa on tsiljoonittain. 

Olen ollut myös lihaksistani ja yhden hermopinteen kanssa niin jumissa viimeiset pari viikkoa, että piti lähteä metsästämään kunnon hierojaa. Tämäkin vei oman aikansa, mutta taisin löytää aika sopivan. Ainakin minulla meni pari päivää toipuessa käsittelystä ja toinen noista päivistä oli melkoista koomailua. Oli siis mitä hieroa!

Myös palovaroittimemme päätti seota näin heinäkuun ratoksi. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen tällaisenkin piti sattua juuri nyt. Alkoi sitten huutamaan yks' kaks' ja nyt sitten odotellaan korjausmiestä sen kimppuun. Täällä palovaroittimet ovat nimittäin kytköksissä myös verkkovirtaan, joten tee se itse -tyyppiset korjausyritykset ei oikein houkuttele. No, tulipa nyt kuultua sekin, kuinka varoittimesta karmean piippauksen lisäksi kuuluu myös naisääni huutaen: "Fire! Fire!" 

Sitten sattui myös kumma tapaus taloyhtiössämme. Pihapiirissämme liikkuu usein vanhempi intialainen mies lastenvaunuja työnnellen. No, nyt tämä herra oli sitten alkanut kyselemään eräältä talon naispuoliselta asukkaalta hiukan liian intiimejä kysymyksiä. Nainen oli tästä kauhistunut, kysynyt mieheltä missä tämä oikein asuu ja ilmoittanut asian taloyhtiömme leasing centeriin. Niin, että miten tämä meihin liittyy? No liittyypä hyvinkin, sillä intialainen oli ilmoittanut asunnokseen meidän asunnon! Sain sitten yksi ilta puhelun, että asuuko meidän asunnossa vanhempi mies, joka harrastaa juttelua vieraille naisille. No ei todellakaan asu! Sitä sitten selvittelemään, mutta onneksi asia lopulta oikeni. Nyt meidän ja asuntomme maineet on toivon mukaan puhdistettu kaiken maailman ahdistelijoista. 

Oman stressinsä on tuonut yllättäen myös Suomen pää ja byrokratia siellä. Toinen yllättäjä oli ammattiliittoni (kiukun kihinää), mutta eipä siitä tässä sen enempää. Olimme myös aivan hilkulla menettää Oulussa varastossa olevat polkupyörämme kaatopaikalle! Onneksi tieto saavutti meidät juuri ja juuri ajoissa ja saimme välikäden avulla pyörät pelastetuiksi surman suulta. Ja siis haloo! Miksi tällainen ylimääräisten pyörien hävittämisoperaatio pitää ylipäätään tehdä todella lyhyellä varoitusajalla ja juuri heinäkuussa, jolloin ihmiset ovat mitä todennäköisimmin kesälomareissuillaan, eivätkä vahtimassa polkupyöriään? Kysyn vaan!

Tämä kaikki hoidettava hässäkkä on sitten tuonut eteen seuraavan:


Blogiahdistus


Joillakin bloggaajilla tahtoo olla ajoittain ongelmana, etteivät he keksi mistä kirjoittaa. Minulla tilanne on ollut päinvastainen. Pää pursuaisi aiheita, joita haluaisin teille lukijoilleni jakaa. Mutta. Kun minä en ehdi kirjoittaa niitä! Ja tämä ahdistaa! 

Ahdistus alkoi jo kesäkuun puolella, sillä olimme kolme peräkkäistä viikonloppua tai pidennettyä viikonloppua reissussa. Noiden reissujen aikaan tuli mm. täyteen kolme vuotta siitä, kun ukkokulta aloitti työt Piilaaksossa. Siitäkin olisi ollut vähän yhteenvetoa ja ajatuksia kirjoitettavaksi tuoreeltaan tänne blogin puolelle. No, en ehtinyt.

On ollut myös monia muita ajankohtaisia ja juuri sen hetken tilanteita, joista olisi ollut kiva kirjoittaa blogiin. Mutta kun ei. Pitää ravata lekureissa, pankissa, vakuutusyhtiössä, leasing centerissä, etsiä hierojaa, opiskella silmävakuutusta, kahlata internettiä ja kartoittaa vakuutuksemme piiriin kuuluvaa silmälääkäriä. Ai niin, ja oltiinhan me jo melkein ostamassa yhtä käytettyä autoakin! Sitten menin vielä aloittamaan eräänlaisen detoxailukuurin ja olen saanut viettää aikaa köökissä normaalia enemmän. Tuostakin detoxailusta syntyi somen puolella kaveripiirissä hauskoja ihmettelyjä ja oli kova aikomus kirjoitella vähän siitäkin aiheesta tyyliin Kalifornian aiheuttamaako tämäkin nyt on... Mutta saa nähdä miten tämä aika taas mihinkin riittää. Sen vaan sanon, että kyllä se sitten ärsyttää, kun hyvä ja ajankohtainen postausaihe menee ikäänkuin vanhaksi, kun siitä ei ehdi juuri silloin kirjoittaa. Ja jos ei h-hetkellä ehdi näppäimistölle, niin kirjoittamisen flow tahtoo kärsiä, ainakin minulla. Blaah. 

Että tällaista vuodatusta tällä kertaa. Mutta huoh, kylläpä se heti helpottikin, kun sai vähän avautua ja päästää paineita. Tulikin tällainen äkkipikaa kirjoitettu roiskaisu tästä postauksesta, heh. 
Loppuun vielä kuva naapurin Pullukasta. Ihan vain rauhoittamaan tätä hektistä heinäkuuta. Aww, on se ihana!

Bloggailen taas, kunhan aikaa liikenee. Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

9 kommenttia:

  1. Tää on niin tuttu tilanne myös mulle, aargh: "Sen vaan sanon, että kyllä se sitten ärsyttää, kun hyvä ja ajankohtainen postausaihe menee ikäänkuin vanhaksi, kun siitä ei ehdi juuri silloin kirjoittaa. Ja jos ei h-hetkellä ehdi näppäimistölle, niin kirjoittamisen flow tahtoo kärsiä, ainakin minulla. Blaah."

    Mun blogi on ollut ihan retuperällä just tämän saman syyn takia... Mutta ei kai se auta kun aina hypätä jossain kohdissa linjoille silloin kun ehtii ja siitä aiheesta kun sillä hetkellä sattuu inspistä virtaamaan :)

    Tsemppiä kiireisiin! Täällä myös tuntuu päivät menevän vaan ihan hirveetä vauhtia.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, että kohtalotovereitakin löytyy, vaikkei tämä blogiahdistus mukavaa olekaan. Kyllähän sinullakin on ollut vaikka ja mitä, opintojen loppuunsaattaminen, uusi koti, reissuja ja muuta, joten ei mikään ihme jos sinullakin on blogi vähän nilkuttanut. Mutta kivoja postauksia ne, joita olet ehtinyt kirjoittelemaan! Ja kiitos tsempeistä!

    VastaaPoista
  3. Onpas teillä hektistä, huh! Olin tulossa kommentoimaan samaa kuin Ulla, mutta hän ehtikin ensin. Eli tosiaan täälläkin kärsitään siitä tunteesta, kun hyvä postausaihe "menee vanhaksi". Niin ärsyttävää! Mulla on paljon luonnoksia, ja niiden pariin palaaminen sen jälkeen, kun flow on kadonnut, on vaikeaa. Bloggailu on joskus aika stressaava harrastus. ;) Eli älä huoli, et oo ainoa!

    Mua alkoi kiinnostaa tuo hyvä hieroja! Jos jossain vaiheessa ehdit, laitapa mulle infoa kuka ja missä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo kyllä tästä bloggaamisestakin on mahdollisuus saada kiva stressi aikaiseksi. :-D Ja näköjään ont soaiaan muitakin, joilla menee aiheet "vanhaksi" ja sitten potuttaa. Täällä kans sama, luonnoksia piisaa, mutta aika tahtoo sitten ajaa useimpien ohi.

      Joo, nyt pitelee kiirettä, ettei ehdi kirjoittelemaan. Jokohan ensi viikolla tahti vähän hellittäisi... Laitan sulle nyt hetimiten tietoja siitä hierojasta tulemaan!

      Poista
  4. Hmm... Meidän tyttäremme on tällä hetkellä Au Pairina sielläpäin (Los Altos Hills) ja kertoi taannoin vanhemman intialaismiehen lyöttäytyneen epämukavasti seuraan kyselemään asioita (tyttärestä, lapsista) kun tyttäremme oli hakemassa lapsia koulusta. Myöskään Host-perhe ei tuota miestä ollut tuntenut. Outoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Onpa ollut samankaltainen tapaus! Meidän tapaus oli kuulemma sitten selittänyt tilannetta leasing centerille, että oli halunnut vain harjoitella heikkoja englannin taitojaan. Mutta ilmeisesti se, mikä menee hyvän maun rajan yli kysymyksissä, oli vielä ollut hämärän peitossa...

      Poista
  5. Jos teillä on VSP pläni, niin kannattaa varautua siihen että juuri mitään ei korvata. Vaimo sai joskus silmälasit halvemmalla kun ei maininnut vakuutuksesta yhtään mitään. Kannattaa huomioida myös, että silmälasit täällä optikkoliikkeissä maksavat enemmän kuin Suomessa. Jos olette Costcon jäseniä, niin kannattaa tehdä näöntarkastus siellä ja jos valikoimista löytyy mieluisat kehykset niin myös ne.
    Nyt en muista ottiko Costco VSP:tä, jos ei, niin aina voi tehdä claimin jälkikäteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, tähän tarkoittamani vastaus lipsahtikin tuohon omaksi kommentikseen.

      Poista
  6. Kiitos kommentistasi! Juu, meilläkin on VSP, mutta mielenkiintoista, se kyllä korvasi tilaamistani silmälaseistani mielestäni ihan hyvin. Meillä on kyllä normaalissa sairasvakuutuksessakin joku näköpuolenkin osuus, että olisiko se sitten antanut boostia tuohonkin VSP-pläniin. Näöntarkastus ei esim. maksanut mitään. Mutta hyvä vinkki tuo Costco jatkossa! Joskus aikaa sitten katselinkin jo niiden kehysvalikoimaa, mutta ei ollut asia vielä ajankohtainen silloin, eikä silloin toki ollut vielä haisuakaan tuosta meidän vakuutuksesta. :-D

    VastaaPoista