Elettiin vuodenvaihdetta 2018-2019, kun tein itselleni uudenvuodenlupauksen opetella leipomaan Kaliforniassa karjalanpiirakoita tulevan vuoden 2019 aikana. Karjalanpiirakka on yksi niistä suomalaisista ruokatuotteista, joita täältä ei tietenkään valmiina saa ja ainakin minä ulkosuomalaisena kyllä kuolaan karjanlanpiirakoiden perään ja kovasti. Karjalanpiirakat ovat itse asiassa vakiotuote, jota menen Suomeen saapuessani ostamaan heti Helsinki-Vantaan lentokentän Alepasta, jos vain jatkolentoaikataulut antavat myöten. Niin kova himo niihin aina on!
 |
| Ah, uunituoreita piirakoita ja munavoita! Niin herkkua! |
Niin, tein todellakin tuon uudenvuodenlupaukseni hiljaa, toitottamatta siitä suurelle yleisölle sen enempää. Ukkokullalle ainoastaan taisin sen ääneen lausua. Tavoite oli asetettu lähinnä itselleni. Mutta kuinkas lupauksen kanssa sitten kävikään? Noh, niin kuin uudenvuodenlupauksille tuppaa usein käymään. Ne jäävät lunastamatta. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Kun sinä vuonna 2019 oli sitä kaikenlaista. Sekin osa-aikatyö, joka ei ollut osa-aikaisuutta nähnyt enää pitkään aikaan. Oli iltatöitä ja viikonlopputöitä ja varsinkin näitä viimeksi mainittuja aivan liikaa. Vapaa-aika alkoi olla kortilla. Koko loppuvuosi meni kipuillessa tuon työn kuormittavuuden kanssa, eikä siinä suoraan sanoen jauhopeukaloa syyhyttänyt desinkään vertaa kaiken sen rinnalla.
Vuosi vaihtui siis jo vuodeksi 2020 ja piirakat olivat edelleen leipomatta. Tammikuussa jättäydyin pois työstäni. Tässä vaiheessa pyysin jo Piilaaksossa asuvalta suomalaisystävältäni apuja, josko pääsisin hänen oppitytöksi, kun hän leipoo piirakoita seuraavan kerran. Eihän piirakoiden leipominen voi rakettitiedettä olla, ajattelin, mutta että saisin niitä konkarin tietämiä kikkoja heti kättelyssä tietooni. Se olisi kiva. No, aikataulut menivät ystävän kanssa aina jotenkin ristiin, aina oli jompi kumpi viikonloppureissussa tai muuta sellaista. Ja, sittenpä maaliskuussa kuvaan pompsahti mukaan korona ja kyläilyt ja kimppaleipomiset saatiin unohtaa.
Tuli marraskuu 2020. Amerikkalaisen kiitospäivän vietto lähestyi ja muodostimme nelihenkisen ystäväperheen kanssa sosiaalisen kuplan. Otin sattumoisin karjalanpiirakat ja niiden leipomislupaukseni puheeksi ja selvisi, että hekin ovat "hulluina" karjalanpiirakoihin. Niinpä perheen äiti sai ajatuksen, että entäpä jos kokeilisimme leipoa kiitospäivän aikaan piirakoita yhdessä, molemmat ensimmäistä kertaa. Kiinni veti! Se oli hyvä ajatus! Ei muuta kuin ruisjauhot tilaukseen samalta istumalta, tai siis mehän olimme tähän aikaan yhteisellä aamuhaikilla Piilaaksoa ympäröivillä kukkuloilla, hahah, mutta niin vain netti haikkipolullakin toimi ja jauhot saapuivat ystävän kotiovelle seuraavana päivänä. Seuraavaksi tukeuduttiin Suomen Marttojen ohjeisiin. Ensisilmäys leivontaprosessiin, mitä tuleman pitää. Olimme henkisesti ja ruisjauhojen osalta valmiit tulevaan koitokseen!
Ja niinpä vain me kaksi karjalanpiirakkaleivonnan untuvikkoa saimme aikaiseksi mahtavat piirakat kiitospäivänä 2020, wuhuu! Tässä muutamia kuvia leivonnan tiimellyksestä:
 |
| Uuden edessä. Taikinan valmistus ei ollutkaan ollenkaan vaikeaa. Tästä lähdettiin työstämään... |
 |
| Marttojen ohjeen mukaan mentiin. Lasilla taikinasta pyörylät. Martat nimittivät näitä kakkaroiksi ja ystäväni sai meidät pohtimaan, onko kakkara-sana tosiaan suomea. On kai se. On päivänkakkarakin. :-) |
 |
| Kakkarat lasin alle, etteivät kuivu ennen seuraavaa vaihetta. |
 |
| Elämäni ensimmäinen rypytys. Ei nyt ehkä malliainesta, mutta yllättävän hyvin meni tämäkin vaihe, jee! |
 |
| Ensimmäinen erä uunista ulos! Olen saanut hymähtelyjä tuodessani Suomesta tänne suomalaista leivinpaperia. Sille on ihan syynsä. Paikallinen leivinpaperi kestää huonosti todella kuumia lämpötiloja, esimerkiksi niin kuumia kuin karjalanpiirakoiden paistoon vaaditaan. Suomalainen Serla pääsi nyt oikeutetusti käyttöön. |
Toisinaan sanotaan, ettei tärkeintä ole se päämäärä, vaan sinne tehty matka. Tämän prosessin osalta täytyy kyllä sanoa, ettei niinkään se takkuinen ja viiveellä tehty matka, vaan nimenomaan se päämäärä, uunituoreet ja maistuvat piirakat sen kruunasivat! Ensimmäisestä leivontasessiosta innostuneina päätimmekin pitää uudet leivontatalkoot vielä ennen joulua. Suomessa karjalanpiirakat eivät ole meillä perinteisesti kuuluneet joulupöytään sellaisinaan, mutta tänä vuonna ne taitavat meillä täällä Piilaaksossa kuulua. Lisää suomalaista tunnelmaa tuomaan, kun niin moni muu perinnejouluumme kuuluva rakas elementti jää tänä vuonna uupumaan.
Nyt on siis vuoden 2019 uudenvuodenlupaus ansiokkaasti lunastettu, mitä nyt hitusen myöhässä, mutta kuitenkin. Uskallanko ryhtyä jo pohtimaan lupausta vuodelle 2021, iiks!
Tällaisia tunnelmia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti