Jouluaattoaamu Piilaaksossa

On jouluaattoaamu. Aamukahvit on nautittu ja jo ennen sitä otimme aivan ihanan yllätysnäköpuhelun Suomeen! Se oli minulle kuin sata jänistä!

Riisipuuro porisee kaasuhellalla kattilassaan. "Kaikilla" tuntuu olevan huippukätevät haudutuskattilat, meillä ei. Niinpä toisella kädellä hämmennän puuroa, ettei se kärähtäisi pohjaan, toisella naputtelen näitä piilaaksolaisia aattoaamun tunnelmia blogiini. Kun meillä piakkoin nautitaan riisipuuroa myöhäiseksi aamupalaksi, ovat ystävät ja sukulaiset Suomessa ehtineet jo nauttimaan joulupäivällisen. Masunsa ovat arvatenkin jo piukeina jouluherkuista. Me tulemme aikaeron vuoksi joulun juhlinnassakin 10 tuntia jäljempänä ja niinpä me olemme nyt vasta ruokahalun (ja itsemme) herättelyvaiheessa.

Blogin osalta suunnitelmani menivät ennen joulua plörinäksi. Alunpitäen oli tarkoitukseni jo viime viikolla kirjoittaa ensin leppoisa postaus hääpäivästämme ja sen jälkeen vähän keskittyneemmän ajatuksen kanssa kiva joulutervehdys. Mutta aina elämä ei mene suunnitellusti. Hääpäivämme kanssa samaiselle viikolle osui useampikin mieltäni tavalla tai toisella järkyttänyt tilanne tai uutinen. Tunteiden mylläkkä oli valmis. Olin yhtä aikaa onnellinen, mutta myös niin surullinen. En saanut näppäimistölle asti yhtään mitään. Mieli kaipasi ensin rauhoittumista. Katson, jos palaan näihin aiheisiin joulunpyhien jälkeen. 

Nyt kuitenkin joulu kolkuttaa jo aivan ovella. Ukkokulta nouti tilauskinkkumme alkuviikosta ja eilen sen paistoimme. Samoin lanttu- ja porkkanalaatikot saivat uunikylvyn eilen ja karjalanpiirakkatalkoot pidimme onnistuneesti viime lauantaina. Vielä joulukinkun sinappinen kastike haudutteluun myöhemmin iltapäivästä sillä perinteisellä, äidin kanssa kehitetyllä reseptillä. Kastikereseptihän on tavallaan salainen, heh, sillä se tehdään joka vuosi samoista aineksista, mutta eri mittasuhteilla, "oman maun mukkaan". Muutoin joulupöytään alkavat olla ne kaikkein isotöisimmät tarjoilut jo tehtyinä. Ehdotinkin ukkokullalle, jos kävisimme riisipuuron nautittuamme ajelulla merenrannassa. Päiväksi on luvattu +18 astetta Celsiusta ja puolipilvistä taivasta. Ehkäpä pakkaan retkelle mukaan joulutortut ja termokseen kuumaa glögiä tai glühweinia. Kun Suomessa käymme tyypillisesti jouluaattona haudoilla, ehkäpä täällä Tyynenmeren aaltojen katselu toisi samankaltaisen fiiliksen. Toivottaisi joulurauhan tervetulleeksi.

Ja jos nyt merenrantapiipahdus esimerkiksi aikataulusyistä kuitenkin jää, niin ehkäpä nautimme sen sijaan joulutortut takapihan auringossa. Onhan tässä Kalifornian joulukuussa tämä mainio puoli, aurinko. Tuntuukin liki käsittämättömälle, että entisessä kotikaupungissamme Oulussa on tällä hetkellä päivän pituus vain 3,5 tuntia! Kalifornian joulumme saa kyllä pisteet myös siitä, että voin käydä poimimassa joulukalan päälle viipaloitavan sitruunan omasta puusta. On luomua!

Paistolämmin joulutorttu ja jääkahvi sopivat mainiosti yhteen, huomasin.

Ja kuten ensimmäisestä kuvasta jo näitte, niin ilokseni joulupöytäämme koristaa kuin koristaakin myös se kaipaamani hyasintti! Ystäväni sattui löytämään niitä leikkokukkaversioina eräästä kaupasta ja minäkin sain kaksi kukanvartta, ihanaa. Olen impannut hyasinttikimppua päivittäin sieraimet tötteröllä, ai että! Ja lisää oikeita joulun tuoksuja tuli tupaan, kun armas ukkokulta oli valinnut hääpäiväkimpuksi ison asetelman erilaisia kukkia ja tähän kuului myös pari havunoksaa. Niistä on tullut ihana jouluinen kuusentuoksu koko kotiin, sillä aitoa joulukuustahan emme ole sattuneesta syystä hankkineet. 

Mutta aivan Suomen veroiseen joulutunnelmaan en kuitenkaan ole onnistunut pääsemään. Oikeansuuntaista virittäytymistä ovat toki olleet jouluruokien valmistaminen, ihanat puhelut Suomeen, saamamme joulukortit, tervehdykset ja pikku paketit. Osa Suomesta lähetetyistä korteista on minulle kerrotun mukaan yhä matkalla ja joku vuosihan yksi joulukorteistamme saapui perille vasta maaliskuussa! Eli eipä tässä pidä hätäilemän!

Ehkä kaikkein hellyttävin joulutervehdys oli kuitenkin tämä. Pienen kirjoitusvirheen korjauksen jälkeen meille toivotettiin siis "Merry Covid-19 Christmas!". Niin, voiko joulua 2020 sen paremmin kiteyttää?
 

Ja näin hieno kuva kortissa. Pari lahjaakin näyttäisi olevan kuusen alla, kilttinä on siis oltu. 

Jahas, ja nyt naapuriin saapui puutarhuri huudattamaan lehtipuhallinta. Inhoan lehtipuhaltimien ulinaa jo muutoinkin, mutta täytyy sanoa, ettei tuo sulosointu jouluaattoon istu ei sitten ollenkaan. Amerikkalaisille varsinainen juhlapäivä on vasta huomenna, joten aatto on vielä ihan hyvä päivä touhuta arjen askareita, kuten nyt vaikkapa huudattaa lehtipuhallinta naapurien korvien ja hermojen iloksi.

Näissä tunnelmissa toivotan teille kaikille lukijoilleni oikein hyvää joulua! Toisille se omanlainen joulu on riehakas, toisille on aika rauhoittumisen. Kukin sivakoikoon tyylillään, joko perinteisellä tai vapaalla. Nyt sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!