Naapurustomme erilaiset joulut

Hups, joulu 2022 on jo takana. On rentouduttu ja nautittu maittavia ruokia, välillä jopa napanahkat naukuen. Täällä Piilaaksossa, erilaisten kulttuurien sulattamossa on ollut mielenkiintoista seurata myös naapurustomme tapoja viettää joulua. Osa kuuluu kategoriaan jouluhullut. He vuoraavat talonsa ja pihansa värikkäillä jouluvaloilla ja -figuureilla jo hyvissä ajoin. Parhaimmilla soi pihassaan myös joulumusiikit 24/7. Osa taas ei vietä joulua lainkaan.

Granaattiomenia. Eräänlaisia joulupalloja nämäkin.

Vasemmalla jätettiin joulu juhlimatta

Vasemmanpuoleinen naapurimme on nuori pariskunta Intiasta. Heidän kulttuurissaan joulua, siis Jeesuksen syntymäjuhlaa, ei vietetä luonnollisesti laisinkaan. Heidän uskontonsa juhlistaa jotakin ihan muuta. Lisäksi mies työskentelee erään ison tavarataloketjun web-suunnittelijana. Hän kertoi meille jo aiemmin, että joulu on hänellä töissä vuoden kiireisintä aikaa, ja päivänsä tahtovat venyä pitkiksi. Ja näin varmaan onkin. Jonkunhan ne alati putkahtavat uudet tarjoukset ja päivittyvät nettikauppatuotteet täytynee ensinnäkin visualisoida houkutteleviksi ja huolehtia sitten julkaistaviksi.

Lisää kalifornialaisia joulupalloja, persimoneja.

Oikealla ainakin siivottiin

Oikealla puolellamme pariomakotitalossa asuu nelihenkinen meksikolaisperhe sekä venäjää puhuva kolmihenkinen perhe. Meksikolaiset eivät tainneet olla jouluaattona kotona, mutta talon toisen päädyn perhe oli - ja se kuului. 

Oli jouluaattoilta ja kello noin 18.30. Kinkunpaistoon kaasu-uunissamme oli tullut teknisiä viiveitä, mutta olimme lopultakin istahtamassa illallispöydän ääreen. Mutta mitä kummaa sillä samalla hetkellä kuuluikaan ulkoa? Venäjänkielisen perheen naisväki alkoi tampata mattoja! Kellonaikaan, jolloin suomalaisittain olisi jo hyvinkin joulurauha julistettu...

Perinteinen harmaasuolattu kinkku on täällä erikoistuote, joka kannattaa tilata lihakaupasta etukäteen. Tänä vuonna maksoimme tästä noin kolmen kilon kinkusta 95 dollaria. Ihanan (lue: sairaan) kallista!

Mattojen tamppaus on muuten todella harvinainen ääni Piilaaksossa, sillä täällä ei mattotelineitä harrasteta laisinkaan. Näiden kahdeksan ja puolen Piilaaksossa asutun vuoden aikana tämä venäjää puhuva naapurimme onkin ensimmäinen, jonka olen nähnyt ja kuullut mattoja tamppaavan. Kun tamppauspauketta ei ensimmäiseen seitsemään vuoteen kuule, tulee siihen kiinnittäneeksi nyt enemmän huomiota, enemmän kuin kiinnittäisin Suomessa.

Vastapäätä muutettiin

Vastapäätä asuva pariskunta puolestaan teki muuttoa. Heidän kansalaisuuksiaan emme tiedä, mutta ainakin heillä on ollut kaksi ihanaa kissaa. Katit ovat tuijottaneet meitä epäsäännöllisen säännöllisesti ikkunalaudalta. Kenties ovat pitäneet kissamaista kirjaa meidän menemisistä ja tulemisista. 

Naapurin muuttoauto pysäköitiin talon eteen jouluaattona. No, jos muuttoaikataulu painaa päälle, on muutettava viikon- tai juhlapäivään katsomatta, minä ajattelin. Mutta kas, he kuitenkin yöpyivät talossa vielä tapaninpäivään saakka. Lisäksi talon kuistilla lojuu vielä tälläkin hetkellä heidän tavaroitansa, joten nähtävästi vuokrasopimuksensa jatkuu kuitenkin edelleen. No, ehkä heillä oli silloin vain vapaapäiviä tuota muuttoa ylipäätään tehdä. Mene ja tiedä.

Tämä talo oli valjastettu pihoineen päivineen yksistään sini-valkoisiin joulukoristeisiin. Tuli vähän Suomi mieleen. Siis hyvin vähän. 

Näistä joulukoristeista välittyi kuulemma kauhutunnelma. Miten on, kävelisitkö yksin pimeällä pimpottamaan tuon talon ovikelloa? 

Tuttavamme talkoili

Muutaman korttelin päässä asuva portugalilais-amerikkalainen tuttavamme taas oli kutsunut sukulaispoikansa Coloradosta avukseen. He käyttivät joulunpyhät naisen omakotitalon takapihan raivaukseen. Edellinen paha myrsky oli riepotellut isoa palmua ja tiputtanut siitä kymmenittäin monen metrin mittaisia palmunlehtiä maahan. Nainen oli joutunut tilaamaan jätelavan, jolle he nyt raahasivat palmunriekaleita poisvietäviksi. Satuimme päiväkävelyllä paikalle, kun nainen oli ryhtymässä sahaamaan jättimäisiä lehtiä kappaleiksi. Näin hän saisi ne kaikki mahtumaan jätelavalle. Nainen nimittäin arvioi, että lehtiä olisi kaiken kaikkiaan noin sata kappaletta! Aivan hirvittävä urakka ja jätemäärä yhdestä palmusta, huh huh. Sellaista joulupuuhaa heillä.

Piilaaksossa taitaa siis olla vähintään yhtä monta tapaa viettää joulua, kuin on näissä yhden naapurin maalaamissa kivissä erilaisia kuviakin.

Kivet on aseteltu postilaatikon tolpan juureen ohikulkijoita ilostuttamaan.

Tapaninpäiväkävelyllä olisi pärjännyt t-paidassa. Oli poikkeuksellisen lämmin. Tätä pientä ihailin, kun oli lähtenyt sinnikkäästi uuteen kasvuun kuivahtaneesta kannosta.

Kirjoituspuuska

Niin, kuivahtaneesta kannosta uuteen kasvuun... Taisinpa tulla yllättäneeksi tällä äkkinäisellä postauksella sekä itseni, että teidät lukijani. Kun edellisessä postauksessani vielä harkitsin ensi vuonna jääväni varhaiseläkkeelle bloggaamisesta, mutta nyt alkoikin jo kirjoitussuonta syyhyttämään. No, nythän eletään vielä vuotta 2022 ja pohdiskelin silloin tulevaa. Lisäksi minähän olen nainen ja voin siis muuttaa suunnitelmiani, aikeitani ja mielipiteitäni tuosta vaan, hahah. Kolmanneksi, olipa ihan hauska palata vuodentakaiseen joulupostaukseeni ja palauttaa mieleen, kuinka joulupäivänä 2021 talomme edustalla kasvava iso puu otti ja kaatui. Tapahtuma, jonka tarkempaa ajankohtaa en olisi muuten muistanut. Niinpä tulin tehneeksi näitä joulumuistiinpanoja myös tältä vuodelta.

Tämän vuoden joulun ja uudenvuoden välipäiviin liittyy minulla vielä sellainen erikoisuus, että olen parina päivänä töissä. Olen nimittäin aina työvuosinani, niin Suomessa kuin täällä, pyrkinyt raivaamaan tämän väliviikon aina pidemmäksi vapaaksi. Nyt on eri meininki. Niinpä uskoisin (hahah, uskoo ken uskoo), että tämä nyt sitten todella on se vuoden 2022 viimeisin blogipostaukseni. Ensi vuoden kujeita ja postaustahtia harkitaan sitten taas uudestaan.

Nyt toivotan teille oikein hyvää tulevaa vuotta 2023 ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!