Joulun 2021 viettoa

Joulu tulla jollotti, aivan kuten on tehnyt jokainen vuosi. Aika moni ystävä tai sukulainen on ollut halukas tietämään, kuinka tänä vuonna joulua vietämme vai vietämmekö ollenkaan. Niinpä ajattelin kertoilla jotakin joulustamme tänne blogiin. Muutamia yllätyksiäkin sattui ja tapahtui.

Yllätys nro 1 ja siitä se ajatus sitten lähti

Ajatuksille mahdollisesta joulunvietosta ei ollut oikein tilaa superkiireisen ja stressaavan syksyn aikana lainkaan. Palatessani Piilaaksoon vielä ajattelin, että tuleeko joulun juhlaa tai edes joulun tunnelmaa meille nyt lainkaan, kun ei tässä suoraan sanoen ole suomalaisittain vuoden tärkeimmän, perhepiirissä vietettävän juhlan ainekset enää kasassa. Valitettavasti.

Mutta tilanne saikin äkkikäänteen. Yllätys, yllätys, löysin nimittäin pakastimestamme vielä yhdet rasiat viimevuotisia lanttu- ja porkkalaatikoita, joten joulupöydän antimet saisi sittenkin suhteellisen helposti kasaan. Nämä pakastetut laatikot olivat päässeet minulta täysin unholaan, kun enhän minä ole ollut täällä liki puoleen vuoteen pakastimen ovea edes aukomassa. Löytö oli siis oikein mukava yllätys, joka helpottaisi jouluruokavalmisteluja kovasti. Suomessa teidän tätä lukiessa voi tuntua, että no mikäpäs tuossa nyt olisi ollut pyöräyttää joululaatikot, mutta täällä meidän nurkilla niiden valmistus lähtee aivan nollista. Valmiita juuressoseita ei ensinnäkään kaupoissa ole myynnissä kuten Suomessa, eivätkä lantut edes kuulu jokaisen amerikkalaisen ruokakaupan valikoimaan. Niitä voi joutua hiukan metsästämään ennen kuin tärppää. Mutta nyt vuodentakaiset joululaatikot pääsisivät pienen kerman- ja siirapintäyteisen tuunauksen kautta uudestaan tarjolle. Ja siitä se ajatus sitten lähti: viettäisimme joulua ja päätimme tilata myös joulukinkun. Sekin on täällä erikoistuote ja eteläisessä Piilaaksossa joulukinkkuja saa tietääkseni vain yhdestä lihakaupasta. Ennakkotilasimme kolmen kilon kinkun ja ihan vain tiedoksenne, että erikostuotteella on myös erikoishinta: maksoimme tuosta kolmen kilon kinkusta noin 80 dollaria eli lähemmäs 25 eur/kg! Kinkku tullaan syömään siis viimeistäkin (kallista) murua myöten!

"Kiertopalkintojoulukuusi"

Ensimmäistä kertaa meillä on Piilaaksossa myös isokokoinen joulukuusi. Kylläkin tekosellainen, mutta tätä kuusta voisi kutsua leikkisästi eräänlaiseksi kiertopalkinnoksi. Olemme nimittäin järjestyksessään jo kolmas suomalaisperhe, kenellä tämä samainen kuusi on joulun aikaan Piilaaksossa komeillut. Tapaus kertoo Piilaakson Suomi-perheiden kiertokulusta. Kun ystäväperheet muuttavat Piilaaksosta pois, he myyvät tai lahjoittavat kausijuhlien tavaraa pois ennen lähtöään. Mekin saimme siis tämän kuusemme ystäväperheeltä. Jos minulta kysyttäisiin, olisin totta kai pitänyt ennemmin tämän ystäväperheen Piilaaksossa kuin vain nauttinut heidän joulukuusestaan, mutta elämä kuljettaa. Niin kuusia kuin perheitä. Piilaaksossa perheet tulevat - ja sitten ne usein myös menevät. Mutta toki kuusikin on kivana muistona yhteisistä mukavista hetkistämme tuon perheen kanssa. 

Ostimme kuusenlatvaan uuden tähden parin viikon takaiselta virkistysmatkaltamme, ikäänkuin matkamuistoksikin, mutta muut kuusenkoristelut jätimme sikseen. Minusta kuusi on ihan kaunis noin. Täysin epäamerikkalainen, koska ei ole rönsyilevää koristelua ja bling-blingiä täynnä, mutta minähän olenkin suomalainen ja kuusi töröttää suomalaisten kodissa. Itselleni kuusen yksi tärkein mukanaan tuoma tunnelma on juurikin sen valojen luoma kaunis hämy. Aidossa kuusessa tärkeänä totta kai myös sen ihana tuoksu.

Yllätys nro 2 kruunasi joulumme

Meille joulu oli nyt siis kuitenkin lopulta mukavaa kiireetöntä kotoilua, vaikka pandemia-aikana siitä luulisi jokaisen saaneen jo tarpeekseen. Lisäksi nautimme suomalaisia jouluruokia, joista ainakin minä unelmoin läpi vuoden, ja tietenkin suuhun on sujahtanut myös Suomesta tuotuja suklaita. Yksi asia ylitti kuitenkin tänä jouluna kaikki odotukseni: Ystäväni oli lukenut blogistani kuinka saunahullu olen ja hän halusi tarjota meille mahdollisuuden joulusaunaan! He itse olivat joulun ajan reissussa, mutta saimme käydä heillä ukkokullan kanssa kahden saunomassa. Olin niin onnellinen ja iloinen tästä saunamahdollisuudesta, että oikein itku pääsi. Joulusauna oli minulle kuin sata jänistä, ihanat löylyt kruunasivat koko joulun. Kiitos siis vielä kerran, ystävä armas!

Happihyppelyitä ja yllätys nro 3 joulupäivänä

Joulun aika oli Piilaaksossa melko sateinen, joskin sade on se, mitä täällä kuivuuden vuoksi kovasti kaivataan. Sateen aina hellittäessä olemme käyneet joka päivä pienen virkistävän happihyppelyn. Sen jälkeen on ollut kiva palata taas kotisohvalle elokuvien pariin tai viestittelemään ystäville Suomeen. Joulupäivänä sattui kuitenkin varmaan ainakin osaltaan sateen aiheuttama yllätys, yllätys nro 3. Kotimme edustalla on kasvanut vanha pullonharjapuu ja joulupäivänä tuo koko puu yks' kaks' yllättäen otti ja kaatui! Puu on ollut kallellaan jo pitkään, mutta ehkä sateet saivat nyt puun lopullisesti kaatumaan. Onni onnettomuudessa oli, että puu rojahti suuntaan, jossa se ei vaurioittanut ukkokullan autoa. Autonsa oli nimittäin parkkeerattuna aivan puun viereen. Huh huh! 

Raportoimme puun kaatumisesta heti tuoreeltaan vuokrausmanagerillemme ja varmistui, että puu on kaupungin istuttama. Näin ollen puun poiskorjauksin kuuluu heille. Manageri lupasi ilmoittaa puun kaatumisesta kaupungille. Täytyy todeta, että suhteellisen nopeaa toimintaa oli ja vieläpä joulupäivänä, sillä kaupungin työntekijä tuli paikan päälle vain 3,5 tuntia ilmoituksesta kartoittamaan tilanteen. Työntekijä oli saanut ilmoituksen puusta kaupungin poliisilta. Koska alueella on todella vähän liikennettä, eikä puu ole maassa kenellekään vaaraksi, eikä se myöskään katkonut kaatuessaan sähköjohtoja tai muuta, niin puu saa kuulemma odottaa maanantaihin eli arkipäivään asti, että se tullaan nostamaan pois. Meille aikataulu sopi ihan hyvin. Huvitti hiukan, että kaupungin tyyppi otti raporttiinsa ensin muutamat kuvat ja merkitsi tapahtuma-alueen varoituskartioilla ja keltamustalla Caution-nauhalla. Niin amerikkalaista taas, hih.

Happihyppelyllä yllätyin, kun ensimmäisiä magnolioita on jo kukassa tähän aikaan vuodesta!

Tapaninpäivän ajelulla kävimme katselemassa piilaaksolaisten kotipihoilleen laittamia jouluvaloja. Tässä yksi taidonnnäyte.

Joka joulukuu aivot solmuun samasta asiasta

Lopuksi vielä hymähtelen tässä teillekin seikasta, josta minulla menee aivot solmuun joka ikinen joulukuu täällä rapakon takana. Tilanne liittyy joulutorttujen leivontaan. Tänä vuonna en onnistunut löytämään paistonkestävää luumuhilloa mistään. Aiempina vuosina olen saattanut onnistua sitä saamaan, mutta tänä vuonna en. Tarkistin, josko sitä hyvää luumuhilloa olisi tilattavissa Amazonin verkkokaupasta. No olisi ollut, mutta pieni purkki olisi maksanut 14 - 16 dollaria. Niinpä leipomiini joulutorttuihin piti ostaa kuivattuja luumuja. Ja sitten, se aivojeni solmuunmenemishetki. Siis joka ikinen vuosi ajattelen, että myöskin kuivatut luumut ovat nimeltään plums, kuten tuoreetkin luumut. Mutta ei, kun kuivatut luumut ovatkin prunes ja tuoreet plums. Tämä se ei tahdo minun pieneen kallooni mahtua. Aivosolmu mahtaa syntyä siitä, että suomen kielessä molemmat, kuivatut ja tuoreet luumut ovat samalla luumu-nimellä. Toisin kuin viinirypäle ja rusina, eli tuoreella ja kuivatulla viinirypäleellä on suomeksi eri nimet. Joten se, että viinirypäle on grape ja rusina raisin, ei ole aivoilleni yhtään kumma juttu, mutta että luumu ja kuivattu luumu ovatkin plum ja prune on! Ja nyt, kun olen tämän asian yrittänyt taas kerran takoa päähäni, niin aivan varmasti hämmästelen tätä samaa asiaa taas joulukuussa 2022, hahah!

Prunes, muista nyt jatkossa, prunes! No, vuoden päästä en kuitenkaan muista.

Tällaiset joulutunnelmat siis meillä. Näin tapaninpäivän iltana on jo liian myöhäistä toivotella enää hyvää joulua teille lukijani, mutta oikein mukavia loppuvuoden päiviä voin ainakin toivottaa. Näiden toivotusten myötä sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!