Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalifornian museot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalifornian museot. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. lokakuuta 2015

Kolmas kerta toden sanoo: Hearst Castle

Kolmannella yrittämällä se sitten vihdoin onnistui. Nimittäin visiitti upporikkaan lehtimoguli William Randolph Hearstin n. 1920 - 1950 -luvuilla rakennettuun linnaan ja sitä ympäröivälle ranchille, paikkaan nimeltä Hearst Castle.
Hearst Castle.


Ensimmäinen yritys 


Tämän nähtävyyden nettisivuilla kerrotaan paikan olevan helposti tavoitettavissa, mutta eipä vain pätenyt meidän kohdalla. Ensimmäisen kerran vedimme vierailun suhteen vesiperän, kun ajoimme lomamatkallamme noin kolme vuotta sitten San Franciscosta Los Angelesiin yhden yöpysähdyksen taktiikalla. Henkeäsalpaavat maisemat Highway 1:n varrella pakottivat pysähtymään useaan kertaan ja niinpä ajoimme Hearst Castlen ohi alkuillasta. Paikasta laitettiin juuri portteja siltä päivältä kiinni. Vierailu linnassa ei kuulunut alkuperäiseen matkasuunnitelmaamme ja kävimmekin ukkokullan kanssa kovan ajatuspainin, että majoittuisimmeko ex tempore läheiseen kylään ja tsekkaisimme linnan seuraavana aamuna. Tämä olisi kuitenkin rokottanut yhden päivän vähemmäksi Los Angelesissa, joten pohdinnan jälkeen päätimme jatkaa matkaa. Jäisipä jotakin seuraavaankin kertaan. Tuon ajatuksen voimalla matkaa jatkettiin ja linna sai jäädä tuolloin välistä.
Hearst Castle sijaitsee San Simeonissa (punainen nuppineula kartalla), joka on noin puolessa välissä San Franciscoa ja Los Angelesia. Molemmista on noin 4 h ajomatka San Simeoniin.

Toinen  yritys 


Toinen huti paikan suhteen tuli viime keväänä. Tällä kertaa ajelimme ukkokullan ja Suomi-vieraamme kanssa toiseen suuntaan, Los Angelesista Piilaaksoon päin ja taas kerran sama juttu. Kun sunnuntaina alkuillasta Hearst Castlen pihaan kurvasimme, oli päivän viimeinen opastettu kierros lähtenyt noin 10 minuuttia sitten. Jälleen kerran ex temporena aiottu visiitti karahti kiville.  

Tässä vaiheessa meitä jo nauratti, että on se kyllä kumma homma. Olemme nyt yrittäneet saavuttaa paikkaa sekä pohjoisesta, että etelästä, aina epäonnistuen. Koska ranchia rajaa lännestä Tyynimeri, eikä idästä sinne ole edes ajoteitä, olisi pian ainoat vielä kokeilemattomat reitit päästä kohteeseen joko ilmateitse tai meriteitse lännestä. :-)


Suunnittelemalla tärppäsi 


No, viime viikonloppuna tämän vaikeasti tavoitettavan kohteen sitten lopultakin saavutimme. Suunnitelmallisuus kannatti. Varasimme majoituksen San Simeonin kylästä, vain muutaman mailin päästä itse linnasta ja yövyimme siellä. Seuraavalle aamulle meillä oli liput yhdelle linnan kolmesta vaihtoehtoisesta opastetusta kierroksesta. Jes, päästiinhän sitä lopultakin linnaan!
Linnan ulkouima-altaan lepopaikkoja ja näkymät sisämaahan päin.
Etupuutarhasta siintää Tyynimeri.


Hearst Castle lyhyesti


Kaikkea en toki lähde Hearstin linnasta tai sen ökystä ja hiukan erikoisesta isännästä kertomaan. Jääpä jotakin ihmeteltävää niillekin, jotka tämän postauksen jälkeen paikan päällä kenties joku päivä käyvät. Paikkaan voi halutessaan tutustua myös lukemalla vaikkapa suomenkielisen Wikipedian artikkelin täältä.

Vuonna 1919 herra Hearst palkkasi arkkitehti Julia Morganin suunnittelemaan hänelle kukkulan päälle rakennettavan talon. Hearstilla lähti hommassa ns. jopo keulimaan ja tämä yhteistyöprojekti Morganin kanssa jatkuikin seuraavat 28 vuotta! Hearst Castlen suunnittelussa ja toteutuksessa ei rahaa säästelty. Linnassa on 56 makuuhuonetta, 61 pesuhuonetta, 19 olohuonetta, noin 500 hehtaaria puutarhoja, sisä- ja ulkouima-altaat, tenniskenttä, elokuvateatteri sekä lentokenttä. 

Herra Hearst piti paljon kutsuja, joihin osallistui lukuisia 1920- ja 1930 -lukujen Hollywood-tähtiä sekä sen ajan poliittista kermaa. Vakiovieraita kutsuilla olivat mm. Charles Chaplin, Cary Grant, Clark Gable ja Winston Churchill. Yltäkylläiset pidot loppuivat, kun Hearst kuoli vuonna 1951. Muutama vuosi Hearstin kuoleman jälkeen Hearst Castle luovutettiin Kalifornian osavaltiolle ja nykyään linna tiloineen on ns. historical state park. Linnassa on edelleen paljon taidetta ja antiikkia ja tämänkin vuoksi linnaan pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla. Vaikka paikka sijaitsee käytännössä keskellä ei mitään, siellä käy silti noin miljoona turistia joka vuosi.

Hearstin kutsujen alkudrinkit nautittiin eri salissa, minkä jälkeen kutsuvieraat tulivat tämän pitkän pöydän ääreen nauttimaan illallisen.
Linnan roomalaistyylinen sisäuima-allas.


Seeproja!


Edellä mainittujen lisäksi Hearst Castlella sijaitsi maailman suurin yksityinen eläintarha. Hearst kuskautti tilalleen mm. kenguruja, elefantteja, jääkarhuja, antilooppeja ja kirahveja. Kun sitten myöhemmin Hearst joutui talousvaikeuksiensa vuoksi luovuttamaan eläimiä eläintarhoihin, pääsivät seeprat karkuteille. Tämän vuoksi San Simeonissa voi Highway 1:n varrella nähdä edelleen seepralaumoja villinä ja vapaina. Mekin onnistuimme ne bongaamaan. Voihan siinä ohimatkailijat silmämuniaan pari kertaa hieraista, varsinkin jos eivät tätä seeprojen taustatarinaa tunne. Hi hii!


Vahingoista viisastuneen vinkit


Mielenkiintoinen kohde linna oli kyllä vierailla. Paikoin aika monumentaalinen, etten sanoisi! Vinkiksi kerron, että kannattaa suunnitella ja ajoittaa saapuminen paikan päälle hyvin. Viimeiset opastetut kierrokset lähtevät päivittäin jo n. klo 16-17 aikoihin, poikkeuksena rajoitetuin ajoin tarjolla olevat iltakierrokset. Opaskierrokset voi ja kannattaa varata etukäteen netistä. Valittavana on kolme eri kierrosta ja yksi kierros maksaa aikuiselta 25 USD, 5-12-vuotiailta lapsilta 12 USD. Jos nämä maksulliset opastetut kierrokset eivät innosta, voi Hearst Castlen vierailukeskuksessa tutustua maksutta linnasta kertovaan näyttelyyn/museoon. Vierailukeskus aukeaa päivittäin klo 9, mutta sen sulkemisaikaa ei nettisivuillakaan selkeästi ilmoiteta. Keskus menee kiinni, kun päivän viimeiset opastetut kierrokset on pidetty eli n. klo 18 aikaan.

Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Piilaakson tietsikkamuseo

Mikäpä olisikaan sopivampi paikka tietokoneen historiaa esittelevälle museolle kuin Piilaakso. Tämä museo, Computer History Museum, sijaitsee Piilaaksossa Mountain Viewin kaupungissa, Googlen pääkonttorin naapurissa. Lieneekö amerikkalaista isottelua, mutta museo väittää omien sanojensa mukaan olevansa maailman suurin historiamuseo. No, kyllä siellä kieltämättä saisi varmasti vaikka kokonaisen päivän kulumaan, jos museon jokaiseen lasivitriiniin ja esittelyvideoon perehtyisi! 

Museo näyttää saaneen ihan merkittäviä laitelahjoituksia eri yrityksiltä kuten IBM, Texas Instrument ja Google sekä yliopistoilta kuten Harvard. Lisäksi museon eri osastojen näyttelyitä on pystytetty paljon amerikkalaiseen tyyliin, vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoisista olikin tehty museon seinälle oma taulunsa, jossa vapaaehtoiset oli lueteltu tehtyjen vapaaehtoistyötuntien mukaan. Ahkerimmat, kenties ne vannoutuneimman nörtit, olivat paiskineet museon eteen palkatta jopa 500-600 työtuntia. 40-tuntisella työviikolla laskettuna se tarkoittaa liki neljän kuukauden työpanosta. Myös yli 50 ilmaisen työtunnin suorittaneita kiiteltiin taulussa.



Lippujen hinnoittelu


Museon lippujen hinnoittelussa on käytetty hauskaa, teemaan kuuluvaa luokittelua. Peruslippu maksaa 15 dollaria. Sitten on saatavilla ns. supernörttien lippupaketti 28 dollarilla, mihin kuuluu sisäänpääsyn lisäksi läppäritarra sekä museon T-paita. Näiden lisäksi on saatavilla vielä ns. totaalisten nörttien paketti, johon edellä mainittujen lisäksi kuuluu vielä opas sekä jokin vallankumouksellinen muistoesine, mikä kumma se sitten lieneekään. Totaalisen nörtin paketti maksaa 40 dollaria. Opiskelijat, seniorit ja Yhdysvaltain armeijan työntekijät ovat oikeutettuja alennettuihin pääsymaksuihin. (Tuo U.S. Army -alennus on täällä muuten tosi yleinen kaupoissa ja ravintoloissakin.) Lisäksi museon kannattajajäsenet ja korkeintaan 12-vuotiaat lapset pääsevät museoon ilmaiseksi.


Aukioloajoissa poikkeuksia


Jos ja kun museoon halajaa, kannattaa sen aukiolo tarkistaa museon nettisivuilta etukäteen. Museon aukioloajat näkee halutessaan täältä. Museo on nimittäin kiinni aina maanantaisin ja tiistaisin. Samoin siellä pidetään aina silloin tällöin yksityistilaisuuksia, jolloin museo voi olla koko päivän suurelta yleisöltä kiinni. Reilu kuukausi sitten museossa vierailivat mm. Ruotsin kuninkaalliset Victoria ja Daniel. Ooh! :-) 



Museokierros


Tietokoneen historiaa en teille nyt ala tässä luennoimaan, siitä voi jokainen kiinnostunut lukea netistä. Tai tulla vierailemaan tässä museossa! Seuraavat kuvat kertokoot kuitenkin puolestaan, millaisia makupaloja muiden muassa kierroksella museossa pääsi näkemään.


Englantilaisen matemaatikon Charles Babbagen 1830-luvulla suunnittelema differenssikone, jota voidaan pitää ohjelmoitavan tietokoneen esiasteena. Babbage kuoli ennen kuin kone ehdittiin rakentaa. Yli sata vuotta myöhemmin, vuonna 1991 kone rakennettiin Babbagen suunnitelmien mukaan ja sen todettiin toimivan täydellisesti. Kone toimii mekaanisesti eli kammesta kääntämällä ja museolla pidetään yleisönäytöksiä laitteen toimivuudesta.  
Tietokone vuodelta 1953. Paino: 2,5 tonnia, muistin koko: 1024 sanaa, hinta: 470 000 USD.
Vuonna 1947 silloisen tietokoneen releisiin tarttui koiperhonen, joka aiheutti koneen toiminnassa virheen. Kysessä oli ensimmäinen bugi (bug, suom. ötökkä, hyönteinen). Tietokoneslangissa tietokoneen ohjelmassa olevasta virheestä käytetään edelleen nimitystä bugi.
Keittiöön suunniteltu tietokone 1960-luvulta. Kaupantekijäisinä tähän 10 600 USD maksavaan tietokoneeseen olisi kuulunut keittokirja, esiliina sekä kahden viikon ohjelmointikurssi. Yllätys, yllätys, yhtään keittiötietokonetta ei myyty. Ja kieltämättä aika räväkkä tuo mainoslause: "If she can only cook as well as Honeywell can compute." 
(Lisäys 4.3.2015: Keittiötietokoneen ensisijainen tarkoitus oli reseptien säilöminen. Koneen käyttö olisi kuitenkin vaatinut käyttäjältään binäärien hallintaa.)
Webin historiaa osa 1, vuodet 1950-1970. 
Webin historiaa osa 2, vuodet 1980-2000.


Community Memory -tietokone 1970-luvulta. Lukeminen oli ilmaista, kirjoittaminen maksoi 25 senttiä.
Omnibot 2000 -robotti vuodelta 1985.
Harvardin yliopiston käyttämä prototyyppi virtuaalitodellisuuden tutkimuksessa vuonna 1962, siis 53 vuotta sitten! 

Ja olipa museossa nähtävillä aivan tämän päivänkin tekniikkaa: 
Googlen itseohjautuva auto.
Googlen itseohjautuva auto sisältä. Huomaa punainen paniikkinappula oikealla.

Jee, ja ainakin yksi suomalainen tuote on museosta bongattavissa: 
Suunnon rannetietokone vuodelta 2004.


Kierroksen lopuksi oli vielä mukava pyörähtää museon myymälässä. Kaikkea kivaa, mitä museosta löytyy en teille kuitenkaan tässä paljasta, jotta jää mahdollisille tuleville museovieraillekin uutta nähtävää ja kokeiltavaa. Saattaapa museossa päästä pelailemaankin jotakin. ;-)

Loppupohdinnat


Olimme museossa suomalaisen ystäväpariskuntamme kanssa. Museovisiitin jälkeen oli ajatuksena mennä meille viettämään iltapäivää uima-altaalle grillailun merkeissä. Ystävämme eivät olleet vielä käyneet meidän nykyisessä kodissamme, joten osoite puhelimeen ja menoksi.

Siis mitä? Juuri äskenhän minä katselin muutaman kuutiometrin kokoisia tietokoneita, joiden nappulat saattoivat olla yhtä suuria kuin oma peukaloni ja jotka pystyivät suorittamaan vain muutamia rajallisia tietojenkäsittelytoimenpiteitä. Ja nyt sitten museon pihalla, pari hipaisua kämmenen kokoiseen laitteeseen ja saat pienelle ruudulle värillisen kartan sekä laitteen ääneen antamat ohjeet kuinka navigoida haluamaasi kohteeseen. Aikamoista kontrastia uuden ja vanhan teknologian välillä! On se tekniikka vain ihmeellistä! Ja kiva kun se kehittyy koko ajan.

Tällä kertaa postaukseni oli tällainen tekniikkapainotteinen pläjäys, melkeinpä nörtähtävää menoa. Ensi kerralla sitten taas jotain ihan muuta. Siihen asti sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!