Vuosi kirjani julkaisusta – esikoiskirjailijan oppivuosi

Loka-marraskuussa niin Facebook kuin myös puhelimeni ovat nostaneet esiin lukuisia ihania kuvia ja muistuttaneet vuoden takaisista hetkistä: esikoiskirjani julkaisusta ja niistä monista mahtavista tapaamisista, mitä pieneen kirjakiertueeseeni mahtui.

Tuntuu uskomattomalta, että siitä kaikesta on todellakin jo vuosi! Silti muistan kuin eilisen päivän, kuinka kädet täristen avasin ensimmäisen kirjalaatikon vain alle puoli tuntia ennen virallisten julkkareiden alkamista. Sain itsekin fyysisen kirjan käsiini vasta tuolloin. Ja siitä ne todella vauhdikkaat ensimmäiset 1,5 kuukautta esikoiskirjailijan taipaleella alkoivat. Jännitti ja kauhistutti. Kaikki oli uutta. Ei tiennyt, mitä tuleman piti.

Signeeraushommia marraskuussa 2025.

Mitä kaikkea kulunut vuosi on tuonut tullessaan? Mikä on yllättänyt, mikä kirpaissut ja mitä olen kantapääni kautta oppinut? 

Ilahduttavia seikkoja

Mikä on ilahduttanut minua totta kai eniten, on ollut se positiivisen palautteen määrä ja vieläpä ihanasti henkilökohtaisten yhteydenottojen kautta. Toki yhteydenottoihin kovasti kannustin ja niitä onnekseni olen saanut.

Myös eri lukuaikapalveluissa kirjani tämänhetkiset arvosanat ja arviot ilostuttavat. Esimerkiksi Bookbeatissa arvosana on 4,4/5 ja Storytelissa 4,8/5. Jostakin syystä Nextoryssa kirjani on saanut vain kolme arviota ja arvosana on pysytellyt tiukasti tasan kolmosessa. Kirjojen ystävien alustalla Goodreadsissa Uunipelti-identiteetti on kuitenkin kerännyt hienosti neljä tähteä. Kiitos kaikista näistä.

Lisäiloa uusista kohderyhmistä

On sanottu, että kirja elää lopulta omaa elämäänsä siitä hetkestä, kun se vapautuu kirjailijan käsistä julkaistavaksi ja lukijoille. Jokainen lukija tulkitsee sen haluamallaan tavalla. Ja tähän liittyen olen saanut yllätyksekseni todeta, että esikoisteokseni on puhutellut myös muutamia sellaisia kohderyhmiä, joita en itse kirjaa työstäessäni osannut ennustaa:

Rehellinen ja avoin kuvaukseni ulkosuomalaisen elämästä on esimerkiksi avannut valtavasti niitä kaikkia ulkomaille muuttamiseen liittyviä näkökulmia monille ystäville ja sukulaisille Suomessa. Ja nyt en puhu ainoastaan omista ystävistäni ja sukulaisistani, vaan myös muiden ulkomaille ja myös muualle kuin Yhdysvaltoihin muuttaneiden ystävistä ja sukulaisista. Vasta ehkä puolivälissä tätä esikoiskirjailijan oppivuotta osasin alkaa suosittelemaan kirjaani myös tällaiselle kohderyhmälle. Ilman saamiani palautteita en olisi tätä itse välttämättä koskaan hoksannut.

Toisena täysin uutena kohderyhmänä minut yllätti ulkomailla, ehkä kirjani tapauksessa painottuen Piilaaksossa tai muualla Yhdysvalloissa asuneiden perheiden pienet lapset. Lapset ovat olleet ulkomailla asuessaan vielä niin pieniä, etteivät he välttämättä muista siitä ajasta paljoakaan tai ainakaan ole käsittäneet isompia kokonaisuuksia, millaista vanhempiensa ja perheidensä elämä ulkomailla on ollut. Nyt näiden lasten vanhemmat ovat halunneet säilyttää kirjani, jotta lapsensa voivat lukea sen vartuttuaan. (Mistä onkin poikinut mielenkiintoinen pohdinta, millaisessa muodossa kirjat nautitaan vaikkapa 15 vuoden päästä vuonna 2040? Mahtaako Uunipelti-identiteettiä löytyä enää samaisista lukuaikapalveluista e-kirjana kuin tällä hetkellä? Näin ollen fyysinen kirja on ainakin varma valinta.)

Kirjani kuvaukset painottuvat ensimmäisiin ulkomaanvuosiin, mutta on tuntunut enemmän kuin mukavalta, kun myös jo vuosikausia ulkomailla asuneet ovat löytäneet kirjastani jotakin itselleen. He ovat päässeet eräänlaiselle muistomatkalle omiin ensimmäisiin ulkomaanvuosiinsa, olivatpa ne sitten tapahtuneet Yhdysvalloissa tai jossakin toisaalla. Samanlaisia kompastuskiviä he ovat voineet kokea niin pankkitilin avaamisessa kuin ensimmäisen työpaikan löytämisessä. Tätäkään kohderyhmää en ensisijaisesti ajatellut, kun käsikirjoitustani kirjoitin.

Kirjaani on myös nimitetty jonkinlaiseksi selviytymisoppaaksi, mitä ulkomaille muuttaminen voi tuoda mukanaan. Ehkä yllättäviäkin seikkoja, joita ennen muuttoa ei osaa ennakoida. Joten sitä uskaltaa ja kannattaa suositella myös ulkomaille muuttamisesta haaveileville, sitä suunnitteleville tai jo toteuttaville.

1.11.2024 kuura ritisi saappaan alla, kun kiikutin kirjaani aamuvarhain Kalevan toimittajalle.

Aktiviteetteja pitkin vuotta

Vaikka viime vuoden loka-marras- ja vielä joulukuun alkukin olivat tiivistahtisia kirjatilaisuuksien kannalta, on ollut äärimmäisen mukava, että tapahtumia on järjestynyt myös alkuhuumaa myöhemmin. Alkuvuodesta järjestyivät kirjailijatapaamiset San Diegossa ja Seattlessa ja alkukesästä kirjastovierailut Oulussa ja Helsingissä. Nämä olivat siinä mielessä erilaisia tapaamisia, että paikan päälle saattoi tulla jo kirjani lukeneita ja saatoimme keskustella kirjani sisällöstä. Julkkareissa tätä ei tapahdu, koska kukaan ei tiedä vielä teoksesta tarkemmin. 

Nyt lokakuussa, vuosi kirjani julkaisua myöhemmin, minulla oli myös kirjailijaesiintymiset kahdessa eri verkkotapahtumassa. Hauska yhteensattuma oli, että kun tällaiset tilaisuudet kerrankin kohdalleni lankesivat, ne toteutuivat vain parin päivän päässä toisistaan. Ja kun tilaisuuksissa oli kuulijoina eri kohderyhmät ja myös sisältöinä hyvin eri näkökulmat, vaativat molemmat omat etukäteisvalmistelunsa. Että sitten tahtoi mennä esitysmateriaalien valmistelu jo kiireeksi, hahah. Mutta kivaa kiirettä se totta kai oli. 

Matkalla Oulun kirjanjulkistustilaisuuteen. Melkein hissillinen tavaraa mukana. Kova roudaus, mutta jokaisen hikikarpalon arvoinen. Ja onneksi oli apujoukkoja.

Kirjan elinkaari

Myös kirjan elinkaaresta on tullut opittua jotakin, mutta uskon kaaren kulkevan jokaisen kirjan kohdalla kuitenkin omaa rataansa. Yhtä sabluunaa ei varmastikaan ole ihan jo siitä syystä, että kirjojen eri formaattien (paperi-, e- ja äänikirja) julkaisuajankohdat vaihtelevat. Joskus kaikki formaatit julkaistaan yhtä aikaa, kun taas oma teokseni julkaistiin e-kirjana vasta useampi kuukausi kirjan julkaisun jälkeen. Tämä varmastikin sai kirjaostot painottumaan heti julkaisun jälkeen, mutta nyt viime viikkoina olen saanut taas muutamia ihania henkilökohtaisia kirjatilauksia. Joku on kuullut kirjastani vasta nyt ja haluaa sen itselleen. Joku haluaa ostaa sen ystävälle pukinkonttiin. Yksi oli tilaamassa kirjaa Suomesta Yhdysvaltoihin muiden tuotteiden mukana, mutta kiitos nykyisten tariffien, koko tilaus jäi kalleuden vuoksi tekemättä. Hän oli iloinen, kun sai lopulta kirjani postitettuna ja signeerattuna suoraan minulta.

Olen myös mielenkiinnolla seurannut Suomen kirjastojen varausjonoja ja huomannut, että kirjalleni on edelleen varauksia ympäri Suomen. Että joku on jaksanut todella odottaa jopa vuoden, että pääsee vihdoin lukemaan kirjani! Ajatus lämmittää kirjailijan rintaa ja paljon. Ja arvokkaimpia nostatuksia kirjalleni ovat tietenkin olleet ne hetket, kun joku on sattunut ottamaan kirjani esille jossakin. Se on voinut tuoda kivan pompun kirjan kysyntään niin kirjastoissa kuin lukuaikapalveluissa. Tätä esikoiskirjailija kaipaisi kovasti lisää.

Entäpä Uunipelti-identiteetin äänikirja? Siitä on kovasti kyselty. Äänikirjan suhteen kuuluu huonoa. Kustantamoni mukaan yhden äänikirjan tuottaminen Suomessa maksaa 1 500 - 2 000 euroa, minkä he pienenä toimijana kokivat kirjani kohdalla liian kalliina. Jos kirjallani olisi ollut valtava myyntipiikki, olisi äänikirjalle ollut isommat mahdollisuudet toteutua. Riittävää kysyntää äänikirjalle ei siis arveltu olevan.

Ostin proseccoa Oulun tilaisuuksiin reilusti, koska olihan syytä juhlaan. Iso unelmani oli toteutunut. 

Kantapääopit ja kirpaisuja

Se valtava työmäärä, jonka olen vuoden aikana saanut tehdä kirjani markkinoimiseksi on suoraan sanoen lyönyt ällikällä. Kustantamoni on toki tehnyt oman osansa, mutta omia paukkuja on pitänyt laittaa näiden kuukausien aikana paljon. Jo se, että sain kirjaani Suomessa eri kirjastoihin, vaati henkilökohtaisia yhteydenottojani eri kirjastoihin. Näyttäisi siltä, että isojen kustantamoiden kirjoja tilataan automaattisesti jo etukäteen ja runsaita kappalemääriä, mutta pienten kustantamoiden ja ei-tunnettujen esikoiskirjailijoiden kohdalla on todellakin toisin. 

Myös kirjakauppojen hyllymetrit ovat rajallisia ja kilpailtuja. Tämänkin saralla tein kovasti töitä, että kirjaani saatiin edes Oulun kirjakaupan hyllyyn. Harmikseni kuulin, että ainakin neljä ostajaa lähtivät Oulussa kirjakaupasta tyhjin käsin, koska kirjaani ei siellä vielä ollut. He hankkivat kirjansa sitten toisaalta. Ja harmi tietenkin, että kivijalkakauppa menetti sillä hetkellä nuo asiakkaat. Mutta alkuvuodesta tähän kirjakauppasaatavuuteen tuli parannus, kun otin uudestaan yhteyttä. Aktiivinen sai siis olla tässäkin.  

Ja vaikka onnistuin omasta mielestäni hienosti saamaan muutamia lehtijuttuja ja sattumankauppojen kautta myös yhden radiohaastattelun, en ole tietääkseni onnistunut saamaan kirjaani vielä yhteenkään kirjablogiin. Instagramissa olen päässyt tähän mennessä yhdelle kirjagrammaajatilille ja olen toki kiitollinen siitä. Monenmoisia yhteydenottoja ja yrityksiä on kuitenkin taustalla ollut, mutta todella moni markkinointiviritelmäni on karahtanut kiville eikä koskaan nähnyt päivänvaloa.

Juuri tällä viikolla puhuin tästä yhden ystäväni kanssa. Hän on seurannut esikoiskirjailijan matkaani vierestä ja totesi, ettei hänelle olisi ilman tätä vieruspenkkiläisen paikkaa koskaan valjennut, kuinka paljon esikoiskirjailijana saa/täytyy tehdä töitä tuodakseen kirjaansa esiin. Ja näinhän se on. Ei se kaikki puurtaminen todellakaan näy ulospäin, sillä vain murto-osa yrityksistä kantaa hedelmää. Jos saa jossakin pienen risauksen näkyvyyttä kirjalleen, sen eteen on voinut uurastaa pitkään ja sitä ennen on voinut olla jo kymmenen epäonnistunutta yritystä.

Mutta olenhan minä saanut myös valtavasti apua ystäviltäni tässä vuoden aikana. En voi kuin kiittää kaikkia teitä kirjatilaisuuksissa auttaneita, kirjojani eri paikkoihin kiikuttaneita ja muita henkisiä tukipilareita. Ja kirjaani eteenpäin suositelleita. Jos löytyy vielä joku, jolle voisit kirjaani suositella, vaikkapa mukavaksi joululomalukemiseksi, niin tee se. Puskaradio on paras radio. 

Vuosi on myös varmasti oikaissut joidenkin ennakkokäsityksiä kirjailijuudesta: esikoiskirjani ei ole tehnyt minusta julkkista enkä ole sillä myöskään rikastunut. Aivan kuten en odottanutkaan. Lokakuu 2025 olikin siinä mielessä jännittävä, että Sanasto julkaisi edellisen vuoden kirjastolainausmäärät ja maksoi niistä mahdolliset korvaukset. Sana mahdolliset siksi, ettei alle kymmenen euron korvauksia makseta, vaan korvaussumman annetaan kertyä seuraavan vuoden tilitystä varten. Minua jännitti, oliko kirjalleni vuoden 2024 kahden viimeisen kuukauden aikana ennättänyt kertyä lainauksia juuri ollenkaan, sillä moniin kirjastoihin kirjani tuli lainattavaksi vasta joulukuussa, toisiin vasta vuoden 2025 puolella. Pienen korvauksen Sanastolta kuitenkin jo onnistuin saamaan, mikä oli mukava yllätys. Kiitokset kaikille lainaajille.

Syksy on Suomessa tunnetusti kirjamessujen aikaa ja ulkosuomalaisuuteni on kirpaissut näinä kuukausina kovempaa kuin etukäteen aavistin. Myös monet mielenkiintoiset kirjanjulkaisujuhlat Suomessa ovat jääneet ja tulevat jäämään pitkän välimatkan vuoksi väliin. Ne kaikki ovat olleet menetettyjä mahdollisuuksia oppia, verkostoitua ja markkinoida. Olen ollut suomalaisissa kirjallisuusympyröissä näkymätön haamu.

Tässä yksi kappale kirjaani lähdössä kohti Kanadaa ja pukinkonttia siellä. 

Tuleeko jatkoa?

Olen vuoden aikana saanut myös imartelevaa kannustusta kirjoittaa lisää. Välillä niin, että olen mennyt aivan onnesta mykkyrälle. Sen verran uskallan paljastaa, että seuraava mahdollinen kirjaprojektini vaatii Uunipelti-identiteettiä enemmän ennakkovalmisteluja. Kirjaa varten minun olisi nimittäin tarkoitus tehdä ensin muutamia henkilöhaastatteluja. Mutta nähtäväksi jää, kuinka tämä kirjaprojektini pääsee etenemään. Pidän teidät kyllä ajantasalla, jos ja kun asiat pääsevät nytkähtämään eteenpäin.

Tällä kertaa tuli tällainen nostalgiapläjäys ja katsaus kuluneeseen esikoiskirjailijan vuoteen. Lokakuu ja marraskuun alku ovat olleet todella kiireisiä, eikä blogille ole ollut aikaa. Niinpä tällainen "katse peruutuspeiliin" -kirjoitus auttoi katkaisemaan pidemmän bloggaustauon. Jospa siitä irtoaisi iloa ja ajatuksia myös teille. Ensi postauksessa sitten taas jotain ihan muuta. Siihen asti sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Edit: Nytpä paljastuikin, että kirjani on päässyt ainakin kahteen blogiin: taruntapaan.fi ja Kupliva maailmani. Ihanaa, kiitos.

Mielenkiintoisia lukijapalautteita ja e-kirjan julkaisu!

Esikoiskirjani Uunipelti-identiteetti — Piilaakson oppivuodet julkaistiin lokakuun 2024 lopussa. Sen jälkeen olen saanut useampiakin kyselyitä e- ja äänikirjaversioiden mahdollisesta julkaisemisesta. Ja nyt on e-kirjojen ystäville mukavia uutisia: kustantamoni halusi julkaista e-kirjan hiukan alkuperäistä aikataulua aikaisemmin!

Niinpä kirjani alkaa nyt löytyä kaikista lukuaikapalveluista kuten BookBeat, Storytel ja Nextory. Ja nykyäänhän e-kirjoja saa luettavakseen myös joidenkin kirjakauppojen kautta. Ainakin Adlibris ja Suomalainen myyvät myös e-kirjaani.

Tässä kirjani paistattelee takapihamme ilta-auringossa. Toivon mukaan se toisi paistetta yhä useamman lukijan kasvoille, kun on nyt saatavilla myös e-kirjana.

 

Pari pientä pyyntöä

Kun sain tammikuussa kirjani Oulun Suomalaisen kirjakaupan hyllyille, totesi yksi ystäväni, että kyllä se tulee ostetuksi, koska kirja on niin hyvin kirjoitettu. Mutta esikoiskirjailijan ongelmana on usein se, etteivät ihmiset tiedä tällaista ennen kirjan lukemista. Niinpä heidät pitäisi ensin saada kirjaan tarttumaan. Ja tämä totta kai kävisi parhaiten, kun joku kirjaa heille suosittelisi.

Joten minulla olisikin teille pari pientä pyyntöä. Ensinnäkin te, jotka olette jo kirjani lukeneet, niin käykäähän laittamassa kirjastani arviointeja eri kanaviin. Tai vaikka vain se yksi arviointi johonkin. Näitä arviointipaikkoja voivat olla esimerkiksi Goodreads, Suomalaisen kirjakaupan nettisivu kirjani kohdalta ja tietenkin nyt uutena kaikki nämä lukuaikapalvelut. Ja olisi myös tosi kiva, jos vinkkaisit kirjastani nyt myös heille, jotka ovat e-kirjojen kuluttajia. 

Pari julkista palautetta jo pompsahdellutkin

Siinä mielessähän tämä on kirjailijalle varsin jännittävää aikaa, että näitä palautteita saattaa pompsahdella jossakin julki, mutta kirjailija itse ei niistä tietenkään saa mitään ilmoitusta. Niinpä olin oikein iloisesti yllättynyt, kun sekä Suomikaupan että myös Suomalaisen kirjakaupan sivuille oli tullut molempiin yksi palaute. Ja kummatkin olivat täydet viisi tähteä! Jee! Myös sanallista palautetta oli jätetty, mikä oli mukava juttu. Niissä tulee parhaimmillaan aina palanen palautteen antajan persoonaa ja taustaa mukaan.

Lisäksi Goodreadsiin on "ropissut" arvioita kirjastani jo yhden käden sormien verran. Siellä arvioiden keskiarvo on tällä hetkellä 4,4/5 tähteä. 

Henkilökohtaiset palautteet

Ja tottahan kirjailijan mieltä ovat näiden neljän ensimmäisen kuukauden aikana lämmittäneet kaikki ne henkilökohtaisesti saadut lukijapalautteet. Kiitokset niistä. Ne ovat olleet kaikki varsin positiivisia, ja osa palautteista on saattanut minut jopa ihan liikutuksen partaalle. Niin ihanilta ovat tuntuneet saada. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa se, kuinka yksi blogini lukija totesi itsekin ulkomailla (Euroopassa) asuvana, että kirjani oli mennyt hänellä heittämällä top 10 -kirjan joukkoon!

Samoin yhden ystäväni äiti oli lukenut kirjani ja todennut, että jokaisen vanhemman, jonka aikuinen lapsi on muuttanut ulkomaille, tulisi lukea kirjani. Sekin oli ihana huomio ja palaute.

Magnolia puhkeamassa täyteen kukkaansa helmikuun puolivälissä. Kuvittelenko, vai muodostavatko nuo kukat sydämen?

Mutta putkahtipa palautteiden joukossa minulle myös yksi hiukan yllättävä piirre. Kirjallani nimittäin on ainakin vielä yksi kohderyhmä, jota en itse ollut aiemmin hoksannut ajatella. Erään perheen vanhemmat kertoivat kovasti samaistuneensa kirjassa kuvailemiini ulkosuomalaisena koettuihin tapahtumiin ja elämäntilanteisiin. Lukukokemus oli vienyt heidät aikamatkalle, tuonut heidät takaisin Piilaaksoon, sillä perhe on asunut aikoinaan täällä. Tuolloin heidän oma lapsensa oli ollut vielä niin pieni, ettei hänelle tietenkään ollut muodostunut kattavaa kuvaa, millaista elämä Piilaaksossa oli heidänkin perheellään voinut olla. Niinpä vanhemmat katsoivat teokseni avaavaan tulevaisuudessa Piilaakson elämää myös heidän lapselleen. 

Tämä oli minusta hienosti oivallettu. Itse en tosiaan ollut ollenkaan ajatellut, että kirjastani voisi olla iloa ja kenties jopa hyötyä myös Piilaaksossa aikoinaan asuneiden jälkipolville. 

Tästäkin syystä minusta on erinomaista, että löytyy myös se fyysinen kirja, paperiversio. Kunhan sen vain onnistuu pitämään jälkipolvilleen tallessa. Sillä kukapa sitä osaa ennustaa, missä muodossa kirjoista nautitaan vaikkapa 15 tai 20 vuoden päästä? Ovatko nykyiset e-kirjaversiot yhä saatavilla, jos ja kun eri lukuaikapalveluiden yhdistymiset ja omistukset ovat muuttuneet mahdollisesti moneen kertaan. Vai ovatko kenties hävinneet markkinoilta tyystin? Omalle koneelle tai pilvipalveluihin tallennetut versiot puolestaan ovat voineet kadota jonkin teknisen oikun ansiosta. Onko tulevaisuudessa kenties tarjolla ainoastaan tekoälyn lukemia äänikirjoja? Tai jotakin vieläkin hurjempaa? Nämä ovat vain villejä veikkauksia. Itse en osaa kirja-alan tulevaisuuutta ennustaa.

Tällaisia e-kirjauutisia tällä kertaa. Laitahan siis viimeistään nyt esikoisteokseni lukulistallesi ja anna palautetta. Niitä odotellessa sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

3,5 vuoden kirjoitusprojektini on päättynyt!

Kolme ja puoli vuotta sitten päätin kurottaa kohti unelmaani ja aloitin kirjan kirjoittamisen. Tai eihän kukaan vielä silloin tiennyt, tuleeko siitä lopulta edes kirjaa, mutta ainakin kirjan käsikirjoitusta ryhdyin raapustamaan. Tällä viikolla tämä 3,5-vuotinen kirjoitusprojektini pääsi päätökseensä, kun käsikirjoitukseni lähti vihdoin ja viimein painoon! Jee! Ja esikoisteokseni tulee ulos nyt lokakuun lopussa. Jihuu!

Minulla on ollut pitkään pieni samppanjapullo kylmässä odottamassa tätä hetkeä. Ja huomenna perjantaina ajattelin sen ilolla poksauttaa.

Koko tätä kolmea ja puolta vuotta en siis ole suinkaan kököttänyt koneen ääressä, vaan käsikirjoitus makasi jopa 1,5 vuotta välillä pöytälaatikossakin. Ja luonnollisesti välillä on ollut kirjoittamisessa taukoja noin muutenkin. Mutta viime maaliskuun jälkeen projektissani onkin tapahtunut yhtä sun toista, eikä yllättäviäkään käänteitä ole puuttunut.

Touko-kesäkuussa oli se yksi intensiivinen muokkausvaihe, mutta eipä siinä vielä kaikki. Kesällä käsikirjoitukseeni päätettiin nimittäin tehdä vielä iso suunnanmuutos: siitä ei nyt tullutkaan tarinallista tietokirjaa, kuten teille blogissanikin aiemmin kerroin, vaan enemmän kaunokirjallinen teos. Kirja on edelleen hyvin omakohtainen, mutta nyt siinä on hyödynnetty myös fiktion keinoja. Tämä muutos oli toinen hyvin intensiivinen työvaihe, joka ajoittui elo-syyskuuhun. Kirjani nimi sen sijaan pysyi alusta loppuun samana, joskin sai pienen tarkennuksen. Esikoiseni nimi on siis "Uunipelti-identiteetti — Piilaakson oppivuodet".

Viimeiset viikot ovat siis olleet kovin työntäyteisiä ja tuntuu, että olen tuijottanut tietokoneruutua niin paljon ja tarkasti, että iiriksenikin ovat jo aivan neliskanttiset, hahah!

Ja tiedättehän mutku- ja sitku-elämät. Huomasin, että olen jo pidemmän aikaa elänyt itse tuota sitku-elämää. Eli sitten, kun kirjoitushommat tulevat maaliinsa, teen sitä ja tätä ja sitten, kun teksti lähtee painoon, niin teen kyllä vielä tuotakin. Jopa kodinhoito ja omat liikkumiseni ovat tahtoneet jäädä tässä hommassa jalkoihin. Samoin blogi. Ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa.

Nauroinkin hyvälle ystävälleni, että kunhan vihdoin ja viimein alkaa vapautua aikaa muuhunkin kuin kirjoittamiseen ja editointiin, niin mitä kaikkea sitten teenkään. Haaveilin hänelle niin leipomisesta, haikkaamisesta kuin ylipäätään ulkoilustakin. Yhdessä vaiheessa tilanne oli niinkin "paha", että unelmoin jopa siivoamisesta ja ikkunoiden pesemisestä, haha! Ne tuntuivat maailman kiinnostavimmilta hommilta juuri silloin.

Mutta hei, nyt minä paljastan teille tulevan kirjani kansikuvan. Osa on sen voinut jo somessa nähdäkin, mutta ei varmasti kaikki. Tältä se tulee näyttämään:

Tämä on Iiris Kallungin taitavista käsistä.

Sen sijaan te blogilukijani olette ensimmäiset, jotka pääsette lukemaan myös kirjani takakansitekstin. Sen lopullista muotoa ei ole ollut julkisesti vielä missään.

Ja sittenhän minulla on tulossa oikein kirjakiertue. Sana kiertue huvittaa vähän itseänikin, mutta jos käy ainakin neljällä paikkakunnalla, niin eikö se silloin ole jo kiertue, hihih. Kiertueaikatauluni tulee tässä:

Helsingin tilaisuus on viralliset julkkarit ja ainoa, missä tila on hiukan rajoitetumpi. Mutta olen ajatellut, että jos joku teistä blogilukijoistani haluaa sinne mukaan, niin lupaan raivata vielä paikan tai pari. Eli otahan rohkeasti vain yhteyttä, jos olet kiinnostunut osallistumaan. 

Sen sijaan Oulun, Kajaanin ja Piilaakson tilaisuudet ovat yleisölle avoimempia. Piilaakson tapahtumatiedot tarkentuvat myöhemmin, mutta Oulun tilaisuus pidetään Oulun kirjallisuuden talolla klo 16-18.30 ja Kajaanin tilaisuus Kajaanin pääkirjastolla Maria-salissa klo 12.30-15.00. Näissä kaikissa on aluksi pientä ohjelmaa ja sen jälkeen vapaata seurustelua, joten mukaan voi liittyä myös viiveellä. Ja kaikissa tilaisuuksissa myös myyn ja signeeraan kirjaani halukkaille. Tervetuloa.

Ja kunhan tässä tullaan lähemmäksi h-hetkeä, niin ilmoittelen vielä muitakin myyntikanavia. Ja toki kirjastani voi aina tehdä hankintaesityksen ihan siihen omaan lähikirjastoonsa (Suomessa). Jos kirjastani herää tässä vaiheessa joitakin lisäkysymyksiä, niin saa esittää. Voisin vastata niihin sitten, kun seuraavan kerran blogissani on aiheena tämä kirja. Ja älkää huolestuko, jatkossa on tarkoitus kirjoittaa blogissani muustakin kuin kirjastani. Nyt kun tätä aikaakin taas paremmin on.

Mutta nyt minä jatkan tämän pitkän projektini päättymisen sulattelua. Että se tuli sittenkin tehtyä, kirja! Tunteiden kirjo on tällä hetkellä lievästi ilmaistuna monipuolinen: olo on yhtä aikaa helpottunut, stressikäyrän laskua odotteleva, jännittynyt, kauhistunut, odottava ja mitä kaikkea vielä!

Mutta teille sanon nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!