Opettelua uuden amerikkalaiskodin tavoille

Vielä yksi postaus uudesta kodistamme. Sitten lupaan vaihtaa aihetta. Mutta vielä minun pitää vähän ihmetellä teillekin näitä nykyisen kotimme uusia juttuja. 

Tähän minä ihastuin, ikkuna tiskialtaan edessä. Pohjaan palaneiden patojen hinkkaaminen on tämän edessä varmasti mukavampaa. Hahah.

Esimerkiksi keittiössämme on nyt monta ihmeellistä asiaa, joten aloitan sieltä:

Mystiset luukut

Meillä on tiskialtaan alapuolella tällaiset alla olevan kuvan mukaiset mystiset kaksi luukkua. En ole keksinyt niille muuta tarkoitusta, kuin että niissä tulisi ehkä säilyttää tiskiharjaa. Tai siis amerikkalaisittan pesusientä, joilla paikalliset astioitaan hinkkaavat. No, kokeilin sitten pitää meidän molempia tiskiharjoja noissa, mutta tippuvat kyllä turhan usein, koska luukut ovat avonaisia, ilman takaseinää. Ja kun alla on vieläpä roskasäiliö, niin en halua poimia tiskiharjaamme jätteiden seasta. Siinä on tuollainen kummallinen kouru ritilöineen ja joku nuppikin pohjassa. En ymmärrä. Jos jollakin on tietoa, mihin noita luukkuja tulisi käyttää, niin sivistäkääpä minuakin asiassa. 

Mikä näiden luukkujen käyttötarkoitus on?

Kaasuhella

Muuton myötä päivittäiset kokkailutkin ovat saaneet uuden ulottuvuuden. Tuli nimittäin vaihto keraamiselta liedeltä kaasuliedelle. O-ou. Kyllä minä melko arkaillen sen käyttöä aloitin ja edelleen tarkistan ainakin sata kertaa, ettei vain jää kaasu keitosten jälkeen päälle. Vielä en ole onnistunut aamumunia kuitenkaan käräyttämään, vaikka niin heti alkuun uskoin. Sen tässä olen jo oppinut, ettei tuon kaasulietemme kanssa onnistu sellainen perinteinen "jälkilämmölle jättäminen". Lämpö nimittäin loppuu kuin seinään, kun kaasun napsauttaa pois päältä. Uuden opettelua siis tässäkin.

Kärähtääkö munat kaasuliedellä?

Uusia retrokodinkoneita

Uudessa keittiössämme ei ollut mikroaaltouunia integroituna, joten jouduimme hankkimaan oman. Mikroaaltouunimme on nyt eurooppalaista kokoa ja ihastuin vieläpä tällaiseen 50-luvun tyyliä jäljittelevään malliin. Kun on nyt jo viisi vuotta tullut katseltua näitä jenkkimallisia, liki puolikkaan kuutiometrin kokoisia möhkälemikroja, niin nykyinen retromallimme näyttää suorastaan pienelle söpöläiselle. Eipä meillä mikrossa ole ollut tarkoitus kokonaista kalkkunaa koskaan laittaakaan, joten pärjäämme aivan varmasti tällä Suomi-kodeistakin tutulla kokoluokalla. Koska mikromme oli tyyliltään retro, päivitimme samassa rytäkässä myös veden- ja kahvinkeittimenkin samaan retrosarjaan. Kyllä nyt kelpaa!

Meidän Retrowave.

Sitten meillä töhötti uudessa kodissa lämmitin pienellä liekillä koko ajan, eikä se näillä jopa +30 asteen lämpötiloilla tuntunut oikein tarpeelliselle. Niinpä jouduimme kutsumaan paikallisen energiayhtiön paikalle sammuttamaan lämmittimestä tuo pieni kaasuliekki. Kuulemma energiayhtiön ukko pitää sitten talven tullessa soittaa uudestaan, kun haluamme taas sen liekin päälle ja alkaa lämmittämään taloa. Kaikkea kanssa.

Lämmittämisestä puheen ollen, ensimmäistä kertaa meillä on täällä USA:ssa asuessamme nyt ikkunoissa oikein tuplalasit. Vau! Tulevat varmastikin tarpeeseen, kunhan talven viileät yöt ja sateet saapuvat. On myös tullut opittua, että jos puutarhuri, tai naapurin puutarhuri(!!!) tulee käymään, on syytä pitää ikkunat säpissä. Ne kun huudattavat lehtipuhaltimia, trimmereitä ja ties mitä, niin sisälle pääsee melkoinen pöly ikkunoiden ollessa auki. On tullut kantapään kautta opittua, että jahans, naapurin puutarhuri käy sitten keskiviikkoisin...

Vieraita vaiko sittenkin postimies

Postimies tuo postin käytännössä ovellemme asti. Meillä on usein ulko-ovi auki ja vain se aiemmin mainitsemani ritiläovi kiinni, joten pari kertaa olen säpsähtänyt postimiehen aamuvarhaiseen tuloon. Olen luullut, että joku tulee meille kylään. Olenkin alkanut ymmärtää heitä, jotka täällä tutustuvat postimieheensä todella hyvin ja tarjoavat hänelle silloin tällöin vettä ja saattavat antaa jopa pieniä lahjojakin kiitokseksi. Täysin uutta minulle vielä.

Koekaniineja

Sittenhän me olemme joutuneet jo eräänlaisiksi koekaniineiksi. Tai meidän viikunapuu on joutunut. Eräänä päivänä kotiovellamme odotti lappu Kalifornian ruoka- ja maatalousosastolta, että he etsivät tuhohyönteisiä, jotka ovat vieraslajeja Kaliforniassa ja ovat näin ollen jättäneet pihallemme ötökkäansan. Viikunapuuhumme olikin kiinnitetty jonkinlainen kerääjä näitä öttiäisiä varten. En tiedä kuinka yleistä tällaiset ötökkäansat tutkimuskäytöissä ihmisten kotipihoilla täällä ovat, mutta arpaonni näytti lykästävän ainakin meitä välittömästi.

Puuhunkin oli jätetty lappu ötökkäansasta.

Ansa. Sielläkö niitä Kaliforniaan muuttaneita tuholaisia nyt sitten on?

Roskisten tyhjennyskäytäntökin on alkanut pikku hiljaa juurtumaan takaraivoon. Tässä roskikset tuotu odottamaan tyhjennystä eräällä Sunnyvalen kadulla. 

Jos tulee jo korvista nämä minun kotijutut, niin ensi kerralla sitten jo vihdoin muita aiheita. Lupaan. Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

Pari amerikkalaista sisustusjuttua

Sisustus on ollut yksi minulta toivotuista postausaiheista. Toive esitettiin jo aikoja sitten, mutten tietenkään ole päästänyt tätäkään toivetta unholaan. Tämän hetkinen Suomi-vieraamme on innostunut sisustussuunnittelusta ja niinpä esimerkiksi viime viikonlopun visiittimme San Franciscoon sai minut katselemaan näkymiä taas hiukan uudesta näkökulmasta. Siitä se ajatus sitten tähän postaukseen lähti!

Osa postaukseen mukaan ottamistani sisustustavoista on hyvin perinteisiä amerikkalaisia, osa ei. Ja jokainen saa ihan itse päättää, olisiko näistä vinkeiksi omaan kotiin, vai kannattaako kyseiset sisustusratkaisut jättää puhtaasti jenkkien riemuksi. Onhan näistä osa kieltämättä vähän erikoisiakin...

Sängynpääty verhoista

Hotellihuoneemme San Franciscossa oli sisustettu kukkaistyylillä. Enpä olekaan ennen nähnyt seinälle rakennettua sängynpäätyä, alla olevan kuvan mukaisella verhoratkaisulla toteutettuna. 

Myös kuvan yläosassa näkyvät "tuplalistat" kahdessa eri korkeudessa ovat jotakin uutta ja erikoista. Älkää kysykö miksi moiset tuplalistat, sillä en tietäisi vastausta.

Purppura kristallikruunu

Miltäs sinusta kuulostaisi kokonaan purppura kristallikruunu? O.M.G. Äkkiseltään kuulostaisi minustakin aika ufolle, mutta samansävyisen sohvakaluston yllä kruunu näyttikin yllättäen aika kivalle. Kuva on viime viikonlopun hotellimme ala-aulasta. 

Takaseinän ruudukkopeilikin on aika hauska.

Violetin sohvakaluston lisäksi aulasta löytyi myös jyhkeä tuoli. Vaikka pitkä olenkin, ei minullakaan yltäneet jalat maahan istuessani tässä "kuninkaallisessa" tuolissa.

Oma hotellimme oli edullisempi, mutta kävelimme myös erään viiden tähden hotellin aulan lävitse. Siellä näytti tällaiselle. Huomatkaa myös lattialle ripotellut ruusunlehdet, ooh! 

Tästä voi sitten ottaa mallia hiukan ökymmän tyylin aikaansaamiseksi. Näköjään se hopeanharmaa ja kultakin sopivat sitten nykyään yhteen. Ainakin Amerikassa.

Kirjava katto

Tottahan toki vieraamme halusi nähdä San Franciscossa myös Haight-Ashburyn maailmankuulun hippikadun. Sinne siis. Erään hippikamaa myyvän kaupan katto oli myös melko hippi. Siitä kuva alla. Niin, miksipä ei joskus voisikin asentaa kuviollisen seinätapetin sijaan kuvioita kattoon! Toki kotioloihin saattaisi hitusen hillitymmät värit olla tervetulleita...

Yksiväriset seinät ja kuvioitu katto. Ja hippikauppa kun on, niin värejähän katossa piisaa!

Sitten vielä muutama tyypillinen piirre amerikkalaiskodeista.

Amerikkalaiset kodit

Suomi-vieraamme ihmetteli, miksei Suomessa käytetä enemmän näitä meidänkin kodistamme löytyviä lamelliverhoja/-sälekaihtimia. No, minustahan ne ovat aika kamalat, tai en ole ainakaan vielä täysin ystävystynyt niiden kanssa, mutta täytyy myöntää, että ovat ne vain oikeasti pirun käytännölliset asuttaessa keskellä auringonpaahdetta. Tehokkaana stopparina verhot pitävät enimmän kuumuuden ulkona. 

Suomi-vieraamme kehumat lamelliverhot. Nämä ovat kuulema tosi siistit! :-)

Toinen tyypillinen sisustuselementti amerikkalaiskodeissa ovat kaasutakat. Itsellämme ei kaasutakkaa ole, joten en osaa sanoa, saako siitä samanlaisen lumon kuin aidosta tulisijasta. Ne kun kuulema napsautetaankin päälle vain napista painamalla. Ja tuottavatko takat miten hyvin lämpöä sisälle, vai onko kyseessä ainoastaan visuaalinen viihdyke?

Alla olevassa kuvassa ystäväperheemme kaasutakka. Katkaisija takan päälle laittamiseksi sijaitsee olohuoneen seinässä, keskellä seinää, ettei jää huomaamatta. ;-)

Klapit ja kaikki.

Lisäksi lähes kaikissa amerikkalaiskeittiöissä näytettäisiin suosivan kivisiä pöytätasoja, sekä todella usein myös korkeita baaritiskejä baarijakkaroineen. Meilläkin on kivitasot ja baaritiski. Selasimme vieraamme kanssa ihan mielenkiinnosta myös myytävien asuntojen ilmoituksia. Myynti-ilmoitusten kuvissa nämä seikat viimeistään paljastuivat.

Viimeisenä ei tietenkään voi olla mainitsematta perinteistä, amerikkalaista kokolattiamattoa. Kaikissa kodeissa sitä ei toki enää kauttaaltaan ole, mutta varsin yleinen se on edelleen, ainakin makuuhuoneissa. Ihka ensimmäisissä postauksissani kirjoitinkin jo, kuinka täällä pidetään myös mattoa maton päällä. (Voit lukea tuon aiemman postaukseni tästä.) 

Itsehän totuin kokolattiamattoon yllättävän nopeasti ja talvikuukausina, siis niiden kahden kalifornialaisen "talvikuukauden" aikana, kun oli kosteaa ja alhaiset yölämpötilat, tuntui pehmeä kokolattiamatto entistäkin ihanammalle varpaiden alla. Ehkäpä tämä amerikkalainen mattotyyli on rantautumassa uudelleen sinne Suomeenkin sitten -70 ja -80 -lukujen. Suomi-vieraamme tiesi nimittäin kertoa, että tänä vuonna Suomen asuntomessuilla oli parissa eri kohteessa todella käytetty kokolattiamattoa. Ohessa kuva kotimme sisäportaista. Nekin ovat päällystetyt kokolattiamatolla. 

Pörröportaat. Osa alakerran lattiastamme on laminaattia.

Ja katsokaapa vielä tuota portaikkoamme. En voi käsittää, miksi portaiden pitää päätyä alhaalla ns. suoraan seinään?! Näitähän näkee just kaikissa amerikkalaisissa hauskoissa kotivideoissa. Niissä, joissa lapset ja/tai lapsenmieliset laskea hujauttavat jollakin liukurilla tai muulla täysin järjettömällä vehkeellä portaita alas ja kas, sitten on joku raaja pahviseinästä läpi. Great!

Kuinka päästä sisustuksessa 2000-luvulle, amerikkalaisittain?

Minua on sitten huvittanut, kun täällä on televisiossa pyörinyt eräs mattomainos. Mainos alkaa houkuttelevalla lauseella: "Siirry sinäkin 2000-luvulle ja uusi mattosi!" Sitten kuvassa näkyy, kuinka remppamiehet kantavat rullalle käärittyä kokolattiamattoa omakotitalosta ulos. Tässä vaiheessa mainosta sitä aina jaksaa odottaa, että tilalle laitettaisiin jokin muu lattiamateriaali, mutta ei! Mainoksen mukaan on 2000-lukua vaihtaa vain kokolattiamatto uudempaan, parempaan ja vaaleampisävyiseen kokolattiamattoon! :-D

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!