Uusi koti ja amerikkalaisten asumismuotojen klassikko

Viimeisen viikon aikana on kodinetsintärintamalla tapahtunut paljon. Löysimme aika kivan kodin, kävimme sitä katsomassa ja pari päivää säädimme välittäjän kanssa, että saisimme jättää hakemukset tästä kohteesta. Lopulta välittäjä näytti vihreää valoa ja ehdotti hakemuksenjättötreffejä aamukuudeksi! Ukkokulta sai viivästettyä tapaamisaikaa puolella tunnilla, joten hakemukset ja hakemusmaksu hoituivat aamulla klo 6:30. Nauroimme, ettei Suomessa kyllä hoidettaisi mitään asioita näin aikaisin aamulla. Mutta saimme siis hakemukset sisään ja jälleen parin päivän odottelu. 

Tässä vaiheessa selvisi, että vuokranantaja on kiinalainen, mikä ei toki ole Piilaakson asuntomarkkinoilla mitenkään yllätys, mutta nyt hän oli yli kahden kuukauden visiitillä Aasiassa ja aikaero toi omat viiveensä asioiden etenemiseen. Paria päivää myöhemmin laitoimme kuitenkin vihdoin nimet vuokrasopimuspapereihin ja huoli uuden kodin löytymisestä varisi harteilta. Kodinetsintäpiina olisi ohi. Mutta kuinkas ollakaan, vielä siinä tuli säätöä sen verran, että lopullinen osoitteemme vielä vaihtuikin! Tämä saatiin kuitenkin hoidetuksi piilaaksolaiseen tyyliin pelkällä lisäliitteellä jo allekirjoitetun vuokrasopimuksen jatkeeksi, heh heh. Mutta nyt uskallan jo iloita: Hip, hip, hurraa! Meillä on uusi koti odottamassa ja mikä jännittävintä, me muutammekin pieneen omakotitaloon!

Omakotitaloasumista niin kuin elokuvissa

Kun sähköiset musteet olivat sopimuspapereiden allekirjoituskohdissa kuivuneet, totesin ukkokullalle, että tämä omakotitaloasuminen on kyllä sellainen amerikkalaisten asumismuotojen klassikko. Sitä näkee niin usein amerikkalaisissa elokuvissakin. Ja nyt mekin pääsemme esimerkiksi näitä seuraavia, elokuvistakin tuttuja juttuja kokemaan:

Autotalli, ritiläovi ja roskientyhjennyskäytäntö

Uudessa kodissamme on mm. autotalli. Ja autotallista on sisäänkäynti suoraan keittiöön. Aika useinhan tuo autotalli sitten vain tuppaa täyttymään kaikesta muusta tavarasta tai sinne luodaan omanlaisensa oleskelutila tai man cave niin, ettei auto enää talliin mahdukaan. Toisaalta vanhempien amerikkalaistalojen autotallit on mitoitettu sen ajan autoille, joten nykyiset menopelit eivät niihin leveytensäkään puolesta mahtuisi. Jos ei auto mahdu, niin voihan autotallista tulla meidän oma start up garage, Piilaakson tapaan, kuten yksi ystävistämme ehdotti. Noh, meidän autotallissa ainakin pestään pyykkiä, sillä talon pakasta vedetyt pyykkikone ja kuivuri on sijoitettu autotalliin. Oman kokemukseni mukaan täällä päin autotallit ovat kyllä huomattavasti aktiivisemmassa käytössä kuin mitä ne Suomessa ovat. Nähtäväksi jää, millaiseksi juuri meidän autotallimme muotoutuu. 

Sitten minua aivan huvitti, että uudessa kodissamme on myös se elokuvista tuttu 2-osainen ulko-ovi. Amerikkalaisissa taloissa tavallisen ulko-oven lisäksi on usein myös metalliritilä- tai hyttysverkko-ovi. Melkein jo näen Clint Eastwoodin astelevan ritiläoven takaa puiselle kuistilleen ja istahtavan keinutuoliinsa Gran Torino -leffan tyyliin. No, ainoa vaan, ettei meillä sitä puukuistia keinuineen ole, mutta ritiläovi sentään löytyy. 

Tämä ei ole meidän tuleva ulko-ovi, mutta näette esimerkin ritiläovesta.

Toinen meiltäkin löytyvä oviklassikko on takapihallemme vievä portti. Se on leveää, maalaamatonta lautaa. En tiedä muista paikoista USA:ssa, mutta ainakin täällä Piilaaksossa se tuntuu olevan hyvinkin suosittu ovimalli takapihan porteissa. 

Portti takapihalle.

Sitten pääsemme myös opettelemaan meille uuden amerikkalaisen tavan roskisten tyhjennyksen tiimoilta. Täällähän roskakuskit eivät nouda roskasäiliöitä omakotitalojen pihoista kuten Suomessa, vaan roskikset täytyy itse rullata ajokadun varteen mikäli sen haluaa tyhjennettävän. Illalla tyhjät roskasäiliöt saa sitten rullata takaisin pihoille omille paikoilleen. Nyt pitäisikin takoa kalloonsa, että tiistaiaamuisin klo 7 mennessä on oltava meidänkin roskasäiliön kadulla, jotta saamme sen tyhjäksi. 

Sellaista perinteistä amerikkalaista postilaatikkoa meille ei kuitenkaan tule. Sellaista, jossa postimies nostaa punaisen viirin ylös merkiksi, kun postia on tullut. Meidän postilaatikkomme sijaitsee talon seinässä ja on siinä mielessä vähän koruttomampi versio. Heh, ehkäpä pärjään tämän kanssa.

Tulipa tässä opittua uuttakin. Näytin pomolleni tämän kasvin kuvan, kun selitin pihapiirimme kasvustoa. Pomo tunnisti kukan oitis ja varoitteli, että se tekee sitten myrkyllisiä marjoja. Tästä syystä tätä isoa pensaskasvia kuulemma istutetaan USA:ssa moottoriteiden varsille ja kaistojen keskelle, sillä se pitää peurat pois tien läheisyydestä myrkyllisten marjojensa ansiosta. Hah! Ja minä kun olen aina ihmetellyt, että miksi täällä istutetaan niinkin kaunista kukkaa pitkillekin matkoille moottoriteiden läheisyyteen. Nytpä selvisi tämäkin mysteeri.

Oma piha

Kotitalomme edustalla kasvaa iloksemme ainakin yksi viikunapuu, jee, sekä pari sitruspuuta, joiden lajeista en vielä ole ehtinyt ottamaan selkoa. Piha-aluetta käykin hoitamassa kahden viikon välein vuokranantajan maksama puutarhuri. Puutarhurin käyttö on täällä vuokrataloissa hyvin yleinen, sillä mikäli vuokralainen sattuu olemaan muuta kuin multasormi tai puutarhanhoito ei yksinkertaisesti vain kiinnosta, niin pihat menisivät niissä tapauksissa nopeasti huonoon kuntoon. Maksamalla puutarhurille, joka siis hyvin usein täällä on meksikolainen sekatyömies, saa vuokranantaja pidettyä talonsa pihapiirin suhteellisen siistinä. 

Takapihasta sen sijaan tulee jatkossa meidän omaa valtakuntaamme. Vuokranantaja ei ole halunnut istuttaa takapihalle lainkaan nurmikkoa, koska sen jatkuva kastelu Kalifornian pitkinä sateettomina kausina tulee oikeasti kalliiksi ja kaikki vuokralaiset eivät luonnollisestikaan halua maksaa maltaita vesimaksuina. Takapihan lopullisesta ulkoasusta käydään tässä siis vielä keskustelua. 

Ainakin aiomme kiikuttaa sinne grillin, tottahan toki, ja kivat patiokalusteet aurinkovarjoineen. Myös kääpiösitruunapuumme ja meille adoptoitu limepuu saavat muuttaa takapihan aurinkoon kylpemään.

Viikunanlehti ja viikunoita tulollaan. Viikunanlehteen liittyy minulla hauska lapsuusmuisto Kreikan matkalta serkkujeni kanssa. Nyt tämä puu muistuttaa minua siitä lomamatkasta ja tuo varmasti hymyn kasvoilleni aina, kun tulen kotiin. 

Summa summarum

Vire uuden kodin suhteen on siis oikein positiivinen. Nyt sitten olisi edessä enää se "pieni" rutistus nimeltään muutto. Olemme hankkineetkin jo läjäpäin muuttolaatikoita ja olen pyytänyt tarjouksia paikallisilta muuttofirmoilta. Sopimukset sähköyhtiön, vakuutusyhtiön sekä kaupungin vesi- ja jätehuollon kanssa ovat myös jo reilassa. Jos minusta ei siis vähän aikaan kuulu mitään, olen todennäköisesti vain hautautunut muuttolaatikkovuoren uumeniin tai eksynyt Ikeaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!