Pari amerikkalaista sisustusjuttua

Sisustus on ollut yksi minulta toivotuista postausaiheista. Toive esitettiin jo aikoja sitten, mutten tietenkään ole päästänyt tätäkään toivetta unholaan. Tämän hetkinen Suomi-vieraamme on innostunut sisustussuunnittelusta ja niinpä esimerkiksi viime viikonlopun visiittimme San Franciscoon sai minut katselemaan näkymiä taas hiukan uudesta näkökulmasta. Siitä se ajatus sitten tähän postaukseen lähti!

Osa postaukseen mukaan ottamistani sisustustavoista on hyvin perinteisiä amerikkalaisia, osa ei. Ja jokainen saa ihan itse päättää, olisiko näistä vinkeiksi omaan kotiin, vai kannattaako kyseiset sisustusratkaisut jättää puhtaasti jenkkien riemuksi. Onhan näistä osa kieltämättä vähän erikoisiakin...

Sängynpääty verhoista

Hotellihuoneemme San Franciscossa oli sisustettu kukkaistyylillä. Enpä olekaan ennen nähnyt seinälle rakennettua sängynpäätyä, alla olevan kuvan mukaisella verhoratkaisulla toteutettuna. 

Myös kuvan yläosassa näkyvät "tuplalistat" kahdessa eri korkeudessa ovat jotakin uutta ja erikoista. Älkää kysykö miksi moiset tuplalistat, sillä en tietäisi vastausta.

Purppura kristallikruunu

Miltäs sinusta kuulostaisi kokonaan purppura kristallikruunu? O.M.G. Äkkiseltään kuulostaisi minustakin aika ufolle, mutta samansävyisen sohvakaluston yllä kruunu näyttikin yllättäen aika kivalle. Kuva on viime viikonlopun hotellimme ala-aulasta. 

Takaseinän ruudukkopeilikin on aika hauska.

Violetin sohvakaluston lisäksi aulasta löytyi myös jyhkeä tuoli. Vaikka pitkä olenkin, ei minullakaan yltäneet jalat maahan istuessani tässä "kuninkaallisessa" tuolissa.

Oma hotellimme oli edullisempi, mutta kävelimme myös erään viiden tähden hotellin aulan lävitse. Siellä näytti tällaiselle. Huomatkaa myös lattialle ripotellut ruusunlehdet, ooh! 

Tästä voi sitten ottaa mallia hiukan ökymmän tyylin aikaansaamiseksi. Näköjään se hopeanharmaa ja kultakin sopivat sitten nykyään yhteen. Ainakin Amerikassa.

Kirjava katto

Tottahan toki vieraamme halusi nähdä San Franciscossa myös Haight-Ashburyn maailmankuulun hippikadun. Sinne siis. Erään hippikamaa myyvän kaupan katto oli myös melko hippi. Siitä kuva alla. Niin, miksipä ei joskus voisikin asentaa kuviollisen seinätapetin sijaan kuvioita kattoon! Toki kotioloihin saattaisi hitusen hillitymmät värit olla tervetulleita...

Yksiväriset seinät ja kuvioitu katto. Ja hippikauppa kun on, niin värejähän katossa piisaa!

Sitten vielä muutama tyypillinen piirre amerikkalaiskodeista.

Amerikkalaiset kodit

Suomi-vieraamme ihmetteli, miksei Suomessa käytetä enemmän näitä meidänkin kodistamme löytyviä lamelliverhoja/-sälekaihtimia. No, minustahan ne ovat aika kamalat, tai en ole ainakaan vielä täysin ystävystynyt niiden kanssa, mutta täytyy myöntää, että ovat ne vain oikeasti pirun käytännölliset asuttaessa keskellä auringonpaahdetta. Tehokkaana stopparina verhot pitävät enimmän kuumuuden ulkona. 

Suomi-vieraamme kehumat lamelliverhot. Nämä ovat kuulema tosi siistit! :-)

Toinen tyypillinen sisustuselementti amerikkalaiskodeissa ovat kaasutakat. Itsellämme ei kaasutakkaa ole, joten en osaa sanoa, saako siitä samanlaisen lumon kuin aidosta tulisijasta. Ne kun kuulema napsautetaankin päälle vain napista painamalla. Ja tuottavatko takat miten hyvin lämpöä sisälle, vai onko kyseessä ainoastaan visuaalinen viihdyke?

Alla olevassa kuvassa ystäväperheemme kaasutakka. Katkaisija takan päälle laittamiseksi sijaitsee olohuoneen seinässä, keskellä seinää, ettei jää huomaamatta. ;-)

Klapit ja kaikki.

Lisäksi lähes kaikissa amerikkalaiskeittiöissä näytettäisiin suosivan kivisiä pöytätasoja, sekä todella usein myös korkeita baaritiskejä baarijakkaroineen. Meilläkin on kivitasot ja baaritiski. Selasimme vieraamme kanssa ihan mielenkiinnosta myös myytävien asuntojen ilmoituksia. Myynti-ilmoitusten kuvissa nämä seikat viimeistään paljastuivat.

Viimeisenä ei tietenkään voi olla mainitsematta perinteistä, amerikkalaista kokolattiamattoa. Kaikissa kodeissa sitä ei toki enää kauttaaltaan ole, mutta varsin yleinen se on edelleen, ainakin makuuhuoneissa. Ihka ensimmäisissä postauksissani kirjoitinkin jo, kuinka täällä pidetään myös mattoa maton päällä. (Voit lukea tuon aiemman postaukseni tästä.) 

Itsehän totuin kokolattiamattoon yllättävän nopeasti ja talvikuukausina, siis niiden kahden kalifornialaisen "talvikuukauden" aikana, kun oli kosteaa ja alhaiset yölämpötilat, tuntui pehmeä kokolattiamatto entistäkin ihanammalle varpaiden alla. Ehkäpä tämä amerikkalainen mattotyyli on rantautumassa uudelleen sinne Suomeenkin sitten -70 ja -80 -lukujen. Suomi-vieraamme tiesi nimittäin kertoa, että tänä vuonna Suomen asuntomessuilla oli parissa eri kohteessa todella käytetty kokolattiamattoa. Ohessa kuva kotimme sisäportaista. Nekin ovat päällystetyt kokolattiamatolla. 

Pörröportaat. Osa alakerran lattiastamme on laminaattia.

Ja katsokaapa vielä tuota portaikkoamme. En voi käsittää, miksi portaiden pitää päätyä alhaalla ns. suoraan seinään?! Näitähän näkee just kaikissa amerikkalaisissa hauskoissa kotivideoissa. Niissä, joissa lapset ja/tai lapsenmieliset laskea hujauttavat jollakin liukurilla tai muulla täysin järjettömällä vehkeellä portaita alas ja kas, sitten on joku raaja pahviseinästä läpi. Great!

Kuinka päästä sisustuksessa 2000-luvulle, amerikkalaisittain?

Minua on sitten huvittanut, kun täällä on televisiossa pyörinyt eräs mattomainos. Mainos alkaa houkuttelevalla lauseella: "Siirry sinäkin 2000-luvulle ja uusi mattosi!" Sitten kuvassa näkyy, kuinka remppamiehet kantavat rullalle käärittyä kokolattiamattoa omakotitalosta ulos. Tässä vaiheessa mainosta sitä aina jaksaa odottaa, että tilalle laitettaisiin jokin muu lattiamateriaali, mutta ei! Mainoksen mukaan on 2000-lukua vaihtaa vain kokolattiamatto uudempaan, parempaan ja vaaleampisävyiseen kokolattiamattoon! :-D

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Amerikkalaisia kummajaisia, osa 2

Aivan kuten arvelinkin, lisää näitä tulee, amerikkalaisia kummajaisia. Kovin arkisia asioita nämä jälleen ovat, mutta näiden kanssa sitä on saanut viime päivinä otsaansa täällä Amerikan mantereella kurtistaa. Joten tässäpä taas pieni luettelo asioista, joita en tahdo suomalaisena oikein ymmärtää.

Uunipelti

Minun on pakko palata tähän uuniasiaan. Uusia juonenkäänteitä, ärsyttäviä sellaisia, on nimittäin ilmaantunut. Minähän teille jo tuskailin näiden hehtaarinkokoisten amerikkalaisten uunien vuoksi. No, eipä tässä vielä kaikki. Nyt, kun useampi kauppa on läpi koluttu, on selvinnyt, ettei niihin löydy sen uunin kokoista uunipeltiä! Siis miksi ihmeessä pitää tehdä hehtaarinkokoinen uuni, jos uunipellit ovat siihen verrattuna kokoa nukkekoti? 

Isoin pelti, jonka löysimme ja tuohon meidän uuniin ostimme, peittää uunin käytettävissä olevasta pinta-alasta noin puolet. Mitä energian hukkausta! Uunipellit, joita muuten myydään nimellä keksinpaistopelti, ovat siis mielestäni mitoituksiltaan täysin epäonnistuneita. 

Noh, ostimme pellin, sen isoimman, joka löytyi. Tein kotona toiveikkaana mittailuja, josko suunnittelijalla olisikin ollut nerokas ajatus, että niitä menee kaksi rinnakkain samaan uuniin, mutta ei, kahta ei mahdu. Tietenkään! Ja koska pelti ei ole missään suunnassa uunin levyinen, se asetetaan uuniin aina ritilän päälle. Ritilöitä uuniin kuuluu kaksi. On se säätämistä! 

Mietin vaan, että eikö ne siis vaan osaa?! Itte pitäs tämäkin tulla tekemään! Ei sen nyt luulisi olevan niin vaikeata, ottaa mitat uunista ja valmistaa just niillä samoilla mitoilla se pelti. Ja kas, näin saataisiin uunin koko pinta-ala hyötykäyttöön. Mutta kun ei!

En ole hoksannut koko tässä kuviossa tähän mennessä vielä mitään kätevää, enkä järkevää. Toki sellaisen jättipellin peseminen siinä keittiön kylpyammeessa, jota täällä tiskialtaaksi kutsutaan, voisi olla hankalaa, mutta palaanpa takaisin alkuperäiseen kysymykseeni: Miksi sitten pitää tehdä niin helekatin isoja uuneja? Jos kaikki muu on Amerikassa isoa, niin uunipellit ovat pieniä! Sanokaa minun sanoneen. Että paistellaan nyt cookieta tässä sitten vaan... Pikkuruisella pellillä hiton isossa uunissa, pah! 

Tässä se nyt on, isoin löytämämme uunipelti, tai siis keksinpaistopelti. Sana large on tässä kyllä lähinnä vitsi. 

Huh, kotirouvan piti nyt vähän avautua, mutta sainpas purettua tuon pahimman painajaisen alta pois. Pääsee loppukirjoitusta kohti verenpainekin laskemaan. 

Hana auki 24/7

Sekin vähän tuppaa kummastuttamaan, että täällä pidetään keittiössä tiskikoneen hana aina auki. Meidän asumissa huusholleissa, joita siis on ollut se kolme kappaletta, kaikissa on ollut sama systeemi eli hanaa ei edes saa kiinni ilman työkaluja. Sama homma pyykinpesukoneen hanan kanssa. Aina auki. Siis apua! Tämähän on aivan kauhea tilanne suomalaiselle, joka esimerkiksi matkalle lähtiessään tarkistaa ainakin kaksi, ellei kolmekin kertaa, että ovathan nyt kaikki hanat varmasti kiinni. Ja sitä paitsi, joka ikinen Suomessa toimiva vakuutusyhtiöhän pesee kätensä korvauksista välittömästi, jos tiski- tai pesukoneen hana on jäänyt auki ja vesivahinko sattuu asukkaiden poissaollessa. Se on se pikkuinen präntti niissä vakuutuspapereissa. 

Että tämmöistä täysin holtitonta tolskaamista hanojen kanssa täällä Amerikassa, huh huh! Tulepa apuun, EU! Nakkaa yks' direktiivi tänne, jooko? Yksi pikku hanadirektiivi, ihan vain malliksi. Kyllä sinulle jäisi vielä monta hyvää direktiiviä omaankin taskuun. ;-)

Hana, joka on aina auki. Soo-soo, heristäisi vakuutustarkastaja sormeaan Suomessa. 

Kattolamput

Kattolamput, ne vasta kummajaisia ovatkin. Niitä ei nimittäin ole! Kun tässä on pikku hiljaa tätä kotia varusteltu ja alkuun lähinnä välttämättömimmät, kuten sänky, sohva, astiat ja ruokailuvälineet, saatu hankituiksi, on ollut aika kääntää katseet myös valaistukseen. Olisihan se illan hämärässä kiva nähdäkin jotakin. Ja kappas, eihän näissä huusholleissa ole edes kattolampuille paikkaa katossa! Keittiössä ja ruokailutilassa on kattoon upotetut pienet valaisimet ns. talon puolesta, mutta niin olohuoneessa kuin kahdessa makuuhuoneessakaan ei siis ole edes kattolampuille paikkaa! On päässyt paikallinen sähkömies vähällä. 

Tässä on nyt siis edessä totuttautuminen jalka- ja pöytälamppujen maailmaan. Ihan modernejakin malleja onneksi tuntuu olevan tarjolla. Ei ole pakko ottaa mummomaisella kukkaisverhokankaalla päällystettyä isoa varjostinta, jossa on sellaiset pitkät kasarihapsut. Ellei sitten välttämättä halua. 

Meidän kodin valaistus on hyvin pitkälti tässä. Ja hei, emme siis pidä lamppujamme arkena näin kasassa, kokosin ne nyt vaan tähän kuvaan kimppoihin. 

Ei mutta hei, viime aikoinahan on kaikenlaiset kuvahaasteet olleet suosiossa. Minähän voisinkin tässä heittää yhden kuvahaasteen sinne Suomeen: Kuvaapas kotisi kaikki lamput yhdessä ja samassa kuvassa. Heh, heh. Noh, vitsi, vitsi, ei kannata alkaa kattolamppuja siellä irrottamaan. Se on kattolamputtoman täältä helppo huudella.

Raikas, mutta maltillinen - roskapussi

Tuli ostettua vahingossa roskapusseja, jotka tuoksuvat sitruunalle. Kun kotona paketin kyljestä selvisi, että mukana onkin myös tuoksu, ajattelin heti, että jaahas, onkohan tämä taas sellaista 'astmaatikot älkööt vaivautuko' -osastoa. Vaikkei itsellä astmaa olekaan, niin ei sekään ole kiva, että sitten koko torppa lemuaa. Mutta kas kummaa, tuoksuhan on varsin raikas ja voimakkuudeltaan juuri sopiva. Ei salpaa hengitystä. Nyt roskakaappikin tuoksuu oikeasti hitusen sitruunalle, vaikka roskaakin on kerätty jo kolmen tai neljän päivän ajan. Eli raikas, mutta maltillinen on meidän roskapussimme. En tiedä, onko tällaisia Suomessa, mutta tämä on aika kiva. Amerikka saa tästä yhden pisteen.

Amerikkalaisissa roskapusseissa on tällaiset kätevät kiristysnarut. Roskapussin peruskoko on täällä muuten 13 gallonaa eli n. 50 litraa. Isoa on. Taas.

Mutta nyt pää pois roskakaapin dyykkauksesta ja ulos uima-altaalle!

Yksin uima-altaalla

Olen nyt marraskuussa käynyt joinakin päivinä tuossa meidän taloyhtiön uima-altaalla lueskelemassa ja loikoilemassa. Olen saanut olla siellä lähes poikkeuksetta ypöyksin. Mitä nyt muutaman kerran naapurin kissoja saanut kaveriksi. Awwww! 

Jos ja kun aurinko on paistanut, on lämpötila kuitenkin noussut +20 Celsius-asteeseen ja alkukuusta reilusti ylikin sen, mutta aina sama tilanne, ei ketään muita. Mitä ihmettä, miksi muut eivät nauti auringosta altaalla? Kaipa se on täkäläisten mielestä talvea sitten, liian kylmä. Hey c'mon, +20 C, sehän on suomalainen kesäsää! Jos siis hyvä kesä sattuu. Näyttävät nuo paikalliset kevyttoppaa täällä jo päällään pitävän, samoin vaatekaupoissa toppa tursuaa rekeistään, että kai se on sitten uskottava, talvi on.

Ja tosiaan, yksi poikkeus uima-allaskäynteihini oli. Eräänä päivänä joku toinenkin nainen tuli kirjansa kanssa altaalle. Asettui viereiselle aurinkopetille. Ihmettelin, että kylläpä se nopesti siihen asettui riisuutumisineen kaikkineen. Noh, raotin silmääni: Minä makoilin bikineissä ja tämä toinen nainen istui kippurassa pitkät housut jalassa ja pitkähihainen huppari päällä. Varpaat olivat sentään rohkeasti paljaana. Sillä oli talvi, minulla kesä. Syksy kulki nähtävästi siinä jossain meidän välissämme. :-)

Näin me altaalla naapurin katin kanssa kaksistaan köllöttelemme.

Loppupohdinnat

Sitä kun on suomalaisena tottunut toimiviin systeemeihin, niin kyllä se vain tuollainen uunipeltihässäkkä saa veret kiertämään. Onneksi kärsin normipäivänä ennemmin alhaisesta kuin korkeasta verenpaineesta. Ja nyt sinä lukijani siellä ihmettelet, että kyllä se nyt jaksaakin, yhdestä mokomasta uunipellistä! Mutta katsos, meneillään on tällä hetkellä suorastaan poikkeuksellisen stressitön elämänvaihe, joten tässä riittää energiaa yhdestä uunipellistäkin vouhkaamiseen. Ja pitäähän se oma temperamenttipiikki johonkin purkaa! Parempi uunipeltiin kuin ukkokultaan. ;-) Eli jos nyt postaukseni alussa vähän kierroksia nostatinkin, niin laitoin tähän lopuksi tuon kerrassaan ihanan kissakuvan teidänkin iloksi ja mahdollisia stressikäyriänne madaltamaan. On se niin söpö katti! Katsopas nyt tuota yllä olevaa kuvaa vielä uudestaan ja sano ääneen: "Awww!" Tunnet kuinka pulssisi rauhoittuu ja tulee hyvä mieli. :-)

Kumma juttu muuten sekin, ettei palmuihin näytä tulevan ollenkaan ruskaa, muihin puihin kyllä.

Kiitospäivä koittaa 

Mutta hei kuulkaas, nyt tulee postauksiini totuttua pidempi tauko. Voi mennä viikko tai hiukan yli, kunnes seuraava postaukseni pompsahtaa. Allekirjoittanut lähtee nimittäin huomenna kiitospäivän viettoon. Viisi päivää pohjoisessa, Washingtonin osavaltiossa Seattlen kupeessa. Sinne suuntaamme ukkokullan kanssa hänen sukulaistaan moikkaamaan. Lähdemme siis reissuun ja ihan tuosta noin vaan, vesihanoja tarkistamatta. OMG! Ja ihan vaan tiedoksi, että kiitospäivän vuoksi Yhdysvalloissa eletään parhaillaan koko vuoden ruuhkaisinta 12 päivän jaksoa lentoliikenteessä. Yritämme mahtua joukkoon!

Pikku tauosta huolimatta, malttakaahan pysyä linjoilla! Tiedä vaikka olisi pari tarinaa kalkkunasta ensi kerralla kerrottavana.

Joten nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

Amerikkalaisia kummajaisia, osa 1

No niin, nyt kun olen kirjoittanut ensin siitä, missä maisemissa täällä Kaliforniassa ylipäätään majaillaan ja mitä asumislysti Piilaaksossa maksaa, ajattelin pohtia seuraavaksi asioita hiukan kepeämmin ja huomattavasti pienemmässä mittakaavassa.

Jos kesäaikakin huomioidaan, niin nyt on seitsemän viikkoa Amerikassa asumista takana ja sinä aikana on tullut asuttua San Josessa ja Mountain Viewissa yhteensä kolmessa eri asunnossa. Monta ihmeellistä asiaa on jo ehtinyt eteen tupsahtaa. Tässä ensimmäinen erä amerikkalaisia kummajaisia, joita en tahdo suomalaisena oikein ymmärtää:

Maton päällä matto

Amerikkalaisissa kodeissa pehmoisen ja täysin virheettömän kokolattiamaton päälle laitetaan matto. Siis maton päälle matto! Minkä ihmeen takia? (Noh, itsellänihän tulee harrastettua kassin sisälle kassia ja on sekin kieltämättä aiheuttanut pientä hupia ja ihmetystä.) Ehkäpä tämä maton päälle matto on sitten ihan vain sisustuksellinen juttu. Niin sen täytyy olla, sillä mitään järkiperäistä syytä tai käytännön hyötyä en tuolle kuviolle ole vielä keksinyt. Niin, ja mehän tietenkin lähdimme oitis mukaan moiseen amerikkalaiseen hömpötykseen.

Olohuoneessamme on maton päällä matto. 

Keittiön kodinkoneiden koko! 

Tässä kun on ehtinyt nyt nähdä jo sekä isompaa että pienempää asuntoa, niin kaikkia niitä yhdistää aivan valtavan kokoiset uuni, hella, mikroaaltouuni ja jääkaappi. Aivan sama onko kyseessä yksiö vaiko perheasunto, kodinkoneissa on kokoa vaikka muille jakaa. Siis ensinnäkin se, että saat keittiössä uuninluukun auki, pitää sinulla olla kokonainen neliömetri vapaata tilaa uunin edessä! Naurettavaa. Vähän sama on hellan yläpuolelle nostetun mikroaaltouunin kanssa. Aukaisepas se. Oma pää tahtoo jäädä joka kerta tuon megaleveän oven tielle, sen verran laaja on oven aukaisukaari. 

Toisekseen, haluaisin kyllä olla kärpäsenä katossa katsomassa kuinka se joku sinkku nakkisämpyläänsä pikku yksiönsä keittiössä lämmäyttelee. Mahtaako itse mahtua keittiöönsä lainkaan mukaan, jos joutuu yhdenkin uuninluukun aukaisemaan? :-D

Ensimmäinen kerta muuten, kun täällä uunia käytimme, oli kesäkuussa. Olimme juuri tulleet Suomesta ja jetlag painoi kovasti päälle. Ajateltiin, että ostetaan kaupasta pakastepitsa ja paistetaan se itse uunissa. Sitten saisi nukkumatti tulla vaikka heti, sänky on lähellä. Pitsa ostettiin ja luin asunnolla paisto-ohjeet: Lämmitä uuni 450 asteeseen. Kääk! No niinpä niin, täällähän on uuneissakin käytössä tietenkin Fahrenheitit. Pitsa paistettiin, 450 asteessa, ja hyvä tuli. Myös uni tuli ja sen pituinen se. 

Kodinkoneiden leveys 30 tuumaa eli n. 76 cm. OMG!

D-vitamiini

Miksi ihmeessä kaupoissa myydään D-vitamiinia, vaikka aurinko paistaa täällä ympäri vuoden? No okei, varmastikaan päivänpaiste ei ole niin voimakasta talvikuukausina ja ehkä osa ihmisistä haluaa välttää aurinkoa sen huonojenkin vaikutusten vuoksi. Mutta kun meille suomalaisille on aina toitotettu, että juuri meidän, jotka siellä pimeydessä vaellamme, juuri meidän täytyy popsia D-vitamiinia. Näytetään sitä sitten popsivan aurinkoisemmissakin paikoissa. Lisäksi aika monet mehut ja maitotuotteet täälläkin näyttävän olevan D-vitaminoituja. Samoin tuoretta kalaakin täällä on saatavilla varsin helposti D-vitamiinivarastojen täydentämiseksi. Ainakin itselläni tulee syötyä kalaa täällä paljon useammin kuin Suomessa, kiitos herkullisten sushipaikkojen, joita löytyy joka nurkalta, pienimmissäkin ostareissa aina yksi. En siis vielä ole purkkivitamiinin kannattaja.  

Enkä muuten ainakaan vielä allekirjoita tuota talvikuukausien auringonpaisteen tehottomuuttakaan: Kävin nyt marraskuussa ulkona lukemassa lehteä. Olin auringossa ehkä 1-1,5 h ja niinpä vain rintakehästä nahka kärähti! Sain D:tä taivaalta, en purkista.

Arska paistaa. Miksi ottaisin D-vitamiinia purkista?

Shekit, shekit ja vielä kerran shekit!

Voi hyvänen aika! No olinhan minä toki kuullut, että Amerikassa niitä käytetään, mutta että vielä näin vuonna 2014! Muistan kyllä, kun omilla vanhemmillani oli shekkivihkot joskus 80-luvulla, mutta hei, se oli 30 vuotta sitten! No, täällä meillä nyt on shekit käytössä. Vuokra ja tietyt maksut maksetaan aina shekillä. Laskunmaksu shekillä tapahtuu niin, että laskun saavuttua sinulle postitse, laskun suuruiselle summalle kirjoitettu shekki lähetetään kirjepostitse takaisin maksun vastaanottajalle, joka lunastaa summan pankista. Hey, c'mon! So last season! No edistyksellistä kai tässä edes se, että maksusuoritus on jälkeenpäin tarkistettavissasi, sillä shekin skannauksen näet myöhemmin nettipankissasi kun summa on tililtäsi veloitettu. Ja onhan tällä toki työllistävä vaikutus: shekkivihkojen painajat, postipojat, skannaajat, shekkien käsittelijät vastaanottavassa päässä jne. 

Taloyhtiömme on juuri tuonut uusimpana uutuutena myös verkkomaksumahdollisuuden vuokranmaksuun. Se 100 kappaleen shekkivihko on kuitenkin tullut jo hankittua ja maksettua, niin kai se on loppuunkin käytettävä. Mutta hei, tämähän vain tietää kotirouvalle kerran kuussa yhtä kivaa pikku askaretta lisää: kiikutan shekin tuohon meidän taloyhtiön toimistoon. :-)

Shekeistä vieraantumisesta kertoo muuten sekin, että piti itseni oikein miettiä kuinka tuo sana shekki kirjoitetaan. Ei siis ole kuulunut edes päivittäiseen sanavarastooni, mokomakin juttu. (Wikipedia vahvisti sanalle olevan kolme erilaista kirjoitusasua: šekki, sekki ja shekki.) Mutta niillä mennään, nyt ollaan Amerikassa!

Lopulta tässä shekkiepisodissakin kuitenkin taittuu suu hitusen hymyyn. Täällä saa pankeista kustomoituja shekkivihkoja, pankin omasta rajatusta valikoimasta. Ja niinpä se oli tuo ukkokulta ottanut meille Tom&Jerry -painatuksin olevia shekkejä! Tahtoo vain nuo hauskat kuvat shekeissä tehdä niistä itselleni vieläkin enemmän Monopoly-rahan oloisia. Katso vaikka: 

Tom&Jerry -shekki. Ihan käypää valuuttaa hei...

Lopputuhahdus

Niin ja tosiaan, miksi ihmeessä sen keittiön tiskialtaankin pitää olla melkein puoli metriä syvä? Käsin tiskatessa ergonomisuus = - 4. Mielestäni tiskiallas ja amme ovat kaksi täysin eri asiaa ja olisi kiva, jos ne myös sellaisina pidettäisiin. Ei mulla muuta. Tällä erää. ;-)

Hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Tästä jatketaan!