Hit & run - liikennepako

Hit & run. Suomen liikennelaissa tämä tunnetaan liikennepakona, kolaripaikalta pakenemisena. Näitä hit & run -tapauksia tuntuu täällä tapahtuvan liikenteessä todella paljon! Kiinnitin asiaan huomiota heti jo, kun tänne muutimme. Harva se päivä näitä tapauksia television paikallisuutisissa esiin tuotiin ja tuodaan edelleen. Ja tottahan toki, sillä törmäyspaikalta paenneet autoilijat halutaan saada kiinni. 

Pari sanaa uutisoinnista

Uutisissa luetellaan kaikki mahdolliset tuntomerkit törmäyspaikalta paenneesta autosta ja sen kuljettajasta ja tietenkin amerikkalaiseen tyyliin haastatellaan törmäyksen uhria, mikäli hän on jäänyt henkiin. Aina ei valitettavasti jää. Ja täytyy kertoa, että jälkimmäisessä tapauksessa uutiset ovat vieläkin pahempaa katsottavaa. Silloin nimittäin haastatellaan uhrin perhettä, sukua, koulukavereita, entisiä opettajia, urheiluvalmentajia, joskus jopa naapureita. Tapa, jolla surevia läheisiä tai puolituttuja haastatellaan, on usein suorastaan mässäilevä. Tätä asian esittämisen tyyliä minä en voi sietää. Toki ymmärrän, että surun keskellä olevat uhrin läheiset haluavat saada päälleajajan kiinni mahdollisimman nopeasti, mutta hienovaraisuus on noista uutispätkistä kyllä kaukana. No, mutta enpä vaahtoa tästä nyt enempää. Alkaa taas muutoin otsasuoni pullistelemaan.

Mahdollisia syitä

Olen yrittänyt miettiä, mikä tai mitkä tekijät noita hit & run -tapauksia täällä oikein noinkin runsaslukuisesti aiheuttaa. Yksi syy voisi olla ajoteiden katuvalottomuus. Täällähän ei siis ole läheskään niin yleistä kuin Suomessa valaista isojakaan ajoväyliä, eikä aina edes asuinalueidenkaan tiestöä. Risteyksissä voi olla tyyliin yksi katulamppu ja sekin valaisuteholtaan heikko. Ja mitään heijastinkampanjoita en ole nähnyt, joten moinen kapistus on varmaan aika monelle tuntematon käsite. Joillakin pyöräilijöillä olen kyllä huomioliivejä nähnyt. Nyt kun Kaliforniassakin siirryttiin talviaikaan, niin illalla alkaa olla pilkkopimeä jo klo 17 - 18 aikaan. Ja mikä naurettavaa, mutta toisaalta kovin vaarallista, uskomattoman moni ajelee täällä illan hämärissä ilman ajovaloja! En kyllä käsitä, miten sitä ei ajaessaan muka huomaa, että hei, enhän minä näekään mitään! Tollot!

Tässä asuinaluetta Palo Altosta. Nopeusrajoitus 30 mph eli lähes 50 km/h. Jalkakäytäväkin on, tosin nyt sillä näyttäisi olevan syksyistä ruuhkaa.

Sitten yksi syy voi olla sähkö- ja hybridiautojen suhteellisen runsas lukumäärä. Ne kun ovat käyntiääniltään täysin hiljaisia, eikä näin ollen jalankulkijat ja pyöräiljät niitä yhtä herkästi havaitse. Nyt muuten Yhdysvalloissa säädettiin laki, joka määrää sähkö- ja hybridiautoille pakollisen varoitusäänen niiden ajaessa alhaisilla nopeuksilla ja peruuttaessa. Laki astuu voimaan syyskuussa 2019. Tällä uskotaan ehkäisevän peräti 2 400 jalankulkijaonnettomuutta vuodessa, joten aivan pienistä määristä ei ole kyse. Euroopassakin ollaan hereillä tämän saman asian suhteen. Euroopan Parlamentti hyväksyi samanlaisen lakiluonnoksen helmikuussa 2013. Laki on nyt neuvottelukierroksella eri EU-maissa ja lain uskotaan astuvan voimaan seuraavan viiden vuoden aikana.

Sitten vielä takaisin mahdollisiin hit & run -tapausten aiheuttajiin. Tietenkin yhtenä syynä näihin hit & run -tapauksiin on yksinkertaisesti se, että kun autoilijoitakin on paljon, niin joukkoon mahtuu monenmoista tossunkuluttajaa. Usein onnettomuuspaikalta pakeneva on varmaankin ns. DUI- eli driving under influence -tapaus. Toisin sanoen kuljettaja on alkoholin, huumeiden ja/tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena.

Ennen kuin mennään tämän postauksen rankempaan osuuteen, lasketaan hiukan stressitasoja tällä suloisella kissakuvalla. Kuvassa yksi uusista naapureistamme. Hänet olemme ristineet Viiruhännäksi. 

Ajankohtaisuus

Miksi nostin tämän aiheen blogissani esiin juuri nyt johtuu siitä, että jouduimme hiljattain itse todistamaan tällaista tapausta aivan silmiemme edessä! Olihan se aivan järkyttävää seurata! Kerta oli täällä ensimmäinen, enkä toista toivo!

Olimme ajamassa eräänä sunnuntai-iltana San Franciscoon. Ukkokulta ajoi, minä istuin vänkärin paikalla. Mikä lie etiäinen olikaan, mutta juuri hetki ennen mietin paikallista liikennettä ja sitä, kuinka on ollut onni mukana, ettemme mihinkään onnettomuuksiin ole liikenteessä joutuneet. Ei mennyt varmasti kuin maksimissaan minuutti, kun alkoikin sitten rytistä. 

Ajoimme leveää expresswayta Sunnyvalessa. Tiessä oli siis 4 - 6 kaistaa yhteen suuntaan kääntyvien kaistat mukaan lukien. Tulimme samanlevyisen tien risteykseen ja meille vaihtui punainen liikennevalo. Jäimme punaisissa valoissa kaistallemme odottamaan jonon ensimmäisenä autona. Ennen kuin oikealta ajaville oli ehtinyt oma vihreä valo vaihtua, alkoi siltä suunnalta kuulua järkyttävää autonrenkaiden ulvontaa. Yhdellä kaistoista ensimmäisenä liikkeelle lähdössä oli pyöräilijä. Siinä samassa pyöräilijän takaa kaahasi todella kovalla vauhdilla tämä renkaidensa ulvottaja, valkoinen romuauto. En suoraan sanoen tiedä, yrittikö kuski jarruttaa vaiko painaa kaasua väistäessään pyöräilijää, mutta risteysalueelle tullessaan auton tilannenopeus oli aivan liian kova. Auto tuli sivuluisussa keskelle risteystä. Kukaan ei onneksi ollut ehtinyt lähteä liikkeelle ja risteysalue oli vielä tyhjä. Ja huoh, ettei mekään menty millään vanhoilla vihreillä, koska muuten tuo kaahari olisi tullut suoraan meidän kylkeen! 

Kuljettaja ohjasi autonsa korotetun liikenteenjakajan yli, meitä vastaanajavien kaistoille. Käsittämätöntä. Auto rysäytti kylki edellä jonottaviin autoihin niin, että ainakin kaksi niistä sai valtavan iskun ja autot heilahtivat törmäyksen voimasta omilta paikoiltaan. Seurasimme näkyä aitiopaikalta ja en voinut kuin haukkoa henkeäni. Pahin oli kuitenkin vielä edessä. Kaaharin romuauto alkoi jo savuamaankin ja siitä tippui osia törmäyspaikalle. Sitten. Kuski otti ja käänsi pokkana autonsa ja kaasutti toistamiseen korotetun liikenteenjakajan yli! Tässä vaiheessa kaaharin renkaat iskivät jo kipinää, joten mitä todennäköisimmin kumit olivat puhjenneet. Ihmekös tuo! Enää pari sekuntia ja kaahari oli poistunut savupilven saattelemana paikalta. Tilanne kolariristeyksessä oli suorastaan jähmettynyt, kukaan ei uskaltanut liikkua mihinkään. Tässä vaiheessa minä kuitenkin huusin autossamme jo täyttä kurkkua: "Ei oo totta, se pakenee paikalta! Miten se voi tehdä tuollaista?! Apua! Miten noille ihmisille autoissa oikein kävi?!" Kaikki tapahtui muutamassa sekunnissa ja seuraavaksi oma ääni alkoi väristä, koska väistämättä sitä mietti, että mitäpä jos...

Onneakin mukana

Onni tässä onnettomuudessa oli se, että risteyksessä sijaitsi sairaala. Ja kuinka ollakaan, juuri siellä onnettomuuden puoleisilla kaistoilla oli ruokapaikkoja, missä yhden ambulanssin henkilöstö oli nähtävästi ruokailemassa. Niinpä ambulanssi tuli paikalle aivan viipymättä ja sain mielenrauhaa minäkin niiden kaahauksen alle jääneiden autojen matkustajien osalta. Ja vielä meidän ollessa paikalla, tuli risteykseen vielä toinenkin ambulanssi. Mikä pelastus! Itsellämme ei kuitenkaan lopulta ollut näkyvyyttä kaahariin suoraan edestä, joten emme nähneet auton rekisterinumeroa (jos siinä sellaista edes oli), emmekä kunnolla kuskiakaan. Vastaanajavien kaistoilla oli kyllä silminnäkijöitä runsain mitoin. Tästä syystä emme jääneet onnettomuuspaikalle tukkeeksi, vaan jatkoimme matkaamme. Kyllä siinä pulssit aika korkealla varmasti molemmilla oli. Ei pelkästään se itse onnettomuus, kaikki se pellin rytinä, savu ja kipinää iskevät vanteet, vaan se raukkamainen teko poistua paikalta. Järkyttävää. Pian vastaan ajoikin useampi poliisiauto sireenit ulvoen ja tuskinpa se kaahari romuttuneella ja savuavalla koslallaan enää pitkälle pötkikään.

Tämän tapauksen jälkeen olen terästänyt omaa havainnointia risteysliikenteessä täällä entisestään. Ja tämähän voisi sattua ihan missä vain. Oulussakin punaisen valon vaihtuessa painetaan vaan ns. talla pohjaan! Olkoon tämä postaus siis muistutuksena varovaisuudesta kaikille muillekin. Turvallisia ajomaileja toivotellen sanon teille nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Parit liikennehavainnot Suomi vs. USA

Kun ulkosuomalainen käy visiitillä Suomessa, sitä tekee näemmä väistämättä vertailua entisen ja nykyisen asuinmaansa tapojen ja arkisten asioiden välillä. Tällä Suomi-vierailulla sain muutamia ahaa-ajatuksia mm. liikenteestä. Tuli nimittäin tehtyä Suomessa sellainen noin 1 220 km pitkä maakuntakierros. :-) Tämän postaukseni liikennehavainnot perustuvat Suomessa Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Etelä-Pohjanmaan maanteihin ja liikennekäyttäytymiseen.

Suomalaista maalaismaisemaa.

Ensin kuitenkin pohjustuksena yksi muistutus amerikkalaisesta ja mielestäni maailman parhaasta liikennesäännöstä:

Punaisilla valoilla oikealle kääntyminen

Kalifornian osavaltiossakin on voimassa liikennessääntö, joka sallii risteyksessä punaisilla liikennevaloilla oikealle kääntymisen, toki muuta liikennettä väistäen. Lisäksi auto tulee oikeaoppisesti ensin täysin pysäyttää risteykseen ennen kuin punaisella liikennevalolla kääntyminen on sallittua. Vain harvoissa kalifornialaisissa tienristeyksissä on erikseen liikennemerkki, joka kieltää oikealle kääntymisen punaisen valon palaessa, joten valtaosassa risteyksiä se on sallittu ilman erillisiä merkintöjä. Tämä liikennesääntö on kyllä sääntönä aivan ehdoton kunkku! Se sujuvoittaa risteysliikennettä aivan hurjasti! Olenkin toivonut, että voi kun kyseinen liikennesääntö leviäisi tänne Suomeenkin. Ja täytyy tunnustaa, että pari kertaa oli hilkulla, että tulin soveltaneeksi tätä sääntöä nyt Suomessakin, kunnes sain viime tingassa vielä auton jarrutetuksi...

Mutta seuraavaksi niihin ahaa-ajatuksiin:

Suomessa rakastetaan liikenneympyröitä!

Jotenkin tein nyt noissa suomalaisissa maakunnissa ajellessani huomion, että Suomessa näytetään suosivan entistä enemmän liikenneympyryröitä. Suomihan tuntuu suorastaan rakastavan niitä! Niitä on putkahtanut lisää tutuille maantiereiteille, piskuisiin kyliin ja kaupunkeihin. Ja lisää vain rakennetaan! Lieköhän paikallisilla tieurakoitsijoilla ollut "Ota kolme, maksa kaksi" -tyylisiä tarjouksia, kun pienten kylien raititkin alkavat olla yhtä ympyrää toisensa perään? Ajakaapa vaikka Muhoksen tai Tuurin läpi! Kyllä siinä saa kuulkaas lyhyellä pätkällä rattia kääntää aivan hiki hatussa.

Liikenneympyrähän se siinä!

Mutta hei, näitä suomalaisia liikenneympyröitä kurvaillessa minä sen sitten hoksasin! Suomalainen liikenneympyrähän taitaa olla vastine amerikkalaiselle, punaisella liikennevalolla oikealle kääntymiselle! Suomessahan nimenomaan liikenneympyrään ajava väistää vasemmalta tulevia, eli ajaaksesi ympyrään (eli oikealle), olet velvollinen väistämään muuta liikennettä. Suomalaiset liikenneympyrät vastaavat siis amerikkalaista, oikealle punaisilla valoilla kääntymistä. Tavallaan tuo amerikkalainen liikennesääntöjen kunkku onkin täällä siis jo käytössä. Nerokas huomio, eikö totta! ;-) 

Seuraava havaintoni sen sijaan perustuu lähinnä vain Kainuun kumpuileviin korpimaisemiin, sillä niin Pohjois- kuin Etelä-Pohjanmaakin ovat sen verran lättänöitä, ettei kyseistä ilmiötä päässyt niissä todistamaan.

Onnistunutta ylämäkiajoa, jee!

Ukkokullan Kaliforniassa asuva suomalaiskollega sen huomion ensinnä amerikkalaisesta liikenteestä teki. Amerikkalaiset tai ainakaan kalifornialaiset kuskit eivät nimittäin osaa ylämäkiajoa! Heti, kun vaikkapa moottoritiessä tulee pienikin ylämäki, alkavat autojen vauhdit hidastua ja autoista muodostuu ihmeellinen sumppu. Kun taas ylämäen jälkeen tulee alamäki, nopeudet palaavat normaaleiksi ja sumppu hälvenee. Kun kollega tätä ääneen oli ihmetellyt, aloimme mekin ukkokullan kanssa ylämäkitilanteita varta vasten seuraamaan. Ja totta se on! Ei ne siis vaan osaa! 

Tämän käyttäytymismallin tekee vieläkin kummallisemmaksi se, että ensinnäkin autokanta Kaliforniassa on huomattavasti uudempi Suomen vastaavaan verrattuna, joten harvalla onnistunut ylämäkiajo jää ainakaan kulkupelin tehoista kiinni. Toisekseen, valtaosa rapakon takaisista autoista on automaattivaihteisia, jolloin ei tarvitsekaan osata laittaa ns. pienempää vaihdetta silmään, kun ylämäki koittaa. Ja kolmanneksi, aika monissa noissa uudennihkeissä autoissa olisi myös käytettävissä vakionopeudensäädin, jolloin auton nopeus ei myöskään vaihtelisi tiessä olevien ylä- ja alamäkien mukaan. Mutta kaikista näistä seikoista huolimatta, niin ne vain amerikkalaisten autot hyytyvät ylämäkiin, vaikka alla olisi pakasta vedetty Bemari kaikilla mausteilla. Aika käsittämätöntä!

Niinpä Kainuun mäkimaisemia ajellessa tulin tehneeksi huomion, että Suomessa osataan ylämäkiajaminen huomattavasti paremmin! Jes! Tästä napsahtaa suomalaisille kuskeille kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Tai no, otetaan se papukaijamerkki sittenkin takaisin, sillä kyllähän poikkeuksiakin tietenkin löytyy: kuuluisat teidet tukot eli karavaanarit sekä kaikki ne "alivetoiset Taunukset" eli jo parhaat päivänsä nähneet ruosteiset kotterot. Nehän ne saavat ylämäissä jonot peräänsä Suomessakin. Ja takana ajavien kuskien tunnekäyrät koholle.

Suomalaista metsää. Jos on tunnekäyrät koholla, kannattaa mennä samoilemaan metsään. Se rauhoittaa. :-)

Tuplasakko hillitsee kaasujalkaa Kaliforniassa

No olisihan se pitänyt muistaa, että Suomessa kesä ja vielä alkusyksykin ovat luonnollisesti tie- ja päällystystöiden sekä nykyään näemmä myös liikenneympyrärakentamisen kulta-aikaa. Sain siis hidastaa ajonopeuttani useamman kerran tuon reilun 1 200 km aikana. Joissakin kohdissa maantiellä kuitenkin tuntui, että alennetut ajonopeudet olivat ns. jääneet päälle. Toisin sanoen tietyö tai kunnostusurakka näytti jo varsin valmiille, eikä työmiehiäkään enää mailla halmeilla, mutta silti saattoi olla 14 km matkalta ajonopeus määrätty ärsyttäväksi köröttelyksi. No, kröhöm, jos liikennettä oli todella vähän ja näkyvyyskin hyvä, niin saattoi olla, että ajaa huristelin sitten hiukan yli sallittujen rajojen. Siis ihan vähän. 

Ja jälleen tein havainnon, tällä kertaa omasta (hölmöstä) ajotavastani. Kaliforniassa en ikinä uskaltaisi ajaa ylinopeutta tietyön kohdalla. Siellä nimittäin napsahtaa tuplasakko tietyömaan kohdalla tehdyistä liikennerikkomuksista. Asiasta muistutetaan lukuisin kyltein tietöiden pientareilla. Muistini mukaan Suomessa ei tällaista tuplasakotuskäytäntöä ainakaan automaattisesti ole, joten niinpä vain pikku, siis ihan pikkuriikkinen kaahari kuoriutui tilanteen tullen minustakin. Soo, soo!

Mutta sitten on yksi liikennesääntö, joka kyllä poikkeaa totutusta. Ainakaan oman muistini mukaan tämä ei ole Suomessa sallittua. Jatkossa tämä on Kaliforniassa vieläpä laillista:

Lane Splitting -laki

Los Angeles Times ja uutiskanava Kron4 uutisoivat vastikään, että Kalifornia on ensimmäisenä Yhdysvaltain osavaltiona hyväksymässä ns. Lane Splitting -lain. Lane splitting tarkoittaa ajokaistan jakamista tilanteissa, joissa moottoripyöräilijät voivat ajaa kahden ajokaistan välissä, vaikka molemmilla kaistoilla autoja olisikin. Tähän asti tämä lane splitting on ollut lain tulkinnassa harmaata aluetta, mutta CHP (California Highway Patrol) on kuitenkin Kalifornian maanteitä valvoessaan katsonut näitä tilanteita läpi sakottavien sormiensa. Nyt Kalifornian kuvernööri Jerry Brown on allekirjoittanut lainsäädännön, joka sallii CHP:n jatkavan työtään parantaakseen ohjeistoa moottoripyöräilijöiden kaistanjakamisessa. Tämä oli siis merkittävä askel kaistanjakamisen laillistamisessa.

Kuvassa CHP:n antamaa ohjeistusta kaistan jakamiseen.

Tämä moottoripyörien puikkelehtiminen onkin itselleni ollut melkoinen kauhu Kalifornian moottoriteillä ajellessa. Moottoripyörien nopeudet eivät tietenkään saisi olla huomattavasti suuremmat muuhun liikenteeseen nähden (uuden ohjeen mukaan korkeintaan 10 mph suuremmat), mutta kyllä pari kertaa on tullut moottoripyörä takaa aivan kuin tyhjästä. Huh huh! Toivottavasti tämä uusi laki nostaa asian esille ja muistuttaa niin moottoripyöräilijöitä maltista kuin minun lisäkseni muitakin autokuskeja tarkkailemaan valppaammin näitä kaistojen välissä ajavia moottoripyöriä. Huh, veikkaan, että monta vaaratilannetta on vielä motoristeilla edessä!

Joku teistä jäi kenties nyt ihmettelemään, miksi ihmeessä tällainen laki tai mikä hyöty moisesta pujottelusta oikein on. Tämä mahdollistaa motoristien puikkelehtimisen liikenteessä eteenpäin, vaikka muu liikenne seisoisi ruuhkien vuoksi. Tiedänkin Piilaaksossa joidenkin hankkineen moottoripyörän vain ja ainoastaan taittaakseen työmatkojaan autoa nopeammin. 

Mutta hei, minulla on nyt edessäni Suomi-visiittini mukavat loppurutistukset, joten seuraava postaus pompsahtaa sitten taas Kaliforniasta käsin. Tämä visiittini onkin muuten ollut hektisin ikinä, suorastaan ylitsepursuava toiminnasta ja tapaamisista. Tätä postaustanikin olen kirjoittanut rivin silloin, toisen tällöin. Sanoinkin jo ukkokullalle, että kun palaan täältä Kaliforniaan, tarvitsen loman! Että tämmöinen Suomi-visiitti! :-D Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Piilaaksolaisella parkkipaikalla

Paria asiaa minä olen jaksanut täällä Piilaaksossa hämmästellä. Nimittäin yleisiä parkkipaikkoja sekä ihmisten parkkeerauskäyttäytymistä niillä. Näitä äimistelen teille tällä kertaa.

Parkkiruutustoppari

Ensinnäkin parkkipaikoilla ihmetystä ovat aiheuttaneet ns. parkkiruutustopparit. En tiedä mikä näiden virallinen nimi on, mutta alla oleva kuva kertokoon puolestaan.

Parkkiruutustoppareita 2 kpl.

Miksi ihmeessä pitää olla näitä stoppareita? Se nyt on joten kuten ymmärrettävää, jos ja kun stoppari on asetettu parkkiruutuun tapauksessa, että sen edessä on esimerkiksi jalkakäytävä tai ovi. Aivan kuten yllä olevassa kuvassa. Tällöin stoppari estää ajamasta autoa liian pitkälle ja jalkakäytävä tai muu tila jää vapaaksi oikeaa käyttötarkoitustaan varten. Tämä ok.

Mutta sitten. Kun näitä stoppareita asetetaan parkkialueilla myös sellaisiin parkkiruutuihin, joissa pysäköidään autojen keulat vastakkain! Käsittämätöntä! En voi tajuta!

Alla oleva kuva havainnolistaa tällaisen tilanteen. Stoppareiden väliin jäävä alue ei ole jalkakäytävä, eikä sitä pitkin ole kulkua mihinkään. Kerrassaan outo ratkaisu!




Jos näillä stoppareilla halutaan nipottaa 'kaikki autot samaan riviin tip ja top', niin ainakaan kuvan tilanteessa auto ei ole edes ajanut stoppariin asti kiinni. Pitäisikö ajaa, en edes tiedä! Toisekseen ja vieläkin olennaisempaa on, että nämä stopparit estävät ns. akkaparkkiin ajamisen. Niin, että mikä akkaparkki? No, tässä alla on kotirouvan kuulakärkikynällä ja termiin sopien huulipunalla tekemä mallinnus:

Akkaparkkiin ajaminen. Auton keula jää huulipunalla vedetyn vaakaviivan kohdalle.

Näissä keulat vastakkain -parkkiruuduissa minä en voi näitä parkkiruutustoppareita käsittää. En sitten ollenkaan. Miksi akkaparkkiin ajaminen halutaan estää? Eikö piilaaksolainen ratinkääntäjä, joka melko suurella todennäköisyydellä on mamu, tunnista oman autonsa ulkomittoja parkkeeratessaan ja on pakko laittaa stoppari? Vai mistä kummasta tämä johtuu? Asiat tehdään taas suotta liian vaikeaksi.

Näkymätön lasiaita

Toinen ilmiö, jota jaksan paikallisilla parkkialueilla ihmetellä on sitten näiden ihmisten parkkeerauskäytäntö. Oletetaan tilanne, että parkkipaikalla on parkkipaikkojen ruudutus niin, että autot on mahdollista pysäköidä keulat vastakkain, mutta nyt niiden välissä ei ole sitä parkkiruutustopparia.

Olen pannut merkille, että 98 % parkkeeraajista jättää autonsa keula edellä parkkiruutuun, vaikka olisi mahdollisuus ja tilaa ajaa edellä mainitsemaani akkaparkkiin! Miksi ihmeessä? Mikseivät he päräytä helppoon akkaparkkiin? Ja mikä pahinta, kun he poistuvat parkkiruudusta, silloinkin he peruuttavat ruudusta! Vaikka taas edessä olisi tilaa ajaa keula edellä pois, akkaparkin kautta. Mutta ei. On pakko vääntää vaikeamman kautta! Liekö tämä juuri niiden typerien parkkiruutustoppareiden ansiota? Eli akkaparkkiin ei osata ajaa, vaikkei estettä edessä olisikaan. Alla vielä kuva, joka havainnollistaa tämän tyypillisen tapauksen elävästä elämästä. Näitä näkee paljon!

Kas noin on auto jätetty keula edellä parkkiruutuun, vaikka olisi ollut mahdollisuus ajaa vaivattomaan akkaparkkiin. Olen 100 % varma, että kyseinen kuski myös poistuu ruudustaan peruuttamalla, vaikka ympärillä olevat kolme parkkiruutua olisivat tyhjiä.

Suomessakin joidenkin asioiden yhteydessä puhutaan ns. lasikatosta. Olenkin tullut siihen tulokseen, että Piilaaksossa parkkipaikoilla parkkiruutujen välissä on joku mystinen, näkymätön lasiaita, jota autoilijat eivät kertakaikkiaan pysty autollaan ylittämään. On tämä vaan niin kummallista!

Jalankulkijana parkkipaikalla

Kuvailemani parkkipaikkatilanteet tekee entistäkin turvattomammiksi se seikka, etteivät täällä kaikki autoilijat juuri päätään kääntele. Erityisesti eräs kansallisuus on tässä kunnostautunut, mutta öhöm, jätän sen tässä nyt mainitsematta. Päitä ei siis paljon pyöräytellä myöskään peruutettaessa parkkipaikoilla, joten kyllä jalankulkijana saa olla aika lailla hereillä ja aistit valppaina. Ei siis kannata kaupan ovelle suunnatessa autopilotilla paljon käppäillä.

Piilaaksolainen parkkipaikka à la Tesla

Ja kun kerran parkkipaikoista puhuttiin, niin tässä vielä eräs piilaaksolainen parkkipaikka. En tiedä, löytyykö maapallolta vielä muualta samanlaista: 12 Teslan latauspistein varustettua parkkiruutua vierekkäin! Sain niistä samaan kuvaan viisi. Kuva on otettu toimistoalueelta Piilaaksosta, ei edes Teslan pääkonttorilta.

Kuvanottohetkellä oli latautumassa neljä Teslaa, mutta en kehdannut olla niin turisti, että olisin räpsäissyt kuvan juuri niistä. Ainakin kahdessa autossa näytti kuskikin hyörivän paikalla.

Näihin kuviin ja tunnelmiin sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!