Näytetään tekstit, joissa on tunniste liikennesäännöt Kaliforniassa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liikennesäännöt Kaliforniassa. Näytä kaikki tekstit

torstai 1. syyskuuta 2016

Parit liikennehavainnot Suomi vs. USA

Kun ulkosuomalainen käy visiitillä Suomessa, sitä tekee näemmä väistämättä vertailua entisen ja nykyisen asuinmaansa tapojen ja arkisten asioiden välillä. Tällä Suomi-vierailulla sain muutamia ahaa-ajatuksia mm. liikenteestä. Tuli nimittäin tehtyä Suomessa sellainen noin 1 220 km pitkä maakuntakierros. :-) Tämän postaukseni liikennehavainnot perustuvat Suomessa Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Etelä-Pohjanmaan maanteihin ja liikennekäyttäytymiseen.
Suomalaista maalaismaisemaa.

Ensin kuitenkin pohjustuksena yksi muistutus amerikkalaisesta ja mielestäni maailman parhaasta liikennesäännöstä:

Punaisilla valoilla oikealle kääntyminen


Kalifornian osavaltiossakin on voimassa liikennessääntö, joka sallii risteyksessä punaisilla liikennevaloilla oikealle kääntymisen, toki muuta liikennettä väistäen. Lisäksi auto tulee oikeaoppisesti ensin täysin pysäyttää risteykseen ennen kuin punaisella liikennevalolla kääntyminen on sallittua. Vain harvoissa kalifornialaisissa tienristeyksissä on erikseen liikennemerkki, joka kieltää oikealle kääntymisen punaisen valon palaessa, joten valtaosassa risteyksiä se on sallittu ilman erillisiä merkintöjä. Tämä liikennesääntö on kyllä sääntönä aivan ehdoton kunkku! Se sujuvoittaa risteysliikennettä aivan hurjasti! Olenkin toivonut, että voi kun kyseinen liikennesääntö leviäisi tänne Suomeenkin. Ja täytyy tunnustaa, että pari kertaa oli hilkulla, että tulin soveltaneeksi tätä sääntöä nyt Suomessakin, kunnes sain viime tingassa vielä auton jarrutetuksi...

Mutta seuraavaksi niihin ahaa-ajatuksiin:

Suomessa rakastetaan liikenneympyröitä!


Jotenkin tein nyt noissa suomalaisissa maakunnissa ajellessani huomion, että Suomessa näytetään suosivan entistä enemmän liikenneympyryröitä. Suomihan tuntuu suorastaan rakastavan niitä! Niitä on putkahtanut lisää tutuille maantiereiteille, piskuisiin kyliin ja kaupunkeihin. Ja lisää vain rakennetaan! Lieköhän paikallisilla tieurakoitsijoilla ollut "Ota kolme, maksa kaksi" -tyylisiä tarjouksia, kun pienten kylien raititkin alkavat olla yhtä ympyrää toisensa perään? Ajakaapa vaikka Muhoksen tai Tuurin läpi! Kyllä siinä saa kuulkaas lyhyellä pätkällä rattia kääntää aivan hiki hatussa.
Liikenneympyrähän se siinä!

Mutta hei, näitä suomalaisia liikenneympyröitä kurvaillessa minä sen sitten hoksasin! Suomalainen liikenneympyrähän taitaa olla vastine amerikkalaiselle, punaisella liikennevalolla oikealle kääntymiselle! Suomessahan nimenomaan liikenneympyrään ajava väistää vasemmalta tulevia, eli ajaaksesi ympyrään (eli oikealle), olet velvollinen väistämään muuta liikennettä. Suomalaiset liikenneympyrät vastaavat siis amerikkalaista, oikealle punaisilla valoilla kääntymistä. Tavallaan tuo amerikkalainen liikennesääntöjen kunkku onkin täällä siis jo käytössä. Nerokas huomio, eikö totta! ;-) 

Seuraava havaintoni sen sijaan perustuu lähinnä vain Kainuun kumpuileviin korpimaisemiin, sillä niin Pohjois- kuin Etelä-Pohjanmaakin ovat sen verran lättänöitä, ettei kyseistä ilmiötä päässyt niissä todistamaan.


Onnistunutta ylämäkiajoa, jee!


Ukkokullan Kaliforniassa asuva suomalaiskollega sen huomion ensinnä amerikkalaisesta liikenteestä teki. Amerikkalaiset tai ainakaan kalifornialaiset kuskit eivät nimittäin osaa ylämäkiajoa! Heti, kun vaikkapa moottoritiessä tulee pienikin ylämäki, alkavat autojen vauhdit hidastua ja autoista muodostuu ihmeellinen sumppu. Kun taas ylämäen jälkeen tulee alamäki, nopeudet palaavat normaaleiksi ja sumppu hälvenee. Kun kollega tätä ääneen oli ihmetellyt, aloimme mekin ukkokullan kanssa ylämäkitilanteita varta vasten seuraamaan. Ja totta se on! Ei ne siis vaan osaa! 

Tämän käyttäytymismallin tekee vieläkin kummallisemmaksi se, että ensinnäkin autokanta Kaliforniassa on huomattavasti uudempi Suomen vastaavaan verrattuna, joten harvalla onnistunut ylämäkiajo jää ainakaan kulkupelin tehoista kiinni. Toisekseen, valtaosa rapakon takaisista autoista on automaattivaihteisia, jolloin ei tarvitsekaan osata laittaa ns. pienempää vaihdetta silmään, kun ylämäki koittaa. Ja kolmanneksi, aika monissa noissa uudennihkeissä autoissa olisi myös käytettävissä vakionopeudensäädin, jolloin auton nopeus ei myöskään vaihtelisi tiessä olevien ylä- ja alamäkien mukaan. Mutta kaikista näistä seikoista huolimatta, niin ne vain amerikkalaisten autot hyytyvät ylämäkiin, vaikka alla olisi pakasta vedetty Bemari kaikilla mausteilla. Aika käsittämätöntä!

Niinpä Kainuun mäkimaisemia ajellessa tulin tehneeksi huomion, että Suomessa osataan ylämäkiajaminen huomattavasti paremmin! Jes! Tästä napsahtaa suomalaisille kuskeille kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Tai no, otetaan se papukaijamerkki sittenkin takaisin, sillä kyllähän poikkeuksiakin tietenkin löytyy: kuuluisat teidet tukot eli karavaanarit sekä kaikki ne "alivetoiset Taunukset" eli jo parhaat päivänsä nähneet ruosteiset kotterot. Nehän ne saavat ylämäissä jonot peräänsä Suomessakin. Ja takana ajavien kuskien tunnekäyrät koholle.
Suomalaista metsää. Jos on tunnekäyrät koholla, kannattaa mennä samoilemaan metsään. Se rauhoittaa. :-)


Tuplasakko hillitsee kaasujalkaa Kaliforniassa


No olisihan se pitänyt muistaa, että Suomessa kesä ja vielä alkusyksykin ovat luonnollisesti tie- ja päällystystöiden sekä nykyään näemmä myös liikenneympyrärakentamisen kulta-aikaa. Sain siis hidastaa ajonopeuttani useamman kerran tuon reilun 1 200 km aikana. Joissakin kohdissa maantiellä kuitenkin tuntui, että alennetut ajonopeudet olivat ns. jääneet päälle. Toisin sanoen tietyö tai kunnostusurakka näytti jo varsin valmiille, eikä työmiehiäkään enää mailla halmeilla, mutta silti saattoi olla 14 km matkalta ajonopeus määrätty ärsyttäväksi köröttelyksi. No, kröhöm, jos liikennettä oli todella vähän ja näkyvyyskin hyvä, niin saattoi olla, että ajaa huristelin sitten hiukan yli sallittujen rajojen. Siis ihan vähän. 

Ja jälleen tein havainnon, tällä kertaa omasta (hölmöstä) ajotavastani. Kaliforniassa en ikinä uskaltaisi ajaa ylinopeutta tietyön kohdalla. Siellä nimittäin napsahtaa tuplasakko tietyömaan kohdalla tehdyistä liikennerikkomuksista. Asiasta muistutetaan lukuisin kyltein tietöiden pientareilla. Muistini mukaan Suomessa ei tällaista tuplasakotuskäytäntöä ainakaan automaattisesti ole, joten niinpä vain pikku, siis ihan pikkuriikkinen kaahari kuoriutui tilanteen tullen minustakin. Soo, soo!

Mutta sitten on yksi liikennesääntö, joka kyllä poikkeaa totutusta. Ainakaan oman muistini mukaan tämä ei ole Suomessa sallittua. Jatkossa tämä on Kaliforniassa vieläpä laillista:

Lane Splitting -laki


Los Angeles Times ja uutiskanava Kron4 uutisoivat vastikään, että Kalifornia on ensimmäisenä Yhdysvaltain osavaltiona hyväksymässä ns. Lane Splitting -lain. Lane splitting tarkoittaa ajokaistan jakamista tilanteissa, joissa moottoripyöräilijät voivat ajaa kahden ajokaistan välissä, vaikka molemmilla kaistoilla autoja olisikin. Tähän asti tämä lane splitting on ollut lain tulkinnassa harmaata aluetta, mutta CHP (California Highway Patrol) on kuitenkin Kalifornian maanteitä valvoessaan katsonut näitä tilanteita läpi sakottavien sormiensa. Nyt Kalifornian kuvernööri Jerry Brown on allekirjoittanut lainsäädännön, joka sallii CHP:n jatkavan työtään parantaakseen ohjeistoa moottoripyöräilijöiden kaistanjakamisessa. Tämä oli siis merkittävä askel kaistanjakamisen laillistamisessa.

Kuvassa CHP:n antamaa ohjeistusta kaistan jakamiseen.

Tämä moottoripyörien puikkelehtiminen onkin itselleni ollut melkoinen kauhu Kalifornian moottoriteillä ajellessa. Moottoripyörien nopeudet eivät tietenkään saisi olla huomattavasti suuremmat muuhun liikenteeseen nähden (uuden ohjeen mukaan korkeintaan 10 mph suuremmat), mutta kyllä pari kertaa on tullut moottoripyörä takaa aivan kuin tyhjästä. Huh huh! Toivottavasti tämä uusi laki nostaa asian esille ja muistuttaa niin moottoripyöräilijöitä maltista kuin minun lisäkseni muitakin autokuskeja tarkkailemaan valppaammin näitä kaistojen välissä ajavia moottoripyöriä. Huh, veikkaan, että monta vaaratilannetta on vielä motoristeilla edessä!

Joku teistä jäi kenties nyt ihmettelemään, miksi ihmeessä tällainen laki tai mikä hyöty moisesta pujottelusta oikein on. Tämä mahdollistaa motoristien puikkelehtimisen liikenteessä eteenpäin, vaikka muu liikenne seisoisi ruuhkien vuoksi. Tiedänkin Piilaaksossa joidenkin hankkineen moottoripyörän vain ja ainoastaan taittaakseen työmatkojaan autoa nopeammin. 

Mutta hei, minulla on nyt edessäni Suomi-visiittini mukavat loppurutistukset, joten seuraava postaus pompsahtaa sitten taas Kaliforniasta käsin. Tämä visiittini onkin muuten ollut hektisin ikinä, suorastaan ylitsepursuava toiminnasta ja tapaamisista. Tätä postaustanikin olen kirjoittanut rivin silloin, toisen tällöin. Sanoinkin jo ukkokullalle, että kun palaan täältä Kaliforniaan, tarvitsen loman! Että tämmöinen Suomi-visiitti! :-D Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!



torstai 12. maaliskuuta 2015

Kalifornian ajokorttia ajamassa, osa 1

Sen siitä sitten saa, kun asiaa lykkää aikansa. Rimakauhun. Olisi pitänyt vain laittaa homma heti työn alle, kun tänne muutti. Nimittäin Kalifornian ajokortin ajaminen. Nyt kun aikaa oli ehtinyt kulumaan, olin ehtinyt imeä kaikki kauhutarinat itseeni ja koko autokoulusta oli tulla melkoinen mörkö.


Kootut selitykset


Aluksi tulin kuitenkin ajaneeksi melko vähän, joten en sen vuoksi kiirehtinyt ajokortin kanssa. Samoin asiasta liikkuu hyvin erilaisia käsityksiä, kuinka nopeasti ajokortti tulee täällä suorittaa, mikäli aikeissa on autoillakin. Joidenkin mukaan aikaa olisi 10 päivää, joidenkin mielestä 3 kk. En tiedä, mikä on lopulta se oikea aikaraja. Veikkaan, että tuo 10 päivää. Suomalainen ajokortti ei käy täällä virallisesta henkilöllisyystodistuksesta ja jos poliisi sinut autoillessasi pysäyttää ja ajokorttia kysyy, on poliisin suhtautuminen suomalaiseen ajokorttiin yhtä arpapeliä kuin nopan heittäminen. Voi käydä hyvin, voi käydä huonosti, pahimpien uhkakuvien mukaan voi käydä hyvin huonosti.

Lopulta sain kuitenkin aikaiseksi tilata ajan ajokortin suorittamista varten. Osittain näiden pahimpien kauhukuvien pakottamana. Ne pistivät kummasti vipinää kinttuihini ja hyvä niin, nyt on prosessi käynnissä.


San Franciscon katukuvasta bongattu punainen Ferrari (vm. -05).

Mutta kuinka tuon ajokortin täällä sitten saa? Siitä kerron teille tällä kertaa.


Ajokortin suorittaminen


Kalifornian ajokortin suorittaminen tapahtuu kahdessa osassa. Ensin on kirjallinen teoriakoe ja mikäli sen läpäisee, on edessä vielä ajokoe eli ns. Behind-the-wheel-test. Ennen kirjallista koetta tarkistetaan myös näkö. Ajokortti suoritetaan jossakin DMV:n (Department of Motor Vehicle) toimipisteistä. 

Kirjalliseen kokeeseen mennään itsenäisen opiskelun (tai opiskelemattomuuden) jälkeen. Netistä löytyy liki 100-sivuinen opus Kalifornian liikennelaeista ja -säännöistä. Liikennekäyttäytyminenhän ei hirvittävästi täällä eroa suomalaisesta liikenteestä. Isoimpina eroavaisuuksina lienevät:

- nopeusrajoitukset
- ns. kimppa- eli carpool-kaistat
- ns. 4-suuntaiset STOP-risteykset ja väistämisvelvollisuudet niissä
- risteyksissä oikealle kääntyminen punaisilla liikennevaloilla
- pysähtyneen koulubussin ja tietä ylittävien jalankulkijoiden korostunut kunnioittaminen sekä 
- pysäköintisäännöt eri väristen katukiveysten kohdalla.

Moniin koekysymyksiin on mahdollista vastata oikein pelkällä maalaisjärjen käytöllä, mutta kokeessa testataan myös erilaista nippelitietoa. Yhtenä kysymyksenä voi olla vaikka, että millä nopeudella vaarallisten aineiden rekka saa ylittää rautatien.


Punaisen katukiveyksen kohdalla ei saa pysähtyä, eikä pysäköidä missään tilanteessa.

Ajokortin hinta Kaliforniassa on 33 dollaria. Uusintayritys ajokokeessa maksaa aina kuusi dollaria. Hinnan kiroissa ajokortin hankkiminen ei täällä siis todellakaan ole. Hankinta on kuitenkin käytännössä pakollinen kaikille, jotka autoilla aikovat. Lomamatkoillaan täällä käyvät ja vuokra-autoillaan ajavat pärjäävät tietenkin oman maansa ajokortilla. Turistin ei siis tarvitse lähteä paikallista ajokorttia suorittamaan.


Paperisesta sähköiseen


Nykyään kirjallinen koe suoritetaan sähköisesti. Viime kesänä, kun ukkokulta suoritti omaa ajokorttiaan, koe tehtiin kynä- ja paperimenetelmällä. Kirjallisessa kokeessa saa olla maksimissaan kuusi virhettä, kysymyksiä on 30-40 kpl, ja koetta saa yrittää suorittaa kolmella eri ns. appointment-ajalla. Yhdellä appointment-ajalla saa kuitenkin yrittää suorittaa koetta niin monta kertaa kuin haluaa. Jos koetta ei saa kolmella appointment-ajalla läpi, tulee ilmeisesti osallistua jonkinlaiseen autokouluopetukseen eli koulunpenkille, mars!


Heinäkuussa 2014 ajokortin teoriakoe suoritettiin vielä paperilla.


Sähköistä koetta suorittaessa saa kokeen aikana hypätä yli kolme kysymystä, jolloin saa tilalle uuden kysymyksen. Tiettyihin kysymyksiin on kuitenkin pakko vastata. Luulen, että esimerkiksi nopeusrajoitukset ja promillerajat ovat yksi tällainen ohittamattomien kysymysten luokka.

Olenkin aiemmissa postauksissani kirjoittanut amerikkalaisten löyhemmästä suhtautumisesta autolla ajamiseen drinkin tai parin jälkeen. Kalifornian liikennesääntöopas ei aihepiiriä kuitenkaan ole jättänyt mitenkään vähälle käsittelylle, sillä tuosta liki 100-sivuisesta opuksesta kuusi sivua käsittelee pelkästään alkoholirajoja ja rangaistuksia, joita rattijuopumuksesta seuraa. Sakkojen lisäksi rattijuopumuksesta voi seurata mm. kortin joutuminen hyllylle, alkolukon asentaminen autoon tai passitus erilaisiin hoito-ohjelmiin. 

Alkoholin suhteen alaikäisillä eli alle 21-vuotiailla promillerajakin on huomattavasti tiukempi: 0,1 promillea, kun täysi-ikäisillä se on 0,8. Lisäksi, jos alaikäinen kärähtää rattijuopumuksesta siirtyy heidän ajokorttinsa saanti. Oikeusteitse kortin saanti voi siirtyä tai voimassa oleva kortti voidaan evätä jopa kolmeksi vuodeksi eteenpäin.

Laajahkon alkoholiosuuden lisäksi oppaasta jäi erityisesti mieleeni yksi erityismaininta: Liikennemerkkien ammuskelu aseella on kielletty. Aijaa, okei, tämä onkin tuiki tärkeä tieto minulle. Pitääpä pitää mielessä. :-)


Tunnelissa pitää olla ajovalot päällä.


"Meillä on juuri nyt ruuhkaa..."


Ajokortin saaminen Piilaaksossa kestää! Täällä kirjalliseen kokeeseen pitää varata aika etukäteen ja vaikka valittavana lähialueillamme on useita DMV:n toimipisteitä, oli ensimmäinen saatavilla oleva aika kirjalliseen kokeeseen yli kolmen viikon päässä. Kirjallisen kokeen jälkeen, mikäli se menee läpi, saa käyttöönsä väliaikaisen ajokortin. Sen jälkeen on lupa varata aika ajokokeelle. Ajokortin suorittaminen tapahtuu siis vaiheittain, joten molempia koeaikoja ei pysty varaamaan samalla kertaa, vaan ensin pitää suorittaa kirjallinen koe onnistuneesti.

Itse sain myös ajokokeelle ajan vasta kolmen viikon päähän. Se lienee ollut joku peruutusaika, sillä ystäväni, joka tuli kirjalliseen kokeeseen samana päivänä 4 h myöhemmin, sai seuraavan vapaana olevan ajan, joka oli viiden viikon päässä. Toisaalta taas, yksi ystävämme otti ja soitti samalla viikolla varatakseen ajokoeaikaa ja sai ajan seuraavalle päivälle. Ota tuosta selvää, mikä logiikka aikojen varauksessa toimii, vai onko logiikkaa ollenkaan.

Tilanne on täällä muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana vieläkin ruuhkaisempaaan suuntaan. Kesällä, kun ukkokulta suoritti omaa ajokorttiaan, annettiin läpimennen teoriakokeen jälkeen väliaikainen ajokortti, joka oli voimassa 1 kk. Toisin sanoen oletusarvona oli, että varsinaisen kortin ehtii sekä suorittaa, että saada kortin postitse tuon yhden kuukauden aikana. Tällä hetkellä Piilaaksossa annettavat väliaikaiset kortit ovat voimassa 3 kk.
Väliaikainen ajokortti on kokoa A5 oleva paperilappunen.


Toista se on itärannikolla


Otan tähän vertailukohteeksi tuoreen esimerkin Yhdysvaltain itärannikolta. Sattumoisin nimittäin kollegani muutti vaimonsa kanssa samoihin aikoihin tänne Jenkkilään, mutta itärannikolle. He marssivat paikalliseen DMV:n toimistoon ilman ajanvarausta ja joutuivat odottamaan noin tunnin ennen kuin pääsivät tekemään kirjallista koetta. Heille kovasti pahoiteltiin, kun juuri silloin oli niin ruuhkaa. Yliopistokaupunkiinsa tuli kuulema samanaikaisesti nyt niin paljon väkeä, että homma oli ns. tukossa. Kirjallisen kokeen suoritettuaan kollegani ja vaimonsa pääsivät molemmat heti ajamaan myös ajokokeen. Näin ollen koko homma kesti heillä 2-3 h. Minulla on tähän mennessä aikaa kulunut ensimmäisestä yhteydenotostani DMV:lle, ajanvarauksesta, yli viisi viikkoa ja ajokokeeseen pääsen ensi viikolla.


Kalifornian ajokortteja tuhansittain


Ja kyllähän täällä jokunen ajokortti myönnetäänkin. Maaliskuun alussa uutisissa tuli juttua elinluovuttajista. Nykyään myös Kalifornian ajokorttia hakevilta kysytään, haluavatko he luovuttajiksi. Uutisen yhteydessä tuotiin esiin tilastolukuja. Vuonna 2015 maaliskuun alkuun mennessä, eli kahden kuukauden aikana Kaliforniassa on myönnetty jo 110 000 ajokorttia! Saavat siinä pari kertaa leimaa paperiin jos toiseenkin paukauttaa. 
(Uutiseen liittyen kerrottakoon, että näistä 110 000 ajokortin saaneesta melkein puolet on lupautunut elinluovuttajaksi. Nousua aikaisempaan vuoteen on tähän mennessä 30 %.)


AB60-laki


Yksi seikka, joka varmasti on lisännyt ajokorttiruuhkaa Kaliforniassa ja Piilaaksossa entisestään juuri nyt, ovat laittomat siirtolaiset. Kaliforniassa nimittäin astui vuoden alussa voimaan laki, joka antaa luvan laittomien siirtolaisten hakea itselleen määräaikaista ajokorttia. Kyllä! Luit aivan oikein, laittomien! Onhan se melko erikoinen käytäntö ja laki, mutta ehkä se takaa hiukan parempaa turvallisuutta maanteillä, jos nämä siirtolaiset, jotka autoilisivat tämän osavaltion teillä joka tapauksessa, tekevät myös ajokokeen ja tutustuvat edes vähän paikallisiin liikennesääntöihin.


I am so PC. Vaikka Piilaaksossa ollaankin, ei tämä kuitenkaan tarkoita, että olen niin tietsikka, vaan että olen poliittisesti korrekti.


Jatkoa postaukseeni on luvassa


Tässä postauksessani saitte nyt hiukan kuvaa, millainen ajokortin hankkiminen prosessina täällä on eli tällaisen myllyn tai mankelin läpi minua täällä nyt vedetään. Oman ajokorttini suorittaminen on nyt siis edelleen kesken. Seuraavassa postauksessani kerron teille vähän omista kokemuksistani lisää. 

Siihen asti sanon taas hei, se on yhtä hello, hi ja halipatsuippa!