Joulutunnelma kadoksissa

Joulukuu. Ei tunnu yhtään siltä. Ja joulufiilis, se on minulta täysin kadoksissa. Mistä kaikkialta olen yrittänyt joulutunnelmaa hakea ja mitkä seikat ovat voineet sen puuttumiseen vaikuttaa? Näitä pohdin tällä kertaa.

Pukilla pömpöttää ihan niin kuin pitääkin, mutta missä luuraa minun joulufiilikseni?

Panostus kiitospäivään

Marraskuun viimeiseen viikonloppuun asti Yhdysvalloissa panostetaan täysillä kiitospäivään. Vaikka tokihan ensimmäiset tekojoulukuuset ovat kimmeltäneet erivärivaloineen tukkuliike Costcossa jo elokuusta asti. Mutta muutoin monilla killuu pihakoristeinaan iloisen oranssia kurpitsateemaa vielä kiitospäivään asti. Vasta tämän juhlan jälkeen pihamaille ja kuisteille asetellaan pukit, porot, tontut ja isot karkkikepit (candy canes). Kun menin ruokakauppaan kiitospäivän jälkeisenä maanantaina, olin saada slaagin. Siellähän soi yhtäkkiä taustalla hilpeät tipe-tipe-tip-tapit. Samalla hetkellä tajusin, että todellakin, tulevana perjantaina kalenterin lehti käännettäisiin jo joulukuulle. Mihin tämä syksy oikein hujahti?

Pihoja ilman joulukoristeita vielä 9. joulukuuta. Ja kieltämättä, aika kesäisen näköistä meillä vielä on. Josta pääsenkin seuraavaan aiheeseen:

Poikkeuksellisen lämmintä

Eräänä joulukuisena päivänä söin takapihallamme auringonpaisteessa päiväkahvin kanssa jäätelöpuikkoa. Olo oli ristiriitainen. Jäätelömakuna oli Winter Edition: Peppermint, piparminttu, mutta ulkolämpötila +17.

UV-indeksi on sentään jo valahtanut, se on enää kolmosen luokkaa. Alhaisesta lukemasta huolimatta olen yrittänyt yhä kerätä näistä talvisistakin auringonsäteistä D-vitamiinia, ettei tarvitsisi purkista ottaa.

Päiväkahvia nautiskellessani huomaan, että takapihan mansikassamme on raakileita ja yksi kukkakin vielä sinnittelee. Joulukuussa!

Meillä on siis ollut tavallista joulukuuta lämpimämpiä päiviä, eikä talven sateita ole vielä juurikaan näkynyt. Viime talven poikkeuksellisen suureen sademäärään nähden ero on ollut valtava. Yöt ovat kyllä viilentyneet, autojen tuulilasit ja konepellit ovat olleet jo parina aamuna kuurassa, mutta päivälämpötilat kohoavat yhä joinakin päivinä jopa lähemmäs 20 Celsius-astetta.

Jääskrapa! Ensimmäistä kertaa 9,5 vuoden aikana näin piilaaksolaisessa kaupassa myynnissä jääskrapoja tuulilasien puhdistamiseen! Olivat vieläpä erikoisessa paikassa, ruokakaupan poistohyllyssä. Ostin. Niinpä olisin nyt kerrankin varustautunut kylmiin aamuihin. Kyllä skrapalle joka talvi Piilaaksossa voi sellaiset 2 - 3 kertaa käyttökertaa tulla, jos lähtee oikein aikaisin autoilemaan. 

Joulukalenteri

No mutta joulukalenteri. Onhan minulla sellainen hankittuna. Sen nyt viimeistään luulisi virittävän minut joulun odotukseen. Mutta mitäpä heti ensimmäisestä luukusta kurkistaakaan? Tänä vuonna hankin itselleni hemmotteluksi jälleen kauneusjoulukalenterin. Sen ensimmäisestä luukusta avautuu pieni putkilo aurinkorasvaa, suojakertoimella 40! Mitä ihmettä? Ei tunnu taaskaan joululle, ei edes joulukuulle.

Joulukalenteri, kuin aamukampa jouluaattoon. Mutta tuoko joulun tunnelmaa, jos ensimmäisestä luukusta avautuu...

...aurinkosuojavoide SPF 40!

Pikkujoulut

Päätämme pitää ystäväpariskunnan kanssa pienet pikkujoulut. Ne on sattumoisin sovittu pidettäviksi samalle lauantaille, kun kotikaupungissamme on joulukauden avaus. Keskustan kävelykadulla on luvassa tanssillista ohjelmaa, joulupukin vierailu, pormestarin tervehdys ja lopulta joulukuusen valojen sytytys. Muutamme hiukan alkuperäistä pikkujoulusuunnitelmaamme ja kokoonnummekin ensin ystäviemme kanssa kävelykadulle. Änkeämme itsemme yksiksi lisäpisaroiksi yleisömereen. Odotamme ennen kaikkea joulupukkia ja kuusen valojen sytytystä. Minä odotan leikilläni myös pormestarin puhetta. Seuraan häntä nimittäin sosiaalisessa mediassa, ja hän vaikuttaisi olevan ihan rempseä ja hauska ukko. Niinpä olisi mukava kuulla hänen tervehdyksensä ja päästä toteamaan, onko mielikuvani hauskasta ukosta todenperäinen. 

Mutta ei. Odotamme ja odotamme. Ensimmäisen puolen tunnin ajan ohjelmassa on vain ja ainoastaan paikallisen tanssikoulun ryhmien esiintymistä ja koulun esittelyä. Onhan esiintyjillä sentään joulunpunaiset paidat, mutta muuta jouluista ei esiintymisissä ole. Aikataulu seuraavan pikkujouluohjelmanumeromme kanssa alkaa painaa päälle ja luovutamme. Pitää tulla katsomaan kuuseen sytytetyt valot toiste. Pormestarin puhekin jää kuulematta. Mielikuvani hauskasta ukosta saa jatkaa hengittelyään.

Meidän "kylän" joulukuusi. Se, jonka valojen sytytys jäi näkemättä.

Maksalaatikko!

Viime viikolla sattui myös toinen "ensimmäinen kerta Piilaaksossa ikinä"-tilanne. Yksi amerikansuomalainen sanoi valmistavansa maksalaatikkoa ja myyvänsä laatikoita niitä haluaville. Kovana maksalaatikkofanina tilasin yhden laatikon. Paketti saapui, ja ai että, kuinka se olikaan hyvää! Jotkuthan mieltävät maksalaatikonkin jouluruoaksi, itse en niinkään. Mutta jos nyt ei jouluista, niin ainakin ihanaa Suomi-tunnelmaa sain nauttia maksalaatikolla herkutellessani.

Erittäin harvinaista herkkua Piilaaksossa. Täällä ei myydä maksaa yhtä yleisesti kuten Suomessa. Varmaan sitä tilaustuotteena erikoislihakauppaan saisi. Tämänkin maksalaatikon valmistaja oli jauhanut maksan itse ja sanoi sen olleen kovaa hommaa. Arvostan.

No vielä viimeinen yritys joulutunnelman haalimiseksi:

Saksalaiset joulumarkkinat

Viime lauantaina naapurikaupungissa järjestettiin saksalaiset joulumarkkinat. Sinne siis! Jospa nyt joulumieli valtaisi minutkin!

Markkinoiden suosiosta kieli jo se, että parkkipaikkaa sai etsiä hyvän aikaa. Lopulta paikka useamman korttelin päästä omakotitaloalueelta löytyi. Kun sitten lähestyimme markkina-aluetta, tungoksen aste valkeni toden teolla. Eihän sinne tahtonut sekaan mahtua!

Porukkaa oli kuin pipoa, ja kuvan perusteella ainakin neljää erilaista pipoa, hahah.

Menimme alkajaisiksi hehkuviinipisteelle ja taivastelimme, että jono kojulle eteni kuin hidastetussa elokuvassa. Mutta lopulta glühweinimme saimme. Se maistui oikein hyvältä. Mutta ulkolämpötilan ollessa +16 ei hehkuviinistä ihan jouluiseen fiilikseen päässyt oikein siitääkään. Kun mukista alkoi pohja pilkottaa, minulla virtasi hiki selkärankaa pitkin. Kuuluuko joulumarkkinoilla olla ihan näin kuuma?

Hehkuviinijonossa. Syksyiset värit taustalla.

Onneksi oli tuplamuki, ettei sormia polttanut. Kyllä tuli kuuma tätä siemaillessa. Väenpaljouden vuoksi menimme juomaan nämä myyntitelttojen taakse, ettei kuumat juomat kaatuneet omiin tai toisten syleihin.

Kun sitten etenimme (väkimäärästä johtuen vaivalloisesti) markkina-aluetta eteenpäin huomasimme, että kahdelle muulle juomamyyntipisteelle jonot olivat hurjan paljon pidemmät. Reilu kymmenkunta asiakasta jonossa ennen meitä olikin siis ollut lottovoitto muihin jonoihin verrattuna. Mutta makkarakoju, se veti pisimmän korren: sen jono kiemurteli ainakin yli sadan metrin mittaisena, joten emme jääneet sen jatkoksi. Pretzeliä olisin halunnut myös ostaa, mutta useiden kojujen edustat olivat niin täynnä ihmisiä, ettei kojujen valikoimaa päässyt edes katsomaan.

Lapsille hauskuutusta: saivat käydä poliisiauton takapenkillä kaltereiden takana istumassa. Kuvan vasemmassa laidassa kiemurtelee makkarajono.

Myynnissä oli ainakin Hygge-mukeja ja puisia Star Wars -tarjottimia, mutta ihmisvirta painoi meitä mukanaan ja pystyin vain räpsäisemään näistä nopeasti kuvan. Väenpaljouden vuoksi tuotteita ei ollut mitään mahdollisuutta jäädä hypistelemään. Oli siellä mahdoton määrä porukkaa, huh huh!

Erilainen joulu luvassa

Tänä vuonna joulutunnelman saamiseksi on myös varmastikin yksi, täysin itseaiheutettu este tai hidaste. Emme tule viettämään jouluamme millään tavalla perinteisesti, sillä olemme jouluna reissussa. Näin ollen esimerkiksi joulukoristelut kotonamme ovat olleet mitä minimaalisempia. Samoin perinteiset jouluruoatkin jäävät tänä vuonna valmistamatta. Tapa, joka yleensä on tuonut joulun odotuksen tuntua itselleni jo hyvissä ajoin.

Jotakin jouluista sentään, nam! Olimme ostaneet jo kesällä Suomesta Yhdysvaltoihin mukaamme kaksi suklaakonvehtirasiaa jouluna nautittaviksi. Mutta nyt, kun suunnitelmamme muuttuivatkin, emmekä vietä joulua kotosalla, päätimme avata ensimmäisen rasian jo Suomen itsenäisyyspäivänä. Pandan konvehdit taisivat lopulta viedä minut lähimmäksi joulun tunnelmaa kuin mikään muu postauksessani mainittu asia.

 

Mutta valintojahan nämä ovat. Tämä joulu päätettiin viettää toisin, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Ja odotamme matkaa innolla. Eikä tekstiäni pidä ymmärtää väärin. En todellakaan halua valittaa auringonpaisteesta ja lämmöstä, vaan päinvastoin. Haluaisin postauksellani ja sen kuvilla lähettää auringonsäteitä monille teille lukijoilleni sinne pohjoiseen. Vastapainoksi olenkin katsellut enemmän kuin mielelläni talvisia kuvianne Suomesta. Mutta vuosi vuodelta totean, etten vain itse saa 100-prosenttista joulutunnelmaa irti en sitten millään näistä aurinkoisista, likipitäen t-paitakeleistä. Ehkä joku joulu pitäisi ottaa ja yrittää sukeltaa Suomen Lappiin. Käydä poroajelulla, istahtaa joulupukin polvelle, nauttia lumesta ja pimeydestä täysin siemauksin ja takautuvasti. Kaikkien suomalaisten jouluherkkujen ja -tuoksujen kera, totta kai! Laitan tämän aatoksen unelmieni listaan.

Jouluasetelma haikkipolun varrelta. Kastelukannuineen kaikkineen.

Blogini jää nyt joulutauolle, joten toivotan kaikille teille lukijoilleni oikein hyvää joulua ja onnea ja iloa uuteen vuoteen 2024! Toivon mukaan jokaisella teistä olisi joulumieli jo koholla ja jospa sen joulufiiliksen nappaisin vielä itsekin. 

Ensi vuonna jatketaan, joten siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!   

Operaatio hyasintinmetsästys ja muita joulun valmisteluja

Viime lauantaina allekirjoittaneen ohjelmanumerona oli metsästää hyasintti. Toisin kuin Suomessa, täällä hyasintti mielletään kevään kukaksi, joten kukkivan hyasintin löytäminen joulun alla voi olla haastavaa. Olen nähnyt keväisin ihmisten pihoilla hyasintteja kukkimassa maahan istutettuina. Kauniita ovat silloinkin. Nyt kuitenkin suomalainen ystäväni, joka on viettämässä ensimmäistä jouluaan Piilaaksossa, kyseli jokin aika sitten hyasinttien perään. Ja siitäpä se idea sitten lähti. Jos jostakin kolosta onnistuisi kukkivan hyasintin löytämään ja näin saamaan jouluun tuttua ja olennaisena osana kuuluvaa hurmaavaa tuoksua.

Operaatio hyasintinmetsästys kuulosti huomattavasti helpommalle kuin oli. Jonkin someryhmän vihjeiden mukaan paikallinen rautakauppaketju Lowe's (vrt. suomalainen Bauhaus) oli myynyt jossakin päin maata hyasintteja. No, lauantaina kolusin kahden eri rautakauppaketjun viherosastot, mutta kummastakaan ei hyasintteja löytynyt. Sittenpä joku mainitsi, että ainakin eteläisemmissä osissa Yhdysvaltoja hyasintteja olisi myyty valmiissa kukka-asetelmissa ruokakauppa Trader Joe'ssa. Vielä niitä ei kuitenkaan kuulemani mukaan ole tänne meille asti "pohjoiseen" rantautunut. Ehkäpä ensi viikolla yritän käydä katsastamassa asian, jos löytyisi kyseisestä kaupasta sellainen ruuhkaton rako. Yleensä ei kylläkään löydy. Näin korona-aikaan kauppaan on aina pitkä jono ulkona.

Rautakaupoilla oli myös joulukuusimyynti täydessä vauhdissa. Tässä rivi mallikappaleita. Onneksi nämä rautakauppojen viherosastot olivat joko kokonaan tai osittain ulkoilmatiloja, niin ei tarvinnut pelätä pöpöjen leviämistä.

Hyasintinmetsästykseni siis jatkuu. Useinhan vastaavanlaisissa tenkkapoo-tilanteissa auttaa Amazonin verkkokauppa. Mutta ei auta tällä kertaa. Amazonissa on myynnissä hyasintteja vain kukkasipuleina. Olisi siis pitänyt tajuta asia jo joskus syyskuussa, laittaa kukka-asia vireille jo silloin ja kasvattaa sipulista oma. No, eipä käynyt mielessäkään eli etsintäni jatkukoon. Jos joku piilaaksolainen saa näköhavaintoja hyasinteista, saa vinkata minulle!

Ei löytynyt hyasintteja rautakaupasta, mutta mukaan tarttui tämä joulukaktus, kuten niitä on meillä suvussa aina nimitetty. Löytyi ihanan pinkki versio ja se kuiskasi kutsuvasti, että ota minut!

Oli muuten hauska huomata, että myös orvokkien myyntiaika näyttää täällä olevan näin joulukuussa. Kesäisin täällä on varmastikin orvokeille aivan liian kuuma, mutta viileämmät talvikuukaudet sopivat niille paremmin.

Monet koristelevat pihansa joulutähdillä eli täällä joulutähdet pärjäävät talven läpi ulkosalla.

Muita jouluvalmisteluja

Jouluaattoon on aikaa enää alle kaksi viikkoa, hui! Niinpä tässä on saanut laittaa jo muitakin tarvittavia jouluvalmisteluja käyntiin kovenevalla höyryllä. Suomalaisittain joulupöytään kuuluu tietenkin kinkku. Sekin on täällä omanlaisensa erikoistuote eli kauppojen pakastealtaat eivät pullota kinkuista tähän aikaan vuodesta niin kuin Suomessa. Eikä meidän paikallislehdistä löydy jokavuotista "Kinkut loppuu" -paniikkiotsikkoa. Osa paikallisista suomalaisista ostaa sopivanlaisen possunlihakimpaleen ja suolaa sen itse. Me haluamme kuitenkin valmiiksi suolatun, mutta itse paistettavan kinkun. Sellaisen, johon saa sitten itse kärtsäyttää uunissa sen sinappihunnun. Ainakin yhdestä paikallisesta lihakaupasta tällaisen itse paistettavan ja valmiiksi suolatun kinkun saa, mutta vaatii tosiaan tilaamisen etukäteen. Tuote tunnetaan täällä nimellä Swedish ham, ruotsalainen kinkku. Olemme laittaneet kinkun jo tilaukseen ja se pitäisi olla noudettavissa jouluviikolla.

Myös joululaatikoidenkin, lanttu- ja porkkanasellaisten valmistukseen olen alkanut jo varautumaan. Lanttujakaan ei nimittäin välttämättä löydy täältä joka kaupasta, joskin mielestäni nykyään jo paremmin kuin vielä kuusi vuotta sitten. Saati, että täällä olisi valmiita juuressoseita joululaatikoiden tekoa nopeuttamaan. Niitä on kyllä tullut Suomesta kaivattua nyt pariinkin otteeseen. Paikallisella Farmers Marketilla eli lähituottajien ulkomyyntikojuilla lanttuja ei ollut kenelläkään, mutta onnistuin kuitenkin saamaan lanttusatsin uudehkosta lähikaupastamme Whole Foodsista. Jos tarkkoja ollaan, ostin kaupan tyhjäksi lantuista eli kaikki ne viisi lanttua, jotka hyllyssä olivat.

Ja jouluhan ei saavu ilman suomalaisia joulukonvehteja. Niinpä teimme ystäväperheen kanssa kimppatilauksen ja tilasimme suomalaisia suklaakonvehteja sekä vähän muitakin Suomi-herkkuja. Toimitus maksoi maltaita, mutta minkäs teet. Ilman suomalaisia suklaakonvehteja ei joulutunnelmaan yksinkertaisesti pääse, hahah.

Näistä vauhtia jouluun! Vielä muutama vuosi sitten Budapest-suklaat jäivät minulla aina pahnan pohjimmaisiksi, mutta nyt tuntui, että niitäkin oli ihan pakko saada.

Tietynlaista joulutunnelmaan virittäytymistä on myös paikallisten, suomalaisin silmin katsottuna täysin övereiksi vedettyjen jouluvalohässäköiden katselu (lue: taivastelu) eri asuinalueilla. Joissakin Piilaakson kaupungeissa on kokonaisia katuja omakotitaloalueilla, joissa jokainen talo on laittanut jouluvalojen kanssa ns. parastaan. Joillakin taloilla voi soida jopa oma joulumusiikkinsa. Tässä pari kuvaa paikallisesta jouluvalokoristelusta:

Hello Kitty ja joulupukki. Kaikilla kasvomaskit asiallisesti ja maassa social distancing -kyltti turvaväleistä muistuttamassa. 

Moni koristelee pihapuunsa erilaisin ornamentein ja valopalloin. Eikä puun tarvitse todellakaan olla aina kuusipuu. Lehdetön koivu on ihan jees.

Näiden jouluvaloviritysten rinnalla oma yksittäinen jouluvalomme (kuva alla) on kieltämättä aika vaatimaton, heh heh. Saimme nämä valot "perintönä" Piilaaksosta poismuuttaneelta ystäväpariskunnalta vuosi sitten ja asensimme valot ulos ensimmäistä kertaa nyt viikonloppuna. Mutta kiva pieni yllätys näiden valojen mukana tulikin! Koska valo on tuollaista kylmää valoa, saavat ne ainakin minulle aikaiseksi illuusion: aivan kuin niiden takana olisi puhtaanvalkoinen lumi maassa. Pieni pala satumaista jouluntaikaa siis!

Minun kuvitteellinen luminen joulumaailmani.

Suomessa sitä on tottunut, että tällaiset joulun ajan hankinnat kuten kinkku, hyasintti, luumuhillo tai valmis lanttusose onnistuvat kaikki samalla kauppareissulla tuosta vain suitsait, mutta täällä on tietenkin vähän toisin. Täällä jokainen vaatii vähän omanlaistaan vaivannäköä, ehkä etsintää ja hyasintin kohdalla varmasti ihan onneakin tarvitaan. Luumuhillokaan ei ole osunut silmään tänä vuonna, joten pitää sekin sitten pyöräyttää kätevänä emäntänä itse. 

Tällaisia keveitä joulunalustunnelmia tällä kertaa. Nyt sanon teille kaikille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Pikapostaus jouluvaloövereistä

Niin vain jo uhosin joulutauolle jääntiä, mutta alkoipa niin kutkuttaa kirjoitus vielä yhdestä jouluisesta ilmiöstä täällä rapakon takana: pihojen jouluvalot ja -koristelut. Tulin nimittäin nähneeksi joulupäivänä sellaiset jouluvaloöverit, että pari kuvaa niistä ansaitsee tulla julki täällä bloginikin puolella.

Olimme jo pitkin joulukuuta vähän kierrelleet eri alueita Piilaaksossa ja katselleet ihmisten pihoilleen laittamia jouluvalovirityksiä erilaisine hahmoineen. Näistä on koottu oikein erilaisia nettisivustoja, joihin näyttäviä joulupihoja aluekohtaisesti on listattu. Joulupäivänä näkemäni näky oli kuitenkin jotakin niin uskomatonta, että jaan sen tässä pikaisesti vielä teillekin. En usko, että aihe olisi enää sitten tammikuussa tauon jälkeen niin napannut.

Tämä kuuluisa omakotitalo sijaitsee pienessä Rohnert Parkin kaupungissa, noin tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta pohjoiseen. Talo ja sen piha näyttivät tältä:

Paikan päällä tarvitsi melkein aurinkolaseja! ;-) Vasemmanpuoleisen violetin tornin ikkunoista tuli saippuakuplia noin niin kuin pisteeksi iin päälle.

Kyseisen perheen isä on siis vaatimattomasti ilmaistuna hiukan hurahtanut jouluvaloihin. Hän on rakentanut joulupihaansa vuosi vuodelta aina vain näyttävämmäksi. Pihalta löytyy sadoittain esimerkiksi erilaisia Disney-hahmoja. Nykyään näistä miehen itsensä tekemistä Disney-hahmoista on ollut jopa niin ylitarjontaa, ettei kaikki enää millään ole mahtuneet omalle pihalle. Niinpä hän on alkanut luovuttaa Disney-aiheisia koristeita jo naapureilleenkin. Mitään ihan halpaa huvia tämä ei kuitenkaan ole perheelle ollut, sillä perheen vuotuinen sähkölasku ainoastaan joulukuun osalta on ollut 1500 dollarin luokkaa.   

Tässä etupihan Disney-hahmoja vähän lähempää. Kännykän kamerakin sekosi vallan tästä väriloistosta. Kuvan puolessa välissä näkyy ihmisiä jonottamassa. Taloon olisi päässyt sisällekin ihastelemaan, mutta jono oli yhtä pitkä kuin Suomessa ilmaisia ämpäreitä jaettaessa. Emme menneet pitkän jonon jatkoksi. 

Tänä vuonna talo ja sen mielettömät koristukset olivat kuitenkin nähtävissä viimeistä kertaa. Piha sammutti jouluvalonsa lopullisesti juuri eilen, joulupäivänä. Syyksi tähän jouluvalovirittelijäisä on kertonut "harrastuksensa" vievän jo liian paljon aikaa. Pihan rakentaminen joulukuntoon on kuulema alkanut viime vuosina noin viisi kuukautta ennen joulua ja mies on siis pakertanut joulukoristustensa parissa 8-tuntista päivää! Aikamoista! Nyt mies on aikonut lahjoittaa jouluvalot hahmoineen jollekin kaverilleen. Tiedä siis, mihin nämä tuhannet lamput ensi vuonna syttyvät.

Myöskään naapurusto ei kuulemma ja luonnollisestikaan ole ollut 100 % yhtä innostunut bling-bling-talon tuomasta trafiikista omakotitaloalueelle. Muutama vuosi sitten talo voitti maanlaajuisen jouluvalopalkinnon ja tämä ns. räjäytti kävijämäärätkin sinne, missä joulupukin rekikin liitelee. Tänä vuonna talo piti valoloistoa yllä joka ilta 1. - 25.12. ja kyllä talon ympärillä aika kuhina kävikin! Jouluvalotalo sijaitsi vieläpä umpikujan päässä, joten kyseisen kadun ajoliikenne oli suljettu kokonaan. 

Tässä bling-bling-talon naapurin joulupiha. Aika vaatimaton tuon äskeisen jälkeen.

Kun olimme paikan päällä, perheen isä tulikin yhtäkkiä talonsa katolle pienen lapsen kanssa. Sieltä he huiskuttelivat kadulla parveilevalle yleisölle ja mies kiitteli kuluneista vuosista. Kansa taputti. Sitten isä käänsi nupit kaakkoon yhden talonsa katolla sijaitsevan tekotornin saippuakuplakoneesta ja katosi taas luomustensa taakse. Valoshow veteli viimeisiä tuntejaan. Kyllä se vaikuttava näky oli.

Mutta hei, nyt minä jättäydyn sille pienelle tauolle. Ensi vuonna jatketaan! Joten ei muuta kuin hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Lanttulaatikkodraamaa Amerikan mantereella

Ei se ihan helppoa ole. Nimittäin suomalaisten jouluperinnepöperöiden valmistaminen amerikkalaisista aineksista. Yleisinä hankaluuksina tiedetään olevan esimerkiksi oikeanlaisten mausteiden ja valmistaikinoiden löytyminen. Ja onpa sitä näemmä monta muutakin ongelmaa ja näistä vaikeuksista avaudun teille tällä kertaa. Että jos siellä joku lukijani Suomessa stressaa jouluruokavalmisteluista, niin luepa tämä huomataksesi, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Täällä Amerikan mantereella tämä touhu on melkoista verenpaineet nostattavaa sählinkiä.

Tässä valmistuu korppujauhoa lanttulaatikkoa varten. Iskurina minulla toimi tuoksukynttilän peltinen rasia. :-D

Tapaus lanttulaatikko

Vietämme siis ensimmäistä joulua Piilaaksossa ja olin vahvasti sitä mieltä, että se mikä meidänkin joulupöydästämme täällä pitää löytyä on lanttulaatikko. Äiti luetteli minulle meidän ikivanhan perinteisen ja maailman parhaan lanttulaatikkoreseptin ainekset ja valmistusohjeen, joten ei muuta kuin kauppaan. Ja jes, onnistuin löytämään lanttuja! Vieläpä niitä, joissa on kuoressa hiukan violettia eli lanttuja, joista suomalaisen lehtiartikkelin mukaan tulee paras lanttulaatikko. Joululaatikoiden tekoa helpottavista valmissoseistahan täällä ei olla tietenkään kuultukaan. 

No, seuraava ongelmakohta reseptissä uhkasi olla tumma siirappi. Jotkut kuskaavat tummaa siirappia Suomesta, mutta meillä sitä ei tietenkään ollut. No tähänkin siirappitilanteeseen sain kreivin aikaan vinkin, että amerikkalainen tumma 'molasses & brown sugar' kävisi tumman siirapin korvikkeesta. Ja jes, sitäkin onnistuimme kaupasta löytämään. Tarvikehankinnat lanttulaatikon osalta näyttivät etenevän siis varsin jouhevasti. Kunnes sitten tuli se viimeinen niitti. 

Tilasimme netistä sopivankokoisia foliovuokia. Kyllä, netistä, koska kaupoissa silmään oli osunut vain kokoa amerikanjätti olevia vuokia. Kun foliovuokapaketti saapui, en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Vuokiin ei tietenkään kuulunut mukaan minkäänlaisia kansia! Ei tietenkään, koska Amerikka. Argh! Mitenkäs lanttulaatikot nyt sitten säilytysvaiheessa päällekkäin kasataan? No ei mitenkään! Näin sitä pilalle hemmoteltuna suomalaisena olettaa, että tottahan toki foliovuoat myydään aina kansien kera, mutta ei, ei maailma niin mene, Kaisaseni. Ei kansia ja that's it! Pitää viritellä taas jotakin omaa. En malta tässä kohtaa olla kysymättä, että kuka samperin taulapää on ylipäätään keksinyt myydä foliovuokia ilman kansia?! Häh? Anna mun taas tämäkin kestää. 

Lanttu, leikkaamaton. Vähän niin kuin sillä foliovuokatyypillä, joka on päättänyt myydä vuokia ilman kansia. Itse olen muuten aiemmin käyttänyt lantusta nimitystä swede, mutta täällä se tunnetaan kaupoissa rutabaga-nimellä.

Sitten joulutorttuosastoon:

Joulutortut

Olen tähän mennessä harjoitellut joulutorttujen tekoa tällä mantereella kolme kertaa. Jokaisella kerralla jompi kumpi, taikina tai hillo on mennyt pieleen. Kaikki torttuleipomukset on toki syöty. Useissa suomalaisryhmissä oli kehuttu tiettyä paikallista voitaikinapakastetta. Siitä saisi kuulemma hyvät tortut. No, kun sitten menin kaupan pakastealtaalle, osuikin silmiini hiljattain tullut uutuus, se ranskalainen voitaikina, josta jo mainitsinkin. Menin ja ostin sitä. Virhe. Kyseinen taikina oli valmiiksi kaulittu (paketin avaamisen jälkeen selvisi, että aivan liian ohueksi) ja kaiken kukkuraksi se oli kaulittu pyöreäksi. Niinpä kun siihen taikinapyörällä kaksi pysty- ja kaksi vaakaleikkausta teki, muodostui taikinasta tasan yksi pala, joka oli neliönmuotoinen. Kaikissa muissa paloissa taikinapalan pyöreys vaikutti myös torttupalan muotoon. Jep. Ja kun sitten paistoin ekat tortut taikinapaketin ohjeistamassa lämpötilassa, oli lämpötila aivan liian kuuma hennoille tortuille. Tähtitorttujen sakaroiden päät kärähtivät. Vahingosta viisastuneena toisella kerralla paistoin alhaisemmassa lämpötilassa ja tortuista tuli sen suhteen paremmat, mutta edelleenkään taikina ei oikein kohonnut. Ja nyt kysynkin itseltäni, että miksi se piti lähteä sooloilemaan sen taikinan kanssa? Jos toista taikinatuotetta on kerran kehuttu, niin mene ja osta sitä! Älä sitä viereistä, josta et tiedä mitään. 

Joulutorttujen luumuhillonkin kanssa on ollut vähän epämääräistä peliä. Luumuhillohan on täällä aika harvinainen näky ja monet suomalaiset tekevät hillon itse. Ajattelin päästä vähemmällä ja löysinkin luumuhillon, joka tosin oli sokeroimatonta. Mutta se toimi niissä ekoissa, kärähtäneissä tortuissa tosi hyvin! Sokerittomuuskaan ei oikeastaan häirinnyt. Koska purkki oli pieni, ei toiseen torttuerään olisi hilloa enää riittänyt. Ihmeekseni löysin toisenkin valmistajan luumuhillon ja päätin ottaa sen kokeiluun. No, sehän ei sitten maistunut luumulle ollenkaan, siis ei yhtään, eikä näemmä kestänyt paistamistakaan. Hillot levisivät uunin kuumuudessa leivinpaperille. Eli toinen torttuerä oli paistoltaan parempi, mutta hillon osalta susi. Mutta kas kummaa, sitten löysin vielä kolmannenkin valmiin luumuhillon, varmasti Amerikan markkinoiden viimeisen. Ja taas sama homma. Kyseessä oli luumuhillo, joka ei maistunut yhtään luumulle! Käsittämätöntä. Tämän kokemukseni perusteella siis 2/3 amerikkalaisista luumuhilloista ei maistu luumulle. Nyt on siis yritettävä metsästää vielä sitä ensimmäistä luumuhilloa, että saa jouluksi torttuihin luumun makua. Toiveissa siis on, että neljäs yritys tortuista voisi onnistua täydellisesti. 

Kaksi vasemmanpuoleista "luumuhilloa" ovat sutta ja sekundaa, eivät edes maistu luumulle. Oikeanpuoleista luumuhilloa voin suositella.

Seuraavaksi otetaan ruodittavaksi piparkakut: 

Piparkakku

Useat Yhdysvalloissa asuneet ovat viime vuosina laskeneet joulun alla Ikean valmiin piparkakkutaikinan varaan. No, tänä vuonna sellainen suunnitelma petti. Ikean piparkakkutaikinan tuoteselosteessa nimittäin oli ollut jokin virhe ja tämän vuoksi koko taikinaerä kautta Yhdysvaltojen oli vedetty pois myynnistä! Tästä sitten syntyikin melkoinen paniikki ja polemiikki eräässä someryhmässä. Joku (olikohan itärannikolta vaiko eteläisistä osavaltioista) tiesi vielä kertoa, että oli kysynyt uuden taikinaerän saapumista, mutta vastauksena Ikean puolelta oli annettu, ettei uutta erää ennätetä saamaan. En tiedä, koskiko tämä tosiaan kaikkia Ikea-tavarataloja kautta USA:n. Olettaisin näin. Näin ollen suhteellisen varmana piparkakkutaikinan ostopaikkana tunnettu Ikea petti tänä vuonna.  

Kuulin myös joidenkin Piilaaksossa asuvien valmistaneen piparkakkutaloja. Toiset tekivät sen ns. valmiista talopaketeista, toiset alusta asti kaiken itse. Piparkakkutalojen yleisenä ongelmana on kuitenkin tuntunut olevan paikallinen ilmankosteus. Se pehmittää valmiiden piparkakkutalojen seinät ja katot aivan notkolle. Naurahdinkin, että kyseessä on siis kosteusvauriopiparkakkutalo eli noudattaa nykyajan harmillista rakennustrendiä. (Vai joko niistä hometaloista ollaan päästy Suomessa eroon?) 
No, ehkäpä piilaaksolaiset piparkakkutalot pitää sitten vain syödä tosi nopeasti. Ennen ilmankosteusvaurioita.

Sen verran on itsellä jo näitä jouluruokaselkkauksia ollut, etten ole edes lähtenyt itsetehdyn piparkakkutaikinan linjalle. Olemme tyytyneet Ikean ja toisen kaupan valmiisiin piparkakkuihin. Molemmat ostokset ovat olleet onneksi hyviä ja välttävät siis meille oikein mainiosti.

Sitten tapaus riisipuuro. Myös joulupuuroa valmistaessa pitää täällä rapakon takana vähän soveltaa:

Riisipuuro

Paikallisista ruokakaupoista ei myöskään löydy puuroriisiä joulupuuron tekoon. Tässä sentään luotin heti muiden Yhdysvalloissa asuvien suomalaisten antamiin vinkkeihin ja ostin risottoriisiä. Jotkut käyttävät kuulemani mukaan myös tietynlaista sushiriisiä. Näistä molemmista saa tehtyä riisipuuroa tai ainakin melko autenttista riisipuuron kopiota. Puuron valmistamistakin halusin kokeilla ennen h-hetkeä ja niinpä nyt lauantaina pyöräytin meille riisipuuron. Hassu homma, risottoriisistä sai kuin saikin ihan mukiinmenevää riisipuuroa. Tosin ensimmäisten lusikallisten aikana mielessä kummitteli, että tässä sitä nyt risottoriisiä popsii, mutta lautasellisen loppua kohden mielikuva hälveni. Kanelin ja sokerin kera nautittuna hyvää oli!

Hei, tämähän ihan näyttääkin riisipuurolle!

Onko kinkku joulupöydän kunkku? Saanen epäillä...

Kinkuksi olen hankkinut meille pienen pakastekinkun Ikeasta. Se on valmiiksi paistettu, koska viime vuonna raakana myytävät kinkut olivat kuulemma olleet Ikealle virhetikki. Ei niitä täällä kukaan kuulemma osta. Pah, minä ainakin ostaisin, samoin varmaan muutkin ulkosuomalaiset. Ostamani kinkkupaketin lapussa lukee "Ikea Hams Cooked" ja suoraan sanoen en ole uskaltanut laittaa rimaa kovin korkealle tämän tulevan makuelämyksen suhteen. Sen näkee sitten aattona. Ja jos hifistellä olisi halunnut ja taata aidon suomalaisen joulukinkun maun, niin ainakin parista paikallisesta lihakaupasta olisi voinut etukäteen tilata itselleen perinteisen harmaasuolatun kinkun. Se tunnetaan täällä nimellä Swedish Ham. Erinäisistä syistä johtuen emme nyt voineet kuitenkaan mitään isoa kinkkua itsellemme hankkia, joten "Ikea Hams"-yllätyksellä mennään. 

Lopuksi vielä tämä ilkikurinen kuva. Mallasin yhtä tilatuista foliovuoista tuohon meidän hehtaarin kokoiseen amerikkalaiseen uuniin. Kyllähän se raukka aika orvolle tuolla näyttää, heh-heh.

Riisipuuroa lukuunottamatta kaikki muu jouluruokien valmistuksessa on siis ollut melkoista takkuilua ja tunarointia. Näin ensimmäistä kertaa amerikkalaisilla aineksilla touhutessa homma lähtee siis käytännössä aika lailla nollasta. Jos siis sinulla on esiintynyt stressiä jouluruokien valmistuksesta, niin toivon mukaan kuvaukseni ruokavalmisteluista Amerikassa vähintäänkin puolitti sinun stressisi! :-) Suomessahan joulutorttujen valmistuskin käy ihanasti suitsait ja siellä sentään luumuhillo maistuu luumulle!

Mutta hei, joulu tulla jollottaa joka tapauksessa. Eipä muuta kuin hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Tätä kirjoittaessani lanttulaatikkovuoat ovat uunissa. Se tästä enää puuttuisi, ettei kyseiset foliovuoat kestäisikään kuumennusta...

Kaisan kalifornialainen joulukalenteri

Olen käynyt nyt syksyn ajan kerran viikossa eräänlaisessa "kerhossa". Kerho kokoontuu ukkokullan työpaikalla. Oli joulukuun ensimmäinen päivä, kun tepastelin jälleen parkkipaikalta kerhotapaamiseeni. Matkalla kiinnitin huomiotani ihaniin kukkiviin kasveihin jalkakäytävän molemmin puolin ja hämmästelin, että todellakin, elämme joulukuuta ja kasvit vain esittelevät kukkaloistoaan. Ryhdyin ottamaan kukista kuvia ja hetken mielijohteesta postasin ensimmäisen kukkakuvan Facebookiin kuvatekstillä: "Kaisan joulukalenterin 1. luukku." Siitä se ajatus sitten lähti. Aloitin Kaisan kalifornialaisen joulukalenterin, jonka jokaiseen luukkuun yritän kuvata kukkivan kukan vielä näin joulukuussa. 

Joulukalenterini 1. luukun kukka oli tällainen kaunotar.

Tulin siinä samalla sekunnilla siis langettaneeksi itselleni melkoisen haasteen. En nimittäin todellakaan tiedä, onnistunko 24 kukkivaa kukkaa Piilaaksosta joulukuussa vielä löytämään! Ja lintsauslinjalle ei saa lähteä eli aiemmin kuvaamiani kukkia en saa nyt jakoon laittaa. Mutta koska kukat ilostuttivat siinä jalkakäytävää pitkin astellessa omaa silmääni, otin härkää sarvista ja ajattelin yrittää jakaa samaa iloa Facebook-kamuillenikin. Tuli siis extempore pykättyä pystyyn vähän erilaisempi joulukalenteri.

Tämä karkkivärikukka avautui luukusta nro 7.

Se täytyy tässä vaiheessa joulukalenterinpitäjänä paljastaa, että ensimmäiset kymmenen kukkaa tulin löytäneeksi yllättävänkin helposti yhdeltä ja samalta alueelta, ukkokullan työpaikan pihapiiristä kahden eri kerhotapaamisen yhteydessä. Siellä se ukkokulta kukkaniittyjen keskellä töitänsä siis päivät paiskii! :-) Mutta sittenpä onkin ollut jo astetta haastavampaa ja tätä nykyä kuljen silmät selässänikin, jos sattuisi vain uusi kukkiva kukka kohdalle. Jokaisen kalenterikukanhan pitää tietenkin olla erilainen, eihän tässä muuten olisi mitään mieltä. Saa tämä joulukalenterin pitäminen minut siis ainakin mukavasti ulos. Nyt eletään 16. päivää ja tähän saakka kukkia on onneksi löytynyt. 

Myös sen voin jo paljastaa, että jouluaatoksi on kalenteriini sellainen pieni ja ihana jymy-yllätys odottamassa. Se kasvaa meidän omassa kotipihassa. Mutta vielä tässä on monta kalenteriluukun kukkaa kuvattavana ennen sitä. O-ou, saapa nähdä miten minun ja joulukalenterini käy. 

Ja onpa tässä tullut oppineeksi matkan varrella vähän itsekin. Siankärsämöitä on myös keltaisena!

Tästä 9. luukun kukasta tykkäsin itse erityisen paljon ja siksipä nostan senkin postaukseeni mukaan.

Tänä vuonna tällaisen kalifornialaisen joulukalenterin pitäminen onnistuukin, sillä tulemme viettäneeksi ensimmäisen joulun Piilaaksossa. Joulupöperöiden valmistaminen amerikkalaisista aineksista onkin sitten ollut kaikkea muuta kuin Strömssöötä, mutta se olisikin sitten jo ihan oma tarinansa se. 

Mutta hei, nyt minä alan laittamaan lilaa luomeen. Luvassa on Suomi-naisporukan pikkujoulut. Teille sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!