Joulutunnelma kadoksissa

Joulukuu. Ei tunnu yhtään siltä. Ja joulufiilis, se on minulta täysin kadoksissa. Mistä kaikkialta olen yrittänyt joulutunnelmaa hakea ja mitkä seikat ovat voineet sen puuttumiseen vaikuttaa? Näitä pohdin tällä kertaa.

Pukilla pömpöttää ihan niin kuin pitääkin, mutta missä luuraa minun joulufiilikseni?

Panostus kiitospäivään

Marraskuun viimeiseen viikonloppuun asti Yhdysvalloissa panostetaan täysillä kiitospäivään. Vaikka tokihan ensimmäiset tekojoulukuuset ovat kimmeltäneet erivärivaloineen tukkuliike Costcossa jo elokuusta asti. Mutta muutoin monilla killuu pihakoristeinaan iloisen oranssia kurpitsateemaa vielä kiitospäivään asti. Vasta tämän juhlan jälkeen pihamaille ja kuisteille asetellaan pukit, porot, tontut ja isot karkkikepit (candy canes). Kun menin ruokakauppaan kiitospäivän jälkeisenä maanantaina, olin saada slaagin. Siellähän soi yhtäkkiä taustalla hilpeät tipe-tipe-tip-tapit. Samalla hetkellä tajusin, että todellakin, tulevana perjantaina kalenterin lehti käännettäisiin jo joulukuulle. Mihin tämä syksy oikein hujahti?

Pihoja ilman joulukoristeita vielä 9. joulukuuta. Ja kieltämättä, aika kesäisen näköistä meillä vielä on. Josta pääsenkin seuraavaan aiheeseen:

Poikkeuksellisen lämmintä

Eräänä joulukuisena päivänä söin takapihallamme auringonpaisteessa päiväkahvin kanssa jäätelöpuikkoa. Olo oli ristiriitainen. Jäätelömakuna oli Winter Edition: Peppermint, piparminttu, mutta ulkolämpötila +17.

UV-indeksi on sentään jo valahtanut, se on enää kolmosen luokkaa. Alhaisesta lukemasta huolimatta olen yrittänyt yhä kerätä näistä talvisistakin auringonsäteistä D-vitamiinia, ettei tarvitsisi purkista ottaa.

Päiväkahvia nautiskellessani huomaan, että takapihan mansikassamme on raakileita ja yksi kukkakin vielä sinnittelee. Joulukuussa!

Meillä on siis ollut tavallista joulukuuta lämpimämpiä päiviä, eikä talven sateita ole vielä juurikaan näkynyt. Viime talven poikkeuksellisen suureen sademäärään nähden ero on ollut valtava. Yöt ovat kyllä viilentyneet, autojen tuulilasit ja konepellit ovat olleet jo parina aamuna kuurassa, mutta päivälämpötilat kohoavat yhä joinakin päivinä jopa lähemmäs 20 Celsius-astetta.

Jääskrapa! Ensimmäistä kertaa 9,5 vuoden aikana näin piilaaksolaisessa kaupassa myynnissä jääskrapoja tuulilasien puhdistamiseen! Olivat vieläpä erikoisessa paikassa, ruokakaupan poistohyllyssä. Ostin. Niinpä olisin nyt kerrankin varustautunut kylmiin aamuihin. Kyllä skrapalle joka talvi Piilaaksossa voi sellaiset 2 - 3 kertaa käyttökertaa tulla, jos lähtee oikein aikaisin autoilemaan. 

Joulukalenteri

No mutta joulukalenteri. Onhan minulla sellainen hankittuna. Sen nyt viimeistään luulisi virittävän minut joulun odotukseen. Mutta mitäpä heti ensimmäisestä luukusta kurkistaakaan? Tänä vuonna hankin itselleni hemmotteluksi jälleen kauneusjoulukalenterin. Sen ensimmäisestä luukusta avautuu pieni putkilo aurinkorasvaa, suojakertoimella 40! Mitä ihmettä? Ei tunnu taaskaan joululle, ei edes joulukuulle.

Joulukalenteri, kuin aamukampa jouluaattoon. Mutta tuoko joulun tunnelmaa, jos ensimmäisestä luukusta avautuu...

...aurinkosuojavoide SPF 40!

Pikkujoulut

Päätämme pitää ystäväpariskunnan kanssa pienet pikkujoulut. Ne on sattumoisin sovittu pidettäviksi samalle lauantaille, kun kotikaupungissamme on joulukauden avaus. Keskustan kävelykadulla on luvassa tanssillista ohjelmaa, joulupukin vierailu, pormestarin tervehdys ja lopulta joulukuusen valojen sytytys. Muutamme hiukan alkuperäistä pikkujoulusuunnitelmaamme ja kokoonnummekin ensin ystäviemme kanssa kävelykadulle. Änkeämme itsemme yksiksi lisäpisaroiksi yleisömereen. Odotamme ennen kaikkea joulupukkia ja kuusen valojen sytytystä. Minä odotan leikilläni myös pormestarin puhetta. Seuraan häntä nimittäin sosiaalisessa mediassa, ja hän vaikuttaisi olevan ihan rempseä ja hauska ukko. Niinpä olisi mukava kuulla hänen tervehdyksensä ja päästä toteamaan, onko mielikuvani hauskasta ukosta todenperäinen. 

Mutta ei. Odotamme ja odotamme. Ensimmäisen puolen tunnin ajan ohjelmassa on vain ja ainoastaan paikallisen tanssikoulun ryhmien esiintymistä ja koulun esittelyä. Onhan esiintyjillä sentään joulunpunaiset paidat, mutta muuta jouluista ei esiintymisissä ole. Aikataulu seuraavan pikkujouluohjelmanumeromme kanssa alkaa painaa päälle ja luovutamme. Pitää tulla katsomaan kuuseen sytytetyt valot toiste. Pormestarin puhekin jää kuulematta. Mielikuvani hauskasta ukosta saa jatkaa hengittelyään.

Meidän "kylän" joulukuusi. Se, jonka valojen sytytys jäi näkemättä.

Maksalaatikko!

Viime viikolla sattui myös toinen "ensimmäinen kerta Piilaaksossa ikinä"-tilanne. Yksi amerikansuomalainen sanoi valmistavansa maksalaatikkoa ja myyvänsä laatikoita niitä haluaville. Kovana maksalaatikkofanina tilasin yhden laatikon. Paketti saapui, ja ai että, kuinka se olikaan hyvää! Jotkuthan mieltävät maksalaatikonkin jouluruoaksi, itse en niinkään. Mutta jos nyt ei jouluista, niin ainakin ihanaa Suomi-tunnelmaa sain nauttia maksalaatikolla herkutellessani.

Erittäin harvinaista herkkua Piilaaksossa. Täällä ei myydä maksaa yhtä yleisesti kuten Suomessa. Varmaan sitä tilaustuotteena erikoislihakauppaan saisi. Tämänkin maksalaatikon valmistaja oli jauhanut maksan itse ja sanoi sen olleen kovaa hommaa. Arvostan.

No vielä viimeinen yritys joulutunnelman haalimiseksi:

Saksalaiset joulumarkkinat

Viime lauantaina naapurikaupungissa järjestettiin saksalaiset joulumarkkinat. Sinne siis! Jospa nyt joulumieli valtaisi minutkin!

Markkinoiden suosiosta kieli jo se, että parkkipaikkaa sai etsiä hyvän aikaa. Lopulta paikka useamman korttelin päästä omakotitaloalueelta löytyi. Kun sitten lähestyimme markkina-aluetta, tungoksen aste valkeni toden teolla. Eihän sinne tahtonut sekaan mahtua!

Porukkaa oli kuin pipoa, ja kuvan perusteella ainakin neljää erilaista pipoa, hahah.

Menimme alkajaisiksi hehkuviinipisteelle ja taivastelimme, että jono kojulle eteni kuin hidastetussa elokuvassa. Mutta lopulta glühweinimme saimme. Se maistui oikein hyvältä. Mutta ulkolämpötilan ollessa +16 ei hehkuviinistä ihan jouluiseen fiilikseen päässyt oikein siitääkään. Kun mukista alkoi pohja pilkottaa, minulla virtasi hiki selkärankaa pitkin. Kuuluuko joulumarkkinoilla olla ihan näin kuuma?

Hehkuviinijonossa. Syksyiset värit taustalla.

Onneksi oli tuplamuki, ettei sormia polttanut. Kyllä tuli kuuma tätä siemaillessa. Väenpaljouden vuoksi menimme juomaan nämä myyntitelttojen taakse, ettei kuumat juomat kaatuneet omiin tai toisten syleihin.

Kun sitten etenimme (väkimäärästä johtuen vaivalloisesti) markkina-aluetta eteenpäin huomasimme, että kahdelle muulle juomamyyntipisteelle jonot olivat hurjan paljon pidemmät. Reilu kymmenkunta asiakasta jonossa ennen meitä olikin siis ollut lottovoitto muihin jonoihin verrattuna. Mutta makkarakoju, se veti pisimmän korren: sen jono kiemurteli ainakin yli sadan metrin mittaisena, joten emme jääneet sen jatkoksi. Pretzeliä olisin halunnut myös ostaa, mutta useiden kojujen edustat olivat niin täynnä ihmisiä, ettei kojujen valikoimaa päässyt edes katsomaan.

Lapsille hauskuutusta: saivat käydä poliisiauton takapenkillä kaltereiden takana istumassa. Kuvan vasemmassa laidassa kiemurtelee makkarajono.

Myynnissä oli ainakin Hygge-mukeja ja puisia Star Wars -tarjottimia, mutta ihmisvirta painoi meitä mukanaan ja pystyin vain räpsäisemään näistä nopeasti kuvan. Väenpaljouden vuoksi tuotteita ei ollut mitään mahdollisuutta jäädä hypistelemään. Oli siellä mahdoton määrä porukkaa, huh huh!

Erilainen joulu luvassa

Tänä vuonna joulutunnelman saamiseksi on myös varmastikin yksi, täysin itseaiheutettu este tai hidaste. Emme tule viettämään jouluamme millään tavalla perinteisesti, sillä olemme jouluna reissussa. Näin ollen esimerkiksi joulukoristelut kotonamme ovat olleet mitä minimaalisempia. Samoin perinteiset jouluruoatkin jäävät tänä vuonna valmistamatta. Tapa, joka yleensä on tuonut joulun odotuksen tuntua itselleni jo hyvissä ajoin.

Jotakin jouluista sentään, nam! Olimme ostaneet jo kesällä Suomesta Yhdysvaltoihin mukaamme kaksi suklaakonvehtirasiaa jouluna nautittaviksi. Mutta nyt, kun suunnitelmamme muuttuivatkin, emmekä vietä joulua kotosalla, päätimme avata ensimmäisen rasian jo Suomen itsenäisyyspäivänä. Pandan konvehdit taisivat lopulta viedä minut lähimmäksi joulun tunnelmaa kuin mikään muu postauksessani mainittu asia.

 

Mutta valintojahan nämä ovat. Tämä joulu päätettiin viettää toisin, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Ja odotamme matkaa innolla. Eikä tekstiäni pidä ymmärtää väärin. En todellakaan halua valittaa auringonpaisteesta ja lämmöstä, vaan päinvastoin. Haluaisin postauksellani ja sen kuvilla lähettää auringonsäteitä monille teille lukijoilleni sinne pohjoiseen. Vastapainoksi olenkin katsellut enemmän kuin mielelläni talvisia kuvianne Suomesta. Mutta vuosi vuodelta totean, etten vain itse saa 100-prosenttista joulutunnelmaa irti en sitten millään näistä aurinkoisista, likipitäen t-paitakeleistä. Ehkä joku joulu pitäisi ottaa ja yrittää sukeltaa Suomen Lappiin. Käydä poroajelulla, istahtaa joulupukin polvelle, nauttia lumesta ja pimeydestä täysin siemauksin ja takautuvasti. Kaikkien suomalaisten jouluherkkujen ja -tuoksujen kera, totta kai! Laitan tämän aatoksen unelmieni listaan.

Jouluasetelma haikkipolun varrelta. Kastelukannuineen kaikkineen.

Blogini jää nyt joulutauolle, joten toivotan kaikille teille lukijoilleni oikein hyvää joulua ja onnea ja iloa uuteen vuoteen 2024! Toivon mukaan jokaisella teistä olisi joulumieli jo koholla ja jospa sen joulufiiliksen nappaisin vielä itsekin. 

Ensi vuonna jatketaan, joten siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!   

Vuoden lyhin päivä

Vuoden lyhin päivä. Kalifornian Piilaaksossa sen pituus on 9 tuntia ja 35 minuuttia. Entisessä kotikaupungissani Suomessa se on jotain ihan muuta. Jotakuinkin kuusi tuntia vähemmän. Ero on valtava. Ajatuksissani olen lähettänyt sinnikkyyttä läheisille ja ystävilleni sinne pohjoiseen. Jaksakaa vielä hetki, pian helpottaa.

Piilaaksossa naapurimme on juuri tällä viikolla kaivanut ruohonleikkurinsa esiin. Eletään sitä ainoata ajanjaksoa kalifornialaisesta vuosikalenterista, jolloin hänenkin leikkurillaan on mitä leikata. Oman pienen appelsiinipuumme hedelmät alkavat vihdoin olla syöntikypsiä. Tänä vuonna sato on heikko: vain neljä appelsiinia. Ehkäpä poimin ensimmäisen jouluaattona. Vaikka määrä on vähäinen, uskoisi noiden appelsiinien kuitenkin olevan nyt todella makeita, sillä tähänastinen joulukuu alueellamme on ollut tilastollisesti poikkeuksellisen kylmä. Öisin on käynyt pakkasella ja on saanut herätä hyiseviin, mutta upeisiin kuura-aamuihin useana aamuna peräkkäin. Jouluksi on kuitenkin luvassa varsin lämpimiä päiviä, jopa +20 astetta. Tilastolliset keskiarvot nousevat kuopastaan ja minä pääsen juomaan torttukahvini ulkona. Leipomusten myötä keittiössämme ovat jo tuoksuneet jouluiset aromit kuten neilikka, siirappi ja muskottipähkinä, mutta ulkona leijailee vastaleikatun nurmikon tuoksu. Näiden kahden tuoksumaailman yhdistämisessä minulla on yhä edelleen tekemistä.

Naapurin säksätin.

Oheisen torttukuvan myötä toivotan teille lukijoilleni oikein ihanaa joulun aikaa. Sekä onnea, iloa ja terveyttä vuoteen 2023.

Ja koskapa vuosien loput ovat usein erilaisten tilinpäätösten aikaa, katsahdan taas menneeseen minäkin. Kahdeksan vuotta ja kaksi kuukautta bloggaamista on pitkä aika. Tuona ajanjaksona Ribs & Coke -otsikon alla on hengitetty niin elämän ylämäissä, kuin pidetty hatusta kiinni sen alamäissä. Näiden 98 kuukauden aikana teksteilleni on kertynyt yli 330 000 lukukertaa. Niistä valtavan isot kiitokset kuuluvat teille, niin te uskollliset alkuperäiset kuin uudemmatkin lukijani.

Uuden vuoden myötä rakas blogini taitaa kuitenkin hiippailla hissun kissun ikään kuin varhaiseläkkeelle. Postauksia tipahtanee nykyistä harvemmin. Kenties se jää eläkkeelle jopa kokonaan. Elämämme soljuu tällä hetkellä ihan positiivisissa ja onnellisissa uomissaan eli mitään sellaista dramatiikkaa muutokseen ei liity.

Perinteitä kunnioittaen sanon teille nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Operaatio hyasintinmetsästys ja muita joulun valmisteluja

Viime lauantaina allekirjoittaneen ohjelmanumerona oli metsästää hyasintti. Toisin kuin Suomessa, täällä hyasintti mielletään kevään kukaksi, joten kukkivan hyasintin löytäminen joulun alla voi olla haastavaa. Olen nähnyt keväisin ihmisten pihoilla hyasintteja kukkimassa maahan istutettuina. Kauniita ovat silloinkin. Nyt kuitenkin suomalainen ystäväni, joka on viettämässä ensimmäistä jouluaan Piilaaksossa, kyseli jokin aika sitten hyasinttien perään. Ja siitäpä se idea sitten lähti. Jos jostakin kolosta onnistuisi kukkivan hyasintin löytämään ja näin saamaan jouluun tuttua ja olennaisena osana kuuluvaa hurmaavaa tuoksua.

Operaatio hyasintinmetsästys kuulosti huomattavasti helpommalle kuin oli. Jonkin someryhmän vihjeiden mukaan paikallinen rautakauppaketju Lowe's (vrt. suomalainen Bauhaus) oli myynyt jossakin päin maata hyasintteja. No, lauantaina kolusin kahden eri rautakauppaketjun viherosastot, mutta kummastakaan ei hyasintteja löytynyt. Sittenpä joku mainitsi, että ainakin eteläisemmissä osissa Yhdysvaltoja hyasintteja olisi myyty valmiissa kukka-asetelmissa ruokakauppa Trader Joe'ssa. Vielä niitä ei kuitenkaan kuulemani mukaan ole tänne meille asti "pohjoiseen" rantautunut. Ehkäpä ensi viikolla yritän käydä katsastamassa asian, jos löytyisi kyseisestä kaupasta sellainen ruuhkaton rako. Yleensä ei kylläkään löydy. Näin korona-aikaan kauppaan on aina pitkä jono ulkona.

Rautakaupoilla oli myös joulukuusimyynti täydessä vauhdissa. Tässä rivi mallikappaleita. Onneksi nämä rautakauppojen viherosastot olivat joko kokonaan tai osittain ulkoilmatiloja, niin ei tarvinnut pelätä pöpöjen leviämistä.

Hyasintinmetsästykseni siis jatkuu. Useinhan vastaavanlaisissa tenkkapoo-tilanteissa auttaa Amazonin verkkokauppa. Mutta ei auta tällä kertaa. Amazonissa on myynnissä hyasintteja vain kukkasipuleina. Olisi siis pitänyt tajuta asia jo joskus syyskuussa, laittaa kukka-asia vireille jo silloin ja kasvattaa sipulista oma. No, eipä käynyt mielessäkään eli etsintäni jatkukoon. Jos joku piilaaksolainen saa näköhavaintoja hyasinteista, saa vinkata minulle!

Ei löytynyt hyasintteja rautakaupasta, mutta mukaan tarttui tämä joulukaktus, kuten niitä on meillä suvussa aina nimitetty. Löytyi ihanan pinkki versio ja se kuiskasi kutsuvasti, että ota minut!

Oli muuten hauska huomata, että myös orvokkien myyntiaika näyttää täällä olevan näin joulukuussa. Kesäisin täällä on varmastikin orvokeille aivan liian kuuma, mutta viileämmät talvikuukaudet sopivat niille paremmin.

Monet koristelevat pihansa joulutähdillä eli täällä joulutähdet pärjäävät talven läpi ulkosalla.

Muita jouluvalmisteluja

Jouluaattoon on aikaa enää alle kaksi viikkoa, hui! Niinpä tässä on saanut laittaa jo muitakin tarvittavia jouluvalmisteluja käyntiin kovenevalla höyryllä. Suomalaisittain joulupöytään kuuluu tietenkin kinkku. Sekin on täällä omanlaisensa erikoistuote eli kauppojen pakastealtaat eivät pullota kinkuista tähän aikaan vuodesta niin kuin Suomessa. Eikä meidän paikallislehdistä löydy jokavuotista "Kinkut loppuu" -paniikkiotsikkoa. Osa paikallisista suomalaisista ostaa sopivanlaisen possunlihakimpaleen ja suolaa sen itse. Me haluamme kuitenkin valmiiksi suolatun, mutta itse paistettavan kinkun. Sellaisen, johon saa sitten itse kärtsäyttää uunissa sen sinappihunnun. Ainakin yhdestä paikallisesta lihakaupasta tällaisen itse paistettavan ja valmiiksi suolatun kinkun saa, mutta vaatii tosiaan tilaamisen etukäteen. Tuote tunnetaan täällä nimellä Swedish ham, ruotsalainen kinkku. Olemme laittaneet kinkun jo tilaukseen ja se pitäisi olla noudettavissa jouluviikolla.

Myös joululaatikoidenkin, lanttu- ja porkkanasellaisten valmistukseen olen alkanut jo varautumaan. Lanttujakaan ei nimittäin välttämättä löydy täältä joka kaupasta, joskin mielestäni nykyään jo paremmin kuin vielä kuusi vuotta sitten. Saati, että täällä olisi valmiita juuressoseita joululaatikoiden tekoa nopeuttamaan. Niitä on kyllä tullut Suomesta kaivattua nyt pariinkin otteeseen. Paikallisella Farmers Marketilla eli lähituottajien ulkomyyntikojuilla lanttuja ei ollut kenelläkään, mutta onnistuin kuitenkin saamaan lanttusatsin uudehkosta lähikaupastamme Whole Foodsista. Jos tarkkoja ollaan, ostin kaupan tyhjäksi lantuista eli kaikki ne viisi lanttua, jotka hyllyssä olivat.

Ja jouluhan ei saavu ilman suomalaisia joulukonvehteja. Niinpä teimme ystäväperheen kanssa kimppatilauksen ja tilasimme suomalaisia suklaakonvehteja sekä vähän muitakin Suomi-herkkuja. Toimitus maksoi maltaita, mutta minkäs teet. Ilman suomalaisia suklaakonvehteja ei joulutunnelmaan yksinkertaisesti pääse, hahah.

Näistä vauhtia jouluun! Vielä muutama vuosi sitten Budapest-suklaat jäivät minulla aina pahnan pohjimmaisiksi, mutta nyt tuntui, että niitäkin oli ihan pakko saada.

Tietynlaista joulutunnelmaan virittäytymistä on myös paikallisten, suomalaisin silmin katsottuna täysin övereiksi vedettyjen jouluvalohässäköiden katselu (lue: taivastelu) eri asuinalueilla. Joissakin Piilaakson kaupungeissa on kokonaisia katuja omakotitaloalueilla, joissa jokainen talo on laittanut jouluvalojen kanssa ns. parastaan. Joillakin taloilla voi soida jopa oma joulumusiikkinsa. Tässä pari kuvaa paikallisesta jouluvalokoristelusta:

Hello Kitty ja joulupukki. Kaikilla kasvomaskit asiallisesti ja maassa social distancing -kyltti turvaväleistä muistuttamassa. 

Moni koristelee pihapuunsa erilaisin ornamentein ja valopalloin. Eikä puun tarvitse todellakaan olla aina kuusipuu. Lehdetön koivu on ihan jees.

Näiden jouluvaloviritysten rinnalla oma yksittäinen jouluvalomme (kuva alla) on kieltämättä aika vaatimaton, heh heh. Saimme nämä valot "perintönä" Piilaaksosta poismuuttaneelta ystäväpariskunnalta vuosi sitten ja asensimme valot ulos ensimmäistä kertaa nyt viikonloppuna. Mutta kiva pieni yllätys näiden valojen mukana tulikin! Koska valo on tuollaista kylmää valoa, saavat ne ainakin minulle aikaiseksi illuusion: aivan kuin niiden takana olisi puhtaanvalkoinen lumi maassa. Pieni pala satumaista jouluntaikaa siis!

Minun kuvitteellinen luminen joulumaailmani.

Suomessa sitä on tottunut, että tällaiset joulun ajan hankinnat kuten kinkku, hyasintti, luumuhillo tai valmis lanttusose onnistuvat kaikki samalla kauppareissulla tuosta vain suitsait, mutta täällä on tietenkin vähän toisin. Täällä jokainen vaatii vähän omanlaistaan vaivannäköä, ehkä etsintää ja hyasintin kohdalla varmasti ihan onneakin tarvitaan. Luumuhillokaan ei ole osunut silmään tänä vuonna, joten pitää sekin sitten pyöräyttää kätevänä emäntänä itse. 

Tällaisia keveitä joulunalustunnelmia tällä kertaa. Nyt sanon teille kaikille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Hei te rakkaat ystävät ja sukulaiset Suomessa!

Hei te rakkaat ystävät ja sukulaiset Suomessa! Tämä on kirje teille. Nyt ovat jo monet teistä kyselleet, tulemmeko jouluksi Suomeen. Kiitos kysymästänne. Nyt meidän on kuitenkin ukkokullan kanssa apein mielin ilmoitettava, että olemme tehneet kipeän ratkaisun olla tulematta jouluksi sinne. Tätä asiaa on nyt pohdittu aina syyskuusta asti, eivätkä kahden käden sormet riitä laskemaan niitä unettomia öitä, joita olen tämän päätöksenteon hankaluuden kanssa viettänyt. Olemme seuranneet saatavilla olevia lentoja ja muuttuvia matkustusrajoituksia liki viikoittain sekä tilastoja ja kasvavia tautitapauksia Suomessa, Euroopassa ja täällä Yhdysvalloissa päivittäin. Päätöstä on siis todellakin mietitty niin monelta kantilta kuin mahdollista ja muutamia noista pohdinnoista ja puntaroinneista tulee tässä:

Lennot, matkustusrajoitukset ja rajamuodollisuudet

Suoria lentojahan meiltä ei täältä Kaliforniasta ole tällä hetkellä saatavilla, joten vähimmäismäärä lentoja päästäksemme Ouluun olisi kolme kappaletta. Siihen vähintään yksi, ellei jopa kaksi yöpymistä lentokenttähotellissa päälle. Jokaisessa noista lennoista olisimme uuden lentokoneellisen kanssa ihmisiä (ja mahdollisien tautitapauksien kanssa) tekemisissä. Lentoja lentää nyt pandemian vuoksi normaalia vähemmän ja monilla lentoyhtiöillä alkoi isot lomautukset viimeistään lokakuussa, joten nyt ilmassa olevat koneet ovat tämän myötä täydempiä, kuin ne esimerkiksi vielä syksyllä olivat. Atlantin ylittävien lentojen täyttöastetta en tiedä, mutta olettaisin matkustajia olevan nyt enemmän juuri joulun vuoksi. Ainakin Euroopan sisäiset lennot ovat kuulemani mukaan tupaten täynnä. Meille välilasku Euroopassa olisi joka tapauksessa pakollinen, joten myös Euroopan kasvavat koronaluvut ovat saaneet painamaan jarrua unelmoidessamme pääsystä jouluksi Suomeen. 

Suomen kansalaisella on aina oikeus palata Suomeen, mutta entäpä tilanne toisinpäin. Yhdysvallat on jakanut ulkomaat pandemian nykytilanteen myötä neljään eri kategoriaan, joista kategoria nro 4 on maat, joihin ei suositella tällä hetkellä matkustamista. Suomi kuuluu kategoriaan nro 3 eli matkustamista kyseiseen maahan pyydetään harkitsemaan vakavasti. No entäpä maahanpääsy takaisin Yhdysvaltoihin? Tällä hetkellä viisumin ja Estan varassa matkustavat henkilöt eivät pääse Schengen-maista suoraan Yhdysvaltoihin viettämättä ensin 14 päivää Schengen-alueen ulkopuolella. Toistaiseksi USA:n kansalaiset ja Green Cardin haltijat, mukaan lukien myös me, pääsemme palaamaan maahan ilman tuota 14 päivän lisämutkaa. Mutta. Nykyinen presidenttimme on vallassa aina tammikuun 20. päivään 2021, eikä ole mitenkään luvattua, etteikö hän ennalta-arvaamattomana ja nopean toiminnan miehenä aseta joitakin yhtäkkisiä uusia rajoituksia ja laita maan rajoja kiinni kasvaviin tartuntalukuihin vedoten. Emme yksinkertaisesti voi ottaa riskiä, ettemme pääsisi palaamaan Yhdysvaltoihin heti uuden vuoden jälkeen.

Koronarajoitukset siellä ja täällä

Lisäksi olemme tietenkin seuranneet niin Suomen kuin Kaliforniankin koronarajoituksia. Paraikaa Suomessa tartuntamäärät ovat kasvussa ja rajoituksia on tehty esimerkiksi ravintoloiden osalta aina joulukuun puoliväliin saakka. Tiedossa ei ole, mitä rajoitukset ovat jouluna. Ovatko ne tiukemmat vaiko löysemmät? Täällä USA:ssa puolestaan koronatilanne on paha ja esimerkiksi Kaliforniassa omassa piirikunnassamme ryhdyttiin sulkemaan yhteiskuntaa uudestaan juuri tänään. Lisäksi eilen Kalifornian kuvernööri ilmoitti suunnittelevansa peräti ulkonaliikkumiskieltoa, jotta tartuntamäärät saataisiin laskuun. Lähestyvä, amerikkalaisten vuoden tärkein perhejuhla Thanksgiving ei luonnollisestikaan helpota tartuntamäärien vähenemistä, elleivät ihmiset todella pysy omissa karsinoissaan. Tilanne elää siis täällä meilläkin marras-joulukuussa vielä voimakkaasti, se on aivan varma.

Karanteenit, testit ja treffailut Suomessa

No sitten, mitä se elo ja olo Suomessa sitten käytännössä olisi? Suomessa 10 päivän karanteenia on mahdollista lyhentää kahdella koronavirustestillä. Ensimmäinen maahan saapuessa ja toinen siitä 72 h kuluttua. Ja näistä tietenkin molemmista täytyy saada negatiivinen tulos. Ehkä tällä kertaa testi olisi mahdollista saada heti saapuessa Helsinki-Vantaalla, vaikka olisi oireeton, elokuussahan se ei ollut vielä mahdollista, mutta sittenpä alkaisikin hermoja raastava päivien laskenta. Saapuminen Suomeen kannattaisi ensinnäkin ajoittaa niin, että saapumisesta 72 tunnin päästä meidän on mahdollisuus päästä yksityisellä terveysasemalla testiin. Tämä tarkoittaa arkipäiviä. Tämä sulkee tietyt maahansaapumispäivät ja lentoyhteydet pois. Ja sitten, stressaan itse jo valmiiksi pelkkää ajatusta, kuinka pitkään testitulosta pitäisi tällä kertaa odottaa. Oulussa yksityisen terveysaseman koronatestit lähetettiin ainakin vielä elokuussa Tallinnaan analysoitaviksi ja itse odotin testitulosta kolme päivää. Mutta. Hyvä ystäväni, joka kävi samaisella testiasemalla vain muutamaa tuntia minua myöhemmin, sai oman tuloksensa vasta viiden päivän päästä testistään! Ei siis ole niin sanottua ja varmaa, että tiukasti lasketut ja laskelmoidut päivät karanteenin lyhentämiseksi onnistuvat ja toki meidän molempien testitulosten pitää olla joka kerta negatiiviset.

Tämä kaikki säätäminen kahden henkilön testien saamiseksi ajallaan vaatisi sen, että matkustaisimme Suomeen jo todella hyvissä ajoin ennen joulua. Mutta. Ukkokullalla ei ole tarpeeksi lomapäiviä niin, että voisimme lusia ensin vähintäänkin viikon karanteenissa ja sitten viettää varsinaisen joululoman päälle. No tätäkin seikkaa jo tiedusteltiin ja ukkokulta sai työnantajaltaan erikoisluvan tehdä karanteenin ajan töitä Suomesta käsin. Yleissääntö heillä nimittäin on, ettei matkustusta maan rajojen ulkopuolelle suositella, koska muutamat ulkomailla synnyinmaissaan vierailleet työntekijät jäivät keväällä jumiin, kun maarajat menivätkin yhtäkkiä kiinni. Edellytyksenä etätyönteolle Suomesta käsin ukkokullallla kuitenkin on, että hänen on käytännössä työskenneltävä Kalifornian ajassa. Suomen ja Kalifornian aikaeron ollessa 10 tuntia, tämä tarkoittaisi, että ukkokulta aloittaisi työpäivän iltakuudelta ja paiskisi hommia (mukaan lukien videoyhteyksin pitämänsä työhaastattelut) yöllä kello kahteen tai kolmeen. Niin, siinä me sitten kaksin samojen seinien sisällä karanteenia ukkokullan kanssa pidettäisiin, mutta missäs ajassa minä sitten yrittäisin elää? Suomenko vai Kalifornian? Tuntuu aika järjettömältä viritykseltä nyt tämäkin.

Ei sitten kuitenkaan normaali joulu ja joululoma

Jos karanteeni joten kuten lusittaisiin toinen etätöitä tehden ja välttyisimme onnekkaasti tartunnalta matkustuksen aikana, ei joululomamme tulisi tänä vuonna kuitenkaan olemaan kuten ennen, ystävät hyvät. Valitettavasti. Syksyn visiitillä minä tapasin kaikki teistä ulkona. Joulun aikaan treffaamiset ulkona 20 asteen pakkasessa ja Perämereltä puhaltavassa tuulessa eivät varmasti houkuttele ensinnäkään oikein ketään. Vaatisi sisätilat. Mutta sisälläkään emme oikein voisi tavata teitä ihanat ystävämme kuitenkaan ennen joulua, mikäli kaavailemme viettävämme joulun riskiryhmäläisten keskuudessa. Parhaat teistä ovat ammatissa, jossa tapaatte jopa 100 - 150 ihmistä päivässä, joten emme kertakaikkisesti voi ottaa sitä tartuttamisen riskiä, ainakaan ennen joulua. Ja meillähän riittää, että jos toinen sairastuu, niin sen myötä me molemmat olemme sairastupakaranteenissa. Myöskin joulun jälkeiset tapaamiset ovat iso riski, sillä niillä vaarannamme lopulta oman paluumatkamme. Ukkokullan töiden puolesta emme yksinkertaisesti voi jäädä nalkkiin Suomeen pitkäksi aikaa. 

Ja ainahan yksi päämotivaatioista ylipäätään tulla Suomeen on tietenkin ollut teidän ystävien ja läheisten tapaaminen. Mutta jos ja kun se ei nyt ole mahdollista, niin paljon putoaa pohjaa pois koko Suomen visiitistä. Kahdestaan siis enimmäkseen möllöttäisimme neljän seinän sisällä, mikä ei siis eroa nykyisestä arjestamme täällä.  

Nämä kaikki edellä mainitut spekuloinnit on käyty vielä täysin ilman sitä pahinta skenaariota eli ilman viruksen vakavaan muotoon sairastumista, sen vakavia jälkitauteja, mahdollisia hoitoonpääsyjä jne. Mutta niihin en nyt halua edes sukeltaa.

Kuten siis huomaatte, tässä on ollut aika hurjat määrät huomioon otettavia seikkoja ja niin pirun monta muttaa. Lopullinen päätös jäädä jouluksi tänne on tuottanut ainakin itselleni tosi kovaa tuskaa ja tätäkin kirjoittaessani on noussut pala kurkkuun. Oikolukiessakin silmäkulma kostuu joka kerta. Viime kädessä vain te, jotka tiedätte meidän molempien perhesuhteet Suomessa paremmin, pystynette ehkä ymmärtämään tämän ahdingon ja kuinka riipaisevalle tämä päätös voi tuntua. Mutta loppujen lopuksi, jos teemme tämän suojellaksemme itseämme, niin teemme sen myös suojellaksemme teitä. Emme tuo tartuntaa mukanamme myöskään teihin.

Raskas päätös on nyt siis tehty ja sen mukaan on jatkettava. Muutamien teidän kanssa tahtoisin järjestää näköpuhelut tai Zoom-sessiot joulun kynnyksellä tai sen jälkeen. Meillähän ei oikein täällä Kalifornian kodissa ole juurikaan edes joulukoristeita, mutta nämä yhteydenotot toisivat varmasti joulumieltä ja oikeanlaista tunnelmaa. Onhan tämä ollut suoraan sanoen aika paska vuosi ja tänä vuonna jää nyt sitten vielä joulusaunakin saunomatta. Ja tietenkin, olisi oikeasti ollut niin ihana nähdä teitä kaikkia! Mutta tämä maailmantilanne on nyt mikä se on ja sen mukaan on mentävä. Niin harmillista kuin se onkin. Yritetään kuitenkin kestää!

Viime viikolla uuteen lähikauppaamme oli tullut keltaisia joulutähtiä myyntiin. Enpä tiennyt sellaisiakin olevan olemassa.

Joulutervehdykseni tulevat sitten myöhemmin, mutta jälleennäkemisen ihanassa toivossa sanon teille nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Joulukalenterin uusi merkitys

Tiedättekö mitä? Minä olen ostanut itselleni suklaajoulukalenterin jo lokakuussa! Siellä se minua senkin päällä odottaa. En ole erityisen jouluhullu ihminen, mutta olen hankkinut aivan yhtä tai kahta vuotta lukuunottamatta joulukalenterin itselleni myös aina näin aikuisiällä. Ehkä olen halunnut säilyttää tiettyä lapsenmielisyyttä, mene ja tiedä. 

Mutta vasta nyt sain ahaa-elämyksen, että näin ulkosuomalaisena joulukalenterilla on minulle oikeastaan aivan uusi merkitys. Se on minulle lähtölaskenta päästä Suomeen! Eräänlainen aamukampa siitä, kuinka monta yötä pitää vielä nukkua, että pääsen näkemään läheisiäni Suomessa. Tänä syksynä olen potenut aikaisempaa kovempaa kaihoa Suomeen ja odotus tuntuu siksikin malttamattomalta. Lapsena joulukalentereissa se odotetuin luukku oli tietenkin luukku nro 24. Silloin tulisi pukki! Mutta mikä parasta, minun ulkosuomalaisen joulukalanterissani se paras hetki, matka Suomeen, koittaa jo hiukan ennen tuota 24. luukkua. Jippii!

Kivaa kontrastia, joulukalenterini ja taustalla greippipuu.

Se täytyy tunnustaa, että olin kyllä vähällä hankkia itselleni toisenkin joulukalenterin, nyt marraskuulle. Vähän niin kuin pre- tai esijoulukalenteri, heh! Marraskuu on minulla nimittäin perinteisesti töissä todella kiire ja stressaava (lue: järkyttävä) kuukausi, mutta kaikkein pahimman pitäisi hellittää juurikin 24. päivä. Ehkä siinä olisi ollut joulukalenterifanille toisen kalenterin paikka.

Suklaahan näissä joulukalentereissa on harvoin edes mitenkään erityisen hyvää, mutta minulle kalenteri itsessään on se juttu. Saada avata luukku kerrallaan ja antaa odotuksen tiivistyä. Eipä tule rohmuttua kaikkia suklaita kerralla.

Loppukevennys

Toisin kuin luulisi, myös joulukalenterin hankinnassa saa olla yllättävän tarkkana. Viime vuonna ostin kalenterini Ikeasta ja mitä ihmettä? Joulukuun edetessä ja kesken luukkujen aukaisun huomasin, että kalenterista puuttui tyystin luukku nro 24! Sen sijaan luukkuja nro 21 oli kaksi kappaletta. Kun koko joulukalenterin ydin on siinä, että kalenterissa on 24 luukkua ja jokaisen kanteen on kirjattu eri luku! No, eivät sitten olleet onnistuneet edes siinä, saamarin tunarit! Toivon mukaan kukaan lapsi ei saanut traumoja, kun kalenterin odotetuin luukku nro 24 puuttui! Se oli maailman paskin joulukalenteri se. Tänä vuonna en ostanut joulukalenteriani Ikeasta. Tykkään enemmän sellaisesta perinteisestä mallista, jossa on 24 ERI luukkua, hahah!

Kaivoin puhelimeni kätköistä kuvan viimevuotisesta joulukalenteristani. Siinä ne manatut tuplaluukut ovat!

Nyt minun täytyy valitettavasti antaa työkiireiden vyöryä ylleni. Töitä saan paiskia myös kaksi seuraavaa viikonloppua. Tällaista tämä minun "kevyt osa-aikatyö" täällä Piilaaksossa on. Mutta onneksi on enää 16 yötä ja sitten pääsen avaamaan joulukalenterin ensimmäisen luukun. Blogini pariin palaan taas, kunhan hengähdystaukoa heltiää. Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Pöytävaraus piparkakkutalosta, kiitos!

San Franciscossa sijaitsevalla Fairmont-hienostohotellilla on joulun alla perinteenä rakentaa mielettömän iso piparkakkutalo hotellin aulaan. Piparkakkutalo on tainnut paisua pikku hiljaa vuosien saatossa nykyisiin mittoihinsa ja tänä päivänä puhutaan siis jo kaksikerroksisesta ja jotakuinkin kolmen tai neljän suomalaisen leikkimökin kokoisesta piparkakkutalosta. Jo vuonna 2014 piparkakkutalon rakentamiseen oli käytetty 8 000 'piparkakkutiiltä', 1 200 kg kuorrutusta ja 500 kg karkkeja. 

Fairmont-hotellin piparkakkutalo edestä. Ihmiset pääsevät kävelemään talon läpi.

Joka vuosi hotelli pyrkii kuitenkin suunnittelemaan ja toteuttamaan piparkakkutaloonsa myös jotakin uutta. Vuonna 2014 se oli kellotaulu ja tänä vuonna 12 hengen ruokailutila piparkakkutalon sisällä. Kävimme ihastelemassa tätä piparkakkutaloa pari päivää ennen Suomeen lähtöäni ja kyllä vain, sieltähän löytyi illallispöytä valmiiksi katettuna. Paikallislehden mukaan sinne todella otetaan myös illallisvarauksia! Aika hauska.

Illallispöytä piparkakkutalossa. Itse emme kuitenkaan pöytävarausta tehneet, sillä olinhan lähdössä aivan niillä näppäimillä Suomeen ja toisekseen, olihan kyseessä viiden tähden hotelli, joten illallisen hinnatkin olisivat varmaan olleet "kohdillansa".

Piparkakkutalon ympärillä oli myös tosi viehättäviä, pienoiskoossa olevia asetelmia luistinradoista, joilla pienet nuket oikeasti liikkuivat "jäällä". Lisäksi piparkakkutaloa kiersi pieni juna, mikä sai paikalla olevat lapset suorastaan villiintymään ilosta ja jännityksestä.

Piparkakkutaloa kiertävä juna ja sen takana parikin söpöä miniatyyriluistinrataa. Harmi, että ne näkyvät ottamassani kuvassa aika heikosti.

Tässä vielä Fairmont-hotellin aulan kuusi ja piparkakkutalo taustalla.

Fairmont-hotellin piparkakkutalo puretaan tyypillisesti vasta tammikuun alkupäivinä, joten vielä voi halutessaan käydä taloa ihastelemassa, jos tuolla päin liikkuu. 

Myös San Franciscon Union Squarella sijaitseva Westin-hotelli on panostanut joulunalusaikaan. Tämän hotellin aulasta löytyy sokerista tehty linna. Linna on asetettu pyörivälle alustalle ja se on korkeudeltaan n. 120 - 130 cm. Kävimme katsomassa sokerilinnaa Suomen itsenäisyyspäivän gaalan yhteydessä ja tältä se komeus näytti:

Joku on jaksanut tehdä pientä piperrystä.

Ja koskapa joulu tulla jollottaa, niin loppukevennyksenä kerron vielä hiukan absurdin joulunalustilanteen, johon täällä Suomessa ollessani nyt törmäsin.

Ristiriitaiset maailmat

Olen nyt ollut Suomessa jo viikon. Kun pahin jetlag alkoi hellittää otettaan, päätin mennä käymään paikallisella kuntosalilla (todetakseni, ettei kropastani kyllä irronnut tehoja vielä lähellekään normaaliin tapaan). Kuntosalitilassa oli kolme televisiota, joissa kaikissa näkyi eri kanava. Kaksi televisioista oli mykistetty ja vain yhden television äänet olivat päällä, ns. nupit kaakkoon. Heti kohta alkulämmittelyni jälkeen äänet päällä olevan television ohjelma vaihtui ja kas, mitäs sieltä tulikaan: jumalanpalvelus! Jumalanpalvelus kirkosta ja teemana kauneimmat joululaulut! 

Tilanne oli suorastaan absurdi. Siis näiden kahden maailman kohtaaminen: kuntosalin, jossa haisee rauta ja hiki sekä kirkkojumalanpalveluksen, jossa laulettiin mitä hartaimpia joululauluja. En voinut kuin hymähtää itsekseni, että onko tämä edes tottakaan. Voiko missään muualla kuin Suomessa tapahtua vastaavaa? Ja heti seuraavana ajatuksena tuli mieleeni, että Yhdysvalloissa tällaista ei varmastikaan päästettäisi edes tapahtumaan. Yhden uskonnon kirkkojumalanpalveluksen katsottaisiin varmastikin loukkaavan muita uskontoja ja sen piiriin kuuluvia henkilöitä, joten vastaava tilanne USA:ssa olisi arvatenkin ollut pöyristyttävä. Suomalaisella kuntosalilla sen sijaan kukaan ei näyttänyt kiinnittävän asiaan sen kummempaa huomiota. Siis kukaan muu kuin minä. Toki kyseessä oli suomalaisen valtaväestön uskontoon liittyvä tapahtuma, mutta silti, jumalanpalvelus ja kuntosali ovat minusta niin kaukana toisistaan, että niiden yhteentörmäys tuntui hullulle. Mietin vain, olisiko kuntosalilla pikku parlamenttiaan pitäviin papparaisiin tullut eri tavalla vipinää, jos televisiosta olisikin lähetetty vaikkapa imaamin puhetta ja laulantaa. 

No mutta se siitä. Joka tapauksessa voin sanoa, etteivät hartaudella veisatut rauhalliset joululaulut olleet mitä parhaimpia kappaleita kuunneltaviksi juuri kuntosalilla, missä pitäisi rehkiä ja puhista. Vähän liiankin raukean tunnelman pääsivät joulun rauhalliset sävelet salille virittämään. Hih!

Fairmont-hotellin aulan kuusessa oli kivoja jääpuikkojäljitelmiä koristeena.

Mutta hei, joululaulut kuuluvat toki oikein hyvin joulun aikaan noin muutoin ja niinpä minäkin alan tästä vetäytyä joulun viettoon perheen ja läheisten kesken. Toivotan teille lukijani oikein hyvää joulua ja lopuksi sanon vielä hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Rakas Joulupukki...

Rakas Joulupukki,

kirjoitan sinulle pitkästä aikaa. Olen nyt varannut lennot jouluksi Suomeen. Niin, katsos kun minähän asustelen nykyään ulkosuomalaisena täällä Kaliforniassa, jos ei Pukki vanhalla iällään enää tarkasti muista. Minä olen se sama Kaisa, joka pikku tyttönä huusi kuin syötävä, kun Joulupukin lahjapaketista paljastui aito kettuhattu. Luulin sitä oikeaksi, eläväksi eläimeksi. Lopulta siitä tuli minun lempihattuni ja sanoin sitä 'kettuatuksi'. Se sama Kaisa minä olen. 

Kuule Joulupukki, nyt minä huomasin, että odotan joulun viettoa Suomessa oikein ennätyksellisen paljon. Ehkäpä se juontuu siitä, että viime jouluna en päässyt Suomeen ja sen vuoksi läheisten näkeminen ja yhdessä vietetty joulunaika tuntuvat nyt suurenmoiselle luksukselle, jota on ihana odottaa. Tai sitten yllättävän kova kaipuu Suomi-vierailulle johtuu siitä, että kaksi edellistä visiittiäni Suomessa muodostuivatkin henkisesti raskaiksi, jopa hiukan surullisiksikin. Jospa nyt seuraavasta visiitistäni jäisivät siis päällimmäisiksi ilo ja joulun ajan rauhoittuminenkin. Joka tapauksessa lentolippujen varaaminen nosti joulun odotukseni aivan uusiin sfääreihin. 

Mutta. Tiedätkös Pukki, mitä tapahtui? Viime viikolla lukioaikainen luokkakaverini laittoi sosiaaliseen mediaan kuvan Fazerin avatusta konvehtirasiasta. Näin kuvan. Täysin yllätyksenä, ilman ennakkovaroituksia. Kuvassa oli suussasulavan näköisiä suklaita, joukossa uutuusmakujakin, joita en ole ennen maistanut. Vesi herahti oitis kielelleni. Ja se vesi on herahdellut siitä asti, päivittäin! Kyllä tämä ulkosuomalaisen elämä on sitten kamalaa! Varsinkin meille laadukkaasta suklaasta pitäville. Kalifornian kodin varastossamme on toki vielä Suomesta kiikuttamiani muita Fazerin suklaita, mutta ei se ole sama asia. Konvehteja ei syödä joka päivä. Konvehdit ovat sitä next level -juttua, kyllähän sinä tiedät. Ja mieti Pukki, nyt ollaan vasta lokakuussa ja minun konvehtihimoni alkaa jo karata käsistä! Missä mittasuhteissa tämä himo onkaan kahden kuukauden päästä, kun vihdoin pääsen Suomeen? Tällä hetkellähän minä siis näen päiväunia, joissa pulahdan suklaakonvehdeilla täytettyyn kylpyammeeseen.

Olen nyt joutunut himoni kanssa turvautumaan jo korvikkeisiin, belgialaisiin suklaakonvehteihin. Pientä laihaa lohtua ovat nämä antaneet.

Niinpä rakas Joulupukki minä toivon sinulta joululahjaksi yhtä asiaa. Toivon, että voisin tulevana jouluna syödä mielin määrin, ellen jopa röykkiöittäin suomalaisia suklaakonvehteja saamatta niistä kuitenkaan sitkeätä vararengasta vyötärölleni. Lupaan olla tosi kiltti, vielä pitkälle ensi vuoteenkin, jos tämä lahjatoiveeni vain toteutuisi.

Toki minä Pukkiseni kaipaan Suomesta suklaakonvehtien lisäksi muutakin. Ystävien ja läheisten lisäksi kaipaan sitä sinistä hetkeä, joka illan hämärtyessä laskeutuu puhtaanvalkoisen lumen ylle. Kaipaan myös puhdasta, raitista ilmaa. Tästä sain juuri arvokkaan muistutuksen Kalifornian viinilaaksoissa parhaillaan roihuavien surullisten metsäpalojen ansiosta. Näistä kummastakaan, sinisestä hetkestä ja puhtaasta ilmasta en pääse Kaliforniassa nauttimaan. Suomen syksyistä kaipaan usvaista näkymää vielä puimattoman viljapellon yllä ja keväistä kaipaan ensimmäisiä hiirenkorvia koivuissa. Kesistä halajan ensimmäistä saunavastaa. Saunaan olen täälläkin maailmankolkassa sentään päässyt, mutta vettähän nyt ei toki kiukaalle saa heittää. E-hei Pukkiseni, täällä saunotaan kuivaan kiukaan kera. Vedestä tulivat mieleeni vielä suomalainen puhdas juomavesi ja sade. Ah, kuinka suomalaisen sateen jälkeen tuoksuukaan niin ihanan huumaavalle, täysin erilaiselle kuin sateen jälkeen täällä.

Tässä vielä se kaverini laittama konvehtirasiakuva. Katso Pukki, kuinka ihanilta ne näyttävätkään! Kuvasta kiitokset Stinalle. :-)

Kiitos Joulupukki, jos jaksoit lukea kirjeeni loppuun. Sinulla ja tontuilla jo siellä varmasti kiireet painavat. Kaikkea hyvää sinne Korvatunturille, toivottavasti tapaamme jouluna! Siihen asti sanon sinulle hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

Joulua odottaen, 
Kaisa Kaliforniasta

PS. Teille muille lukijoille: Akuutti suklaahimoni on todellinen, mutta postaus sisälsi myös höpsöttelyä. Niinpä esittämääni lahjatoiveeseenkaan ei kannata suhtautua turhan ryppyotsaisesti. Tarkoituksena oli antaa osviittaa, millaisessa "ahdingossa" me suklaata fanittavat ulkosuomalaiset joudummekaan joulun alla olemaan. Tai jo kaksi kuukautta ennen joulua! :-)

Pikapostaus jouluvaloövereistä

Niin vain jo uhosin joulutauolle jääntiä, mutta alkoipa niin kutkuttaa kirjoitus vielä yhdestä jouluisesta ilmiöstä täällä rapakon takana: pihojen jouluvalot ja -koristelut. Tulin nimittäin nähneeksi joulupäivänä sellaiset jouluvaloöverit, että pari kuvaa niistä ansaitsee tulla julki täällä bloginikin puolella.

Olimme jo pitkin joulukuuta vähän kierrelleet eri alueita Piilaaksossa ja katselleet ihmisten pihoilleen laittamia jouluvalovirityksiä erilaisine hahmoineen. Näistä on koottu oikein erilaisia nettisivustoja, joihin näyttäviä joulupihoja aluekohtaisesti on listattu. Joulupäivänä näkemäni näky oli kuitenkin jotakin niin uskomatonta, että jaan sen tässä pikaisesti vielä teillekin. En usko, että aihe olisi enää sitten tammikuussa tauon jälkeen niin napannut.

Tämä kuuluisa omakotitalo sijaitsee pienessä Rohnert Parkin kaupungissa, noin tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta pohjoiseen. Talo ja sen piha näyttivät tältä:

Paikan päällä tarvitsi melkein aurinkolaseja! ;-) Vasemmanpuoleisen violetin tornin ikkunoista tuli saippuakuplia noin niin kuin pisteeksi iin päälle.

Kyseisen perheen isä on siis vaatimattomasti ilmaistuna hiukan hurahtanut jouluvaloihin. Hän on rakentanut joulupihaansa vuosi vuodelta aina vain näyttävämmäksi. Pihalta löytyy sadoittain esimerkiksi erilaisia Disney-hahmoja. Nykyään näistä miehen itsensä tekemistä Disney-hahmoista on ollut jopa niin ylitarjontaa, ettei kaikki enää millään ole mahtuneet omalle pihalle. Niinpä hän on alkanut luovuttaa Disney-aiheisia koristeita jo naapureilleenkin. Mitään ihan halpaa huvia tämä ei kuitenkaan ole perheelle ollut, sillä perheen vuotuinen sähkölasku ainoastaan joulukuun osalta on ollut 1500 dollarin luokkaa.   

Tässä etupihan Disney-hahmoja vähän lähempää. Kännykän kamerakin sekosi vallan tästä väriloistosta. Kuvan puolessa välissä näkyy ihmisiä jonottamassa. Taloon olisi päässyt sisällekin ihastelemaan, mutta jono oli yhtä pitkä kuin Suomessa ilmaisia ämpäreitä jaettaessa. Emme menneet pitkän jonon jatkoksi. 

Tänä vuonna talo ja sen mielettömät koristukset olivat kuitenkin nähtävissä viimeistä kertaa. Piha sammutti jouluvalonsa lopullisesti juuri eilen, joulupäivänä. Syyksi tähän jouluvalovirittelijäisä on kertonut "harrastuksensa" vievän jo liian paljon aikaa. Pihan rakentaminen joulukuntoon on kuulema alkanut viime vuosina noin viisi kuukautta ennen joulua ja mies on siis pakertanut joulukoristustensa parissa 8-tuntista päivää! Aikamoista! Nyt mies on aikonut lahjoittaa jouluvalot hahmoineen jollekin kaverilleen. Tiedä siis, mihin nämä tuhannet lamput ensi vuonna syttyvät.

Myöskään naapurusto ei kuulemma ja luonnollisestikaan ole ollut 100 % yhtä innostunut bling-bling-talon tuomasta trafiikista omakotitaloalueelle. Muutama vuosi sitten talo voitti maanlaajuisen jouluvalopalkinnon ja tämä ns. räjäytti kävijämäärätkin sinne, missä joulupukin rekikin liitelee. Tänä vuonna talo piti valoloistoa yllä joka ilta 1. - 25.12. ja kyllä talon ympärillä aika kuhina kävikin! Jouluvalotalo sijaitsi vieläpä umpikujan päässä, joten kyseisen kadun ajoliikenne oli suljettu kokonaan. 

Tässä bling-bling-talon naapurin joulupiha. Aika vaatimaton tuon äskeisen jälkeen.

Kun olimme paikan päällä, perheen isä tulikin yhtäkkiä talonsa katolle pienen lapsen kanssa. Sieltä he huiskuttelivat kadulla parveilevalle yleisölle ja mies kiitteli kuluneista vuosista. Kansa taputti. Sitten isä käänsi nupit kaakkoon yhden talonsa katolla sijaitsevan tekotornin saippuakuplakoneesta ja katosi taas luomustensa taakse. Valoshow veteli viimeisiä tuntejaan. Kyllä se vaikuttava näky oli.

Mutta hei, nyt minä jättäydyn sille pienelle tauolle. Ensi vuonna jatketaan! Joten ei muuta kuin hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Joulukalenterini 24. luukku

Julkaisen Kaisan kalifornialaisen joulukalenterin 24. luukun kukan myös täällä blogini puolella, koska onhan se niin kertakaikkisen ihana! Kukka tulee tässä:

Tadaa!

Kyllä, kyseessä on mansikan kukinto, joulukuussa! Tuolla se naapurimme kasviplantaasilla komeilee ja ihan taivasalla, ilman kasvihuonetta. Olkoonkin tämä muistutuksena näin vuoden pimeimpänä aikana meille kaikille pohjoisella pallonpuoliskolla, että kesää kohti taas mennään ja pian leivotaan jälleen mansikkakakkuja uuden sadon mansikoista! Tämän ihanuuden myötä toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää joulua!

Joulukalenterinpitäjällä alkoi olla ennen aattoa jännät paikat kalenteriin tarvittavien kukkien löytämiseksi. Parina peräkkäisenä yönä oli Piilaaksossakin nimittäin pakkasta ja tämä teki paikoin hallaa myös kukkiville kukille. 

Mutta hei kuulkaas, pidän blogini puolella pientä joulutaukoa, joten seuraava postaus on odotettavissa vasta ensi vuoden puolella. Toivon mukaan jaksatte pysyä linjoilla. Näin ollen toivotan teille jo nyt myös onnea uuteen tulevaan vuoteen 2017! Ja kiitos kaikille lukijoilleni tästä vuodesta. Ilman teitä ei olisi tätä blogiakaan. Tai no, olisin varmaan niin hullu, että kirjoittaisin, vaikkei kukaan lukisikaan. :-)

Nyt minun kuitenkin on aika ryhtyä mystisen Ikea-kinkun paistoon ja sitten on perinteitä kunnioittaen tietenkin katsottava myös ihana Lumiukko, kiitos YouTubelle tästä. Niinpä huikkaan teille nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!