Havaijin Kauai sanoo: "Kot, kot, kot!"

Haikea huokaus. Loman Havaiji-osuuskin on nyt takana päin ja Piilaaksoon on palattu. Olihan se huikea loma!

Kävimme Havaijilla Oahu-saaren lisäksi Kauain saarella. Maisemat siellä olivat niin upeita, että on suorastaan pakko tuoda muutamia kuvia teidänkin nähtäväksenne. Ja Amerikkaahan se on Havaijikin, vaikkei aina itsestäni edes siltä tuntunut. Kyllä se sen verran tästä Piilaaksosta ja Kaliforniasta erosi. Mutta tämäkin vain todistaa sen, että Amerikassa on niin hirvittävän paljon erilaista nähtävää ja koettavaa, laidasta laitaan.

Napali State Park. Laaksoon ei ajoteitä mene. Ihastuin kuvassa noihin omien silmien tasolla oleviin pilviin. Epätodellista! Aivan kuin joku olisi maalannut pilvet kuvaan jälkikäteen.

Kauai-saaren räjähtävä vehreys

Ennen Havaijia lomailimme Japanissa ja jo siellä tuntui, että aivan kuin joku olisi photoshopannut luonnonmaisemia edessäsi, niin vihreää kaikki oli. Mutta mitä vielä! Havaijilla Kauain saarella pelkäsin, että silmämunani suorastaan kipeytyvät, niin paljon vihreän eri sävyjä oli luonnonhelmassa havaittavissa. Kauain saarta nimitetäänkin osuvasti puutarhasaareksi. Lämpimien sateiden ansiosta siellä oli vieläkin vehreämpää kuin Oahulla. 

Vihreää.

Ja vähän lisää vihreää.

Ne kotkottajat

Itse ja ehkäpä joku muukin voisi kyllä antaa Kauaille nimeksi kanojen saari, sillä se suorastaan vilisi villikanoja ja -kukkoja. Niitä näkyi maanteiden varsilla, kauppojen parkkipaikoilla, uimarannoilla, koulujen ja kirkkojen pihoilla. Ja ensimmäiset kukot aloittivat kiekumisensa joka yö n. klo 03. Mutta siihenkin näköjään tottui. :-)

Kauai-saaren kana- ja kukkokanta alkoi riehaantumaan vuonna 1992, kun Havaijin saarille iski hurrikaani. Hurrikaani rikkoi häkkikanaloita ja kanoja pääsi vapaaksi luontoon. Se miksi kanat ovat säilyttäneet henkensä ja kasvattaneet populaatiotaan edelleen juuri tällä saarella on, ettei Kauain saarelle ole tuotu kanalle luontaisia vihollisia, jotka sitä saalistaisivat. Saaren ainoa luonnonvarainen nisäkäs on jokin lepakkolaji. No sitten on tietenkin kissoja ja koiria, mutta näimme itse omin silmin, etteivät nämä nelijalkaiset juuri korvatupsujaan heilauttaneet, vaikka kanat ja kukot vieressä mennä kotkottelivatkin. Kovin olivat toisiinsa jo tottuneet.

Villikanat jakavat kuitenkin saaren kansaa kahtia. Toisaalta ne popsivat poskeensa ihmiselle myrkyllisiä juoksujalkaisia, toisaalta myös pihojen kukkaistutuksia. Kanat saavat ruokaa myös turisteilta, ja öhöm, taisimmepa itsekin kerran ihan tietoisesti tähän ruokintaan syyllistyä. Tai no, oli niitä kaksi kertaa. Vai olisiko ollut kolmaskin? Hmm... Mutta kun ei niiden pikku tipusten edessä vain voinut olla heltymättä! 

Kaikenlaisiin kukkoilijoihin sitä näköalatasanteilla törmäsikin. ;-)

Maisemista iso wow ja OMG päälle! 

Mutta sitten katse kanoista kauemmaksi. Eli niihin huikeisiin maisemiin, joita saari tarjosi. Välillä tuntui, että seisoisinko päälläni vai tekisinkö kärrynpyöriä, niin upeita ne olivat. Kuvat puhukoot puolestaan. 

Waimea Canyon mykisti upeudellaan. Kanjonissa kierteli silloin tällöin helikoptereita. Ne näyttivät näköalapaikalta katsottuna vain pieniltä pisteiltä.

Wailua Falls.

Saari on kuin tehty surffaukseen, snorklaukseen, sukellukseen, auringonpalvontaan, mutta tyrkyllä on myös eri tasoisia vaelluspolkuja noissa huikeissa maisemissa. Porukkaa näytti myös telttailevan eri puolella saarta.

Poipu Beach. Travel Channel on arvioinut tämän rannan yhdeksi Amerikan parhaista.

Poipu Beachia tämäkin.

Joku snorklailija tai sukeltaja oli tehnyt löydön vedenalaisesta maailmasta.

Teltoista puheenollen, myös Kauain saarelle näytti kerääntyneen asumaan ikihippejä, mutta täällä he pysyivät enemmän omissa oloissaan ja telttakommuuneissaan. Eivät hihhuloineet pääkaduilla. 

Havaijin kieli

Havaijilla on kaksi virallista kieltä, englanti ja havaijin kieli. Jälkimmäistä kuuli Kauain saarella pääsaarta Oahua enemmän. Ja taas, kun kuulin havaijilaisten puhuvan englantia, menin jo jotenkin sekaisin. Tulin esimerkiksi ruokapaikoissa monesti kiinnittäneeksi huomiota, että hei, nuokin havaijilaisen näköiset puhua pulputtavat amerikkaa, aksentteineen kaikkineen, eli välillä aivan unohdin, että Amerikassahan tässä edelleen ollaan. Sen verran eksoottinen ja erilainen tuo saariosavaltio oli. 

Paikalliset kutsuvat maaperäänsä punaiseksi liaksi (red dirt). Olen minä kyllä pahemmankin näköistä likaa nähnyt. :-)

Rauhallista menoa

Saari vaikutti mukavan rauhalliselta paikalta, lentokenttäkin pieni ja söpö. Iltaelämä ei saarella ole mitenkään vilkasta ja valtaosa ruokapaikoistakin meni jo klo 21 tai viimeistään klo 21.30 kiinni. Tämä sopi meille ja varmasti muillekin saaren kävijöille hyvin, sillä aamuisin oli usein ne kirkkaimmat sääolosuhteet ajella vuorille yli 5000 jalan (yli 1,5 km) korkeuteen. Myös lämpötilat alkoivat heti aamupäivän aikana nousta vakiintuneeseen +27 Celsius-asteeseen, joten "aikaisella kanalla" ei ollut niin tukalaakaan.

Anini Beach oli saaren toiseksi kehutuin ranta. Kanojen lisäksi oli aika vähän muuta sakkia seuranamme.

Massaturismipaikaksi en Kauain saarta sanoisi, tai sitten väkimäärä vain upposi jonnekin. Joko sinne vedenalaisiin seikkailuihin tai bambumetsien siimeksiin. Kun kävimme nauttimassa lounaan lähellä Poipu Beachia selvisi kuitenkin, että jokunen turisti on vuosien varrella tälläkin saarella vieraillut. Paikka oli myynyt jo yli miljoona Mai Tai -cocktailia ja laskuri raksutti edelleen. Paikan seinällä oli mielenkiintoinen maailmankartta, johon jokainen sai nuppineulalla merkitä oman kotikaupunkinsa, josta oli tullut Mai Tai -drinkkinsä nauttimaan. Yhdysvaltojen länsirannikko oli tykitetty nuppineuloilla täyteen. Merkitsimme oman neulamme Oulun kohdalle. Suomalaisten aiemmat nuppineulat karttaan oli isketty Rovaniemen, Kokkolan, Joensuun, Mikkelin, Tampereen, Hämeenlinnan ja Helsingin (ja ehkä Espoon) kohdalle. Yksi nuppineula per paikkakunta. Siellä se meidänkin lisäämä nuppineula nyt kartalla komeilee.

Kuva Euroopan Mai Tai -nuppineuloista. Näyttäisi Euroopasta kävijät painottuvan aika paljon Keski-Eurooppaan, tai sitten muille ei vain Mai Tait maistu. :-)

Loppuajatus

Siinä, maailmankartan edessä seisoessa ja nuppineulan paikkaa miettiessä, sitä tunsi jälleen niin vahvasti edustavansa Suomea ja suomalaisuutta. Ei se suomalaisuus minusta mihinkään lähde, vaikka täällä toisella laidalla palloa asustankin. Onneksi, onneksi se ei lähde!

Tähän ylpeyden aiheeseen on hyvä lopettaa, joten sanon teille taas hetkeksi hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Tuulahdus Honolulusta, Isosta Ananaksesta!

Aloha!, kuten täällä Havaijilla on tapana tervehtiä. Uskomatonta, mutta totta. Täällä minä nyt todella olen, Havaijilla! Oahun saarella. Olen pikku tytöstä asti haaveillut Havaijista, mutta ennemmin kai niin, että tuskin unelmani koskaan toteutuu kun paikka sijaitsee niin kaukanakin. No, nyt lennot kotikentältämme Kaliforniasta kestävät tänne enää vain alle viisi tuntia ja päätimme tämän unelmani nyt kevätlomallamme toteuttaa. 

Mutta, mutta. Nyt kun tilanteet sitten yllättäen ja surullisesti muuttuivatkin, tuli ennen kauan odotettua lomaa vielä käynti Suomeen. Niinpä Suomesta, Siperian yli Japanin kautta tänne Havaijille matkaaminen kestikin sitten huomattavasti enemmän kuin tuo viisi tuntia. Huoh! Niin, ja kun sitten tämän loman päätteeksi palaan takaisin Piilaaksoon, onkin sitten tullut puolihuomaamatta tehtyä maailmanympärimatka. Että sellainen pikku pyrähdys!

Tämä rajuhko aikavyöhykehyppely on poikinut tilanteen, että on tullut poikkeuksellisesti kirjoiteltua postauksia näin lomaltakin. Mikäpä sen parempi yön hiljaisina tunteina, kun uni ei kerta kaikkiaan vain tule, kuin ottaa ja kirjoittaa mielessä pyöriviä tuoreita huomioita tänne teidänkin luettavaksenne. Siitä ei tosin ole takeita, olenko univajeisena ollut aina aivan täysissä järjissäni... :-)

Mutta hei, nyt itse Havaijiin!

Hawaii

Havaiji (engl. Hawaii) on yksi USA:n osavaltioista ja sen pääkaupunki on Oahun saarella sijaitseva Honolulu. Honolulun kaupungissa on 390 000 asukasta ja sen piirikunnassa liki miljoona. Rakkaalla kaupungilla on monta lempinimeä ja yksi niistä on ei The Big Apple, vaan The Big Pineapple, Iso Ananas. Minusta tuo on niin hauska! 

Ananasta piisaa 

Ja ananasta täällä onkin tarjolla siellä sun täällä: maukkaissa kala-aterioissa lisukkeena, dippikastikkeissa, jälkiruoissa ja drinkeissä. Ajoimmekin yksi päivä Dolen ananasplantaasien ohi. Viljelmät olivat valtavia! Myös kahvin viljelylle paikka kosteine olosuhteineen näyttäisi olevan suotuisa. Pitäneekin ostaa paikallista kahvia tuliaisiksi kotiin.

Sisämaassa Oahun saarella on vihreää, vehreää sekä korkeuseroja.

Honolulun katukuvasta

Honolulun pääostoskadulta löytyy liikkeitä kuin minkä tahansa suurkaupungin keskustasta. On Louis Vuitton, Hermes, Gucci jne. Tämä hiukan yllätti minut. Odotin jotakin muuta. Mutta onkin kirjoitettu, että itse Honolulun kaupunki edustaa aitoa Havaijia kaikkein vähiten. Luksusliikkeiden lisäksi kaupunkiin ovat nimittäin löytäneet myös kodittomat, kerjäläiset, narkomaanit, sekä omanlaista elämäntyyliään harjoittavat ikihipit. Ei heistä vielä hirvittävästi häiriötä ollut ainakaan meille ollut, mutta näkyivät katukuvassa aamuin illoin. Niinpä Havaijille matkustavan kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa Oahun saaren muihinkin osiin tai Havaijin muihin saariin päästäkseen aitoon havaijilaistunnelmaan. Suosituimmat saaret Oahun lisäksi ovat Maui, Kauai sekä Havaijin saari, ns. Big Island.  

Mutta palataanpa siihen Honolulun katukuvaan. Kun silmäilen sitä hiukan tarkemmin, niin kyllähän sieltä alkaa havaijilaisia erikoispiirteitä kuitenkin tulla esiin. Jalkakäytävillä näkee aina jonkun jossakin suunnassa kantavan surffilautaa rantaan tai sieltä pois. Lisäksi näyttäisi olevan täysin normaalia, että paikalliset miehet kulkevat paidattomina ja usein heillä on yhdet tai useammat helmet kaulassaan. Kyllä, nimenomaan miehet käyttävät täällä helmiä! Leit voivat roikkua niin naisten kuin miestenkin kauloissa. Havaijipaitoja ja kukkakuosisia shorteja vilisee. Flip flopit sanovat flip ja flop. Henkilökunnalla niin kaupoissa kuin kahviloissa on hiuksissaan koristeena kauniit kukkaset. Hotellin parkkipojat voivat rämpäyttää sinulle ukulelella soinnut tai parit ja laulaa luikauttaa jotakin samaan syssyyn. Varsin rentoa menoa sitten loppujen lopuksi kuitenkin. 

Honolulun katukuvaa rantakadulta.

Ja katukuvaa samasta kohtaa toiseen suuntaan. Oikealla Waikiki Beach.

Köröttelijät älkööt vaivautuko

Tietty rentous näkyy myös Oahun saaren liikenteessä. Antaessasi tilaa kaistanvaihtajalle, saat kiitokseksi käden heilautuksen ikkunasta. Samoin moottoripyörillä, mopedeilla ja vespoilla huristellaan tukat hulmuten, ilman kypärää. Ja tulipa alla oleva kuvan tilannekin vastaan. Mies istua törötti avolava-auton kyydissä ja auto huristeli pitkät pätkät rinnallamme moottoritiellä! Ei taitaisi Suomen poliisi katsoa tilannetta läpi sormien. Soo, soo, pojat!

Tällaista menoa. Kuva napattu nopeasti auton ikkunasta moottoritieliikenteen vauhdissa.

Yksi liikennemerkki on täällä kuitenkin tullut vastaan, jota en vielä ole nähnyt Amerikassa muualla. Moottoriteillä nopeusrajoituksen yhteydessä on usein annettu myös vähimmäisnopeus, jota tulee ajaa. Jos yleisnopeus on vaikkapa 55 mph, lukee kyltissä miniminopeutena 45 mph. Niinpä köröttelijöiden ei siis kannata vaivautua moottoritieliikenteen sekaan, vaan valita reitikseen ennemmin niitä kinttupolkuja. 

Likelike Highway kuulostaa hauskalle, varsinkin näin somen aikakautena.

Kun katujen kulkupelejä katsoo, niin Havaijilla kansanautoina näyttäisivät olevan avo-Camarot ja -Mustangit. Missään en ole aiemmin nähnyt yhtä paljon avoautoja kuin täällä. Ja arvatkaapas, sellaisenhan se sitten ukkokultakin meille vuokrata täräytti. 

"Rättikatto-Camaromme." Kai näissä maisemissa näyttäisi auto kuin auto hyvälle!

Mutta hei, nyt minä lähden ostamaan helmet! Katsotaan, päätyvätkö ne ukkokullan vai minun kaulaan. :-) Eli on aika sanoa taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!