Havaijin matkailuvalteista

No eihän tästä sitä matkailublogia pitänyt tulla, mutta osaa lukijoistani kiinnostaa kovasti myös matkailuvinkit. Niinpä nostan nyt esiin joitakin Havaijin matkailuvaltteja. Ja kyllä, aurinkoa ja biitsejä löytyy toki maailmasta muualtakin, mutta joissakin asioissa Havaiji on ykkönen.  

Biitsit, biitsit ja biitsit

Iso osa turisteista tulee Havaijille varmasti sen upeiden rantojen vuoksi. Päivälämpötilat ovat vuoden ympäri +23 - +28 Celsius-asteen luokkaa ja merivesi lämmintä kuin lapasessa. Ympäröivä Tyyni valtameri tuo saarien rantaan mahtavia aaltoja ja niinpä Havaiji on myös surffareiden suosikkikohde. Oahun saarella sijaitsevan Banzai Pipeline -rannan aaltoineen sanotaan olevan yksi maailman parhaista, mutta myös kuolettavimmista surffauspaikoista. Aaltojen keskikorkeus on 3 m, voivat olla siis korkeampiakin, ja aallot muodostavat usein surffareiden unelman, aaltotunnelin. Aalloille nousualue on kuitenkin erittäin lyhyt. Banzai Pipelinen aalloissa onkin loukkaantunut vakavasti ja kuollut surffareita enemmän kuin missään muualla.   

Kuuluisa Waikiki Beach sijaitsee aivan Honolulun kaupungin edustalla.

Waikiki Beachin rantapalmuja.

Banzai Pipeline Beach. Kuvassa pilkistää hiukan keltaista surffilautaakin. Meidän käydessä rannalla aallot olivat varsin maltilliset.

Tuliperäinen maaperä ja koralliriuttoja

Havaijin maaperä on tuliperäinen ja ilmasto sen saarten rannoilla trooppinen. Niinpä luonto on vihreää ja saarilla on vielä hioutumattomia, teräväkärkisiä vuoria. Alueen tuliperäisyydestä kertoo myös se, että Havaijin saariketjun eteläpuolelle on syntymässä kokonaan uusi saari, Loihi. Saaria ympäröivät koralliriutat värikkäine kaloineen houkuttelevat sukeltajia ja snorklaajia ympäri maailman. Lisäksi talvikuukausina saarten vesistä on mahdollisuus bongata kuhertelevia ryhävalaita.

Tuliperäisyyttä näytille turisteillekin. Oahun saarella on mahdollisuus patikoida Diamond Head -kraaterille.

Pearl Harborin sotilastukikohta

Vaikkei historia ollut koskaan lempiaineitani koulussa, oli visiitti Oahun saarella sijaitsevaan Pearl Harbor -sotilastukikohtaan todella mielenkiintoinen. Esillä oli esimerkiksi U.S.S. Bowfin -sukellusvene. Täällä vieraillessa minulle rassukalle vasta valkeni, että torpedothan ovatkin hemmetin isoja mötiköitä! Sukellusvene-elokuvista kun on saanut käsityksen paaaljon pienemmistä paholaisista.  

U.S.S. Bowfin SS287 -sukellusvene. Edessä yksi torpedo, joka ei ollut edes isoimmasta päästä.

Sotilastukikohtien vierailukäytäntönä tuntui olevan, ettei vierailijoilla saa olla minkäänlaisia laukkuja mukanaan. Kamerat ja puhelimet sai ottaa mukaan ja vesipulloa kuljettaa käsissään. Isommat kantamukset olivat kiellettyjä. Vartija sanoi käytännön olevan sama kaikissa sotilastukikohdissa, joihin vierailijoita päästetään. 

Varsinaiselle tukikohta-alueelle pääsy oli ilmainen. Laukkusäilytys, käynti sukellusveneellä ja toisen maailmansodan muistomerkille kuljettava laivakuljetus maksoivat kukin erikseeen, mutta vain pieniä summia. Meidän mennessä paikalle, olivat sen päivän laivakuljetukset jo myyty loppuun, mutta katseltavaa riitti rannallakin. 

Lähtiessämme tukikohdasta pistimme muuten merkille hauskan yksityiskohdan. Vastakkaisella puolella tietä oli Tyynen valtameren laivaston pääjehun offiisi. Pytinki oli ehkä 3- tai 4-kerroksinen betonimöykky, jossa ei ollut ainoatakaan ikkunaa! Siellä jos jehu oikein on työn touhussa, ei ainakaan päivänvalo kerro, milloin on ilta ja aika lopettaa hommat siltä päivältä. Jos päivä venähtää pitkäksi, on jehun varmaan sama tehdä iltavuoro samaan syssyyn.

Tiki-baarit

Tiki-baarin sisustusta.

Yksi paikka, jossa kannattaa Havaijilla piipahtaa, ovat tiki-baarit. Ne ovat polynesialaiskulttuuriin pohjautuvia eksoottisia cocktailbaareja, joissa drinkit ovat usein rommipohjaisia ja trooppisilla hedelmillä varustettuja. Havaijin oma nimikkodrinkki on Mai Tai. 

Sisustuksen näissä baareissa tulisi olla bambusta, tiki-jumalien naamioista, kasveista ja laavakivestä koostuvaa. Tiki-baareja on perustettu trooppisten saarten lisäksi mantereillekin ja ainakin yksi, matkailuohjelmissakin näkyvyyttä kerännyt sijaitsee myös San Franciscossa, Tonga Room nimeltään. Myös maailman ensimmäinen tiki-baari on perustettu mantereelle, Los Angelesiin vuonna 1934.

Pöö!

Löysimme Honolulun rantakadun tuntumasta kaksi tiki-baaria, joista toisessa oli kyllä tikiä ainoastaan nimessä. Toinen vaikutti aidommalle ja siellä drinkit nautiskelimmekin.

Yksi versio Mai Tai -cocktailista.

Tiukka tupakkakuri

Lopuksi vielä yksi seikka tiedoksi tupakkimiehille ja -naisille. Havaijin osavaltiossa on astunut vuonna 2006 voimaan melkoisen tiukka tupakkalaki. Laki kieltää tupakoinnin kaikissa julkisissa paikoissa, myös ulkoilmaravintoloissa ja uimarannoilla, ja etäisyyttä tupakkapaikoilta sisäänkäynteihin tulee olla vähintään 20 jalkaa. Tämä koskee myös hotelleja ja oman hotellihuoneen parveketta tai patiota. Sielläkään ei saa sauhutella. Ei edes sähkötupakkaa. 

Hotellin ohje savuttomuuslaista. Hotelliin sisäänkirjautuessa piti allekirjoittaa kohta, jossa tunnusti tiedostavansa tupakkalain. Samassa kohtaa ilmoitettiin, että parveketupakoinnista rapsahtaa 250 dollarin sakko.

Liekö sitten tämän lain mukanaan tuoma juttu, että myös savukkeiden hinnat Havaijilla olivat pilvissä. Hinnat oli kirjoitettu kioskeissa kissan kokoisin numeroin, eikä niiden huomaamiselta voinut välttyä. Merkkitupakat maksoivat jopa 10-15 dollaria/aski, paikalliset olivat halvempia. 

Pientä ristiriitaa tilanteeseen toi mielestäni se, että useissa paikoissa näytti olevan myynnissä myös laaja valikoima laatusikareita. Niiden hintoja en kylläkään huomannut katsoa. Mutta että myynnissä on tällaisia pitkään kestäviä savuavia kääröjä ja sitten kuitenkaan lain mukaan juurikaan missään ei saa polttaa. Tuntuu jo pienelle kiusanteolle niitä kohtaan, ketkä tuota lajia harrastavat. Siinä kun sikaria ensimmäisen puolikin tuntia hotellin pimeällä takapihalla roskasäiliöiden vieressä tupruttelee, niin on siinä havaijilaista lomaglamouria kerrakseen. 

Mutta hei, mitäköhän se EU tuumaisi havaijilaisesta ruokakulttuurista? Siitä kerron teille ensi kerralla. Siihen asti sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Tuulahdus Honolulusta, Isosta Ananaksesta!

Aloha!, kuten täällä Havaijilla on tapana tervehtiä. Uskomatonta, mutta totta. Täällä minä nyt todella olen, Havaijilla! Oahun saarella. Olen pikku tytöstä asti haaveillut Havaijista, mutta ennemmin kai niin, että tuskin unelmani koskaan toteutuu kun paikka sijaitsee niin kaukanakin. No, nyt lennot kotikentältämme Kaliforniasta kestävät tänne enää vain alle viisi tuntia ja päätimme tämän unelmani nyt kevätlomallamme toteuttaa. 

Mutta, mutta. Nyt kun tilanteet sitten yllättäen ja surullisesti muuttuivatkin, tuli ennen kauan odotettua lomaa vielä käynti Suomeen. Niinpä Suomesta, Siperian yli Japanin kautta tänne Havaijille matkaaminen kestikin sitten huomattavasti enemmän kuin tuo viisi tuntia. Huoh! Niin, ja kun sitten tämän loman päätteeksi palaan takaisin Piilaaksoon, onkin sitten tullut puolihuomaamatta tehtyä maailmanympärimatka. Että sellainen pikku pyrähdys!

Tämä rajuhko aikavyöhykehyppely on poikinut tilanteen, että on tullut poikkeuksellisesti kirjoiteltua postauksia näin lomaltakin. Mikäpä sen parempi yön hiljaisina tunteina, kun uni ei kerta kaikkiaan vain tule, kuin ottaa ja kirjoittaa mielessä pyöriviä tuoreita huomioita tänne teidänkin luettavaksenne. Siitä ei tosin ole takeita, olenko univajeisena ollut aina aivan täysissä järjissäni... :-)

Mutta hei, nyt itse Havaijiin!

Hawaii

Havaiji (engl. Hawaii) on yksi USA:n osavaltioista ja sen pääkaupunki on Oahun saarella sijaitseva Honolulu. Honolulun kaupungissa on 390 000 asukasta ja sen piirikunnassa liki miljoona. Rakkaalla kaupungilla on monta lempinimeä ja yksi niistä on ei The Big Apple, vaan The Big Pineapple, Iso Ananas. Minusta tuo on niin hauska! 

Ananasta piisaa 

Ja ananasta täällä onkin tarjolla siellä sun täällä: maukkaissa kala-aterioissa lisukkeena, dippikastikkeissa, jälkiruoissa ja drinkeissä. Ajoimmekin yksi päivä Dolen ananasplantaasien ohi. Viljelmät olivat valtavia! Myös kahvin viljelylle paikka kosteine olosuhteineen näyttäisi olevan suotuisa. Pitäneekin ostaa paikallista kahvia tuliaisiksi kotiin.

Sisämaassa Oahun saarella on vihreää, vehreää sekä korkeuseroja.

Honolulun katukuvasta

Honolulun pääostoskadulta löytyy liikkeitä kuin minkä tahansa suurkaupungin keskustasta. On Louis Vuitton, Hermes, Gucci jne. Tämä hiukan yllätti minut. Odotin jotakin muuta. Mutta onkin kirjoitettu, että itse Honolulun kaupunki edustaa aitoa Havaijia kaikkein vähiten. Luksusliikkeiden lisäksi kaupunkiin ovat nimittäin löytäneet myös kodittomat, kerjäläiset, narkomaanit, sekä omanlaista elämäntyyliään harjoittavat ikihipit. Ei heistä vielä hirvittävästi häiriötä ollut ainakaan meille ollut, mutta näkyivät katukuvassa aamuin illoin. Niinpä Havaijille matkustavan kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa Oahun saaren muihinkin osiin tai Havaijin muihin saariin päästäkseen aitoon havaijilaistunnelmaan. Suosituimmat saaret Oahun lisäksi ovat Maui, Kauai sekä Havaijin saari, ns. Big Island.  

Mutta palataanpa siihen Honolulun katukuvaan. Kun silmäilen sitä hiukan tarkemmin, niin kyllähän sieltä alkaa havaijilaisia erikoispiirteitä kuitenkin tulla esiin. Jalkakäytävillä näkee aina jonkun jossakin suunnassa kantavan surffilautaa rantaan tai sieltä pois. Lisäksi näyttäisi olevan täysin normaalia, että paikalliset miehet kulkevat paidattomina ja usein heillä on yhdet tai useammat helmet kaulassaan. Kyllä, nimenomaan miehet käyttävät täällä helmiä! Leit voivat roikkua niin naisten kuin miestenkin kauloissa. Havaijipaitoja ja kukkakuosisia shorteja vilisee. Flip flopit sanovat flip ja flop. Henkilökunnalla niin kaupoissa kuin kahviloissa on hiuksissaan koristeena kauniit kukkaset. Hotellin parkkipojat voivat rämpäyttää sinulle ukulelella soinnut tai parit ja laulaa luikauttaa jotakin samaan syssyyn. Varsin rentoa menoa sitten loppujen lopuksi kuitenkin. 

Honolulun katukuvaa rantakadulta.

Ja katukuvaa samasta kohtaa toiseen suuntaan. Oikealla Waikiki Beach.

Köröttelijät älkööt vaivautuko

Tietty rentous näkyy myös Oahun saaren liikenteessä. Antaessasi tilaa kaistanvaihtajalle, saat kiitokseksi käden heilautuksen ikkunasta. Samoin moottoripyörillä, mopedeilla ja vespoilla huristellaan tukat hulmuten, ilman kypärää. Ja tulipa alla oleva kuvan tilannekin vastaan. Mies istua törötti avolava-auton kyydissä ja auto huristeli pitkät pätkät rinnallamme moottoritiellä! Ei taitaisi Suomen poliisi katsoa tilannetta läpi sormien. Soo, soo, pojat!

Tällaista menoa. Kuva napattu nopeasti auton ikkunasta moottoritieliikenteen vauhdissa.

Yksi liikennemerkki on täällä kuitenkin tullut vastaan, jota en vielä ole nähnyt Amerikassa muualla. Moottoriteillä nopeusrajoituksen yhteydessä on usein annettu myös vähimmäisnopeus, jota tulee ajaa. Jos yleisnopeus on vaikkapa 55 mph, lukee kyltissä miniminopeutena 45 mph. Niinpä köröttelijöiden ei siis kannata vaivautua moottoritieliikenteen sekaan, vaan valita reitikseen ennemmin niitä kinttupolkuja. 

Likelike Highway kuulostaa hauskalle, varsinkin näin somen aikakautena.

Kun katujen kulkupelejä katsoo, niin Havaijilla kansanautoina näyttäisivät olevan avo-Camarot ja -Mustangit. Missään en ole aiemmin nähnyt yhtä paljon avoautoja kuin täällä. Ja arvatkaapas, sellaisenhan se sitten ukkokultakin meille vuokrata täräytti. 

"Rättikatto-Camaromme." Kai näissä maisemissa näyttäisi auto kuin auto hyvälle!

Mutta hei, nyt minä lähden ostamaan helmet! Katsotaan, päätyvätkö ne ukkokullan vai minun kaulaan. :-) Eli on aika sanoa taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!