Viime viikko oli vähän erilainen. Niinpä tällä kertaa muutamia poimintoja sen kulusta.
Maukas maanantai
Taakse jäänyt viikko alkoi maukkaissa merkeissä. Käymme tuskin koskaan maanantaisin ravintolassa syömässä, mutta viime viikolla teimme poikkeuksen. Oli huippuhyvää ruokaa ja mukavaa seuraa!
Naapurikaupunkiimme on avattu pari kuukautta sitten perulainen ravintola. Olimme saaneet tehtyä pöytävarauksen tähän supersuosittuun ravintolaan ukkokullan kanssa edelliseksi lauantaiksi. Meillä onkin ollut mielissämme leikkimielinen kysymys, että liekö pohjoisella pallonpuoliskolla on edes mahdollista saada hyvää Lomo Saltadoa. Tämän ravintolan ovat kuitenkin perustaneet perulaiset veljekset, joten ennakko-odotukset uutuusravintolan antimista olivat korkealla. Ja se tuli todistetuksi: kyllä, myös pohjoiselta pallonpuolikkaalta on ainakin nyt saatavissa suorastaan loistavaa Lomo Saltadoa. Eivätkä paikan cevichet, empanadakset ja Pisco Sourit jättäneet kalpeaksi nekään.
 |
| Myös ravintolan rohkea ja värikäs sisustus hiveli silmääni. |
 |
| Lampunvarjostimissa ihanat perulaishenkiset villapampulat. Kuvassa näkyy sattumoisin peräti kuusi tarjoilijaa, joten hyvän ruoan lisäksi palvelukin pelasi kiitettävästi. |
Jaoin onnistuneesta ravintolareissustamme kuvia someen. Ystäväni ihasteli annoksia ja heitti ilmaan ajatuksen, että mentäisiin tuonne joskus yhdessä syömään. Hänkin tykkää miehensä kanssa perulaisesta ruoasta. Minä vitsailin, että joko heti maanantaina mennään, ja kas, vitsi kääntyikin toteen. Tein meille pöytävarauksen heti maanantaiksi. Tämä oli enemmän kuin mukava viikon aloitus. Oli kiva tavata ystäviämme pitkästä aikaa hyvän ruoan ympärillä. Ja koska söimme niin sanotusti family style eli jaoimme kaikki annokset keskenämme, pääsimme maistamaan ravintolan menua monipuolisemmin. Me aloittelimme ruokailuamme jo alkuillasta ja pieneksi hämmästykseksi huomasimme, että iltaseitsemältä paikka oli tupaten täynnä, maanantaista huolimatta. Suosittu paikka, ja miksipä ei olisi. Tarjolla on elämyksiä kaikille aisteille.
 |
| Alkuruokia. |
 |
| Pääruokina kalaa ja äyriäisiä sekä taustalla näkyvää taivaallisen hyvää Lomo Saltadoa. |
 |
| Tres leches. Emme vastustelleet jälkiruoan tilaamishetkellä. |
Mutta voi, jos jotakin olisin voinut tuosta maanantaista muuttaa, niin olisimmepa syöneet ulkona ravintolan sisätilojen sijaan. Nimittäin, seuraavana päivänä meillä alkoi Piilaaksossa omanlaisensa "sisätila-aresti":
Ilmanlaadun romahtaminen
Tiistaina tapahtui jotakin yllättävää. Vain parissa tunnissa Piilaakson kaupunkien ilmanlaatu heikkeni hälyttävän huonoksi. Pohjoisesta puhaltava tuuli toi mukanaan Pohjois-Kalifornian ja Oregonin maastopalojen savut ensin San Franciscoon ja siitä asteittain etelämmäksi Piilaaksoon. Ilmanlaadun romahtaminen on harvoin tapahtunut noin nopeasti. Alkuillan uutisten aikaan San Francisco oli hetkellisesti ilmanlaadultaan saastunein alue koko maapallolla. Uutiskuvissa ilma oli surullisen sankka. Myös kotikaupunkimme ilmanlaatuindeksit paukkuivat punaisella eli hyvin epäterveellisellä tasolla.
 |
| "We do have our worst of air quality...", sanoo Kron4 News'n säätiedottaja. |
Viikon edetessä huono ilmanlaatu jatkui ja jatkui. Ensin savujen ennustettiin hälvenevän viimeistään perjantaina. Sitten lauantaina, mutta ei. Kun huono ilmamassa on tänne laaksoon laskeutunut, ei se sieltä hevillä poistu. Kaikenlainen ulkona liikkuminen oli pidettävä minimissään. Ei päivittäisiä kävelylenkkejä, ei takapihalla auringossa kahvitteluja.
Perjantaina olimme kuitenkin päättäneet grillata pitkästä aikaa. Toiveissa kun piti olla jo parempi ilmanlaatu, mutta ei. Indeksit huitelivat edelleen oranssilla. Se on taso, jossa oireita saavat herkät ihmisryhmät. Katson itse kuuluvani heihin. Kurkkuni reagoi hyvin herkästi huonoon ilmanlaatuun, eikä kurkun käheytyminen ole opetustyön kanssa hyvä yhdistelmä. Tämänkään vuoksi ulkona ei tehnyt mieli olla yhtään ylimääräistä minuuttia. Myös pääkipu on minulla yleinen vaiva varsinkin, jos ilmanlaatu on huonona useita päiviä peräkkäin. Niin kuin nyt oli ollut. Niinpä perjantainakin vain mahdollisimman nopea ruokien grillaus takapihalla ja sen jälkeen sisälle ruokailemaan. Harmi, sillä ilta olisi ollut mukavan lämmin.
Viikonloppuna eräällä uutiskanavalla kerrottiin, että vanhetessaan savu menettää hajunsa. Ja tämän väitteen voin kokemusteni kautta allekirjoittaa. Oikeastaan keskiviikon jälkeen ulkona ei enää haissut savuiselle ja sitä jo toivoi, että ilmanlaatu olisi parempana. Mutta ilmanlaatuindeksin reaaliaikainen seuranta paljasti aina karun totuuden. Vaikkei savun haju enää ollutkaan tuntuva, niin ilmanlaatu pysyi edelleen huonolla tai jopa erittäin huonolla tolalla.
 |
| Läheinen Santa Cruz -vuoristo tiistaina 19.9.2023, päivänä, jolloin pohjoisen savut peittosivat meidätkin. Kuvalähde Kron4 News. |
 |
| Sunnuntaina puolilta päivin tuntui, että oli jo pakko päästä vähän ulos kävelylle. Ilma näytti ihan hyvälle ja taivaskin oli palautunut taas siniseksi, mutta ilmanlaatuindeksi oli edelleen 80-90. Köhimiseksi meni, vaikka tahti oli rauhallinen. |
Vasta myöhemmin sunnuntai-iltapäivänä ilmanlaatu palasi vihreälle, terveelliselle tasolle. Lukema oli vihdoin reilusti alle 50, ihanaa!
Viimeisen viikon olen siis kaivannut puhdasta hengitysilmaa ja että pääsisin ulos liikkumaan. Monta päivää sisällä kököttämistä ja köhimistä ei ole pidemmän päälle kivaa. Ja nyt, kun toivoni mukaan pääsen pian taas myös haikkipoluille, niin sielläpä onkin syytä olla silmät tarkkoina seuraavat viikot:
Tarantellat
Viime viikolla uutisoitiin myös jokasyksyisestä ilmiöstä: tarantellojen parittelukaudesta. Näin syys-lokakuussa ennen ensimmäisiä kylmiä öitä Kaliforniassa ja myös Piilaakson alueella alkaa tarantellojen paritteluaika. Tällöin urostarantellat lähtevät vaeltamaan pesistään ja etsimään kumppania. Niitä voidaan nähdä ylittämässä ajoteitä jopa isoina ryhminä. Ihmisiä ohjeistetaan täällä antamaan näille karvaisille jättihämähäkeille ennemmin tietä, kuin häiritsevän tai tappavan niitä. San Franciscon lahden itäpuolella järjestetään hämähäkkien ystäville jopa opastettuja tarantellaretkiä.
Erään uutisartikkelin mukaan tarantellan puremaa voi verrata ampiaisen pistoon eli ettei niitä tarvitsisi pelätä. Voimakkaat allergiset reaktiot ovat toki asia erikseen. Ja tietenkin, jos olet hämähäkkikammoinen, niin olet. Ei siihen taida se lohduttelu auttaa, ettei tarantellan puremaan kuole. Välttämättä. Itsehän saisin puremahetkellä hyvin todennäköisesti sydänkohtauksen...
Piilaaksossa ei ole vielä osunut tarantellaa haikkipolulle, mutta eteläisemmässä Kaliforniassa olemme niihin reissuillamme törmänneet. Ovat aika villin näköisiä myös ajoteitä ylittäessään. Isoja mustia tai ruskeita mönttejä vilahtaa asfaltilla auton edestä. Tuosta edellä olevasta uutislinkistä pääsee näkemään paikallisia tarantelloja videolla, jos oma kauhukynnys kestää katsella.
 |
| Minulle tarantelloja pahempia kauhunväristyksiä aiheuttaa kuitenkin käärmeet. Niitäkin on tänä syksynä haikkipolulleni osunut. Kuvalähde NBC Bay Area. |
Työt ja vapaa-ajan riennot
No entäpä opetustyöni? Mitä edelliseen postaukseeni tulee, niin mennyt viikko sujui opetustuntieni osalta ongelmitta. Jihuu! Olen päässyt takaisin lähiopetustuntien pitoon ja wifitkin ovat olleet suotuisten tähtien alla. Ei sähkökatkoksia, eikä tekniikan kanssa takkuamista. Toivottavasti sama trendi jatkuisi.
 |
| Työmatkalla sattui eteen hauska Kuplavolkkari. Malli on kuulemma Baja Bug, tiesi ystäväni kertoa. Hän on kova Kupla-fani. Huomatkaa kuvan vasemmassa reunassa myös puomi, joka tällä kertaa oli onneksi ylhäällä. Kupla ylittämässä ratikkaraiteita ennen minua. |
Vaikka ilmanlaatu oli karsea suurimman osan viikosta, niin loppuviikolle oli kuitenkin piristäviä vapaa-ajan rientoja luvassa. Meillä oli sattumoisin juuri tälle viikonlopulle sovittuina vielä kahdet eri illallistreffit ystävien kanssa. Kunnes kohtalo otti ja puuttuikin peliin. Sunnuntain illallispaikkamme yllättäen ilmoitti, että ovat joutuneet sulkemaan ravintolansa siltä päivältä sähkökatkon vuoksi. Onneksi meillä oli pöytävaraus ja saimme näin ollen sulkemistiedon hyvissä ajoin. Ravintolaan on vähintään puolen tunnin ajomatka, joten säästyimme turhilta ajelemisilta. Harmitti kovasti, mutta siirsimme illallistreffejä ensi viikonloppuun.
 |
| Sunnuntain päivälliseksi valmistuikin kotiliedellä supisuomalainen nakkikeitto. |
Kissakatsaus
Ja pakkohan minun on lopuksi vielä raportoida pihakissoistamme. Nekin ilahduttivat meitä tämän "kotiarestin" aikana valtavan paljon. On ollut hauska seurata kissojen ystävystymisyrityksiä ikkunasta. Toki minua pohditutti, kuinka kissojen pikkuruiset keuhkot kestävät huonoa ilmanlaatua. Ne kun eivät varmasti hoksaa olla rasittamatta itseään ja hengittelevät ulkoilmassa kuitenkin sen 24/7.
Noin pari viikkoa sitten rauhanneuvottelut kissojen kesken etenivät ison harppauksen, kun armottoman mouruamisen jälkeen molemmat katit söivät lopulta samalta lautaselta yhtä aikaa. Sulassa sovussa. Kunnes sitten toinen päätti näykkäistä kiusallaan toista korvasta ja tämäkös siitä suuttui! Alkoi uusi ärhentely ja ulinakonsertti. Tällä viikolla kissat kuitenkin loikoilivat taas näinkin sopuisissa merkeissä takapihamme aidan päällä:
 |
| Voi teitä suloisia! |
 |
| Parin viikon takainen onnen hetki: ensimmäistä kertaa ruokailua yhtä aikaa samalta lautaselta. Mutta tosiaan, noin 20 sekuntia kuvanoton jälkeen oli taas täysi rähinä päällä. Vaalea töpöhäntäinen tahtoo olla vähän sellainen kiusaaja- tai ainakin päällepäsmäriluonne ja meni sitten näykkäisemään uutta kaveriaan korvasta. |
Että tällaisia tapahtumanostoja viime viikolta. Mutta nyt on maanantai ja uusi viikko. Katsotaan, mitä se tuo tullessaan. Ainakin presidentti Biden on tulossa vierailulle Piilaaksoon, mutta tämän tarkkaa päivämäärää ei ole (ainakaan vielä) julkisuuteen paljastettu. Kyllä sen yleensä liikennejärjestelyistä sitten huomaa, kun POTUS on paikalla. Usein taivaallakin pörrää niinä hetkinä jos jonkinlaista konetta ja kopteria. Eli odottelemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti