Ensimmäinen ukkosmyrsky yli kolmeen vuoteen!

Tasan kaksi viikkoa sitten Piilaaksossa ja San Franciscossa riehui kunnon ukkosmyrsky. Vaikka tapaus on jo pari viikkoa vanha, oli se itselleni sen verran merkittävä, että päätin kirjoittaa siitä blogiinikin, vaikka sitten näin jälkijunassa.

Merkittävän tuosta ukkosesta ja myrskystä tekee nimittäin se, että se oli täällä asumisemme aikana ihka ensimmäinen. Siis ensimmäinen ukkonen yli kolmeen vuoteen! Piilaaksossa ukkosrintamat kiertävät alueen jotenkin kummallisesti, eikä täällä ole ukkosia näkynyt. En tiedä, karkottaako meren ja Piilaakson väliin jäävä kukkulajono ukkosrintamat. Minulla on kuitenkin tunne, etteivät juuri tällä kohdalla Kaliforniaa rannikon tuntumassakaan ukkoset ole mitenkään yleisiä. Toisaalta täällä esiintyy nk. mikroilmastoja, eli sää ja lämpötilat voivat vaihdella hyvinkin paljon lyhyellä välimatkalla. No, joka tapauksessa nyt päälle vyörynyt ukkosmyräkkä sitten salamoikin oikein olan takaa. Ukkonen jyrisi ja paukkui useita tunteja ja tuona aikana mitattiin 1 200 salamaniskua maahan ja 7 000 salamaa pilvien välillä! Tuuli yltyi liki myrskylukemiin 54 mph (21 m/s) ja noin 10 000 taloutta jäi kaiken tämän seurauksena ilman sähköä. 

Ajoimme ukkospäivänä iltamyöhällä ukkokullan kanssa vielä elektroniikkaliikkeeseen ostamaan minulle opiskelujeni vaatimia välineitä seuraavaksi päiväksi. Minun piti oikein auton navigaattoristakin ikuistaa tämä säätila. Olihan tämä ainutlaatuista! 

Tässä kuvaa salamoinnista San Franciscon taivaan yllä. Kuva: Kron4.com (Daniel Dunn/DTM Photography)

Ukkosten puuttuminen onkin ollut mielenkiintoinen juttu, sillä jossakin vaiheessa täällä asumista sitä huomasi kuinka noita ukkosia ja kunnon salamointia on alkanut kovasti kaipaamaan! Viimeisimmällä Suomi-visiitilläni toivoin näkeväni ja kokevani ukkosen pitkästä aikaa, mutta ei. Ainoastaan vaimeata kuminaa antoi Suomi-taivas, eikä salaman salamaa. Toiveeni toteutuikin sitten täällä. Olihan se komeata katseltavaa, vaikka harmillisesti myrsky teki vähän tuhojaankin. 

Myrsky teki tuhoja omilla viljelmillämmekin ja sai useita sitruunan raakileita irtoamaan. Surku! Vaikka mitättömiähän nämä murheet ovat, kun vertaa hurrikaanien aiheuttamiin tuhoihin vaikkapa Puerto Ricossa.

Tuoksuista

Sateitahan Piilaaksossa tyypillisesti saadaan lähinnä vain talvisin, yleensä yhden tai kahden talvikuukauden aikana. Olen jo aikaisemminkin kirjoittanut blogissani, kuinka Kaliforniassa sateen jälkeen tuoksuu aivan erilaiselle kuin Suomessa vastaavassa tilanteessa. Nähtävästi erilainen kasvillisuus tämän eron tekee. Kumpikin tuoksuista on toki erinomaisen hyvä, mutta eihän suomalaista metsää sateen jälkeen huumaavine tuoksuineen voita mikään. Sitä tuoksua kaipaan täällä ollessani. 

Olen kyllä löytänyt suomalaisen sateen jälkeiselle tuoksulle täältä aika kovan kilpailijan, vai sanoisinko paremminkin kenties korvikkeen. Tykkään nimittäin aivan mielettömästi eukalyptuspuiden tuoksusta! Eikä niiden tuoksun leijailuun tarvita edes sadetta. Se on tuoksu, jota voisin nuuhkia vaikka kuinka pitkään ja purkkiinkin laittaisin, jos vain voisin.

Mutta hei, oho, syyskuun viimeistä viikkoa jo viedään! Viime viikolla säätkin tuntuivat täällä jo astetta viileämmille. Ja olihan meillä jo tuo syysmyrskykin. Nyt kuitenkin tämä viikko näyttäisi taas aika mukavalle lämpötilojen suhteen. Intiaanikesälle, etten sanoisi!

Tällaisia sää- ja tuoksuhavaintoja tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

Kalifornian kuulumisia

Aloitetaanpas uusi vuosi blogissani vanhoin kujein eli blogini alkuperäisellä teemalla, Kalifornian kuulumisilla. On nimittäin pari hauskaa tarinaa tässä kerrottavaksi teillekin.

Vuosi 2016, jee!

Tapaus kiinalainen

Kenties muistatte kuinka postauksessani Eloonjäämistaisto Kuolemanlaaksossa kerroin siitä kiinalaisesta kundista, joka myös tuli "pelastamaan" meitä sieltä Kuolemanlaakson mutamontusta. Siitä, joka sitten automme työntötalkoiden aikaan kuitenkin otti vain valokuvia.

No, ukkokultahan vaihtoi kaverin kanssa yhteystietoja, että kiinalainen voisi sitten lähettää kuvia meille jälkeenpäin. Ja lähettikin, mutta voi jeskamandeera sentään! Kuvat eivät nyt olleet ihan sellaisia, mitä me tuosta katastrofitilanteesta odotimme kuvien olevan. Oli nimittäin tainnut kiinalainen kuvata enimmäkseen ukkokullan partaa! Sitä partaa se sitten jaksoi ihailla siellä mutamontun laidalla, kun eihän niillä aasialaisilla oikein itsellään parta kasva. :-) 

Kiinalainen lähetti ukkokullalle siis neljä kuvaa. Niistä yhdessä oli pelkästään ukkokulta. Toisessa kiinalainen itse poseerasi ukkokullan kanssa. Molemmat olivat lähikuvia niin, ettei koko mutamonttua näkynyt. Samoin minä pyysin siellä montulla ottamaan lähikuvan mutaan uponneesta tennaristani, mutta partakuvat ohittivat prioriteettilistassa. Hi hii, aika vekkuli kaveri.

Kiinalainen oli kovasti kiinnostunut valokuvaamisesta ja kaveri onkin ollut tosi haltioitunut nähdessään ukkokullan someen laittamia kuvia. Ja miksipä ei olisi. Ukkokulta ottaa mahtavia kuvia!

No, nyt se kiinalainen oli saanut päähänsä tulla meille kylään! Olisi tullut jo tapaninpäivänä, mutta kun ukkokultakin oli silloin vielä Suomessa. Kun ukkokulta palasi Kaliforniaan, kiinalainen otti ja tuli hakemaan ukkokultaa lentokentältä San Franciscossa ja kyyditystä vastaan sitten yöpyivät tyttöystävänsä kanssa meillä. Kävihän se näinkin! Nyt on sitten vastatarjous voimassa mennä tervehtimään heitä Etelä-Kaliforniaan, missä tämä kiinalaispariskunta asuu ja opiskelee.

Niin ja arvatkaapas, oli kiinalainen ukkokullalle kertonut, että jatkaessaan Kuolemanlaaksossa matkaa tapaamisemme jälkeen, hekin olivat olleet tosi vähällä jäädä vastaavanlaiseen mutamonttuun kiinni! Kyllä, vaikka heillähän oli tosi korkealla maavaralla varustettu jeeppi alla ja jeepissä oikein kunnon jurmurenkaatkin! Juuri ja juuri olivat eturenkaat saaneet mutalätäkön vastarannalta pidon alleen ennen kuin vauhti oli kokonaan hyytynyt. Ja kuulema sama juttu kuin meillä, että lätäkkö oli oikein imaissut autoa keskelle jumiin. Todella petollisia mokomatkin mutamontut! Kiinalainenkin sen nyt tietää.

Mutta mitä tästä tarinasta opimme? Elämä on ihmeellistä. Sitä voi näemmä keskellä autiota erämaatakin ystävystyä uusiin tuttavuuksiin! Minua niin huvittaa tämä koko tapaus. :-)

Ei nyt ollut kiinalaisen kuvia tähän liitettäväksi, mutta tässä road tripin jälkeen ottamani kuva automme takapenkin jalkatilasta ennen kuin auto lähti ammattipesijöille (lue: meksikaanoille).

Yllä olevaa kuvaa ottaessani ei paljoa naurattanut, mutta siirrytäänpä nyt toiseen hauskaan tapaukseen. Autoihin liittyy tämäkin. Ja aasialaisiin.

Tapaus jäiset autojen ikkunat

Kalifornian ajokorttia suorittaessani minua ja varmaan kaikkia muitakin suomalaisia on naurattanut se, kuinka ajokokeessa testataan myös auton hallintalaitteiden käyttö. Yksi näistä nimittäin on ns. defrosterin käyttö eli kuinka saada huurtuneet ikkunat kirkastumaan. (Kirjoitin ajokokeen suorittamisesta täällä.)

No, ilmeisesti tämä ei sitten todellakaan ole kaikille Piilaaksossa autoileville mikään itsestäänselvyys, sillä tällä viikolla Piilaaksossakin oli ollut pakkasyö ja ukkokulta oli nähnyt aamulla, kuinka joku aasialainen oli kantanut sisältä kuumaa vettä sankolla ja kaatanut sitä kuuraisen autonsa tuulilasin päälle! Kas noin, saihan sen tuulilasin sulaksi tietenkin noinkin, mutta jos tämä aasialainen kokeilisi samaa menetelmää Suomen -20 asteen pakkasissa, niin voisi ottaa ohraleipä siinä hommassa. :-)

Tuo defroster lieneekin sitten Piilaaksossa ainoa järkevä keino tuulilasin sulattamiseen, sillä mitään jääskrapojahan siellä ei edes tunneta. Eikä kyllä ole käynyt mielen vieressäkään kuskata sinne sellaista Suomesta! Ehkä sitä kerran tai kaksi Piilaakson talvessa tarvitsisi. Autoissa ei myöskään ole esimerkiksi mitään parkkikiekkoja, joita hätätapauksessa voisi lasin raaputukseen käyttää. Yksi kaveri totesikin, että onhan siellä ne lukuisat luottokortit! Ehkä niitä voisi hyödyntää pakkasaamun osuessa kohdalle. 

Alla Piilaaksosta minulle lähetetty kuva todistusaineistona jäätyneistä auton ikkunoista. 

Jäässä on. Huomatkaa taustalla näkyvät vihreät pensaat ja auringonpaiste. Päivälämpötilat ovat olleet näinä päivinä vähintään +11 Celsius-asteen luokkaa, tänään sunnuntaiksi on luvassa +16 C. Photo by Attila. :-)

Joulukuuset veks Kalifornian tapaan

Suomessa loppiainen on perinteisesti päivä, jolloin hankkiudutaan eroon joulukuusesta ja muusta joulukoristelusta. Amerikassa ei ole loppiaista ja kansa hävittää joulukoristeensa kuka milloinkin, osa kuitenkin säilyttäen massiiviset jouluvalo- ja hahmoviritelmänsä pihassaan vielä pitkälle tammikuuhun.

Alla on kuva Kalifornian kotimme läheisyydestä pari päivää sitten. Kaliforniassa on tapana, että omakotitaloasujat siirtävät roska-astiansa tiettyinä päivinä kadulle, josta sitten roska-autot ohiajaessaan kippaavat astiat tyhjiksi. Näin joulun jälkeen samaa tapaa näytetään käytettävän myös joulukuusien hävittämisessä. Kadulle vaan!

Vasemmalla roska-astiat odottamassa roska-autoa, oikealla joulukuusi.

Lopuksi vielä hauskaa ja mielenkiintoista faktaa blogini tilastoista. Tai no, teistähän tämä voi mennä osastoon "kiviäkin kiinnostaa", mutta kerronpa kuitenkin. Blogger-blogialustan kautta pääsen näkemään, millaisilla hakusanoilla ihmiset ovat blogiini eksyneet. Kuluvan viikon aikana blogiini on tultu mm. hauilla: "San Franciscon narkomaanit" ja "mikä on Floridan promilleraja". Heh heh. Tuppas vähän hymyilyttämään miettiessäni, että kertooko tämä enemmän blogistani vai suomalaisten netistä hakemista aiheista. :-)

Nyt sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!