Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvi Piilaaksossa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvi Piilaaksossa. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Lamborghinin silittelyä ja vesisateita

Ehkäpä muistatte, kun kerroin ukkokullan työkaverin vähän hurahtaneen autoihin. Nyt tämä kaveri sai tehtaalta tilaamansa ja mittatilaustyönä valmistetun Lamborghininsa toimitettuna tänne Piilaaksoon, joten niin vain oli lähdettävä meidänkin tätä Italian ihmettä ihastelemaan. Tästä jos mistä voi sanoa, että "hella cool"!

Kyllähän kyseessä ärhäkkä peli oli. Pääsin sitten istumaan ratin taakse minäkin, mutta en sentään ajamaan, hui olkoon! Kiihtyvyys nollasta sataan (km/h) nimittäin kestää tällä vekottimella vain 2,8 sekuntia! OMG! Ehtiikö siinä edes kissaa sanomaan? No ei!
Siinä ne 602 heppaa kehrää!

Saimme siis kuunnella V10-moottorin pörinää, mutta vain avonaisessa autotallissa, sillä jälleen kerran täällä oli sadepäivä. Niinpä koeajolle märille teille ei tuolla supermenopelillä ollut mitään asiaa ja Lamborghinin ihastelu sai siis jäädä vain silittelyasteelle. 

Tästä pääsemmekin sopivasti postauksen jälkimmäiseen aiheeseen:


Sadetta, sadetta ja lisää sadetta


Tiedättekös lukijani, että täällä on satanut viime viikot aivan järkyttävän paljon vettä! Tammikuun 22. päivään mennessä tänä vuonna on alueellamme ollut vain viisi sateetonta päivää! Sadepäiviä on siis ollut 17. Lisäksi monin paikoin vettä on tullut niin paljon, että asuinalueita, moottoriteitä ja niiden ramppeja on joutunut tulvavesien valtaan. Teitä on ollut poikki paitsi veden, myös muta- ja kivivyöryjen vuoksi. Joitakin teitä on jopa sortunut (sinkhole). 

Paikallisissa säätiedotuksissa saderintamat ilmoitetaan aina myrskyinä (storms) ja niistä kovasti varoitellaan. Varoitukset ehkä pääosin siksi, että paikalliset eivät osaa ajaa autoa sateella ja täällä sattuu sateiden aikaan todella paljon kolareita. Useimmiten nämä säätiedotuksissa ennustetut "myrskyt" eivät ole kuitenkaan normaalia sadetta kummempia, mutta nyt parin viime päivän aikana myös tuuli todella yltyi myrskylukemiin aiheuttaen lisää tuhoja. Puita on kaatuillut ja viime yönä meilläkin oli ollut sähkökatko. 
Yksi myrskyn kouriin jäänyt maamerkki on Tyynenmeren rannalla sijaitsevan Aptosin laiturin päässä säilytetty laivanhylky. Vuonna 2000 tämän nähtävyytenäkin toimineen laivan kannelle pääsi vielä kävelemään. Helmikuun 2016 myrskyissä laiva repeili neljään osaan ja nyt viikonloppuna myrskyaallot tuhosivat laivan kokonaan. Tosi harmillinen juttu. Mekin olemme käyttäneet joitakin vieraistamme tässä laituripaikassa. Kuva: Kron4 News.
Vertailun vuoksi tässä ottamani kuva Aptosin laivanhylystä marraskuussa 2014. Tällöin laivan kannelle ei enää päässyt sen heikon kunnon vuoksi.

Mutta sitten takaisin sateisiin. Myös sademäärät Pohjois-Kaliforniassa ovat olleet isoja. Sierra Nevadan vuoristoon sateet tulevat tähän aikaan vuodesta lumena ja muistan, kun tässä eräänä tammikuisena päivänä annettiin lumisadevaroitus eteläiselle Lake Tahoen alueelle. Alueelle odotettiin lunta yhdestä kolmeen metriä yhden vuorokauden aikana! 

Vesisateet ovat totta kai tehneet hyvää Kalifornian monivuotisen kuivuuden riipomalle vesitilanteelle, mutta nyt Pohjois-Kalifornian vesivarantoaltaita on jouduttu jo tyhjentämään, sillä vettä ei altaisiin enää mahdu. Eli pikku hiljaa näiden sateiden toivoisi jo hellittävän!

Mutta ei kai tässä muutakaan voi, kuin päivästä toiseen hokea: etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta. Etanan sarvia ja aurinkoista poutapäivää odotellen sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Kalifornian kuulumisia

Aloitetaanpas uusi vuosi blogissani vanhoin kujein eli blogini alkuperäisellä teemalla, Kalifornian kuulumisilla. On nimittäin pari hauskaa tarinaa tässä kerrottavaksi teillekin.
Vuosi 2016, jee!

Tapaus kiinalainen


Kenties muistatte kuinka postauksessani Eloonjäämistaisto Kuolemanlaaksossa kerroin siitä kiinalaisesta kundista, joka myös tuli "pelastamaan" meitä sieltä Kuolemanlaakson mutamontusta. Siitä, joka sitten automme työntötalkoiden aikaan kuitenkin otti vain valokuvia.

No, ukkokultahan vaihtoi kaverin kanssa yhteystietoja, että kiinalainen voisi sitten lähettää kuvia meille jälkeenpäin. Ja lähettikin, mutta voi jeskamandeera sentään! Kuvat eivät nyt olleet ihan sellaisia, mitä me tuosta katastrofitilanteesta odotimme kuvien olevan. Oli nimittäin tainnut kiinalainen kuvata enimmäkseen ukkokullan partaa! Sitä partaa se sitten jaksoi ihailla siellä mutamontun laidalla, kun eihän niillä aasialaisilla oikein itsellään parta kasva. :-) 

Kiinalainen lähetti ukkokullalle siis neljä kuvaa. Niistä yhdessä oli pelkästään ukkokulta. Toisessa kiinalainen itse poseerasi ukkokullan kanssa. Molemmat olivat lähikuvia niin, ettei koko mutamonttua näkynyt. Samoin minä pyysin siellä montulla ottamaan lähikuvan mutaan uponneesta tennaristani, mutta partakuvat ohittivat prioriteettilistassa. Hi hii, aika vekkuli kaveri.

Kiinalainen oli kovasti kiinnostunut valokuvaamisesta ja kaveri onkin ollut tosi haltioitunut nähdessään ukkokullan someen laittamia kuvia. Ja miksipä ei olisi. Ukkokulta ottaa mahtavia kuvia!

No, nyt se kiinalainen oli saanut päähänsä tulla meille kylään! Olisi tullut jo tapaninpäivänä, mutta kun ukkokultakin oli silloin vielä Suomessa. Kun ukkokulta palasi Kaliforniaan, kiinalainen otti ja tuli hakemaan ukkokultaa lentokentältä San Franciscossa ja kyyditystä vastaan sitten yöpyivät tyttöystävänsä kanssa meillä. Kävihän se näinkin! Nyt on sitten vastatarjous voimassa mennä tervehtimään heitä Etelä-Kaliforniaan, missä tämä kiinalaispariskunta asuu ja opiskelee.

Niin ja arvatkaapas, oli kiinalainen ukkokullalle kertonut, että jatkaessaan Kuolemanlaaksossa matkaa tapaamisemme jälkeen, hekin olivat olleet tosi vähällä jäädä vastaavanlaiseen mutamonttuun kiinni! Kyllä, vaikka heillähän oli tosi korkealla maavaralla varustettu jeeppi alla ja jeepissä oikein kunnon jurmurenkaatkin! Juuri ja juuri olivat eturenkaat saaneet mutalätäkön vastarannalta pidon alleen ennen kuin vauhti oli kokonaan hyytynyt. Ja kuulema sama juttu kuin meillä, että lätäkkö oli oikein imaissut autoa keskelle jumiin. Todella petollisia mokomatkin mutamontut! Kiinalainenkin sen nyt tietää.

Mutta mitä tästä tarinasta opimme? Elämä on ihmeellistä. Sitä voi näemmä keskellä autiota erämaatakin ystävystyä uusiin tuttavuuksiin! Minua niin huvittaa tämä koko tapaus. :-)
Ei nyt ollut kiinalaisen kuvia tähän liitettäväksi, mutta tässä road tripin jälkeen ottamani kuva automme takapenkin jalkatilasta ennen kuin auto lähti ammattipesijöille (lue: meksikaanoille).

Yllä olevaa kuvaa ottaessani ei paljoa naurattanut, mutta siirrytäänpä nyt toiseen hauskaan tapaukseen. Autoihin liittyy tämäkin. Ja aasialaisiin.


Tapaus jäiset autojen ikkunat


Kalifornian ajokorttia suorittaessani minua ja varmaan kaikkia muitakin suomalaisia on naurattanut se, kuinka ajokokeessa testataan myös auton hallintalaitteiden käyttö. Yksi näistä nimittäin on ns. defrosterin käyttö eli kuinka saada huurtuneet ikkunat kirkastumaan. (Kirjoitin ajokokeen suorittamisesta täällä.)

No, ilmeisesti tämä ei sitten todellakaan ole kaikille Piilaaksossa autoileville mikään itsestäänselvyys, sillä tällä viikolla Piilaaksossakin oli ollut pakkasyö ja ukkokulta oli nähnyt aamulla, kuinka joku aasialainen oli kantanut sisältä kuumaa vettä sankolla ja kaatanut sitä kuuraisen autonsa tuulilasin päälle! Kas noin, saihan sen tuulilasin sulaksi tietenkin noinkin, mutta jos tämä aasialainen kokeilisi samaa menetelmää Suomen -20 asteen pakkasissa, niin voisi ottaa ohraleipä siinä hommassa. :-)

Tuo defroster lieneekin sitten Piilaaksossa ainoa järkevä keino tuulilasin sulattamiseen, sillä mitään jääskrapojahan siellä ei edes tunneta. Eikä kyllä ole käynyt mielen vieressäkään kuskata sinne sellaista Suomesta! Ehkä sitä kerran tai kaksi Piilaakson talvessa tarvitsisi. Autoissa ei myöskään ole esimerkiksi mitään parkkikiekkoja, joita hätätapauksessa voisi lasin raaputukseen käyttää. Yksi kaveri totesikin, että onhan siellä ne lukuisat luottokortit! Ehkä niitä voisi hyödyntää pakkasaamun osuessa kohdalle. 

Alla Piilaaksosta minulle lähetetty kuva todistusaineistona jäätyneistä auton ikkunoista. 
Jäässä on. Huomatkaa taustalla näkyvät vihreät pensaat ja auringonpaiste. Päivälämpötilat ovat olleet näinä päivinä vähintään +11 Celsius-asteen luokkaa, tänään sunnuntaiksi on luvassa +16 C. Photo by Attila. :-)

Joulukuuset veks Kalifornian tapaan


Suomessa loppiainen on perinteisesti päivä, jolloin hankkiudutaan eroon joulukuusesta ja muusta joulukoristelusta. Amerikassa ei ole loppiaista ja kansa hävittää joulukoristeensa kuka milloinkin, osa kuitenkin säilyttäen massiiviset jouluvalo- ja hahmoviritelmänsä pihassaan vielä pitkälle tammikuuhun.

Alla on kuva Kalifornian kotimme läheisyydestä pari päivää sitten. Kaliforniassa on tapana, että omakotitaloasujat siirtävät roska-astiansa tiettyinä päivinä kadulle, josta sitten roska-autot ohiajaessaan kippaavat astiat tyhjiksi. Näin joulun jälkeen samaa tapaa näytetään käytettävän myös joulukuusien hävittämisessä. Kadulle vaan!

Vasemmalla roska-astiat odottamassa roska-autoa, oikealla joulukuusi.


Lopuksi vielä hauskaa ja mielenkiintoista faktaa blogini tilastoista. Tai no, teistähän tämä voi mennä osastoon "kiviäkin kiinnostaa", mutta kerronpa kuitenkin. Blogger-blogialustan kautta pääsen näkemään, millaisilla hakusanoilla ihmiset ovat blogiini eksyneet. Kuluvan viikon aikana blogiini on tultu mm. hauilla: "San Franciscon narkomaanit" ja "mikä on Floridan promilleraja". Heh heh. Tuppas vähän hymyilyttämään miettiessäni, että kertooko tämä enemmän blogistani vai suomalaisten netistä hakemista aiheista. :-)

Nyt sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!