Viisi viikkoa Suomessa: 5/5

Olen ollut nyt Suomessa viisi viikkoa. Viimeistelen tätä postausta lentokenttähotellissa Helsinki-Vantaalla ja huomenna, mikäli uusia muutoksia lentoihin ei tule, irrotan taas jalkapohjani Suomen kamaralta ties kuinka pitkäksi aikaa. Nykyinen maailmantilanne ei lupaa tarkkaa päivämäärää seuraavalle reissulle. Otsikon merkintä 5/5 viittaa viidenteen ja viimeiseen viikkooni Suomessa, mutta myös Suomi-visiittini onnistumiseen. Se on nimittäin ollut arvosanaltaan se kuuluisa "viis kautta viis". 

Parempia säitä en esimerkiksi olisi voinut toivoakaan. Siis että Suomen syyskuussa päivälämpötilat jopa +20 Celsius-astetta! Sain myös ajoittain sitä kovasti kaipaamaani sadetta, jee! Valtaosin oli kuitenkin poutaa ja mahtava sää mahdollisti sen, että pystyin treffaamaan valtaosan ystävistäni ja tutuistani ulkona. Kenen kanssa lounasteltiin puistossa, kenen kanssa kahviteltiin torilla. Huippua! Turvavälit oli helppo pitää. Halaukset ystävien ja sukulaisten kanssa jätettiin toiseen kertaan.

Kainuulaisen "tervetulotoivotuksen" myötä uusia pyllynpaljastuksia ei maakuntakierroksellani näkynyt. Housut on pidetty julkisilla paikoilla jalassa. Mutta kaunista suomalaista maaseutua näkyi kyllä senkin edestä, ai että!

Syksyistä maalaisseutua Suomesta.

Eräänä syyskuisena aamuna ihailin joenpintaan nousevaa aamu-usvaa. Lämpötila kuvanottohetkellä oli vain +2 C. Upea aamu!

Maisemien lisäksi nautin kaikki nämä viikot puhtaasta, raikkaasta ilmasta. Varsinkin, kun samaan aikaan Kaliforniassa ja Piilaaksonkin ympäristössä kärsitään historiallisen pahoista maastopaloista, kuumuudesta ja epäterveelliseksi luokitellusta ilmanlaadusta. Harva suomalainen edes tajuaa arvostaa tätä puhtaan luonnon ja hengitysilman kultakimpaletta, mikä Suomella on!

Ilokseni sain huomata, että tuntemattomien ihmisten tervehtimisen kulttuuria löytyy myös Suomesta. Menepä vain tarpeeksi pieneen kylään, niin kyllä joka ukko nostaa rehvakkaasti kättä rattinsa takaa ajaessaan soratiellä ohitsesi. Niin, ei kai kukaan muukaan hullu voi arkena olla aamulenkillä pienellä mutkittelevalla kylätiellä kuin joku paikallinen tai korkeintaan paikallisen kaveri. Se hullu olin minä. Jopa esiteini-ikäiset huikkasivat minulle tuntemattomalle ujon "moi", kun viuhahtivat polkupyörillään kyläkouluunsa. Lämmitti ulkosuomalaisen mieltä kovasti.

Masuni on tälläkin hetkellä täynnä suloisia Suomi-makuja ja taisipa viiden viikon aikana kertyä jälleen se kilo tai puolitoista vyötärölle, hahah! No, jotain jätän Suomeenkin. Pääsin nimittäin voitteko kuvitella, vuoden ja kahden kuukauden tauon jälkeen hovikampaajani käsittelyyn ja nyt on hiuksistani pätkäisty sellaiset 20 - 25 cm pituutta pois! Uskon, että on vähän hengittävämpi tapaus Kalifornian tulevan syksyn helteissä. Ei muhi enää karvalakki päässä 24/7.

Pääsin testaamaan heti tuoreeltaan suomalaista uutuutta nimeltään Rostis. Se on munavoilla täytetyn karjalanpiirakan ja pasteijan risteytys. Ja maistui juuri niin kuin kuuluukin, karjalanpiirakalle munavoilla. Namskis!

Uutuusjäätelöitäkin pitää Suomessa aina maistaa, tietenkin niiden klassikkojen lisäksi. Tämä Marianne-jäätelö oli kuulkaas i-ha-naa!

Postaukseen valitsemieni kuvien perusteella voisi kuvitella Suomi-visiittii olleen pelkkää lomailua ja herkuttelua. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Paljon oli hoidettavia asioitakin, mutta niistä ei blogin puolella enempää.

Aikamoista tunteiden vuoristorataahan nämä Suomi-visiitit ulkosuomalaiselle aina tahtovat olla, mutta siitä ensi postauksessa lisää. Sen kirjoittelenkin sitten taas koto-Kaliforniasta. Savuisesta sellaisesta. Nyt sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Olen kyllä yllättynyt, ellen jopa kauhistunut, kuinka pellossa täällä Suomessa eletään tämän vallitsevan koronatilanteen kanssa! Tautitapausmäärät ovat maassa kasvussa, mutta Oulun lentokentällä yhdelläkään matkustajalla minun lisäkseni ei ollut kasvomaskia! Koneessa kaikilla toki oli, koska taisi olla pääsyedellytyksenä koneeseen, mutta lentokentällä oli aika villi meininki. Tiukkoihin koronarajoituksiin Kaliforniassa tottuneena tämä vain tuntui tosi hämmentävälle.