Nyt seuraa pikaraportti maakuntakierrokseni alkutaipaleelta.
Olin saapunut vain tunti sitten Kainuuseen. Tapahtumien paljastavuuden vuoksi, ihan kirjaimellisesti, jätän tarkemmat koordinaatit blogissani kertomatta. Halusin sännätä heti alkajaisiksi paikalliseen lähikauppaan täydentämään ruokavarastoa. Pikku ostoksia vain, joten siihenhän istuu suomalainen lähikauppa aina yllättävänkin laajoine valikoimineen mitä parhaimmalla tavalla.
Astun kainuulaiseen lähikauppaan sisään. Onneksi asiakkaita ei ole paljon. Kierrän kauppaa aika rivakkaan tahtiin, enkä jää hypistelemään sitten viimeisen Suomi-visiittini jälkeen ilmestyneitä uutuustuotteita, vaikka mieli tekisikin. Kas, kaupasta löytyy iloiseksi yllätyksekseni laaja valikoima graavi- ja savulohipaketteja. Olen himoinnut kylmäsavulohta ruisleivän päälle, joten nappaan yhden paketin mukaani. Ostoskierrokseni on jo aivan loppusuoralla, kun vesi herahtaa kielelleni pian nautitusta lohileivästä. Siihenhän pitää saada päälle vielä tuoretta tilliä! Palaan kaupan hevi-osastolle. Kiinnitän huomioni hedelmävaa'alla perunoita punnitsevaan, isolla kaljamahalla varustettuun ukkoon. Hän nimittäin yskii ja röhii ilman minkäänlaista pisarasuojausta. Maskia ei tietenkään ole, mutta ei ukko laita suunsa eteen myöskään mitään muuta. Onneksi en joudu kyseistä hedelmävaakaa enää käyttämään, ajattelen. Etenen hevi-osastolla tilliruukkujen eteen. Huomaan, että niitä on kahdelta eri tuottajalta. Arvioin nopeasti parempikuntoisen lajin ja nappaan sen mukaani. Tilliruukkujen edessä minulla menee siis arviolta kaksi sekuntia aikaa. Mutta. Tämäkin tuntui olevan liikaa...
Tulee sanomista
Samainen yskänpisaroitaan railakkaasti levittävä kaljamahaukko nimittäin seisoo selkäni takana vain noin kahden metrin päässä minusta ja toteaa eukolleen kovaan ääneen: "Kylläpä se pitkään valihtee noita tillejä." Tässä vaiheessa olen tillivalintani jo tehnyt ja käännyn pariskuntaan päin, jolloin eukkonsa jatkaa, kovalla äänellä hänkin: "No se pittää kato kahtoo, että on oekkeenlaene." Tämän jälkeen molemmat nauravat hörönaurua ja katsovat minuun.
Siis, että mitä tässä niin kuin tapahtui? Minulla menee tämä tapaus jotenkin aivan yli hilseen. En kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä minun kahden sekunnin seisomisessa tilliruukkujen edustalla niin ärsyttää. Pariskunta ei itse ollut ostamassa tilliä, eivät suoraan sanoen näyttäneet tillin suurkuluttajille. Ja tällainen kovaan ääneen tilanteen raportointi ja höröttely päälle saa minut kerrassaan hämilleni. Kontrastia tilanteeeseen tuo toki sekin, ettei meillä kotopuolessa Kaliforniassa tapahtuisi koskaan tällaista. Jos joku asiakas sinulle kaupassa jotakin sanoo, se on mitä suurimmalla todennäköisyydellä jokin ystävällinen ele tai jopa pieni kehu. Ei henkilön ostosten arvostelua tai siihen käytetyn ajan arviointia, kovaan ääneen! Katson pariskuntaa kohti, mutta en sano mitään. Ehkä olisi pitänyt, mutta en siinä yllättävässä tilanteessa saanut kerta kaikkiaan kieleni päälle yhtään mitään. Päässä surrasi kyllä ajatus jos toinenkin.
Saavun kaupasta majapaikkaani ja ihmettelen tapausta ääneen. Sille voisi kai yhtä aikaa itkeä ja nauraa. Olen yhä sen verran hämilläni, että kerron tapauksesta myös somessa. Moni kaveri saa makeat naurut. Lisäksi armas serkkuni kertoo minulle vantaalaisessa ruokakaupassa sattuneesta tilli-gatesta ja arvelee kainuulaisen reaktion liittyvän vastaavaan. Tällainen Suomen tilli-gate on mennyt minulta ulkomailla asuessa aivan ohi. Saan tilli-gatesta kertovan linkin ja totta. Mies on haistellut tilliruukkuja, sujauttanut pätkän tilliä taskuunsa ja jättänyt tilliruukun ostamatta. Paikalle kutsuttiin poliisit. Huh huh! No, Kainuussa ei näemmä tarvitse kutsua poliisia. Kyllä kansa tarkkailee ja raportoi toisten asiakkaiden tilliostokset. Hahah!
Siinä se nyt on: mun lohivoileipä. Kainuulaisesta lähikaupasta, ulkopuolisen asiakkaan saatesanoin ostetulla tillillä varustettuna. :-D
Loppuhuipennus
No, lähikauppakierroksenihan sai kassajonossa vielä muikean loppuhuipennuksen. Edessäni oleva miespuolinen asiakas lastasi ostoksiaan kärryistä kassahihnalle. Raskasta keskiolutpakkausta nostaessa miehen shortsit, kuten myös alushousut valahtavat vyötäisiltä todella alas. Tämä saa miehen persposket näkyviin kaikelle kansalle ja nyt en puhu vain pienestä uurteen vilkkumisesta. Kyllä siinä näkyi ihan 75 % "kokonaisuudesta". Jotenkin tämä loppusilaus kruunasi kauppareissuni ja näky kyllä syöpyi verkkokalvoilleni useammaksi tunniksi. Ikimuistoinen reissu.
Että tällainen lähtölaukaus maakuntakierrokselleni Suomessa. Ja e-hei, ei tämä oman elämäni tilli-gate maailmaani kaada. Se nyt vaan loi hauskat ja kerrassaan mielenkiintoiset lähtöasetelmat parhaillaan käynnissä olevalle maakuntakierrokselleni. Mitä kaikkea mielenkiintoista tässä ehtiikään maakunnissa vielä tapahtumaan? No, kun seuraavan kerran lähikauppaan menen, taidan noudataa ystäväni neuvoa: ostan korianteria. Hahah.
Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti