Askelia kohti amerikkalaisuutta

Pian on kulunut jo kaksi vuotta siitä, kun ukkokullan kanssa ensimmäistä kertaa muutto- ja asumismielessä Piilaaksoon rantauduimme. Hui, kuinka aika onkaan hujahtanut! Niin, melkein kaksi vuotta, mutta oikeastaan vasta viime viikolla havahduin aivan yhtäkkiä, kuinka olen jo saanut vaikutteita muutamista periamerikkalaisista, tai ainakin perikalifornialaisia tavoista. Niitä paljastan teille tällä kertaa.

1. Costco-jäsenyys

Täällä "kaikki" tuntuvat olevan Costco Wholesale -kauppaketjun jäseniä. Costco on tukkukaupan tapainen myymäläketju koostuen 400 myymälästä ympäri Yhdysvaltoja. Costcon asiakkaaksi pääsee maksamalla joko 55 dollarin perustason, tai 110 dollarin executive-tason jäsenyysmaksun. Jäsenenä pääset tekemään ostoksia myymälästä, jonka useimmat ruoka- ja käyttötavaratuotteet myydään isoissa monipakkauksissa tukkukaupan tapaan. Otetaanpa nyt vaikka esimerkiksi hammaslanka. Sitä myydään kuuden kappaleen pakkauksessa. Tai luomujauheliha, jota myydään heti kerralla kolmen annoksen pakkauksessa, kukin annos aina paunan painoltaan. Isojen myyntikokojen ja menekin myötä hinnat ovat edullisemmat. 

THE Costco. ;-)

Olin käynyt Costcossa kerran aiemmin hyvin pikaisesti, mutta noin kolme viikkoa sitten ystäväni, joka siis on tietenkin jo Costco-asiakas, antoi minulle mainion opastetun kierroksen tuohon jättimyymälään. :-)

Costco-myymälät muistuttavat sisältä lähinnä tehdashallia, sillä esimerkiksi kuivamuonat ovat esillä varastohallin näköisissä metallihyllyissä (vrt. Ikean noutovarastohyllyt). Ruokien täydennyslastaaminen näihin hyllyihin tapahtuu mitä todennäköisimmin trukeilla. Ja tämä käytäntö on ehkä joidenkin tuotteiden kohdalla ihan pakollinenkin, sillä esimerkiksi Costcon isoimmat riisipussit taitavat painaa siinä 20 - 25 kg ja Starbucksin kylmäkahvejakin myydään heti kerralla 15 lasipullon pakkauksissa. 

Costco-myymälän kuivamuonahyllyjä.

Tehdashallimaisesta miljööstä huolimatta tykkäsin kaupasta kovasti. Lisäksi kävi ilmi, että Costcon kautta on mahdollista hankkia vakuutuksia, lomamatkoja, kodinelektroniikkaa, kuntosalijäsenyyksiä, alennettuun hintaan ravintola- ja teemapuistolahjakortteja, reseptilääkkeitä, jopa silmälaseja kaupan omasta optikkopisteestä. Viime aikoina Costco on lähtenyt mukaan myös autokauppaan. Business Insider listasikin artikkelissaan sopivasti juuri huhtikuussa 12 tuotetta, jotka kaikkien tulisi ehdottomasti ostaa vain ja ainoastaan Costcosta. Tuotteet pääsivät listalle joko edullisuutensa vuoksi ja/tai eri makutestien voittajina.

Costcon etuja

Costcon executive-asiakkaat saavat kaikista ostoksistaan 2 % ns. cash rewards'n eli palautusta kokonaisostoksistaan. Lisäksi kaupan jouhevaa tuotepalautuspolitiikkaa on kehuttu. Tuotteiden laatu halutaan pitää korkeana ja jos jostakin tuotteesta tulee enemmältikin valituksia, niin tuote vedetään kokonaan pois myynnistä. Ja kun menimme kauppaan ensimmäistä kertaa sen jäseninä, luetteli sisäänheittäjäukko kaupan ovella jollekin toiselle asiakkaalle, että jos ostat 50 purkkia tonnikalasäilykettä ja ensimmäisen purkin kohdalla huomaat, ettet pidäkään sen mausta, voit palauttaa loput 49 purkkia. Ja kyllä, minullakin kohosivat kulmakarvat tämän kuullessani, mutta juurikin noin isoista kappalemääristä sisäänheittäjäukko puhui. Costco-jäsenyyden voi myös irtisanoa, mikäli siihen on tyytymätön. Jäsenmaksun saa tällöin takaisin.  

Costco-myymälän sisään- ja uloskäynnit. Ovella tulee joka kerta näyttää jäsenkortti päästäksesi myymälään ostoksille, joten hengailijat älkööt vaivautuko. 

Välihuomiona kerrottakoon Costcosta vielä sekin, ettei aivan pienestä tekijästä kaupan alalla ole kyse. Costcolla on ollut maksuyhteistyö American Expressin (AMEX) kanssa, mutta tämä yhteistyö on loppumassa ensi kesäkuussa. Kun Costco ilmoitti yhteistyön loppuvan (Costcolle on tulossa oma Visa-kortti), lähtivät AMEX:n pörssikurssit ainakin hetkellisesti jyrkkään laskuun. Lisäksi Costco on Yhdysvaltain 14. suurin pitsaketju ja yhden lähteen mukaan se olisi myös Yhdysvaltain suurin yksittäisten pitsaviipaleiden myyjä! Ja ainakin piilaaksolaisesta Costco-asiakaskunnasta voin kertoa sen verran, ettei kaupan jäseninä ole pelkkiä tyhjätaskuja. Ystäväni kertoi nähneensä kerran Costcossa myynnissä laatikollisen yli 8000 dollaria maksavia konjakkipulloja. Seuraavalla viikolla, kun ystävä meni jälleen asioimaan samaisessa Costcossa, olivat kaikki konjakkipullot myyty! Joillakin oli ollut nähtävästi ylimääräistä pätäkkää taskuissaan. ;-)

Mutta hei, paluu aiheeseen eli Costco-jäsenyyteen. Koko tämän Piilaaksossa asutun ajan olen miettinyt, kannattaako paljon puhuttu Costco-jäsenyys näinkin pienelle taloudelle kuin me. Tai no, aluksi tietenkin oli kovin epävarmaa sekin, ollaanko täällä vain kääntymässä vai jäämmekö pidemmäksi aikaa. Toisekseen on käynyt mielessä, onko siinä sitten mitään järkeä ostaa se kuusi hammaslankarullaa kerralla. Noh, eihän se auta kuin kokeilla ja mikäpä ettei, kun myymälä muutenkin tuntui ihan mukiinmenevälle. Niinpä reilu pari viikkoa sitten mekin lähdimme tähän "Costco-huumaan" mukaan. Yhdellä sivustolla puhuttiin muuten jopa Costco-kultista! Heh! Niin, että tuntuukos se elo ja olo nyt sitten enemmän amerikkalaiselle? No totta mooses tuntuu! :-D

Nyt mekin kuulumme tähän "perheeseen". Heh heh!

2. Ihka ensimmäinen Eos

Erästä toista villitystä minä olen jaksanut ihmetellä, nimittäin Eos-tuotteiden supersuosiota. Tiedätte siis varmaan ainakin ne Eos-huulirasvat, ne pallonmuotoiset, eri väriset purnukat. Eos-sarjan käsivoiteita näet alla olevassa kuvassa.

Näyttääkös tutulle? Kuuden käsirasvan pakkaus hintaan 8,49 dollaria + verot.

Ja nyt olen sitten minäkin mennyt ostamaan elämäni ensimmäiset Eos-tuotteet, juuri tuollaisen yllä olevan kuvan käsirasvapakkauksen. Sieltä Costcostahan ne mukaani tarttuivat.

Eos-tuotteitahan myydään Suomessakin, mutta Yhdysvaltoja huomattavasti kalliimmalla hinnalla. Liekö tuotteet siis vieläkin kovempi hitti Suomessa ja Euroopassa kuin täällä? EOS eli en osaa sanoa. ;-) Moni kuskaakin esimerkiksi kyseisen sarjan huulirasvoja täältä rapakon takaa tuliaisiksi sukulaisille Suomeen kassikaupalla. Nyt kun minullakin on Eos-käsirasvoja, olen kai sitten vahingossa omaksunut yhden amerikkalaisen tavan lisää. Huulirasvapuolelle Eos-tuotteissa tuskin kuitenkaan hairahdun, koska kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, ei ole Blistexin voittanutta!

3. "Peräkonttibileet"

Viime lauantaina tehty Costco-kauppareissu poiki vielä yhden amerikkalaisen tavan lisää. Yksi Costcon kehutuista tuotteista on nimittäin pikaruokapisteestä myytävä 1,50 dollaria maksava hot dog ja limppari. Costco on luvannut pitää kuuluisan hodari-limu-combonsa hinnan samana vuodesta 1985 lähtien ja ainakin tähän asti lupaus on pitänyt. Oletettavasti sillä seurauksella, että hodarin maine on vain kasvanut. 

Täältä niitä hodareita saa.

No pitihän meidänkin niitä hodareita sitten ukkokullan kanssa heti maistaa ja kuinkas kävikään! Mussutimme hodarit Costcon parkkipaikalla automme peräkontin luukku auki, sillä muut ostokset oli lastattu juuri sisään. Taas sain nauraa, että juuri näinhän ne amerikkalaisetkin tekevät! Tätä peräkonttibileilmiötä näkee erityisesti isojen urheilutapahtumien yhteydessä ja niistä minun onkin ollut tarkoitus kirjoittaa lisää omassa postauksessaan. Öhöm, tuo postaus on kyllä ollut aloitettuna jo yli vuoden verran... 

Yllättävän maukas oli ja mukana mukavasti eri sörsseleitäkin.

4. Aamukahvit termosmukista

Näiden yllä mainittujen amerikkalaisten tapojen lisäksi olen jo ainakin viisi kertaa tullut ottaneeksi sen aamun toisen kahvikupillisen mukaan autoon, jotta automatka seuraavaan paikkaan pääsee alkamaan hitusen aikaisemmin. Tätä varten olen ostanut oikein oman termosmukinkin, mutta sen kokovalinnassa pysyin kuitenkin vielä varsin maltillisena. Mitään amerikkalaisen isoa termosämpäriä en sentään ole ottanut käyttööni. Tyypillistähän täällä on ns. coffee to go -käytäntö eli kahvit otetaan mukaan kertakäyttökupeissa. Itse kannatan ainakin vielä enemmän tätä ekologisesti kestävämpää termosmukitaktiikkaa. Kun sitten viimeksi viime perjantaina ruuhkassa liikennevaloissa kahviani siemailin, niin oikein nauratti, että tässä sitä nyt ollaan, amerikkalaisuuden ytimessä, liikenneruuhkassa kahvimuki kourassa. :-D 

Summa summarum 

Eivät amerikkalaiset ihmiset ole minulle mitenkään erityinen ihanne, eikä amerikkalaistuminen ole itselleni suinkaan mikään tavoite tai päämäärä, mutta näin sitä vain on salakavalasti alkanut omaksumaan joitakin amerikkalaisia tapoja. Tosin jokainen järki-ihminen toki hoksaa, että amerikkalaisuus nyt on hyvin paljon muutakin kuin Costco-jäsenyyksiä ja kahvin lipittelyä termosmukista auton ratissa. Mutta pienistä puroistahan ne isotkin virrat syntyvät, eikös juu? :-)

Tällaisia tuumailuja tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

PS. Jos ja kun blogini lukijoissa on oikeita Costco-konkareita, niin kerrohan minulle untuvikolle, mitä suosikkituotteita olet itse löytänyt noista Costcon hehtaarihalleista. Mikä on sinun must-buy?

PPS. Vinkki: Joissakin Costco-myymälöissä ruokamyyntipiste voi sijaita kaupan ulkopuolellakin, jolloin myös ei-jäsenet pääsevät nauttimaan edullisesta hodarista. Lomamatkailija, pistäpä vinkki korvan taakse! :-)

K-18, K-Valvira

Tässä postauksessani käsittelen alkoholia Amerikassa, sen vuoksi otsikon merkintä K-18. Myöskään Valviran tätien ja setien ei kannata tätä kuvaustani vapaasta alkoholipolitiikasta lukea, ei sitten ollenkaan. Suotta vain mielenne pahoitatte. 

Mikäs kortti se tämä oikein on? Luepas pidemmälle, niin tiedät.

Kalifornian tilanne 

Kahdessa asiassa Kaliforniassa ollaan alkoholin suhteen tiukempia kuin Suomessa. Alkoholin ostamiseksi vaadittu ikäraja on Suomen ikärajaa korkeampi, 21 vuotta. Tämä ikäraja on määrätty liittovaltiotasolla ja pätee myös mietoja alkoholijuomia ostettaessa. Jos joku osavaltio tätä ikärajaa omatoimisesti alentaa, ei kyseinen osavaltio ole oikeutettu enää liittovaltion tukiin. Niinpä vähintään 21 vuoden ikäraja on yllättäen melko suosittu ikäraja.

Toinen kalifornialaisten tiukka linja koskee avattujen alkoholijuomapullojen pitämistä autojen matkustustiloissa. Se on täysin kielletttyä, kuten jo aiemmassa postauksessani Kalifornian autoista kerroinkin. Kaikki muu tuntuukin sitten Kaliforniassa olevan alkoholin suhteen vapaampaa ja siitä lisää seuraavaksi.

Alkoholin käyttö

Amerikkalaiset ottavat alkoholia paljon maltillisemmin kuin suomalaiset. Niin, suomalaisena sitä käyttää verbinä tässä yhteydessä ottaa-sanaa. Tänne taitaisi paremminkin sopia nauttia-verbi. Mitään känniörveltämistä en nimittäin ole kertaakaan nähnyt. Julkijuopottelua ei katsota täällä(kään) suopeasti, mutta se sallitaan, jos olet käärinyt pullosi ympärille peittävän paperipussin. Aivan kuten amerikkalaisissa elokuvissakin näkee tehtävän. Ja täytyypä sanoa, ettei nyt kovin usein ole tähänkään näkyyn täällä törmännyt. Tietenkin, jos menet vaikkapa San Franciscon tiettyjen alueiden pikku kujille illan hämärissä, niin näet takuulla paperipussiin käärityn pullon poikineen, jopa pulloja ilman paperipusseja. Suurkaupunkien vitsauksia.

Mutta nyt hämäriltä kujilta takaisin päivänvaloon. 

Amerikkalaisissa ruokaravintoloissa on ihan normaalia juoda olutta tai lasi pari viiniä ja hypätä takaisin auton rattiin ruokailun jälkeen. Samoin menetellään, jos vieraillaan tuttavaperheen luona grillaamassa. Muutamat oluet grilliherkkujen kanssa illan aikana eivät estä sinua ajamasta takaisin autolla kotiin. Ei ajatuksen tasolla, eikä lakipykälienkään puolesta. Rattijuopumuksen raja on täällä nimittäin 0,8 promillea. Suhtautuminen on siis jokseenkin vapaampaa ja täällä kuulostaakin olevan mentaliteetti, että humalassa saat ajaa, mutta jos menet ja aiheutat onnettomuuden, niin sitten ei todellakaan kunnian kukko laula! 

Onko tämä rennompi suhtautuminen alkoholiin ja autoiluun sitten hyvä vai huono asia, onkin asia erikseen. Itse olen edelleen enemmän nollatoleranssin kannattaja, Suomen kasvatti kun olen. 

Myyntipisteitä joka puolella ja saatavuus kellon ympäri

Alkoholia myydään Kaliforniassa tavallisissa kioskeissa, isommilla huoltoasemilla, omissa pienissä viinakaupoissa (liquor store), jokaisessa ruokakaupassa, jopa osassa tavarataloja sekä paikallisissa "Alko-ketjun" myymälöissä BevMo!:ssa. BevMo! tulee sanoista Beverage More! (suom. Lisää juomaa!) ja näissä liikkeissä juomavalikoima on laajin, joskin hinnat voivat olla ruokakaupan hintoja hiukan korkeammat. Mitään monopolia alkoholin myymiseksi täällä ei siis ole, ei myöskään hintakartelleja.

Kaliforniassa niin kioskeista, huoltoasemilta kuin ruokakaupoistakin voi ostaa myös väkeviä alkoholijuomia. Ja koska useat kioskit ja osa ruokakaupoistakin ovat auki 24/7, myös alkoholia voi ostaa kellon ympäri. Suomessa harrastetusta kellonaikakikkailuista ei liene täällä kuultukaan. Mahtaisi Suomen Valvira sulatella pitkään moista höllää politiikkaa: Aina ja kaikkialta!

Myös alkoholin mainostaminen on ainakin Kaliforniassa täysin sallittua. Niinpä esimerkiksi viskimainokset eivät ole mitenkään epätavallinen näky televisiossa. 

Ruokakauppamme viinivalikoimaa.

Paljousalennukset ja kanta-asiakkuus

Se, mikä myös nostattaisi Valviran taatusti takajaloilleen on paljousalennukset alkoholia ostettaessa. Ostaessasi ruokakaupasta kerralla kuusi pulloa viiniä, saat huomattavan alennuksen kokonaisostoksesta. Myös esimerkiksi Safeway-ruokakaupan kanta-asiakaskortilla saat kaikista juomista tuntuvan alennuksen kassalla, oli sitten kyseessä vesi, limppari tai viini. Alkoholeihin liitettyjä kimppatarjouksiakin olemme nähneet: Kun ostat pullon viskiä, saat 6-packin olutta kaveriksi puoleen hintaan. 

Viiniä saa myös viiden litran hanapakkauksissa. Kuvan hintalapuissa näkyvät paljousalennus sekä ruokakaupan kanta-asiakaskortilla saamasi alennettu hinta. Yhden pakkauksen hinta on siis jotakin 10,80 - 16,49 USD:n väliltä ostotavastasi riippuen.

Paikallisella viinakauppaketju BevMo!:lla on myös oma kanta-asiakkuusohjelmansa. (Viimeistään tässä kohtaa Valviran väki parkaisisi: "OMG!") Kanta-asiakaskortilla saat tiettyjä alennuksia ja kun tietty dollarimääräinen ostoraja ylittyy, saat alennuskupongin seuraavaan ostoskertaan. Lisäksi kanta-asiakkaille tulee postitse oma lehti, jossa mainostetaan uutuustuotteita sekä tarjouksia. Onpa jännä, että tuo lehti tulee meillekin. ;-)

BevMo!-kaupan jäsenetuja lehden lisäksi.

Yksi juttu täytyy nostaa esille noista BevMo!-myymälöistä. Vaikka kauppa on keskittynyt vain alkoholien myyntiin, siellä on myös pieni kylmätiski, josta voi ostaa pientä, pääosin suolaista purtavaa juomien rinnalle. Tarjolla on esimerkiksi juustoja, savulohta, salamia, voileipäkeksejä, hilloja ja levitteitä. Miksei Alkokin voisi ottaa valikoimiinsa pikku purtavaa ja kannustaa näin porukkaa myös syömään jotakin juomiensa lomassa? Toki Suomessa Alkot ovat jo useimmiten ruokakauppojen kyljessä, mutta parempaa palvelua tuollainen minusta olisi. No, jokin momenttihan sen tietenkin taas estää, ruoan ja alkoholin myymisen samoilta neliöiltä, puuh... Lisäksi BevMo!:ssa on ihan hyvä valikoima myös alkoholittomia oluita ja viinejä. Annan pisteet siitäkin!

BevMo! lähettää kanta-asiakkailleen jopa syntymäpäiväkortin, alennuskupongilla varustetun tottahan toki.

Sitten vielä yksi tapaus, joka poikkeaa kovasti suomalaisesta tavasta. Amerikassa on tukkukauppaketju Costco, joka on erikoistunut isoihin säästöpakkauksiin. Jotta voit kaupasta ruoka- tai muita tarvikkeita ostaa, pitää sinulla olla jäsenyys, aivan kuten suomalaisissakin tukuissa. Mutta sitten, täällä voit kuulema ostaa kyseisestä myymälästä kuitenkin alkoholia ilman tuota jäsenyyttä. Suomessahan tilanne oli ainakin aikoinaan juuri toisin päin! Ostaaksesi alkoholia tukusta, piti sinulla olla tukkukortin lisäksi vielä erikoislupa, jolla baarit ja ravintolat pystyivät alkoholitäydennyksiä tekemään. Yksityishenkilöillä tuota alkoholin osto-oikeutta tukusta ei edes ollut. En tiedä, onko tukkukäytäntö Suomessa nykyään muuttunut ja mihin suuntaan.

Osavaltio- ja piirikuntakohtaisia eroja

Amerikassa säädökset alkoholin suhteen vaihtelevat osavaltioittain ja joidenkin osavaltioiden sisällä vieläpä piirikunnittain. Jos siis Amerikkaan matkustat ja olet aikeissa alkoholia reissullasi siemailla, kannattaa tarkistaa etukäteen juuri sen osavaltion alkoholipolitiikka, missä vierailet.

Esimerkiksi etelävaltioihin kuuluva Tennesseen osavaltio on ns. kuiva osavaltio. Osavaltion 96 piirikunnasta peräti 69 kieltää olutta väkevämmän alkoholin myynnin täysin. Ja kuten moni ehkä tietääkin, kuuluisa Jack Danielsin viskitislaamo sijaitsee juuri Tennesseessa. Tislaamoltakaan ei saa myydä viskiä kuin ainoastaan erikoisissa ja harvinaisissa (lue: todella kalliissa) kristallipulloissa, koska pullot katsotaan keräilykappaleiksi ja koriste-esineiksi. Ihan nerokas ajatushan tuo on, että saavat tislaamoltaan edes jotakin myydä vierailleen. 

Ukkokultahan se on vikkelänä viskin ystävänä ehtinyt piipahtaa jo tuollakin Jack Danielsin tislaamolla. Tislaamolta annettiin kuulema kierroksen päätteeksi ohjeet, että ostaaksesi tislaamon tuotteita, aja rajan yli ja mene ensimmäiselle huoltoasemalle. Että sellaista glamouria, jos tislaamoreissulta sattui matkamuistoa himoitsemaan. 

Niin, nyt joku teistä ihmettelee, että miksi ihmeessä perustaa viskitislaamo kuivaan osavaltioon ja kuivaan piirikuntaan? Katsopas, juttuhan meni niin, että ensin oli tislaamo ja sitten paukahti kuivaksi julistautuminen. Huonompi mäihä tislaamolle, mutta minkäs teet.

Tällaisia tällä kertaa. Nyt sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!