Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkosuomalaisen silmin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkosuomalaisen silmin. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. toukokuuta 2025

Juhlat, joita ei juurikaan juhlittu

Viimeisen kahden viikon aikana sekä suomalaismedioiden että oman someni uutisvirrat ovat täyttyneet ensin pääsiäisenvietto- ja sen jälkeen vappujuhlintakuvista. Suomalaislehdissä on ahkerasti ennustettu juhlien ajaksi osuvaa säätä ja jaettu reseptejä, joilla voi loihtia juhlapöytään tai piknikille kenties uusia trendiherkkuja. On kerrottu, mikä viini on tänä vuonna ykkönen lammaspaistin kanssa. Osa sometutuista nautti pidemmistä vapaista ja lähti ihanilta näyttäviin reissuihin.

Tänä vuonna katselin sekä pääsiäis- että vappukuvia ulkosuomalaisena jotenkin etäältä, ensimmäistä kertaa. Jollakin tapaa nämä suomalaisten juhlimat juhlat eivät sykähdyttäneet kuten ennen. Olen pohtinut, mikä sana kuvaisi tunnettani parhaiten. Ulkopuolisuuden tunnetta se ei ollut ja taas sana vieraantuminen olisi aivan liian voimakas. Joka tapauksessa tunne oli tänä vuonna erilainen. Juhlat eivät tuntuneet juurikaan juhlilta.

Toukokuun 1. päivä myytiin pääsiäissuklaita 75 prosentin alennuksella.

Mitkä tekijät tähän outoon tunteeseen hyvin todennäköisesti vaikuttivat?

USA:ssa normaali arki

Yhdysvalloissa näitä kumpaakaan juhlaa ei juurikaan juhlita. Pääsiäiseksi on kaupoissa tietenkin tarjolla suklaamunia ja -pupuja, pääsiäiskoristeita ja lihatiskistä löytyy lammasta monessakin muodossa. Mämmejä ja pashoja sen sijaan ei täällä tunneta. Mutta merkittävimpänä eroavaisuutena on luonnollisesti se, ettei kummankaan juhlan, pääsiäisen tai vapun aikaan täällä meillä ole työelämässä ylimääräisiä vapaita. Meillä siis pitkäperjantaina, ensimmäisenä pääsiäispäivänä ja suomalaisena vappupäivänä arki pyörii aivan kuten ennenkin.

Pääsiäisenä pitäisi näemmä olla tipun mallisia ja iloisen kirjavia vaahtokarkkeja...

Juhlan ja tunnelman saa tietenkin halutessaan aikaiseksi, kun sen tekee itse, vaikkei muu USA sitä juhlisikaan. Pääsiäinen oli meille käytännössä tavallinen viikonloppu, mutta valmistimme kuitenkin, kiitos ukkokullan idean, ensimmäistä kertaa osso bucoa. Hän valitsi reseptin ja halusi toimia vieläpä pääkokkina, lukihan ohjeessa yhtenä ainesosana myös punaviini, hahah. Pieteetillä tehdyt valmistelut ja useamman tunnin haudutus palkitsivat. Saimme osso bucosta paitsi oikein maukkaan illallisen myös hienosti edes sen pienen ripauksen pääsiäistunnelmaa. 

Muilla tavoin pääsiäinen ei kodissamme sitten näkynytkään. Ei ollut virpojia, ei pajunkissoja, rairuhoa, suklaamunia, ei mämmiä eikä pashaa. Paras narsissiaikakin taisi täällä mennä jo yli kuukausi sitten. Muistan ostaneeni narsissikimpun kotiin maaliskuun alkupuolella...

Entäpä vappu?

Tänä vuonna vappu osui keskelle viikkoa ja jälleen, täällä Yhdysvalloissa se ei näkynyt millään tavalla. Kyseessähän onkin suomalainen, alun perin työväen juhla, tänä päivänä ehkä ennemminkin kevään ja tulevan kesän odotuksen juhla. Täällä toukokuun alkuun osuu näyttävämmin epävirallinen juhlapäivä Cinco de Mayo (toukokuun viides). Kyseessä on meksikolaistaustaisten maahanmuuttajien Yhdysvaltoihin mukanaan tuoma juhla, tosin sitä pidetään myös vahvasti vain meksikolaisten olutpanimoiden esille tuomana juomajuhlana. 

Oma vappujuhlintani oli tänä vuonna enemmän kuin rauhallinen. Sanoisinko liki olematon. Samaan aikaan ukkokullalle osui työpaikkansa 3-päiväinen virkistysmatka Etelä-Kaliforniaan. Olin siis vappuhumussani kotonani yksin ja tästä syystä en tänä vuonna aikaisemmista vuosista poiketen tehnyt edes vappusimaa. Munkkeja en koe osaavani tehdä ja tänä vuonna niitä ei juhlan ajankohdan ja ukkokullan reissun vuoksi hankittu edes leipomosta. Tyydyin vappupäivänä päiväkahviin takapihalla jäätelöannoksen kera.

Piristysruiskeena toukokuun ensimmäisen päivän iltaan osui kuitenkin vesijoogakurssimme päättäjäiset nyyttikesteineen. Opettajamme oli valinnut nyyttäreiden teemaksi lähestyvän Cinco de Mayon ja niinpä me herkuttelimme tacoilla, tortilloilla ja monilla muilla herkuilla. 

Perinteet ja merkitys suomalaisittain

Kun edelleen yritän pohtia, mikä sai juuri tänä vuonna kokemaan ulkosuomalaisena pääsiäisen ja vapun jotenkin eri tavalla, tulee mieleen myös niiden lähekkäinen ajankohta. Nyt juhlien etukäteisuutisointia ja kuvakavalkadia tuli lyhyessä ajassa paljon. Ja ihana minusta oli omien ystävien ja tuttavien kuvia ehdottomasti katsella! Niiden kautta tulin myös miettineeksi näiden juhlien merkitystä suomalaiselle. Ja muistojani ja ehkä juhlien syvintä fiilistä itselleni.

Suomalaisista pääsiäisistäni huomasin kaipaavani tiettyjä perinteitä ja ennen kaikkea läheisten kanssa vietettyä aikaa, mikä oli mahdollista pidemmän vapaan ansiosta. Pääsiäisvapaat myös katkaisivat omalla tavallaan kevään kulkua. Toivat tauon arkeen, jos muuta lomaa ei ollut. Ja nämä tekijät nyt luonnollisesti täältä meiltä kokonaan puuttuivat.

Molemmat juhlat ovat myös sellaisia kevään vastaanottamisen ja kesän odotuksen juhlia. Sekään ei täällä samalla tavalla kolahda, koska "rairuohoa" meillä on kasvanut jo useamman kuukauden tuossa pihamaalla talven sateiden jäljiltä. Tähän aikaan vuodesta se alkaakin jo haalistua, ellei sitä kastele, koska sateet ovat käytännössä loppuneet. Ja kevätkin on meille keikkuen kurkistellut jo pidemmän aikaa. Keikkuen siksi, että tänä vuonna meillä on ollut huhtikuussa tavallista viileämpää muutamia päiviä lukuun ottamatta. Mutta täällä meillä ei oikein ole sellaista yhtä tiettyä päivää, mistä kevään alkamisen tai kesän odotuksen voisi katsoa alkaneeksi. 

Limepensaamme kukintoja huhtikuussa.

Myös omista vappu- ja pääsiäisjuhlinnoista Suomessa on jo niin kauan aikaa, että niiden tunnemerkitys alkaa haalistua. Muistoja onneksi on. Mutta miltä tuntuikaan laittaa ylioppilaslakki päähän, käydä kenties vappubrunssilla tai -piknikillä, vetää ensimmäistä kertaa talven jälkeen uhmakkaasti ohuenohut mekko tai kesätakki päälle, vaikka taivaalta tulisikin räntää... Jonakin vappuna puolestaan oli pukenut liikaa ja aurinko käräytti talvenkalpean ihon punaiseksi, kun vietti vappupäivän ulkona ilman aurinkorasvaa. Ja kuinka serpentiiniä saattoi löytyä vielä monen päivän päästä kotinaulakosta tai sen talvisäilöstä nostetun kesätakin taskusta. Täällä Kaliforniassa kaikki tuo puuttuu, joten "aitoon" suomalaiseen vappufiilikseen ei tahdo päästä millään.

Vai onko tämä kaikki vain merkki siitä, että allekirjoittaneen pitäisi joku lähivuosi päästä viettämään vappua Suomessa? Herätellä kaikki vanhat vapputraditionsa ja -muistonsa mieleen? En tiedä, mutta kiva oli päästä näiden juhlien tunnelmaan mukaan ystävien ja tuttujen kuvien kautta. Täällä meillä oli huomattavasti arkisempaa menoa, ainakin tänä vuonna. 

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Viimeisin blogipostaukseni resonoi ulkosuomalaiskirjailijoiden keskuudessa vahvasti ja synnytti mielenkiintoista keskustelua. Sen tiimoilta yksi kirjailijakollega sai idean ja nyt meillä on ulkosuomalaisille kirjailijoille oma vertaistukiryhmä Facebookissa. Tämä on minusta upea juttu! Ja sellainen mukava virstanpylväs pääsi edellisen postaukseni jälkeen myös tapahtumaan, että blogini sivunäytöt ylittivät 400 000. näytön rajan. Kiitos lukijani, niin vanhat kuin uudet! 

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Tuoreimmat Suomi-havainnot ja hyvää alkanutta vuotta

Olemme palanneet joululomalta Suomesta ja takana on yksi hyvin ja yksi huonosti nukuttu yö. Suomessa jet lag piti minua otteessaan koko Suomi-visiitin ajan, enkä nukkunut sen reilun kahden viikon aikana kertaakaan yhtäjaksoista ja yli viiden tunnin yöunta. Päivä oli pohjoisessa lyhimmillään ja aurinko pysytteli pilvien takana ensimmäiset 1,5 viikkoa näyttäytymättä kertaakaan, joten kropan ja pään oli jälleen kerran kovin vaikea hahmottaa yön ja päivän eroa. Mutta blogilleni perinteisiä, ulkosuomalaisen näkökulmasta tehtyjä Suomi-havaintoja kirjailin toki ylös tälläkin kertaa ja niistä kerron teille seuraavaksi.
Mikä maa ja mikä vuorokauden aika? Maa on Suomi ja kuvanottohetkellä elettiin iltapäivää. Pohjois-Suomessa päivän pituus joulun aikaan on vain 3,5 tuntia. Repikäämme siitä.


Kahvivalikoiman laajentuminen kaupoissa


Tämän huomion tulin tehneeksi oikeastaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen jo pitkään ollut tummapaahtoisen kahvin ystävä ja Suomessakin käsissäni oli tummapaahtoisen kahvin paketti. Mutta kun avasin pakkauksen, olisi ilmeeni varmaan ollut kuvan arvoinen. Mitä ihmeen pelleilyä se oikein oli! Kahvihan oli todella vaaleaa! Tarkempi tarkastelu osoitti, että kahvin paahtoaste oli vain 2,5. Suomessa paahtoasteikon skaala on 1 - 5, paahtoasteen viisi ollessa kaikkein tummapaahtoisinta. Hämmentävää siis oli, että jo paahtoastetta 2,5 kaupattiin tummapaahtoisena, jota se ei kyllä ollut nähnytkään.

Lähdinpä sitten pienelle tutkimusmatkalle ruokakaupan kahviosastolle ja siellähän minua odotti iloinen yllätys: Suomen kahvivalikoima kaupoissa on mennyt hurjan loikan eteenpäin! Eri paahtoasteita ja uusia kahvimerkkejä löytyy nyt aivan eri tavalla kuin aiemmin. Jopa pienestä lähikaupasta onnistuin löytämään tummimman eli 5. paahtoasteen kahvia, eikä kyseinen paketti ollut edes hinnan kiroissa. Niinpä kahvinautintoni ovat nyt turvatut Suomessa käydessäni, jihuu!
Vasemmanpuoleinen oli tummapaahtoiseksi kahviksi aivan höpöhöpöä, mutta oikeanpuoleinen oli oikein onnistunut löytö ja positiivinen yllätys suomalaiseksi kahviksi. Ranskalainen paahto ja paahtoaste 5, nam!


Tyrnimarjatuotteet


Toinen seikka, johon kiinnitin huomiota kauppareissuilla, olivat erilaiset tyrnimarjatuotteet. Kuinka montaa erilaista tyrnimarjoista valmistettua tuotetta olikaan saatavilla! Oli ainakin jogurttia, hilloa, marmeladia ja mehuja.

Se, miksi tulin kiinnittäneeksi huomioni nyt tyrnituotteiden saatavuuteen, juontui oikeastaan juuri ennen joulua käymästäni keskustelusta pomoni kanssa. Annoin nimittäin pomolleni yhtenä osana joululahjaansa levyllisen Fazerin USA:n markkinoille valmistamaa Nordi-suklaata, jossa makuna oli tyrnimarja (engl. sea buckthorn). Pomoni yllättyi suklaasta ja sanoi, että on törmännyt tyrnimarjaan ainoastaan Mongolian matkallaan ja oli hämmästynyt, että kyseistä marjaako saa meiltä Suomestakin! Pomoni myös veikkasi, ettei kukaan perusamerikkalainen ole koskaan tyrnimarjasta kuullutkaan. Teimmekin siinä työpäivän aikana nopeasti pientä gallupia ja totta se oli. Ei kukaan tiennyt mikä marja sea buckthorn on.

Lopulta päädyin pitämään pomoni pyynnöstä pientä luentoa suomalaisista marjoista. Kerroin myös, että tyrnimarjan suosion nousu Suomessakin alkoi muistini mukaan vasta 10-15 vuotta sitten, jolloin marjan ravintorikkaus tuotiin paremmin julkisuuteen. Ihan mielenkiintoinen marjakeskustelu siitä syntyi. Sain mm. vastata pomoni kysymykseen, minkä värinen on suomalaisen mustikan sisus. Niinpä niin, ei täällä tarjolla olevista pensasmustikoista voi puhua samana päivänäkään suomalaisen metsämustikan kanssa. Kyllä meillä mahtavia vitamiinipommeja kasvaa suomalaisilla soilla ja metsämättäillä, aah!
Tyrnijogurtti. Tämä ja saman meijerin lakkajogurtti ovat suosikkejani ja niitä täytyy saada syödä joka kerta Suomessa käydessä.
Fazerin Yhdysvaltain markkinoille tuomia Nordi-suklaita. Mene ja tiedä, onko tuo tyrnimarja amerikkalaisille ja heidän makuhermoillensa jo liiankin vieras. No, toivoa täytyy, että suklailla olisi menekkiä.

Lopuksi vielä yksi henkilökohtainen havainto:


Helsinki vs. San Francisco


Teimme Suomi-visiittimme päätteeksi pikastopin Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Visiiitti kesti vain 1,5 vuorokautta ja se oli ahdettu täyteen tapaamisia ja ohjelmaa. Visiitti Helsingissä vahvisti aikaisemmat arvailuni: Tällä hetkellä taidan tuntea kaupungin kadut ja ruokapaikat sekä osaan suunnistaa paremmin San Franciscossa kuin oman synnyinmaani pääkaupungissa Helsingissä. Toki kadut ja sijainnit palautuivat nopeasti mieleeni Helsingissäkin, mutta kyllä vain Google Mapsin avulla sain suunnistaa erääseenkin erikoisliikkeeseen Punavuoressa. Ehkä tällainen vieraantuminen oman synnyinmaan pääkaupungista voidaan katsoa jonkinlaiseksi aukoksi sivistyksessä, vai voidaanko? Näin on joka tapauksessa päässyt kohdallani käymään. Aikaa on vain tullut vietettyä viime vuosina enemmän San Franciscossa kuin Helsingissä ja siksi ensimmäiseksi mainitun kulmat ovat tätä nykyä minulle tutummat. Toisaalta Helsinkiä ja sen kauniita rakennuksia tuli katsottua ensimmäistä kertaa todellakin turistin näkökulmasta. Kyllähän se kaunis kaupunki on. Kaupungin kauneutta en ole koskaan aikaisemmin laittanut erityisemmin merkille.

Helsinkiä aamuvalaistuksessa.
Ja iltavalaistuksessa.

Täällä Piilaaksossa meitä sen sijaan odotti kotipihassamme ensimmäistä kertaa vihreä nurmikko, kiitos Kalifornian talvisateiden. Wow! Lisäksi pihapuissamme notkuu liuta kypsyneitä appelsiineja ja sitruunoita. Esimerkiksi ruukussa kasvattamamme sitruunapuu on tullut hulluksi päästyään muuton myötä aurinkoisempaan paikkaan ja sekin suoltaa sitruunoita nyt kauhealla tahdilla. Mutta nauroinkin, että jatkossa ruokavalioni saa kyllä olla hyvinkin appelsiinipainotteinen, sillä o-ou, jokunen Suomi-kilohan sitä tuli mukanaan taas tuotua.

Näiden kuvien ja tunnelmien myötä toivotan kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

torstai 12. toukokuuta 2016

Askelia kohti amerikkalaisuutta

Pian on kulunut jo kaksi vuotta siitä, kun ukkokullan kanssa ensimmäistä kertaa muutto- ja asumismielessä Piilaaksoon rantauduimme. Hui, kuinka aika onkaan hujahtanut! Niin, melkein kaksi vuotta, mutta oikeastaan vasta viime viikolla havahduin aivan yhtäkkiä, kuinka olen jo saanut vaikutteita muutamista periamerikkalaisista, tai ainakin perikalifornialaisia tavoista. Niitä paljastan teille tällä kertaa.


1. Costco-jäsenyys


Täällä "kaikki" tuntuvat olevan Costco Wholesale -kauppaketjun jäseniä. Costco on tukkukaupan tapainen myymäläketju koostuen 400 myymälästä ympäri Yhdysvaltoja. Costcon asiakkaaksi pääsee maksamalla joko 55 dollarin perustason, tai 110 dollarin executive-tason jäsenyysmaksun. Jäsenenä pääset tekemään ostoksia myymälästä, jonka useimmat ruoka- ja käyttötavaratuotteet myydään isoissa monipakkauksissa tukkukaupan tapaan. Otetaanpa nyt vaikka esimerkiksi hammaslanka. Sitä myydään kuuden kappaleen pakkauksessa. Tai luomujauheliha, jota myydään heti kerralla kolmen annoksen pakkauksessa, kukin annos aina paunan painoltaan. Isojen myyntikokojen ja menekin myötä hinnat ovat edullisemmat. 
THE Costco. ;-)

Olin käynyt Costcossa kerran aiemmin hyvin pikaisesti, mutta noin kolme viikkoa sitten ystäväni, joka siis on tietenkin jo Costco-asiakas, antoi minulle mainion opastetun kierroksen tuohon jättimyymälään. :-)

Costco-myymälät muistuttavat sisältä lähinnä tehdashallia, sillä esimerkiksi kuivamuonat ovat esillä varastohallin näköisissä metallihyllyissä (vrt. Ikean noutovarastohyllyt). Ruokien täydennyslastaaminen näihin hyllyihin tapahtuu mitä todennäköisimmin trukeilla. Ja tämä käytäntö on ehkä joidenkin tuotteiden kohdalla ihan pakollinenkin, sillä esimerkiksi Costcon isoimmat riisipussit taitavat painaa siinä 20 - 25 kg ja Starbucksin kylmäkahvejakin myydään heti kerralla 15 lasipullon pakkauksissa. 
Costco-myymälän kuivamuonahyllyjä.

Tehdashallimaisesta miljööstä huolimatta tykkäsin kaupasta kovasti. Lisäksi kävi ilmi, että Costcon kautta on mahdollista hankkia vakuutuksia, lomamatkoja, kodinelektroniikkaa, kuntosalijäsenyyksiä, alennettuun hintaan ravintola- ja teemapuistolahjakortteja, reseptilääkkeitä, jopa silmälaseja kaupan omasta optikkopisteestä. Viime aikoina Costco on lähtenyt mukaan myös autokauppaan. Business Insider listasikin artikkelissaan sopivasti juuri huhtikuussa 12 tuotetta, jotka kaikkien tulisi ehdottomasti ostaa vain ja ainoastaan Costcosta. Tuotteet pääsivät listalle joko edullisuutensa vuoksi ja/tai eri makutestien voittajina.


Costcon etuja


Costcon executive-asiakkaat saavat kaikista ostoksistaan 2 % ns. cash rewards'n eli palautusta kokonaisostoksistaan. Lisäksi kaupan jouhevaa tuotepalautuspolitiikkaa on kehuttu. Tuotteiden laatu halutaan pitää korkeana ja jos jostakin tuotteesta tulee enemmältikin valituksia, niin tuote vedetään kokonaan pois myynnistä. Ja kun menimme kauppaan ensimmäistä kertaa sen jäseninä, luetteli sisäänheittäjäukko kaupan ovella jollekin toiselle asiakkaalle, että jos ostat 50 purkkia tonnikalasäilykettä ja ensimmäisen purkin kohdalla huomaat, ettet pidäkään sen mausta, voit palauttaa loput 49 purkkia. Ja kyllä, minullakin kohosivat kulmakarvat tämän kuullessani, mutta juurikin noin isoista kappalemääristä sisäänheittäjäukko puhui. Costco-jäsenyyden voi myös irtisanoa, mikäli siihen on tyytymätön. Jäsenmaksun saa tällöin takaisin.  
Costco-myymälän sisään- ja uloskäynnit. Ovella tulee joka kerta näyttää jäsenkortti päästäksesi myymälään ostoksille, joten hengailijat älkööt vaivautuko. 

Välihuomiona kerrottakoon Costcosta vielä sekin, ettei aivan pienestä tekijästä kaupan alalla ole kyse. Costcolla on ollut maksuyhteistyö American Expressin (AMEX) kanssa, mutta tämä yhteistyö on loppumassa ensi kesäkuussa. Kun Costco ilmoitti yhteistyön loppuvan (Costcolle on tulossa oma Visa-kortti), lähtivät AMEX:n pörssikurssit ainakin hetkellisesti jyrkkään laskuun. Lisäksi Costco on Yhdysvaltain 14. suurin pitsaketju ja yhden lähteen mukaan se olisi myös Yhdysvaltain suurin yksittäisten pitsaviipaleiden myyjä! Ja ainakin piilaaksolaisesta Costco-asiakaskunnasta voin kertoa sen verran, ettei kaupan jäseninä ole pelkkiä tyhjätaskuja. Ystäväni kertoi nähneensä kerran Costcossa myynnissä laatikollisen yli 8000 dollaria maksavia konjakkipulloja. Seuraavalla viikolla, kun ystävä meni jälleen asioimaan samaisessa Costcossa, olivat kaikki konjakkipullot myyty! Joillakin oli ollut nähtävästi ylimääräistä pätäkkää taskuissaan. ;-)

Mutta hei, paluu aiheeseen eli Costco-jäsenyyteen. Koko tämän Piilaaksossa asutun ajan olen miettinyt, kannattaako paljon puhuttu Costco-jäsenyys näinkin pienelle taloudelle kuin me. Tai no, aluksi tietenkin oli kovin epävarmaa sekin, ollaanko täällä vain kääntymässä vai jäämmekö pidemmäksi aikaa. Toisekseen on käynyt mielessä, onko siinä sitten mitään järkeä ostaa se kuusi hammaslankarullaa kerralla. Noh, eihän se auta kuin kokeilla ja mikäpä ettei, kun myymälä muutenkin tuntui ihan mukiinmenevälle. Niinpä reilu pari viikkoa sitten mekin lähdimme tähän "Costco-huumaan" mukaan. Yhdellä sivustolla puhuttiin muuten jopa Costco-kultista! Heh! Niin, että tuntuukos se elo ja olo nyt sitten enemmän amerikkalaiselle? No totta mooses tuntuu! :-D
Nyt mekin kuulumme tähän "perheeseen". Heh heh!

2. Ihka ensimmäinen Eos


Erästä toista villitystä minä olen jaksanut ihmetellä, nimittäin Eos-tuotteiden supersuosiota. Tiedätte siis varmaan ainakin ne Eos-huulirasvat, ne pallonmuotoiset, eri väriset purnukat. Eos-sarjan käsivoiteita näet alla olevassa kuvassa.
Näyttääkös tutulle? Kuuden käsirasvan pakkaus hintaan 8,49 dollaria + verot.

Ja nyt olen sitten minäkin mennyt ostamaan elämäni ensimmäiset Eos-tuotteet, juuri tuollaisen yllä olevan kuvan käsirasvapakkauksen. Sieltä Costcostahan ne mukaani tarttuivat.

Eos-tuotteitahan myydään Suomessakin, mutta Yhdysvaltoja huomattavasti kalliimmalla hinnalla. Liekö tuotteet siis vieläkin kovempi hitti Suomessa ja Euroopassa kuin täällä? EOS eli en osaa sanoa. ;-) Moni kuskaakin esimerkiksi kyseisen sarjan huulirasvoja täältä rapakon takaa tuliaisiksi sukulaisille Suomeen kassikaupalla. Nyt kun minullakin on Eos-käsirasvoja, olen kai sitten vahingossa omaksunut yhden amerikkalaisen tavan lisää. Huulirasvapuolelle Eos-tuotteissa tuskin kuitenkaan hairahdun, koska kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, ei ole Blistexin voittanutta!

3. "Peräkonttibileet"


Viime lauantaina tehty Costco-kauppareissu poiki vielä yhden amerikkalaisen tavan lisää. Yksi Costcon kehutuista tuotteista on nimittäin pikaruokapisteestä myytävä 1,50 dollaria maksava hot dog ja limppari. Costco on luvannut pitää kuuluisan hodari-limu-combonsa hinnan samana vuodesta 1985 lähtien ja ainakin tähän asti lupaus on pitänyt. Oletettavasti sillä seurauksella, että hodarin maine on vain kasvanut. 
Täältä niitä hodareita saa.

No pitihän meidänkin niitä hodareita sitten ukkokullan kanssa heti maistaa ja kuinkas kävikään! Mussutimme hodarit Costcon parkkipaikalla automme peräkontin luukku auki, sillä muut ostokset oli lastattu juuri sisään. Taas sain nauraa, että juuri näinhän ne amerikkalaisetkin tekevät! Tätä peräkonttibileilmiötä näkee erityisesti isojen urheilutapahtumien yhteydessä ja niistä minun onkin ollut tarkoitus kirjoittaa lisää omassa postauksessaan. Öhöm, tuo postaus on kyllä ollut aloitettuna jo yli vuoden verran... 
Yllättävän maukas oli ja mukana mukavasti eri sörsseleitäkin.


4. Aamukahvit termosmukista


Näiden yllä mainittujen amerikkalaisten tapojen lisäksi olen jo ainakin viisi kertaa tullut ottaneeksi sen aamun toisen kahvikupillisen mukaan autoon, jotta automatka seuraavaan paikkaan pääsee alkamaan hitusen aikaisemmin. Tätä varten olen ostanut oikein oman termosmukinkin, mutta sen kokovalinnassa pysyin kuitenkin vielä varsin maltillisena. Mitään amerikkalaisen isoa termosämpäriä en sentään ole ottanut käyttööni. Tyypillistähän täällä on ns. coffee to go -käytäntö eli kahvit otetaan mukaan kertakäyttökupeissa. Itse kannatan ainakin vielä enemmän tätä ekologisesti kestävämpää termosmukitaktiikkaa. Kun sitten viimeksi viime perjantaina ruuhkassa liikennevaloissa kahviani siemailin, niin oikein nauratti, että tässä sitä nyt ollaan, amerikkalaisuuden ytimessä, liikenneruuhkassa kahvimuki kourassa. :-D 


Summa summarum 


Eivät amerikkalaiset ihmiset ole minulle mitenkään erityinen ihanne, eikä amerikkalaistuminen ole itselleni suinkaan mikään tavoite tai päämäärä, mutta näin sitä vain on salakavalasti alkanut omaksumaan joitakin amerikkalaisia tapoja. Tosin jokainen järki-ihminen toki hoksaa, että amerikkalaisuus nyt on hyvin paljon muutakin kuin Costco-jäsenyyksiä ja kahvin lipittelyä termosmukista auton ratissa. Mutta pienistä puroistahan ne isotkin virrat syntyvät, eikös juu? :-)

Tällaisia tuumailuja tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

PS. Jos ja kun blogini lukijoissa on oikeita Costco-konkareita, niin kerrohan minulle untuvikolle, mitä suosikkituotteita olet itse löytänyt noista Costcon hehtaarihalleista. Mikä on sinun must-buy?

PPS. Vinkki: Joissakin Costco-myymälöissä ruokamyyntipiste voi sijaita kaupan ulkopuolellakin, jolloin myös ei-jäsenet pääsevät nauttimaan edullisesta hodarista. Lomamatkailija, pistäpä vinkki korvan taakse! :-)