Pari paikallista tapaa, jotka nyppii

Tällä kertaa esittelen teille pari ärsyttävää paikallista tapaa. E-ehei, maatakaatavia ongelmia nämä eivät ole, mutta kaikenlaista sekaannusta ja pikku sotkua ovat nämä amerikkalaiset tavat minulle aiheuttaneet. Olen törmännyt näihin nyt erityisesti työssäni, mutta tavat eivät kosketa ainoastaan työpaikkaani, vaan ovat käytössä ihan laajemminkin.

Tämä vs. seuraava

Ensimmäinen tapa on helpoin kertoa esimerkin avulla:

Oletetaan, että on tiistai. Kun asiakas puhuu sinulle ensi torstaista (next Thursday), niin kuinka itse asian ymmärtäisit? Mitä päivää hän tarkoittaa? Minusta loogisinta on ajatella ylihuomista, koska sehän on seuraava tuleva torstai. Mutta ei. Katsos kun amerikkalainen tarkoittaa tällä ensi viikon torstaita! Jos puhuttaisiin ylihuomisesta, sanottaisiin tämä torstai (this Thursday). 

Tämän tavan kanssa minulla on vielä oppimista. Tosin jo nykyisin minulla alkaa hälytyskellot soida heti, kun joku puhuu next tai this weekday. Pari lisäkieppiä aivoissa se vielä tällä hetkellä vaatii mitä milloinkin tarkoitetaan. 

Amerikkalainen viikko alkaa sunnuntaista

Samoin paikallisissa seinäkalentereissa viikko alkaa aina sunnuntaista. Järjetöntä! Mielipuolista! Täysin epäloogista! 

Työpaikallamme on tapana merkitä tärkeät tapahtumat, deadlinet ja työntekijöiden lomat seinäkalenteriin. Arvatkaapa kuinka monta kertaa olen mennyt sekaisin päivämääristä tai viikonpäivistä, koska tietenkin kalenterin viikkoriviä vasemmalta luettuna esimerkiksi toisena päivä pitäisi olla tiistai. Mutta kun täällä se onkin maanantai! Anna mun tämäkin kestää!

Onpa vaan ollut mielenkiintoista huomata kuinka syvällä takaraivossa sellainenkin asia itsellä on, kuin että viikko alkaa aina maanantaista ja piste.

Amerikkalainen seinäkalenteri. On syytä unohtaa oma pinttynyt tapa, että viikko alkaisi maanantaista. Pah, ei ala enää.

Entäpä tämä seuraava sitten? Argh!

Samperin ykköset ja seiskat!

Sattuneesta syystä numerot ovat lähellä sydäntäni ja sekös minua ottaa kupoliin, että amerikkalaisilla (ja useilla muilla täällä asuvilla) on tapana kirjoittaa numero seitsemän ilman poikkiviivaa. Mikä sekaannuksen vaara numeroon yksi! Tässä alla on hyvä esimerkki asiasta, vaikken ruokakaupassa työskentelekään:

Kurkku ei suinkaan maksa 11 senttiä kappaleelta, vaan 77 senttiä.

Onneksi valtaosan asiakastiedoista saamme sähköisinä versioina suoraan järjestelmään, mutta allekirjoitettavia paperilomakkeitakin tarvitaan ja niissä nämä asiakkaiden omin pikku kätösin rustaamat numerotiedot ovat kyllä pirullisen tulkinnanvaraisia. Eräänkin kerran on tullut soitettua väärään numeroon, kun olen tulkinnut seiskan ykköseksi. 

Ja sattuipa väärinkäsitys juuri viime viikolla toiseenkin suuntaan. Näytin asiakkaalle muistilappua, johon olin kirjoittanut tekstin oheen kellonajan 1:30 pm. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä, kun hän ymmärsi joutuvansa tulemaan paikalle 7:30 illalla, eikä puoli kahdelta iltapäivällä. Hän siis puolestaan sekoitti minun kirjoittamani ykkösen seiskaksi. Kerroin hänelle, että Suomessa meillä on tapana kirjoittaa numerot yksi ja seitsemän näin ja näin. Nainen ymmärsi oitis. Sukunimensä perusteella hänellä on saksalaisjuuria ja sanoi itsekin pitävänsä enemmän eurooppalaisesta tyylistä. Nii-in! Jos minulta kysyttäisiin, määräisin numeron seitsemän poikkiviivan pakolliseksi ja heti! Mutta eihän minulta kysytä. Amerikkalainen raapustaa seiskansa ihan niin kuin ennenkin. 

Ja eihän siitä ole kovinkaan kauaa, kun numeron 7 poikkiviiva loisti poissaolollaan myös Suomessa. Suomen Opetushallitus antoi kuitenkin päivitetyt mallikirjaimet ja -numerot, jotka otettiin käyttöön syksyn 2016 opetussuunnitelmassa. Thank God, numeron 7 poikkiviiva palautettiin! Samassa yhteydessä poikkiviiva palautettiin myös kirjaimiin z ja q. Kuvassa Opetushallituksen ohjeistus.

Tässä vielä esimerkki aasialaisen kirjoittamasta shekistä. Osoittaa, että kyllähän myös numeron 7 pystyy kirjoittamaan selkeästi ilman poikkiviivaa, mutta ani harva täällä näin toimii.

Nipotustako?

En nyt todellakaan halua jäädä elämään mielikuviinne "sinä bloggaajana, jopa nipotti seiskan poikkiviivasta", mutta tämä on oikeasti hankaloittanut työni tekemistä. Kaikki nämä postauksessani luetellut tavat ovat. Ja siksi koen oikeudekseni niistä vähän urputtaa. 

Mutta mikä näihin outoihin paikallisiin tapoihin on avuksi? No ei mikään muu kuin se, että Korpela ottaa vaan ja sopeutuu. Taas kerran. Eli eipä auta suomalaisen itku amerikkalaisilla markkinoilla. Näillä mennään. 

Päätän ulkosuomalaisen jupinani nyt täältä tähän. Teille sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Askelia kohti amerikkalaisuutta

Pian on kulunut jo kaksi vuotta siitä, kun ukkokullan kanssa ensimmäistä kertaa muutto- ja asumismielessä Piilaaksoon rantauduimme. Hui, kuinka aika onkaan hujahtanut! Niin, melkein kaksi vuotta, mutta oikeastaan vasta viime viikolla havahduin aivan yhtäkkiä, kuinka olen jo saanut vaikutteita muutamista periamerikkalaisista, tai ainakin perikalifornialaisia tavoista. Niitä paljastan teille tällä kertaa.

1. Costco-jäsenyys

Täällä "kaikki" tuntuvat olevan Costco Wholesale -kauppaketjun jäseniä. Costco on tukkukaupan tapainen myymäläketju koostuen 400 myymälästä ympäri Yhdysvaltoja. Costcon asiakkaaksi pääsee maksamalla joko 55 dollarin perustason, tai 110 dollarin executive-tason jäsenyysmaksun. Jäsenenä pääset tekemään ostoksia myymälästä, jonka useimmat ruoka- ja käyttötavaratuotteet myydään isoissa monipakkauksissa tukkukaupan tapaan. Otetaanpa nyt vaikka esimerkiksi hammaslanka. Sitä myydään kuuden kappaleen pakkauksessa. Tai luomujauheliha, jota myydään heti kerralla kolmen annoksen pakkauksessa, kukin annos aina paunan painoltaan. Isojen myyntikokojen ja menekin myötä hinnat ovat edullisemmat. 

THE Costco. ;-)

Olin käynyt Costcossa kerran aiemmin hyvin pikaisesti, mutta noin kolme viikkoa sitten ystäväni, joka siis on tietenkin jo Costco-asiakas, antoi minulle mainion opastetun kierroksen tuohon jättimyymälään. :-)

Costco-myymälät muistuttavat sisältä lähinnä tehdashallia, sillä esimerkiksi kuivamuonat ovat esillä varastohallin näköisissä metallihyllyissä (vrt. Ikean noutovarastohyllyt). Ruokien täydennyslastaaminen näihin hyllyihin tapahtuu mitä todennäköisimmin trukeilla. Ja tämä käytäntö on ehkä joidenkin tuotteiden kohdalla ihan pakollinenkin, sillä esimerkiksi Costcon isoimmat riisipussit taitavat painaa siinä 20 - 25 kg ja Starbucksin kylmäkahvejakin myydään heti kerralla 15 lasipullon pakkauksissa. 

Costco-myymälän kuivamuonahyllyjä.

Tehdashallimaisesta miljööstä huolimatta tykkäsin kaupasta kovasti. Lisäksi kävi ilmi, että Costcon kautta on mahdollista hankkia vakuutuksia, lomamatkoja, kodinelektroniikkaa, kuntosalijäsenyyksiä, alennettuun hintaan ravintola- ja teemapuistolahjakortteja, reseptilääkkeitä, jopa silmälaseja kaupan omasta optikkopisteestä. Viime aikoina Costco on lähtenyt mukaan myös autokauppaan. Business Insider listasikin artikkelissaan sopivasti juuri huhtikuussa 12 tuotetta, jotka kaikkien tulisi ehdottomasti ostaa vain ja ainoastaan Costcosta. Tuotteet pääsivät listalle joko edullisuutensa vuoksi ja/tai eri makutestien voittajina.

Costcon etuja

Costcon executive-asiakkaat saavat kaikista ostoksistaan 2 % ns. cash rewards'n eli palautusta kokonaisostoksistaan. Lisäksi kaupan jouhevaa tuotepalautuspolitiikkaa on kehuttu. Tuotteiden laatu halutaan pitää korkeana ja jos jostakin tuotteesta tulee enemmältikin valituksia, niin tuote vedetään kokonaan pois myynnistä. Ja kun menimme kauppaan ensimmäistä kertaa sen jäseninä, luetteli sisäänheittäjäukko kaupan ovella jollekin toiselle asiakkaalle, että jos ostat 50 purkkia tonnikalasäilykettä ja ensimmäisen purkin kohdalla huomaat, ettet pidäkään sen mausta, voit palauttaa loput 49 purkkia. Ja kyllä, minullakin kohosivat kulmakarvat tämän kuullessani, mutta juurikin noin isoista kappalemääristä sisäänheittäjäukko puhui. Costco-jäsenyyden voi myös irtisanoa, mikäli siihen on tyytymätön. Jäsenmaksun saa tällöin takaisin.  

Costco-myymälän sisään- ja uloskäynnit. Ovella tulee joka kerta näyttää jäsenkortti päästäksesi myymälään ostoksille, joten hengailijat älkööt vaivautuko. 

Välihuomiona kerrottakoon Costcosta vielä sekin, ettei aivan pienestä tekijästä kaupan alalla ole kyse. Costcolla on ollut maksuyhteistyö American Expressin (AMEX) kanssa, mutta tämä yhteistyö on loppumassa ensi kesäkuussa. Kun Costco ilmoitti yhteistyön loppuvan (Costcolle on tulossa oma Visa-kortti), lähtivät AMEX:n pörssikurssit ainakin hetkellisesti jyrkkään laskuun. Lisäksi Costco on Yhdysvaltain 14. suurin pitsaketju ja yhden lähteen mukaan se olisi myös Yhdysvaltain suurin yksittäisten pitsaviipaleiden myyjä! Ja ainakin piilaaksolaisesta Costco-asiakaskunnasta voin kertoa sen verran, ettei kaupan jäseninä ole pelkkiä tyhjätaskuja. Ystäväni kertoi nähneensä kerran Costcossa myynnissä laatikollisen yli 8000 dollaria maksavia konjakkipulloja. Seuraavalla viikolla, kun ystävä meni jälleen asioimaan samaisessa Costcossa, olivat kaikki konjakkipullot myyty! Joillakin oli ollut nähtävästi ylimääräistä pätäkkää taskuissaan. ;-)

Mutta hei, paluu aiheeseen eli Costco-jäsenyyteen. Koko tämän Piilaaksossa asutun ajan olen miettinyt, kannattaako paljon puhuttu Costco-jäsenyys näinkin pienelle taloudelle kuin me. Tai no, aluksi tietenkin oli kovin epävarmaa sekin, ollaanko täällä vain kääntymässä vai jäämmekö pidemmäksi aikaa. Toisekseen on käynyt mielessä, onko siinä sitten mitään järkeä ostaa se kuusi hammaslankarullaa kerralla. Noh, eihän se auta kuin kokeilla ja mikäpä ettei, kun myymälä muutenkin tuntui ihan mukiinmenevälle. Niinpä reilu pari viikkoa sitten mekin lähdimme tähän "Costco-huumaan" mukaan. Yhdellä sivustolla puhuttiin muuten jopa Costco-kultista! Heh! Niin, että tuntuukos se elo ja olo nyt sitten enemmän amerikkalaiselle? No totta mooses tuntuu! :-D

Nyt mekin kuulumme tähän "perheeseen". Heh heh!

2. Ihka ensimmäinen Eos

Erästä toista villitystä minä olen jaksanut ihmetellä, nimittäin Eos-tuotteiden supersuosiota. Tiedätte siis varmaan ainakin ne Eos-huulirasvat, ne pallonmuotoiset, eri väriset purnukat. Eos-sarjan käsivoiteita näet alla olevassa kuvassa.

Näyttääkös tutulle? Kuuden käsirasvan pakkaus hintaan 8,49 dollaria + verot.

Ja nyt olen sitten minäkin mennyt ostamaan elämäni ensimmäiset Eos-tuotteet, juuri tuollaisen yllä olevan kuvan käsirasvapakkauksen. Sieltä Costcostahan ne mukaani tarttuivat.

Eos-tuotteitahan myydään Suomessakin, mutta Yhdysvaltoja huomattavasti kalliimmalla hinnalla. Liekö tuotteet siis vieläkin kovempi hitti Suomessa ja Euroopassa kuin täällä? EOS eli en osaa sanoa. ;-) Moni kuskaakin esimerkiksi kyseisen sarjan huulirasvoja täältä rapakon takaa tuliaisiksi sukulaisille Suomeen kassikaupalla. Nyt kun minullakin on Eos-käsirasvoja, olen kai sitten vahingossa omaksunut yhden amerikkalaisen tavan lisää. Huulirasvapuolelle Eos-tuotteissa tuskin kuitenkaan hairahdun, koska kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, ei ole Blistexin voittanutta!

3. "Peräkonttibileet"

Viime lauantaina tehty Costco-kauppareissu poiki vielä yhden amerikkalaisen tavan lisää. Yksi Costcon kehutuista tuotteista on nimittäin pikaruokapisteestä myytävä 1,50 dollaria maksava hot dog ja limppari. Costco on luvannut pitää kuuluisan hodari-limu-combonsa hinnan samana vuodesta 1985 lähtien ja ainakin tähän asti lupaus on pitänyt. Oletettavasti sillä seurauksella, että hodarin maine on vain kasvanut. 

Täältä niitä hodareita saa.

No pitihän meidänkin niitä hodareita sitten ukkokullan kanssa heti maistaa ja kuinkas kävikään! Mussutimme hodarit Costcon parkkipaikalla automme peräkontin luukku auki, sillä muut ostokset oli lastattu juuri sisään. Taas sain nauraa, että juuri näinhän ne amerikkalaisetkin tekevät! Tätä peräkonttibileilmiötä näkee erityisesti isojen urheilutapahtumien yhteydessä ja niistä minun onkin ollut tarkoitus kirjoittaa lisää omassa postauksessaan. Öhöm, tuo postaus on kyllä ollut aloitettuna jo yli vuoden verran... 

Yllättävän maukas oli ja mukana mukavasti eri sörsseleitäkin.

4. Aamukahvit termosmukista

Näiden yllä mainittujen amerikkalaisten tapojen lisäksi olen jo ainakin viisi kertaa tullut ottaneeksi sen aamun toisen kahvikupillisen mukaan autoon, jotta automatka seuraavaan paikkaan pääsee alkamaan hitusen aikaisemmin. Tätä varten olen ostanut oikein oman termosmukinkin, mutta sen kokovalinnassa pysyin kuitenkin vielä varsin maltillisena. Mitään amerikkalaisen isoa termosämpäriä en sentään ole ottanut käyttööni. Tyypillistähän täällä on ns. coffee to go -käytäntö eli kahvit otetaan mukaan kertakäyttökupeissa. Itse kannatan ainakin vielä enemmän tätä ekologisesti kestävämpää termosmukitaktiikkaa. Kun sitten viimeksi viime perjantaina ruuhkassa liikennevaloissa kahviani siemailin, niin oikein nauratti, että tässä sitä nyt ollaan, amerikkalaisuuden ytimessä, liikenneruuhkassa kahvimuki kourassa. :-D 

Summa summarum 

Eivät amerikkalaiset ihmiset ole minulle mitenkään erityinen ihanne, eikä amerikkalaistuminen ole itselleni suinkaan mikään tavoite tai päämäärä, mutta näin sitä vain on salakavalasti alkanut omaksumaan joitakin amerikkalaisia tapoja. Tosin jokainen järki-ihminen toki hoksaa, että amerikkalaisuus nyt on hyvin paljon muutakin kuin Costco-jäsenyyksiä ja kahvin lipittelyä termosmukista auton ratissa. Mutta pienistä puroistahan ne isotkin virrat syntyvät, eikös juu? :-)

Tällaisia tuumailuja tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

PS. Jos ja kun blogini lukijoissa on oikeita Costco-konkareita, niin kerrohan minulle untuvikolle, mitä suosikkituotteita olet itse löytänyt noista Costcon hehtaarihalleista. Mikä on sinun must-buy?

PPS. Vinkki: Joissakin Costco-myymälöissä ruokamyyntipiste voi sijaita kaupan ulkopuolellakin, jolloin myös ei-jäsenet pääsevät nauttimaan edullisesta hodarista. Lomamatkailija, pistäpä vinkki korvan taakse! :-)