24 tuntia San Franciscossa

Ensimmäiset heinä-elokuun ajan Suomi-vieraistamme jatkoivat matkaansa meiltä San Franciscoon. Päätimmepä lyöttäytyä itsekin mukaan, sillä emme ole käyneet San Franissa taas pitkään aikaan. Ukkokullan kanssa oma osuutemme San Franissa kesti 24 tuntia ja siihen saatiin mahtumaan sekä perinteisiä, että uusia tuttavuuksia nähtävyyksien puolesta. Niistä kerron teille tällä kertaa ja seuraavat kuvat teksteineen kertokoot mitä kaikkea ehdimme vuorokauden aikana näkemään.

Tästä se alkoi...

Ensin menimme perinteitä kunnioittaen illalliselle Coppolan Zoetrope-ravintolaan. Olenkin kertonut teille tästä Coppolan omistamasta ravintolasta tarkemmin jo aiemmin täällä. Tällä kertaa pääsimme istumaan oikein ohjaajan omaan pöytään. 

Illallisen jälkeen menimme jälkiruokadrinksuille Fairmont-hotellin alakerrassa sijaitsevaan tiki-baariin, josta myös vinkkasin teille jo aiemmin kertoessani Havaijin matkailuvalteista. Matkailu- ja ruokaohjelmaa vetävä Anthony Bourdain on sanonut paikan olevan  "The greatest place in the history of the world" eli mahtavin paikka maailman historiassa. Uskoo ken tahtoo, mutta ihan mielenkiintoinen paikka se on poikettavaksi.

Kuva Tonga Room and Hurricane -baarista. Bändi kellui veden päällä ja soittajien ollessa tauolla baarissa tuli rankkasade ja ukkonen. Ja kyllä, silloin oli oikeastikin mahdollisuus kastua tuosta "sateesta". ;-)

Kun seuraavan päivän aamu valkeni, päätimme tepastella Chinatownin läpi San Franciscon satamaan ja siitä kaikkien 45 numeroidun laiturin edestä rantaa pitkin Fisherman's Wharfille ja laiturille 39 San Franciscon kuuluisia merileijonia katsomaan.

Hiukan ostoksiakin. Meikkipussini tuli juuri tiensä päähän, joten ostin Chinatownista sille seuraajan.

Sää oli aurinkoinen ja lämmin eli oli hyvä pitää jäätelotauko. Tällaiset olivat taukonäkymät.

Yksi San Franciscon 45 numeroidusta laiturista. Taustalla pala Bay Bridgea ja Treasure Island.

Kaupungin pohjoisosan yksi maamerkki on kuvan Coit Tower. Torni oli liekeissä San Andreas -katastrofielokuvassa, joka sai ensi-iltansa tänä kesänä. Edustalla yksi San Franciscon vanhoista ratikkavaunuista, jotka liikennöivät edelleen.

Jäipä jotakin mukavaa hampaankoloon seuraavaakin San Franin visiittiä varten: Forbes Island, kelluva ravintola. Takana vasemmalla oma suosikkinähtävyyteni Alcatrazin vankilasaari, jossa emme kylläkään tällä kertaa käyneet.

Toisen maailmansodan USS Pampanito -sukellusvene oli itselleni uusi tuttavuus. Sukellusvene sijaitsee laiturin 45 kupeessa. 

Sukellusveneen komentokeskus. Sukellusveneeseen oli korkokantakengillä pääsy kielletty sen vaikeakulkuisuuden vuoksi. Näin jälkikäteen voin omasta kokemuksestani todeta, että myös pitkä ja kapea hame oli erittäin epäkäytännöllinen noissa ahtaissa tiloissa ja tikapuurappusissa.

Tällä visiitillä tuli korkattua myös San Franciscon museokäynnit, sillä sukellusvenelaiturin kupeessa sijaitsi mielenkiintoinen Musée Mécanique. Museossa on yli 200 kolikkopeliä ikivanhoista aina nykyaikaisiin videopeleihin. Museossa onkin näytillä ja pelattavissa maailman suurin yksityisomisteinen kolikkopelien kokoelma ja kaikki nuo pelit siis edelleenkin toimivat! Museo, joka on käytännössä yksi isohko pelihalli, ei peri pääsymaksuja ja on avoinna 365 päivää vuodessa.

Laughing Sal eli naurava Sal. Joku laittoi kohdallamme kolikon masiinaan ja kuulimme itsekin Salin naurun. Kääk! En yhtään ihmettele, jos nauru on aikoinaan enemmän pelottanut kuin viihdyttänyt lapsia.

Miten on, väännettäiskös vähän kättä? :-)

Pelimuseon jälkeen lähdimme etsimään lounaspaikkaa. Fisherman's Wharfin ruokapaikkojen ollessa tupaten täynnä, lähdimme nousemaan takaisin kohti Union Squarea. Matkalla eteemme tuli pieni hampurilaispaikka ja poikkesimme siihen. Paikka olikin äänestetty kaupunkilaisten mielestä kaupungin parhaimmaksi hampurilaispaikaksi useana vuonna, eikä meidänkään seurueella ollut annoksistamme mitään valitettavaa, päinvastoin. Hymyssä suin ja masut pullollaan jatkoimme matkaa tuon myöhäisen lounaan jälkeen. 

Ja tähän se päättyi...

Sittenpä olikin jo pian aika sanoa vieraillemme heipat ja suunnata ukkokullan kanssa omat nokkamme takaisin kohti Piilaaksoa. Tällainen siis oli 24-tuntisen San Franciscon vierailumme nähtävyys- ja kokemusosio. Mutta ei, eihän tämä sentään vielä mikään tehopakattu ollut, sillä San Francisco -vuorokauteemme mahtuivat myös yhdet päivä- ja yöunet. Lisäksi ehdimme viettää kolme mukavaa ruokailuhetkeä: illallinen Coppolan ravintolassa, aamiainen periamerikkalaisessa dinerissa sekä lounas muhkeiden hampurilaisten paikassa.

Niinpä pää kolmantena jalkana meidän ei tarvinnut edes ravata. Tosin puhelimessani olevan sovelluksen mukaan tulimme kävelleeksi tuon 24 tunnin aikana yli 11 km ja kieltämättä kilometrit, paikoitellen melko jyrkkine nousuineen ja laskuineen hiukan jaloissa lopulta tuntuivatkin. Kaupan päälle ja muistoksi saimme vielä auringon kevyesti käräyttämät otsat. He hee.  

Mutta hei, ensi postauksessa kerron vielä millaiset pari havaintoa tulin tämän San Franciscon pikavisiittimme tiimoilta tehneeksi. Siihen asti sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Havaijin matkailuvalteista

No eihän tästä sitä matkailublogia pitänyt tulla, mutta osaa lukijoistani kiinnostaa kovasti myös matkailuvinkit. Niinpä nostan nyt esiin joitakin Havaijin matkailuvaltteja. Ja kyllä, aurinkoa ja biitsejä löytyy toki maailmasta muualtakin, mutta joissakin asioissa Havaiji on ykkönen.  

Biitsit, biitsit ja biitsit

Iso osa turisteista tulee Havaijille varmasti sen upeiden rantojen vuoksi. Päivälämpötilat ovat vuoden ympäri +23 - +28 Celsius-asteen luokkaa ja merivesi lämmintä kuin lapasessa. Ympäröivä Tyyni valtameri tuo saarien rantaan mahtavia aaltoja ja niinpä Havaiji on myös surffareiden suosikkikohde. Oahun saarella sijaitsevan Banzai Pipeline -rannan aaltoineen sanotaan olevan yksi maailman parhaista, mutta myös kuolettavimmista surffauspaikoista. Aaltojen keskikorkeus on 3 m, voivat olla siis korkeampiakin, ja aallot muodostavat usein surffareiden unelman, aaltotunnelin. Aalloille nousualue on kuitenkin erittäin lyhyt. Banzai Pipelinen aalloissa onkin loukkaantunut vakavasti ja kuollut surffareita enemmän kuin missään muualla.   

Kuuluisa Waikiki Beach sijaitsee aivan Honolulun kaupungin edustalla.

Waikiki Beachin rantapalmuja.

Banzai Pipeline Beach. Kuvassa pilkistää hiukan keltaista surffilautaakin. Meidän käydessä rannalla aallot olivat varsin maltilliset.

Tuliperäinen maaperä ja koralliriuttoja

Havaijin maaperä on tuliperäinen ja ilmasto sen saarten rannoilla trooppinen. Niinpä luonto on vihreää ja saarilla on vielä hioutumattomia, teräväkärkisiä vuoria. Alueen tuliperäisyydestä kertoo myös se, että Havaijin saariketjun eteläpuolelle on syntymässä kokonaan uusi saari, Loihi. Saaria ympäröivät koralliriutat värikkäine kaloineen houkuttelevat sukeltajia ja snorklaajia ympäri maailman. Lisäksi talvikuukausina saarten vesistä on mahdollisuus bongata kuhertelevia ryhävalaita.

Tuliperäisyyttä näytille turisteillekin. Oahun saarella on mahdollisuus patikoida Diamond Head -kraaterille.

Pearl Harborin sotilastukikohta

Vaikkei historia ollut koskaan lempiaineitani koulussa, oli visiitti Oahun saarella sijaitsevaan Pearl Harbor -sotilastukikohtaan todella mielenkiintoinen. Esillä oli esimerkiksi U.S.S. Bowfin -sukellusvene. Täällä vieraillessa minulle rassukalle vasta valkeni, että torpedothan ovatkin hemmetin isoja mötiköitä! Sukellusvene-elokuvista kun on saanut käsityksen paaaljon pienemmistä paholaisista.  

U.S.S. Bowfin SS287 -sukellusvene. Edessä yksi torpedo, joka ei ollut edes isoimmasta päästä.

Sotilastukikohtien vierailukäytäntönä tuntui olevan, ettei vierailijoilla saa olla minkäänlaisia laukkuja mukanaan. Kamerat ja puhelimet sai ottaa mukaan ja vesipulloa kuljettaa käsissään. Isommat kantamukset olivat kiellettyjä. Vartija sanoi käytännön olevan sama kaikissa sotilastukikohdissa, joihin vierailijoita päästetään. 

Varsinaiselle tukikohta-alueelle pääsy oli ilmainen. Laukkusäilytys, käynti sukellusveneellä ja toisen maailmansodan muistomerkille kuljettava laivakuljetus maksoivat kukin erikseeen, mutta vain pieniä summia. Meidän mennessä paikalle, olivat sen päivän laivakuljetukset jo myyty loppuun, mutta katseltavaa riitti rannallakin. 

Lähtiessämme tukikohdasta pistimme muuten merkille hauskan yksityiskohdan. Vastakkaisella puolella tietä oli Tyynen valtameren laivaston pääjehun offiisi. Pytinki oli ehkä 3- tai 4-kerroksinen betonimöykky, jossa ei ollut ainoatakaan ikkunaa! Siellä jos jehu oikein on työn touhussa, ei ainakaan päivänvalo kerro, milloin on ilta ja aika lopettaa hommat siltä päivältä. Jos päivä venähtää pitkäksi, on jehun varmaan sama tehdä iltavuoro samaan syssyyn.

Tiki-baarit

Tiki-baarin sisustusta.

Yksi paikka, jossa kannattaa Havaijilla piipahtaa, ovat tiki-baarit. Ne ovat polynesialaiskulttuuriin pohjautuvia eksoottisia cocktailbaareja, joissa drinkit ovat usein rommipohjaisia ja trooppisilla hedelmillä varustettuja. Havaijin oma nimikkodrinkki on Mai Tai. 

Sisustuksen näissä baareissa tulisi olla bambusta, tiki-jumalien naamioista, kasveista ja laavakivestä koostuvaa. Tiki-baareja on perustettu trooppisten saarten lisäksi mantereillekin ja ainakin yksi, matkailuohjelmissakin näkyvyyttä kerännyt sijaitsee myös San Franciscossa, Tonga Room nimeltään. Myös maailman ensimmäinen tiki-baari on perustettu mantereelle, Los Angelesiin vuonna 1934.

Pöö!

Löysimme Honolulun rantakadun tuntumasta kaksi tiki-baaria, joista toisessa oli kyllä tikiä ainoastaan nimessä. Toinen vaikutti aidommalle ja siellä drinkit nautiskelimmekin.

Yksi versio Mai Tai -cocktailista.

Tiukka tupakkakuri

Lopuksi vielä yksi seikka tiedoksi tupakkimiehille ja -naisille. Havaijin osavaltiossa on astunut vuonna 2006 voimaan melkoisen tiukka tupakkalaki. Laki kieltää tupakoinnin kaikissa julkisissa paikoissa, myös ulkoilmaravintoloissa ja uimarannoilla, ja etäisyyttä tupakkapaikoilta sisäänkäynteihin tulee olla vähintään 20 jalkaa. Tämä koskee myös hotelleja ja oman hotellihuoneen parveketta tai patiota. Sielläkään ei saa sauhutella. Ei edes sähkötupakkaa. 

Hotellin ohje savuttomuuslaista. Hotelliin sisäänkirjautuessa piti allekirjoittaa kohta, jossa tunnusti tiedostavansa tupakkalain. Samassa kohtaa ilmoitettiin, että parveketupakoinnista rapsahtaa 250 dollarin sakko.

Liekö sitten tämän lain mukanaan tuoma juttu, että myös savukkeiden hinnat Havaijilla olivat pilvissä. Hinnat oli kirjoitettu kioskeissa kissan kokoisin numeroin, eikä niiden huomaamiselta voinut välttyä. Merkkitupakat maksoivat jopa 10-15 dollaria/aski, paikalliset olivat halvempia. 

Pientä ristiriitaa tilanteeseen toi mielestäni se, että useissa paikoissa näytti olevan myynnissä myös laaja valikoima laatusikareita. Niiden hintoja en kylläkään huomannut katsoa. Mutta että myynnissä on tällaisia pitkään kestäviä savuavia kääröjä ja sitten kuitenkaan lain mukaan juurikaan missään ei saa polttaa. Tuntuu jo pienelle kiusanteolle niitä kohtaan, ketkä tuota lajia harrastavat. Siinä kun sikaria ensimmäisen puolikin tuntia hotellin pimeällä takapihalla roskasäiliöiden vieressä tupruttelee, niin on siinä havaijilaista lomaglamouria kerrakseen. 

Mutta hei, mitäköhän se EU tuumaisi havaijilaisesta ruokakulttuurista? Siitä kerron teille ensi kerralla. Siihen asti sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!