Etana jääkaapissa ja muuta mukavaa

Tämänkertainen postaukseni on sekalaista sillisalaattia viime päivien sattumuksista eli luvassa on hiukan kepeämpää menoa. Kerron teille kolme toisistaan irrallista tarinaa, joten suurta, koko postauksen mittaista punaista lankaa ei tällä kertaa ole.

Etana jääkaapissa

Pari päivää sitten tapahtui taas jotakin odottamatonta. Löysin elävän etanan jääkaapistamme! Voi pojat, sitä minun huutoa!

Ehkä on tarpeen selittää kuinka tilanteeseen oikein päädyttiin, ettei vain jäisi kuvaa, että tässä on kotirouvalla päässyt keittiön hygieniataso repsahtamaan toden teolla. Ja toisaalta, että eivät nämä piilaaksolaiset kodit ihan niin hataria ja reikäisiä ole, että lattioilla ja kaapeissa ryömisi nilviäisiä päivät pääksytysten. 

Olin kokkaillut meille kerralla isomman satsin ruokaa. Kun sitä yhtenä iltana söimme ja koko iso kattila hehkui kuumuuttaan, ajattelin kätevänä emäntänä laittaa kattilan ensin ulos parvekkeelle jäähtymään. Yöksi kattila pitäisi kuitenkin saada jääkaappiin, etteivät oravat ja opossumit löydä samalle kulholle. 

Kun sitten illemmalla muistin kattilan olevan edelleen ulkona, oli jo hämärää. Nostin kattilan jääkaappiimme. Ehkä noin puoli tuntia myöhemmin menin vielä hakemaan jääkaapista jotakin. Aukaisin oven ja kääk, sain sätkyn. Kattilan kannella lösötti iso etana selkäpanssarinsa kera. En voinut muuta kuin karjua ukkokullalle, että apua, meillä on jääkaapissa etana, tule nyt auttamaan! En tiedä mikä minuun meni, mutta en siis kyennyt tekemään tilanteessa mitään muuta kuin huutamaan. Ulkona lime- ja sitruunapuumme lehdiltä olen kyllä pystynyt etanoita tiputtelemaan pois, mutta nyt, kun tuo löllykkä köllöttelikin sisällä jääkaapissamme, en voinut koskea siihen. Ehkä se oli se täysi yllätys, joka sai minut lamaantumaan. Ukkokulta ei tainnut aluksi edes uskoa koko tapausta, mutta tuli lopulta keittiöön ja pelasti minut pinteestä. Ukkokultaa nauratti. Minua vasta myöhemmin. 

Onneksi ukkokulta oli kuitenkin paikalla! Mietin vielä jälkeenpäin, että jos en olisi illalla enää jääkaapinovea aukaissut ja aamulla etana olisikin kiipeillyt vaikkapa maitopurkin kylkeen äimistelemään. Kyllä minulla olisi jäänyt aamukahvit juomatta! Tai ainakin kahvimaito olisi jäänyt sinä aamuna lisäämättä.

Viime aikojen sateet ja kosteus ovat siis villiinnyttäneet piilaaksolaiset etanat ja niitä on majaillut useita tuossa meidänkin parvekkeella olevissa kasveissa. Niinpä yksi yksilö oli kivunnut kiinni kattilaan ja vapaamatkusti ryökäle kattilan mukana sisälle asti. Luonnossa liikkuessa etanoita on viime aikoina voinut nähdä isoissa rykelmissä:

Ukkokulta julkaisi tämän kuvan somessa kysyen, että oletko koskaan pohtinut mitä etanat tekevät vapaa-aikanaan. Käväisi mielessäni vastata, että minä ainakin tiedän mitä amerikkalaiset etanat tekevät virka-aikana: ovat töissä DMV:llä! Heh, heh.

Tätä postausta varten piti muuten tarkistaa, että oliko sittenkin kyseessä kotilo vai etana. Eksyin jonkun luonnontieteilijän blogiin ja selvisi, että kaikki etanat ovat kotiloita, mutta kaikki kotilot eivät ole etanoita. Kotilopa se sitten taisi olla siinä meidän kattilankannellakin. Postaukseni sivistyksellinen osuus taisi tulla tässä. ;-)

Sorsat uima-altaissa

Kevät on jollakin tapaa villiinnyttänyt myös piilaaksolaiset sorsat. Jo lähes kuukauden verran olemme seuranneet naapuritaloyhtiön uima-allasta, jossa on polskinut kolme sorsaa. Nyt kävimme meidänkin taloyhtiön altaalla ja sielläkin oli kaksi. Kovin arkoja ja säikkyjä olivat, kun yritin hiipiä lähemmäksi kuvaa ottaakseni. Varmaan joutuvat sorsarukat lopulta ottamaan kuitenkin hatkat, kunhan ilmat vielä lämpenevät ja ihmiset ottavat taas uima-altaat aktiivikäyttöönsä.

Onhan tämäkin aika erikoinen ilmiö. Nyt jos koskaan olisi Pohjois-Kaliforniankin luonnonvesissä vettä sorsillekin uida asti, mutta niin vain ovat sorsat tykästyneet kaakelipohjaisiin uima-altaisiin. Citysorsia taitavat olla.

Molskis ja loiskis!

Huvittavin ravintolasuositus ikinä

Olin pakahtua muutama päivä sitten nauruun, kun kuulin ukkokullan antavan ravintolasuositusta San Franciscoon. Mutta oikeassapa ukkokulta oli, ihan asiallinen suositus. Työkaverinsa oli tekemässä pöytävarausta illalliselle San Franciscossa ja pari hyväksi havaittua paikkaa olivat olleet jo täyteen buukattuja. Työkaveri kysyi ukkokullalta, sattuisiko tulemaan joku hyvä ravintola mieleen. Ukkokulta muisti yhden, jossa kävimme noin 1,5 vuotta sitten syömässä. Silloin oli merkkipäivä ja menimme vähän hienompaan ravintolaan hetkeä juhlistamaan. Kun ukkokulta oli jo maininnut ravintolan työkaverilleen, hän vielä lisäsi saatesanoiksi, että kyseisestä ravintolasta saa muuten maailman parasta voita! Kyllä minua nauratti. Mutta sitten muistin itsekin, että niinhän asian laita kyllä oli. Ruokailun alkajaisiksi pöytään tuotiin jotakin leipää ja sitten oikeasti niin hyvää voita, että se oli kyllä viedä kielen mennessään! Että voikin voi maistua taivaalliselle! Ja kun menin kaivelemaan kuva-arkistojani, niin olinhan minä ottanut siitä maailman parhaasta voista tietenkin kuvankin.

Maailman parasta voita kuvan alareunassa. Voin päälle oli siroteltu ruskeita suolakiteitä. Liekö se ollut se taika, mutta mahtavan makuista voita se oli.

Kun työkaveri oli sitten illastanut paikassa, kysyi ukkokulta, että eikös ollutkin hyvää voita. Vastauksena tuli: "Jep!" Jos siis haluat syödä maailman parasta voita, mene Farallon-ravintolaan San Franciscossa. Ja ei ravintolan varsinaisissa ruoka-annoksissakaan kyllä ole mitään moitittavaa. 

Farallon-ravintolan sisustus on teemaltaan merellinen. Paikan kattolamput ovat meduusoja tai muuta vedenalaista.

Tällaisia tarinoita tällä kertaa. Nyt sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Kun Obaman vierailu tulvan pesuhuoneeseemme aiheutti...

Tapahtui juhannusaattona. Huh huh! Eipä ole kauankaan aikaa, kun hyvä ystäväni Oulusta totesi edellisen postaukseni tiimoilta, että teille sitä sitten sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Noh, en tiedä, onko tämäkään tapahtumasarja, josta tällä kertaa teille kerron, aivan sitä normaalia elämää ja ihan jokapäiväistä arkea. Lukekaa ja päättäkää itse. 

Ensin hieman taustatietoja täysin erillisistä tapahtumista, jotka sitten sylttääntyivät mielenkiintoiseksi vyyhdiksi juhannusaattona USA:n länsirannikon aikaa. 

Taustatieto 1

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama tuli viime torstaina 20 tunnin vierailulle Bay Arealle. Obama piti lentsikkaansa yön yli parkissa aivan tuossa parin mailin päässä meiltä, Moffett Federal Airfieldin kentällä. Olihan kyseessä siis se maailmankuulu Air Force One, The One and Only, ja yritimmekin käydä ukkokullan kanssa konetta kuvaamassa. Noh, eihän se tietenkään onnistunut. Vartija käännytti meidät takaisin hyvän matkaa ennen lentokenttää. Mutta kyllä pystyimme lentokoneesta hyvinkin vilauksen kääntymäpaikalta näkemään ja ihmettelimme, että kone oli tosiaankin illan hämyssä aivan täydessä kohdevalaistuksessa. Liekö turvallisuusjuttuja sitten, mene ja tiedä. Mutta siis, Obama oli täällä meillä päin vierailulla. Tässä vaiheessa emme arvanneet, kuinka hänen visiittinsä tulisi pienen katastrofin meidänkin eloon vielä aiheuttamaan.

Siellä se on, Air Force One. Moottoritien toiselta puolelta kuvattuna.

Taustatieto 2

Juhannus eli keskikesän juhla lähestyi ja olin viime viikolla ensimmäistä kertaa kokeillut oluen käyttämistä syväpuhdistavana shampoona. Jääkapissamme oli päiväyksiltään jo vanhaksi menneitä amerikkalaisia "rapakaljoja" ja niinpä päätin tämän kokeilun tehdä. Ajatuksena tietenkin, että ensin hiusten syväpuhdistus ja sitten juhannusjuhlille uusi väri päähän. Paitsi että olihan jo Kalifornian aurinkokin haalistanut nuppiani kiitettävästi, myös kaljakäsittely toimi ja nyt tukkani suorastaan parkui uutta sävyä.

Rapakaljalla hiukset syväpuhtaaksi. Toimii!

Taustatieto 3

Täällä päin maapalloa ei paikalliset ymmärrä mitään juhannuksen päälle. Niinpä juhannusaatto on täällä aivan normaali arkipäivä ja ukkokullallakin siis työpäivä.

Ja kuinka kummassa nämä kolme eri taustatietoa sitten kietoutuivat lopulta toisiinsa?

Juhannusaaton aamuna alkoi sitten tapahtua...

Ukkokulta menee aamulla ennen töihin lähtöään suihkuun, kunnes kuuluu kova tömähdys. Jotakin tippui. Ukkokulta tulee suihkusta ja varoittaa, että suihkun yksi osa, eräänlainen nivel antoi periksi ja osan irrotessa vesi tulee nyt seinässä olevasta lyhyestä tapista, yhdestä pienestä reiästä ja kovalla paineella, joten varo. Ja siltähän se pesuhuone näyttikin. Vettä oli ukkokullan suihkukäynnin aikana roiskunut ympäriinsä, koska hurjan kova paine pärskäytti vedet aina kattoon saakka. Ei niitä vesiroiskeita suihkuverhotkaan pidätelleet. (Meidän suihkustahan ei nimittäin voi säätää tulevan veden painetta, ainoastaan lämpötilaa.) 

No, juhannusjuhlat lähestyivät, joten juuri samana päivänä minun piti sitä sävyä tukkaani laittaa. Tilanne alkaa kehittyä mielenkiintoiseksi. Menen iltapäivällä suihkuun ja pesen tukan ennen värin laittamista. Suihkun osa irtoaa välittömästi nivelestä, se ei siis pysy enää sitäkään vähää mitä vielä aamulla, enkä saa irto-osaa tällä vielä puolivoimattomalla kädelläni kiinnittymään takaisin. Paineella tuleva vesi roiskuu ympäri ämpäri. Ei auta. Suihkusta pois, väri tukkaan, kunnes tajuan! Jos nyt menen huuhtelemaan värivettä hiuksistani, se tulee pärskymään joka ikiseen kolkkaan kylpyhuoneessamme! OMG!

Ukkokullalle viesti töihin, että hiusväri on päässä, huuhtelu pitäisi aloittaa viimeistään 45 minuutin kuluttua. Mitä teen? Noh, ukkokulta toteaa, että hän voi tehdä viikon viimeisen työtehtävän kotoa käsin ja lähtee renkaat sauhuten suihkuvaraosakaupan kautta kotiin. MUTTA. Nyt astuu kuvaan Obama. Obaman paluulento Bay Arealta ja siltä kotiamme lähellä sijaitsevalta lentokentältä ajoittuu samaiseen iltapäivään ja niinpä lähitienoon tiet ovat valtiovieraan kuljetuksista ja tiesuluista johtuen täysin ruuhkautuneet! Ukkokulta jää liikenneruuhkaan. Minuutit ja vartit kuluvat. Hiusväri muhii päässä. Kyttään ikkunassa, mutta ukkokultaa ei näy. Lopulta minun on pakko mennä huuhtelemaan hiusväriä pois, tai pian tässä leikissä lähtee joka karva irti. Yritän huuhdella ensimmäiset hiusvärit sanko+kauhamenetelmällä, mutta eihän siitä pitkien hiusten kanssa pidemmän päälle mitään tule. Ukkokulta on Obaman aiheuttamassa liikennejumissa edelleen ja minun on otettava nivelrikkoinen suihkun rähjä käyttööni. 

Hiusväri ja värjäyshanska (käyttämätön). Sellainen 'first world problem' on muuten tullut eteen, etten pysty tätä eurooppalaisvalmisteista hiusväriä Suomesta tuomaan. Pitkä lentomatka ja/tai useiden peräkkäisten lentojen paineenvaihtelut nimittäin hävittävät väripullosta ponnekaasut ja väri jää parin painalluksen jälkeen pulloon. Tämä pullo on löytö verkkokauppa Amazonista.

Tulva tuli 

Ja niinhän siinä sitten loppupeleissä kävi, että pesuhuoneemme suorastaan lainehti tuon pitkäkestoisen hiusvärihuuhtelun jälkeen. Niinpä pääsin sitten pientä tulvaa vielä episodin päätteeksi pesuhuoneestamme kuivaamaan. Onneksi ei sentään ollut mitään pörröistä kokolattiamattoa, vaan astetta helpompi tapaus laminaatti! Ja voi, parhaansahan se pelastava prinssini tässäkin yritti, mutta Mr. Obama teki tenän prinssin ajoreittiin. Ei päässyt valkoinen ratsu ajoissa kotipihaan.

Että näinkin voi siis ihmisen elämässä käydä. Suihku, joka on toiminut moitteetta 1,5 vuotta, päättää hajota juuri samana päivänä, kun pitää värjätä tukka juhannusjuhliin ja Obama on huudeilla. Mitä tästä opin? Vältä hiusten värjäämistä valtiovieraiden vierailujen aikaan!

Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!