Piilaakson kodeista

Nyt villasukat jalkaan joka iikka! Luvassa on kylmää kyytiä, kun kerron asumisesta Piilaakson kodeissa. Nyt ovat meneillään ne Kaliforniankin pari talvikuukautta sateineen, mutta aina ei tarvitse olla edes talvi, kun piilaaksolaisissa kodeissa palelee.

Tällä kertaa kuvailen teille siis omakohtaisia kokemuksiani ja havaintojani Piilaakson kodeista. Postaus on jatkoa viime postaukselleni Miltä Piilaaksossa näyttää? ja yritänkin lähestyä aihetta taas rakentamisen näkökulmasta.

Kolme eri kotia, kaikissa yksi yhteinen piirre

Olen asunut Piilaaksossa tähän mennessä kolmessa eri asunnossa. Kerrostalokaksiossa, kaksikerroksisessa ns. townhousessa sekä rivi- tai luhtitalotyyppisessä toisen kerroksen asunnossa. Näitä kaikkia asuntoja on yhdistänyt yksi piirre, kylmyys, ainakin jossakin kohtaa vuotta. Kyllä, piilaaksolaisessa kodissa palelee.

Ensimmäinen asuntomme oli kerrostaloasunto San Joséssa. Kerrostalo oli aika uusi ja asuntoihin johti osittain raittiiseen ulkoilmaan avonaiset betonikäytävät. Että ne betonikäytävät olivat sitten kylmät! En edes ymmärrä miten ne pystyivätkin olemaan niin jäätävän kylmät. Ja huomio, tuolloin elettiin kesäkuuta, jolloin päivälämpötilat olivat +25 - +30 Celsius-astetta! Vaikka oma asuntomme taisi olla kolmannessa kerroksessa, tuo käytävän kylmyys huokui asuntoomme jokaisella ovenaukaisulla. Tuo käsittämätön kylmyys on jäänyt niin mieleeni, että muistan sen edelleenkin kuin eilisen päivän.

Seuraavaksi asuimme kaksikerroksisessa townhousessa. Okei, ei edellä mainittua käytäväongelmaa, mutta asuntomme alakerran lattiasta se kohta, noin puolet pinta-alasta, jossa ei ollut kokolattiamattoa oli hyytävän kylmä. Eikä se katsonut vuodenaikaa, vaan lattia huokui kylmää kuukaudesta toiseen ja villasukat tulivat tarpeeseen ympäri vuoden. Tämä seikka muuten opetti minutkin tykkäämään kokolattiamatoista. Ne tuntuvat eristävän maaperän kylmyyttä yllättävän hyvin. 

Nykyinen kotimme puolestaan sijaitsee toisessa kerroksessa, joten maasta huokuva kylmyys lattioissa ei nyt ole riesana. Nyt meillä sen sijaan on parikin parveketta. Parvekkeille johtaa isot lasiset liukuovet, joissa on ihme kyllä tuplalasitus. Silti isoista lasipinnoista vetää eli ne ovat huonoja eristämään. 

Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen:

Lämmityslaitteet

Monet voivat yllättyä kuullessaan, että Pohjois-Kalifornian kodeissa tarvitaan lämmityslaitteita. Ainoassakaan meidän asumassa kodissa ei kuitenkaan ole ollut mitään rakenteisiin kuuluvia, seiniin kiinnitettyjä lämpöpattereita, ei sähkö- eikä vesikiertopattereita. Irrallisia sähköpattereita olen toki nähnyt myynnissä. Asuntojen lämmittäminen tapahtuu pitkälti asuntoihin rakennettujen keskusilmastointilaitteiden avulla. Pohjois-Kaliforniassa ja Piilaaksossa valtaosa vuodesta näitä asuntojen ilmanvaihto- ja lämmitysjärjestelmiä käytetään kuitenkin oleskelutilojen viilentämiseen. Mutta sitten ovat nämä pari kolme viileämpää talvikuukautta, jolloin ainakin yöksi on syytä laittaa lämmityslaite päälle. Talvisinhan Pohjois-Kaliforniassa yölämpötilat voivat käväistä jopa pakkasen puolella. 

Nykyisen kotimme ilmanvaihto- ja lämmönsäätöjärjestelmä Mr. Honeywell alias Töhö. Talvella Töhö säädetään lämmittämään, kesäisin viilentämään.

Seuraavaksi lisää perusteita miksi lämmityslaitteitakin tarvitaan:

Talot vuotavat kuin seula

En ole tähän mennessä nähnyt täällä asuntojen ikkunoissa muita kuin yksinkertaisia lasituksia. Ulos johtavissa lasiliukuovissa voi olla kaksinkertainen lasi. Sekä ikkunoista että ovista siis vetää. Ja kun postauksen alussa kerroin kylmistä ensimmäisen kerroksen lattioista, ei paikallisten huushollien rakennusvaiheessa ole todellakaan taidettu miettiä mitään pohjaeristyksiä sen koommin. Ja miksipä tarvitsisikaan, kun suurimman osan vuodesta kylvetään lämmössä. Lämpimästä säästä huolimatta lattiat voivat olla kylmät.

Mutta sitten, eipä ne talojen rakenteetkaan täällä aivan priimaa ole. Alla on kaksi kuvaa edellisen kotimme ovesta. Piti oikein muistoksi ikuistaa tämäkin. Kyllä, päivä paistaa sisään sekä oven alta että sivusta.

Kuvassa kynnysmatto ja oven alareuna.

Ovemme lukittuna. Taloyhtiöllämme oli toisinaan tapana viestiä asukkaille tuomalla taiteltu A4-lappunen oven rakoon odottamaan. No, meillä nuo taitellut viestilappuset tulivat ns. ovesta läpi sisälle asti, vaikka ovi olisi ollut lukittunakin.

Lisäksi sain vasta kuulla eräältä pariskunnalta, kuinka heillä on kotonaan hieno ja perinteinen sanfranciscolainen erkkeri, mutta seinän ja lattian rajassa on iso reikä! Eli tuuletus pelaa. Piilaaksolaisissa kodeissa ei siis vuoda pelkästään ovista ja ikkunoista, vaan myös seinistä ja lattioista. 

Ja kun olen paikallisia rakennustyömaita katsellut, niin eipä tarvitse vetoisuutta tai huonoa lämpötilan eristämiskykyä ihmetellä. Asuntojen seinäthän ovat melkein kuin pahvia! Ei ole seinien perusrakennusmateriaali paljoakaan vanerilevyä paksumpaa. Puhunkin paikallisista taloista usein pahvitaloina.

Siihen sitä pahvitaloa pystyyn pykätään. Katsokaa nyt tuota seinämateriaalia!

Minua onkin vähän huvittanut, kun Suomessa puhutaan aina lämmönerityksestä. Vaikka juuri nyt ei tunnu sille, kun Esteri on viikkokaupalla antanut taivaalta parastaan, mutta valtaosan vuodesta Kaliforniassa ollessa lämmintä tai jopa kuumaa, pitäisi täällä kai puhua ennemminkin talojen viileäneristyksestä. Kun suomalaisissa kodeissa pelätään lämmön karkaavan ulos, täällä ison osan vuodesta pelätään lämmön karkaavan sisälle. Täällä talojen tulisi siis eristää se viilennetty ilma pysymään sisällä, mutta kuten tässä todettua, talot vuotavat kuin seula. Niin, ja jossakin vaiheessa Suomessa puhuttiin, että taloista rakennettiin jo liiankin tiiviitä. Talot eivät hengittäneet. Täällä sitä ongelmaa ei ole, heh heh.

Rakentamisen laatu

Asuinrakentamisen laatu tahtoo siis olla täällä vähän vinksin vonksin. Priimakuntoisiakin toki varmasti löytyy, en sitä sano. Samoin luksusluokan koteja, mutta niiden hinnat liikkuvatkin sitten aivan eri kategorioissa. Olisihan sitä luullut, että kun mekin maksoimme tuosta edellisestä kodistamme kuukausivuokraa useita tuhansia dollareita, että sillä saisi edes oven, jonka ollessa kiinni "paperikirjeenvaihtoa" ei pystyisi harrastamaan. 

Osasyy heikkoon laatuun on varmastikin se, mistä mainitsin jo viime postauksessa. Piilaaksossa on asuintaloja rakennettu ajoittain todella kiireellä alueen räjähdysmäisesti kasvavan asukasmäärän myötä. Kun on keskitytty määrään, eikä niinkään laatuun, on rakennusjälkikin sitten sen mukaista. Nykyään rakennustyömaita katsellessa homma ainakin näyttää kyllä ihan ammattimaiselle. On turva-aitaukset, varoituskyltit ja työmiehillä turvavarusteet. Mutta aikaisemmin on varmasti ollut aikoja, jolloin väki rakennustyömailla ei välttämättä ole raksakoulun penkkejä paljoa kulutellut. On ollut enemmän sitä "työ tekijäänsä opettaa"-sakkia. Laittomasti maahan tulleet ja/tai kouluttamattomat ovat olleet edullista ja nopeasti hankittavaa työvoimaa, myös rakennustyömaille.

Pari sanaa kotien pohjaratkaisuista

Olen jo aiemminkin blogissani maininnut, kuinka useista amerikkalaisista kodeista puuttuu kokonaan eteinen. Tämä voi juontaa juurensa siitä, että iso osa amerikkalaisista lompsii sisällä kodeissaankin kengät jalassa. Niinpä esimerkiksi tilaa kenkätelineille ei tarvita. Vai onko käytäntö mennytkin toisin päin? Kun eteisiä ei ole ollut, on tavaksi tullut jättää kengät jalkaan. Hmm, kumpi oli ensin, muna vai kana?

Samoin esimerkiksi täällä Kaliforniassa tarvitsee harvoin ulkotakkeja (poislukien sateiset talvikuukaudet), ainakaan kovin paksuja. Niinpä naulakoillekaan ei tarvitse varata neliöitä pohjaratkaisuissa. Tästä eteisen puuttumisesta on omiakin kokemuksia. Edellisessä asunnossamme ulko-ovi aukeni suoraan olohuoneeseen. Nykyisessä kodissa meillä sentään pieni eteiseksi laskettava tila on, tai olemme siitä suomalaisina eteisen muovanneet. 

On ollut muuten jännä huomata, kuinka jotkut suomalaisperheet ovat joutuneet ehkä hiukan hankaliinkiin tilanteisiin tämän eteis- ja kenkäkuvion kanssa. Jos suomalaisperhe haluaa jatkaa täällä suomalaisittain, eli heidän kodissaan riisutaan kengät pois sisällä, niin kuinka kertoa tämä ystävällisesti vaikkapa lastensa amerikkalaisille koulukavereille tai amerikkalaisperheille, jotka tulevat kylään? Kaikenlaista ohjekylttiä ovat joutuneet ulko-oven pieleen askartelemaan, huh huh. Ja onkohan niin, että periamerikkalainen katsoo tällaista kummallista kenkienriisumiskäytäntöä silti vähän kieroon? Mene ja tiedä.

Mutta sitten takaisin paikallisten kotien pohjaratkaisuihin. Amerikkalaiskotien isoin makuuhuone on nimeltään master bedroom. Lisäksi isommissa, useamman (3+) makuuhuoneen asunnoissa ja omakotitaloissa on lähes aina kaksi olohuonetta. Toinen on nimeltään family room (perhehuone) ja toinen living room (olohuone). Koska itse en ole tällaisissa isoissa asunnoissa tai taloissa asunut, ainoastaan vieraillut, niin näiden kahden olohuoneen ero ei minulle ole vielä täysin auennut. Wikipedian mukaan family room on se rennompi tila, johon kokoonnutaan perheen ja myös vieraiden kesken seurustelemaan ja katsomaan televisiota. Tämä family room sijaitsee usein keittiön läheisyydessä, jolloin vieraiden kanssa seurustelu voi jatkua, vaikka isäntäväki keittiön puolella jotakin tarjottavaa hääräilisikin. Toinen olohuone, living room on Wikipedian tietojen mukaan hienostuneempi antiikkeineen ja taideteoksineen ja sitä käytetään enemmän erikoistilanteissa.

Yksityiskohtana amerikkalainen jousimallin ovistopperi. Just sellainen, josta kissat menevät amerikkalaisissa hauskoissa kotivideoissa ihan sekaisin. :-D

Lopuksi kerron vielä esimerkin, joka kuvaa hyvin pahvitalojen seiniä:

Tapahtui edellisessä taloyhtiössämme

Satuin kerran olemaan edellisen taloyhtiömme uima-altaalla, kun yksi naapureistamme, amerikkalaisperheen äiti kertoi sattumuksistaan heidän asuntonsa kohdalla. Perheen asunnon ulkoseinän viereen nurmikolle oli sijoitettu sadetin. No, tämä sadetin oli suunnattu väärin ja vesi sadettimesta suihkusikin suoraan asunnon ulkoseinään. Perhe ei itse tätä ensin huomannut, sillä taloyhtiön sadettimet menivät yleensä vasta illalla n. klo 22 aikaan päälle. Sitten, kun aurinko oli jo laskenut. Mutta sitten perhe kyllä huomasi! Nimittäin sadettimen vesi tuli heidän asunnon (pahvi)seinän läpi kastellen sekä seinän sisäpinnan, että heidän poikansa petivaatteet sängystä! Pojan sänky kun sattumoisin sijaitsi juuri kyseistä seinää vasten! Perheen äiti oli aika käärmeissään, koska välittömiin korjaustoimiin ei oltu hetimmiten ryhdytty. Vasta kun perheen isä oli lopulta käyttänyt "ettekö te tiedä, kuka minä olen"-korttia (isä kuului kuulemma kaupunginvaltuustoon), olivat korjaustoimetkin alkaneet sukkelasti. Mitä tästä opimme? Väärin suunnattu sadetin ja piilaaksolainen pahviseinä ovat huono yhdistelmä.

Meille ei sentään ole osunut kohdalle umpimärkiä seiniä, eikä myöskään kokolattiamattoja WC-istuimen ympärillä. Niitäkin kun kuulemma edelleen täällä on.

Että tällaisia havaintoja tällä kertaa. Ensi kerralla onkin luvassa jotain ihan muuta! Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!