Lumimyrskyn silmässä Suomeen

Olen saapunut joululomalle Suomeen ja tämä postaus kertoo matkastani tänne. Kohdallani kun tuppaa asiat usein menemään toisin kuin Strömsössä ja eihän tästäkään Kaliforniasta Ouluun matkastani mikään onnistunut tullut. Siitähän muodostui suorastaan karmea päivä!

Näin seesteiselle näytti sää ilta-auringossa Oaklandin kentällä Kaliforniassa.

Matkan kesto

Kävin viimeksi Suomessa elokuussa ja kenties muistattekin, kuinka silloin ilakoin lyhyestä matkustusajasta USA:n länsirannikolta aina Ouluun asti. Silloin Finnair vielä operoi suoraa yhteyttä San Francisco - Helsinki, minkä ansiosta pääsin vain yhdellä koneen vaihdolla Ouluun. Tuolloin matka-aikani kutistui ihanaksi 13 tunniksi. No, nyt minun oli pakko ottaa kolme eri lentoa ja lopulta matkustusajaksi ovelta ovelle muodostui 26,5 tuntia! Puhutaan siis melkoisista eroista matkustusajassa.

Toki alunperin matkustusaikani ei pitänyt olla aivan noin hurja, kuitenkin reilusti yli 20 tuntia, mutta Suomen ja Ruotsin yllä myllertänyt lumimyrsky teki minun ja monen muun matkantekoon tepposet:

Tukholman kentällä se alkoi

Jo Kaliforniasta lähdettäessä kone pääsi lähtemään hiukan myöhässä, mutta lennon aikana aikataulua saatiin kirittyä ja kone saapui kuitenkin ajallaan Tukholmaan. Tukholman kentällä sain lentoyhtiöltä tekstiviestin, että viimeisin lentoni Helsinki - Oulu tulisi olemaan 51 minuuttia myöhässä. Ihmettelin matkakaverini kanssa, että onpa jännä, että jo näin hyvissä ajoin etukäteen tietävät koneen olevan myöhässä. No, ei tarvinnut kuin ulos katsoa, niin syykin selvisi. Myös Tukholmassa oli nimittäin aivan järkyttävä lumimyrsky ja useat lennot myöhässä. Myös meidän Helsinkiin lähtevä lentomme oli. Yhdessä välin katselin kiitoradalle ja siellä suhasi ainakin 20 jättimäistä lumiauraa, jotka yrittivät pitää kiitoradan kunnossa. Lunta tuli massoittain. Lopulta lentomme lähti Tukholmasta kaksi tuntia aikataulustaan jäljessä.

Tässä vaiheessa tajusin, etten enää ehdi Helsingissä tekemään uutta lähtöselvitystä Oulun lennolleni. (Lentoyhtiö Norwegianin nettisivujen kautta pystyy tekemään samalle lipulle vain kahden lennon varauksia, ei kolmen, joten en saanut kaikkia kolmea lentoani samalle lipulle. Tästä syystä jouduin tekemään uuden lähtöselvityksen Helsingissä turvatarkastuksineen kaikkineen. Ja jos olisin myöhästynyt Oulun koneesta, ei lentoyhtiö välttämättä olisi vastuussa järjestämään minulle uutta lentoa, koska viimeinen lento oli tilattu eri lipulle. Jälkeenpäin kuulin, että ainakin Supersaver-sivuston kautta kolmekin Norwegianin lentoa samalle lipulle onnistuu ja jatkossa aion kyllä ehdottomasti käyttää kyseistä sivustoa, jos Norwegiania käytän. Tämäpä vinkiksi muillekin.)

Uuden lähtöselvityksen lisäksi myös laukku oli odotettava ruumasta ja saatava siihen uudet tarrat Ouluun asti. Tässä vaiheessa stressikäyräni nousi todella korkealle. Jäin Arlandan lentokentällä koneellisestamme viimeisten joukkoon ja sain aivan viime minuuteilla tehtyä lähtöselvityksen itselleni Norwegianin oman portaalin kautta. Heillähän ei esimerkiksi ole tekstiviestimahdollisuutta lähtöselvityksen tekoon kuten joillakin lentoyhtiöillä. Huh, ainakin sain siis itseni ilmoitettua Oulun lennolle, mutta miten kävisi laukun...

Kun kone laskeutui Helsinkiin, sain uuden tekstiviestin lentoyhtiöltä. Oulun kone tulisi olemaan kaksi tuntia myöhässä. Ei kiva, että kokonaismatka-aika venähti taas, mutta toisaalta tämä antoi minulle lisää minuutteja juosta laukkuni kanssa laukkuhihnalta check-in-tiskille laittaakseni laukun eteenpäin. Mutta... Helsinki-Vantaallahan se vasta kaaos odottikin! Jokainen viime päivinä suomalaisia iltapäivälehtiä lukenut tietää, kuinka kaoottinen tilanne Helsinki-Vantaan lentokentällä lumimyrskyn vuoksi oli. Useita lentoja myöhässä, useita kokonaan peruttu ja yhden lehtijutun mukaan ainakin 4 500 matkustajaa jäi kokonaan ilman lentoa. Matkalaukkujen tuloaulassa minua odottikin siis kaamea näky. Jo useamman minun lentoani aikaisemman lennon laukkujakaan ei vielä oltu toimitettu matkustajille, enkä ole koskaan nähnyt Helsinki-Vantaalla kyseistä laukkuhihnatilaa niin ruuhkaisena kuin se tiistaina illalla oli! Kun lopulta sain laukkuni, kiidin lentoyhtiön tiskille ja sain kuin sainkin matkalaukkuni vielä kirjatuksi Oulun lennolle. Huoh!

Tältä näytti Tukholman kentällä heti laskeuduttuamme. Pahin lumimyräkkä oli vasta tuloillaan.

Sitten alkoivat kitutunnit

Lentoyhtiö antoi Oulun konetta odottaville 10 euron voucherit Helsinki-Vantaan lentokentän ravintoloissa tai kahviloissa käytettäväksi. Onneksi jokunen ruokaa tarjoava paikka kentällä oli vielä auki, vaikka iltamyöhä jo olikin. Vähän väliä tuli kuulutuksia yhä myöhemmäksi siirretyistä tai kokonaan perutuista lennoista. Noin klo 21.30 aikaan lentokentällä myös kuulutettiin, että Helsingin alueen kaikki hotellit olivat jo täynnä. Niinpä lentoyhtiöt eivät voineet enää varata majapaikkoja matkustajilleen, joiden lento peruttiin kokonaan. Kiva! Sääliksi kävi mm. sen lennon porukka, jolta lento kuulutettiin peruutetuksi klo 23.45! Ei varmasti enää mitään mahdollisuutta saada majapaikkaa mistään lähialueelta.

Tässä vaiheessa myös Norwegianin tiedotus meille matkustajille päin tyrehtyi kokonaan. Kaksi tuntia alkuperäisestä lähtöajasta oli jo kulunut, mutta uutta lähtöaikaa ei tiedotettu missään, ei siis edes lentokentän näyttötauluilla. Matkakaverini kanssa sitten seurattiin eri nettisivuja, kuten Norwegianin omat sivut sekä Oulun lentokentän lähtevien ja saapuvien lentojen listaa, ja näistä kävi ilmi, että meidän koneemme arvioitu lähtöaika oli nyt jo kolme tuntia alkuperäistä ajankohtaansa jäljempänä. Kyllähän ne todellisia kitutunteja olivat! Ja viimeiseen asti pelkäsimme, että vieläköhän meidänkin lentomme tullaan perumaan...

Lentomme lähtöportti vaihdettiin vielä viime metreillä. Kuin kohtalon ivaa, lähtöportilla oli kyltti "Be on time". Just, oli kyllä melkoista irvailua siinä tilanteessa ja siinä vaiheessa iltaa ja matkantekoa.

Isoksi onneksemme lentomme kuitenkin lennettiin, vaikkakin noin 3,5 tuntia myöhässä. Koneemme joutui vielä ennen kiitorataa jonottamaan jäänpoistokoneen käsittelyyn, mutta siinä vaiheessa olo oli jo helpottunut, sillä tiedossa oli, että vielä tässä pääsee kuin pääseekin määränpäähänsä. Lisäyö lentokentän kovilla penkeillä tai lattialla torkkuen ei suoraan sanoen houkutellut, kun matkustustunteja oli takana reilusti jo yli vuorokauden verran. 

Lopulta pääsin kotiin klo 02 yöllä. Olin nukkunut vain yhden tunnin koko matkan ja viimeisen 33 tunnin aikana. Niinpä tässä on melkoiset univelat nyt hoidettavana ja jetlagin riivaamana keskellä Suomen yötä tämäkin postaus on kirjoitettu. Olo on siis melkoisen töttöröö. 

Tässä kuva Oulun keskustan tuntumasta klo 02 yöllä. Lunta tuli edelleen sakeasti.

Isona ilona tässä matkustushässäkässä oli, että sattui olemaan matkakaveri mukana, ukkokulta tulee joululomalle Suomeen vasta ensi viikolla, joten kaikkea sitä piinaa saatiin voivotella yhdessä. Lisäksi näimme muutamia julkkiksiakin lentokentillä. Jos en aivan väärin nähnyt, niin Oaklandin kentällä oli Ulla Tapaninen tai hänen ilmetty kaksoisolentonsa. Tukholman Arlandassa näimme Jope Ruonansuun, Nalle Wahlroosin, Jari Sillanpään ja oletettavasti myös Waltteri Torikan. Helsingissä Jopen ja minun laukut tulivat hihnalla peräkanaa, hi hii! Tällä matkalla ilo oli revittävä pienistä asioista.

Mutta hei, nyt lähden taas yrittämään, josko Nukkumatin unihiekkaa riittäisi minullekin asti, joten teille sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Jetlagin kourissa

"Jet lag eli aikaerorasitus liittyy pitkiin itä-länsisuunnassa tapahtuviin lentomatkoihin." Näin sanoo Wikipedia. Itse tykkään ja olen tottunut kirjoittamaan jetlagin amerikkalaisittain, yhteen kirjoitettuna ja käytän sitä tapaa blogissanikin.

Jetlagin hankintaa. Tässä lennetään Grönlannin yllä.

Miksi tämä aihe?

Jetlag on vitsaus, josta ainakin me Yhdysvaltain länsirannikolla asustavat ulkosuomalaiset kärsimme joka kerta Suomessa käydessämme. Mennen, tullen ja palatessa. Osa kärsii enemmän, osa vähemmän. Olen huomannut, että ihmiset, jotka eivät ole kovin monen aikavyöhykkeen yli koskaan matkustaneet, tai ovat tehneet sitä ehkä vain kerran pari, eivät välttämättä osaa ottaa tätä aikaeron tuomaa rasitetta aina huomioon. Tämä myös tapauksessa, ettei itse ole juuri sinä hetkenä matkustanut, mutta toinen on. Niinpä esimerkiksi Suomessa käydessäni ja sopiessani tapaamisia ensimmäisille päiville sanon aina varmuuden vuoksi, että nähdään vaan, jos ei jetlagini toisin päätä. Ja tämä ihan vain kaiken varalta. Nimittäin sitten, kun se unikohtaus tulee, niin se myös tulee! :-D

Aihe on muhinut mielessäni jo pitkään ja vihdoinkin tätä jetlagin tuomaa taudinkuvaa ja sen hoitoa ajattelin hiukan enemmän teille avata.

10 tuntia = 10 päivää

Olen kuullut nyrkkisäännön, että ihmisen elimistöllä kestää toipua aikaerosta niin monen päivän ajan, kuin aikavyöhykkeiden aikaero on tunneissa. Ottaen huomioon Kalifornian ja Suomen välisen aikaeron 10 h, elimistön sopeutuminen uuteen aikavyöhykkeeseen kestää tämän ohjeen mukaan siis aina 10 päivää. 

Niinpä olen laskeskellut seuraavaa: Mikäli matkustan 10 päivän visiitin Suomeen, on ensimmäisenä tietenkin matkustuspäivä, tai kun kyseessä on Kalifornia, tulee puhua paremminkin kokonaisesta matkustusvuorokaudesta. Harva nimittäin varmaankaan pystyy Kaliforniasta Suomeen lentojen aikana nukkumaan aivan normaalin vuorokausirytminsä mukaan. Lennot lyhyimmilläänkin ovat n. 15 h, Pohjois-Suomeen 17 h, ja siihen vielä päälle matkat lentokentälle ja lentokentältä pois. 

Sitten olet 10 päivää Suomessa perillä. Säännön mukaan elimistön pitäisi juuri sinä aikana sopeutua paikalliseen aikaan. Sitten tuleekin taas paluumatka eli kokonainen matkustusvuorokausi ja jälleen menee unirytmi sekaisin. Sitten taas perillä odottaa se 10 päivän sopeutumisjakso takaisin alkuperäiseen rytmiin. Niinpä tuosta nopeasti kertyy todellakin yli 20 päivän jakso, jolloin kroppa on unirytmeistään sekaisin aiheuttaen itse kullekin ties millaisia sivuoireita. Mieti, yli 20 päivää tarkoittaa kolmea viikkoa! Toisin sanoen, 1,5 viikon visiitti Suomeen sekoittaa pakkasi viittä vaille kuukaudeksi. Jep!

Niinpä useamman aikavyöhykkeen ylittäminen on aina raskas rääkki kropalle. Toki joillekin jetlag voi olla ihan helppokin nakki. Itselleni matkustaminen itään, eli esimerkiksi juuri Kaliforniasta Suomeen päin on aina ollut hankalampaa. Länteen lennettäessä tuntuu kroppa sujahtavan paljon helpommin uuteen aikaan.

Pelkkä Pariisi - San Francisco -lento kesti 11 h 20 min. Ehdin katsoa lennon aikana kolme eĺokuvaa, syödä parit ateriat ja nukkua.

Omat kokemukseni Suomi-reissuista

Itsellä on nyt siis muutamat varsin tuoreetkin kokemukset jetlagista Suomi-visiittieni osalta. Kaksi visiiteistäni kesti juuri tuon 10 päivää, mutta kroppani käyttäytyi niiden aikana varsin eri tavalla. Miksi näin? Nyt kerron tämän ahaa-elämykseni teillekin. 

Ensimmäisellä visiitillä joulun aikaan en päässyt suomalaiseen rytmiin ollenkaan. Vielä viimeisenäkin yönä nukuin pätkittäin, vaikka käytössä olivat kaikki mahdolliset kikat, sauna mukaan lukien. Jälkeenpäin puntaroin miksi en päässyt suomalaiseen rytmiin lainkaan kiinni. Syynä taisi olla se, että päivät olivat joulun aikaan todella lyhyitä eli päivänvaloa ei juurikaan ollut. Samoin kohdalle osui paljon niitä sateisia ja harmaita päiviä vieläkin vaikeuttamaan nuppia tajauamaan, milloin pitäisi olla hereillä ja milloin koisata. 

Kun taas toisella 10-päiväisellä visiitilläni Suomessa maalis-huhtikuussa päivät olivat jo pidentyneet ja muutama aurinkoinenkin kevätpäivä syleili. Tällöin huomasin, että juuri viimeisenä täyspitkänä yönä pääsin suomalaiseen rytmiin ja nukuin ensimmäisen kerran 10 päivän (+ matkustusvuorokauden) aikana kahdeksan tunnin unet yhteen putkeen. No, seuraavana yönä kello olikin sitten jo soimassa klo 3:45, jotta ehdin ajoissa lentokentälle. Ehdin siis elää suomalaista rytmiä visiitilläni noin yhden vuorokauden ja taas mentiin, että hurlumhei vaan!

Niinpä päivänvalon merkitys aikaerorasituksen taltuttamiseen on oikeasti todella tärkeä! Olen oppinut ainakin nyt omasta kropastani sen, että jetlagien selätyskykyni Suomen kamaralla kulkee käsi kädessä Suomen vuodenaikojen kanssa. Pimeään vuodenaikaan se on hiton paljon vaikeampaa, valoisampaan aikaan helpompaa. Uskoisin, että tämä tekijä helpottaa oikean vuorokausirytmin tavoittamista myös täällä Kaliforniassa, jossa päivät ovat aurinkoisia ja yöt, myös kesäaikaan pimeitä. Erot yön ja päivän välillä ovat siis selkeät ja tuikitärkeät oikean rytmin saavuttamiseksi.

Aikaero ei suinkaan ole se ainoa rasite

Omat lisärasituksensa pitkillä lentomatkoilla tuovat lentokoneen rutikuiva ilma, lentokoneilmassa kiertävät pöpöt, kosminen säteily sekä UV-säteily, joille ihmiset koneissa väkisinkin altistuvat. Millaisia vaikutuksia tuollakin kosmisella säteilyllä sitten pidemmän päälle on, en tiedä. Jotkut ovat puhuneet sen aiheuttavan jopa syöpää. Ja nyt te siellä Suomessa tuumitte, että nyt on kotirouva Korpela tärähtänyt lopullisesti. Siellä se höpisee jostakin kosmisesta säteilystä, pitelee foliohattua päässään. Mutta äläs nyt, luin tästä aivan artikkelin jokin aika sitten. :-)

Omalla kohdallani on ollut suorastaan huonoa tuuria, että useilla lennoilla juuri viereinen kanssamatkustaja lennolla on yskinyt, rykinyt ja pärskinyt aivastaessaan pahemman kerran. Kai sillä yhdellä venäläisellä kerran oli ihan ihka aito tuberkuloosikin, kyllä se niin kauhean kuuloista oli! Eli kappas, usein saan kamalan kuumetaudin itsekin heti matkan jälkeen.

Paitsi että kerään koneista kaikki pöpöt itselleni, pitkien lentojen ja aikaerojen tuomat univelat sekoittavat myös aineenvaihduntani. Yleensä pari kolme päivää menee, että siitäkin oireesta tokenee. 

Eipä tällainen Helsinki-Vantaalta kuvattu sää hirvittävästi tietenkään virkistä.

Jetlagin hoito

Se, kuinka jokaisen kroppa jetlagiin reagoi, on varmasti yksilöllistä. Samoin se, kuinka nopeasti ja millä tavoin jokaisen kroppa siitä toipuu. Joidenkin olen kuullut kikkailevan ruokailuilla. He eivät syö juuri lainkaan, tai syövät todella kevyesti ennen lentomatkaa ja sen aikana, ja nauttivat raskaamman aterian vasta perille päästyään. Toiset taas tuntuvat ajoittavan lentojaan niin, että saapumisaika perille on heille (ja jetlagille) suotuisampi. Ainahan nämä kikka kolmoset eivät tosin ole mahdollisia toteuttaa. Jos matkaseurana on pieniä lapsia, tai jos sinne kaukaiselle tuppusaarelle menee todellakin vain kaksi lentoa viikossa, jompi kumpi niistä on otettava, oli lennon laskeutumisaika mikä tahansa.

Jos aikaeroa on paljon, mutta perillä oloaika uudessa aikavyöhykkeessä lyhyt, ei omaa päivärytmiään kannata välttämättä lähteä rajusti muuttamaankaan. Mutta jos uudessa aikavyöhykkeessä on tarkoitus olla pitempään, on hyvä yrittää hypätä paikalliseen rytmiin mahdollisimman nopeasti. Suositeltuja keinoja tähän ovat perinteiset ulkoilu, kevyt liikunta, nukkumaan meneminen paikallista aikaa heti ensimmäisenä päivänä sekä nukahtamista helpottavat melatoniinitabletit.

Itse olen useita eri melatoniinituotteita kokeiltuani päätynyt tulokseen, että vahvuus 3 mg on minulle paras ja se imeskeltävässä muodossa nautittuna. Uskon nimittäin, että imeskeltäessä vaikuttava aine päätyy nopeammin korvien väliin, sinne minne pitääkin. Ja kyllä, tämä voi olla ainoastaan mielikuvitustani.

Melatoniinirepertuaariani.

Tuosta melatoniinista tulikin mieleeni hauska juttu kerrottavaksi tähän loppuun. 

Melatoniini

Kun ukkokullan suomalainen kollega muutti myös tänne Piilaaksoon, taisi hänellä olla saavuttuaan vain päivä tai pari aikaa, kun hänen piti jo aloittaa työt. Kollega oli käynyt ennen lähtöään Suomessa lääkärin vastaanotolla, jotta saisi vahvempaa melatoniinia helpottamaan rivakkaa pääsyä kalifornialaiseen päivärytmiin. Suomessahan ilman reseptiä myytävät melatoniinit ovat vahvuudeltaan 1 mg. Lukemani mukaan kuuriluontoisesti käytettynä jopa 10 mg melatoniiniannostus on kuitenkin lääkäreiden mielestä vielä turvallista. 

Muistan, kun kollega kertoi lääkärikäynnistään automme takapenkillä istuessaan. Kuin kärppä minä käännyin hänen puoleensa ja utelin, että mitä, mitä, minkä vahvuista melatoniinia sait? Kollega vastasi: " 2 mg." En voinut olla purskahtamatta nauruun! Siis täällä Amerikassahan myydään jokaisen perusmarketin pilleriosastolla ja apteekeissa melatoniinia vahvuuksiltaan aina 5 mg:aan asti! Eikä niiden ostoon tarvita reseptiä. Hinnatkin ovat vain muutaman hassun dollarin luokkaa. En todellakaan nauranut kollegalle, vaan sille suomalaisen lääkärin ylivarovaisuudelle määräyksessään. Hui, että oikein 2 mg! Hi hii. 

Mutta nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!