3,5 vuoden kirjoitusprojektini on päättynyt!

Kolme ja puoli vuotta sitten päätin kurottaa kohti unelmaani ja aloitin kirjan kirjoittamisen. Tai eihän kukaan vielä silloin tiennyt, tuleeko siitä lopulta edes kirjaa, mutta ainakin kirjan käsikirjoitusta ryhdyin raapustamaan. Tällä viikolla tämä 3,5-vuotinen kirjoitusprojektini pääsi päätökseensä, kun käsikirjoitukseni lähti vihdoin ja viimein painoon! Jee! Ja esikoisteokseni tulee ulos nyt lokakuun lopussa. Jihuu!

Minulla on ollut pitkään pieni samppanjapullo kylmässä odottamassa tätä hetkeä. Ja huomenna perjantaina ajattelin sen ilolla poksauttaa.

Koko tätä kolmea ja puolta vuotta en siis ole suinkaan kököttänyt koneen ääressä, vaan käsikirjoitus makasi jopa 1,5 vuotta välillä pöytälaatikossakin. Ja luonnollisesti välillä on ollut kirjoittamisessa taukoja noin muutenkin. Mutta viime maaliskuun jälkeen projektissani onkin tapahtunut yhtä sun toista, eikä yllättäviäkään käänteitä ole puuttunut.

Touko-kesäkuussa oli se yksi intensiivinen muokkausvaihe, mutta eipä siinä vielä kaikki. Kesällä käsikirjoitukseeni päätettiin nimittäin tehdä vielä iso suunnanmuutos: siitä ei nyt tullutkaan tarinallista tietokirjaa, kuten teille blogissanikin aiemmin kerroin, vaan enemmän kaunokirjallinen teos. Kirja on edelleen hyvin omakohtainen, mutta nyt siinä on hyödynnetty myös fiktion keinoja. Tämä muutos oli toinen hyvin intensiivinen työvaihe, joka ajoittui elo-syyskuuhun. Kirjani nimi sen sijaan pysyi alusta loppuun samana, joskin sai pienen tarkennuksen. Esikoiseni nimi on siis "Uunipelti-identiteetti — Piilaakson oppivuodet".

Viimeiset viikot ovat siis olleet kovin työntäyteisiä ja tuntuu, että olen tuijottanut tietokoneruutua niin paljon ja tarkasti, että iiriksenikin ovat jo aivan neliskanttiset, hahah!

Ja tiedättehän mutku- ja sitku-elämät. Huomasin, että olen jo pidemmän aikaa elänyt itse tuota sitku-elämää. Eli sitten, kun kirjoitushommat tulevat maaliinsa, teen sitä ja tätä ja sitten, kun teksti lähtee painoon, niin teen kyllä vielä tuotakin. Jopa kodinhoito ja omat liikkumiseni ovat tahtoneet jäädä tässä hommassa jalkoihin. Samoin blogi. Ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa.

Nauroinkin hyvälle ystävälleni, että kunhan vihdoin ja viimein alkaa vapautua aikaa muuhunkin kuin kirjoittamiseen ja editointiin, niin mitä kaikkea sitten teenkään. Haaveilin hänelle niin leipomisesta, haikkaamisesta kuin ylipäätään ulkoilustakin. Yhdessä vaiheessa tilanne oli niinkin "paha", että unelmoin jopa siivoamisesta ja ikkunoiden pesemisestä, haha! Ne tuntuivat maailman kiinnostavimmilta hommilta juuri silloin.

Mutta hei, nyt minä paljastan teille tulevan kirjani kansikuvan. Osa on sen voinut jo somessa nähdäkin, mutta ei varmasti kaikki. Tältä se tulee näyttämään:

Tämä on Iiris Kallungin taitavista käsistä.

Sen sijaan te blogilukijani olette ensimmäiset, jotka pääsette lukemaan myös kirjani takakansitekstin. Sen lopullista muotoa ei ole ollut julkisesti vielä missään.

Ja sittenhän minulla on tulossa oikein kirjakiertue. Sana kiertue huvittaa vähän itseänikin, mutta jos käy ainakin neljällä paikkakunnalla, niin eikö se silloin ole jo kiertue, hihih. Kiertueaikatauluni tulee tässä:

Helsingin tilaisuus on viralliset julkkarit ja ainoa, missä tila on hiukan rajoitetumpi. Mutta olen ajatellut, että jos joku teistä blogilukijoistani haluaa sinne mukaan, niin lupaan raivata vielä paikan tai pari. Eli otahan rohkeasti vain yhteyttä, jos olet kiinnostunut osallistumaan. 

Sen sijaan Oulun, Kajaanin ja Piilaakson tilaisuudet ovat yleisölle avoimempia. Piilaakson tapahtumatiedot tarkentuvat myöhemmin, mutta Oulun tilaisuus pidetään Oulun kirjallisuuden talolla klo 16-18.30 ja Kajaanin tilaisuus Kajaanin pääkirjastolla Maria-salissa klo 12.30-15.00. Näissä kaikissa on aluksi pientä ohjelmaa ja sen jälkeen vapaata seurustelua, joten mukaan voi liittyä myös viiveellä. Ja kaikissa tilaisuuksissa myös myyn ja signeeraan kirjaani halukkaille. Tervetuloa.

Ja kunhan tässä tullaan lähemmäksi h-hetkeä, niin ilmoittelen vielä muitakin myyntikanavia. Ja toki kirjastani voi aina tehdä hankintaesityksen ihan siihen omaan lähikirjastoonsa (Suomessa). Jos kirjastani herää tässä vaiheessa joitakin lisäkysymyksiä, niin saa esittää. Voisin vastata niihin sitten, kun seuraavan kerran blogissani on aiheena tämä kirja. Ja älkää huolestuko, jatkossa on tarkoitus kirjoittaa blogissani muustakin kuin kirjastani. Nyt kun tätä aikaakin taas paremmin on.

Mutta nyt minä jatkan tämän pitkän projektini päättymisen sulattelua. Että se tuli sittenkin tehtyä, kirja! Tunteiden kirjo on tällä hetkellä lievästi ilmaistuna monipuolinen: olo on yhtä aikaa helpottunut, stressikäyrän laskua odotteleva, jännittynyt, kauhistunut, odottava ja mitä kaikkea vielä!

Mutta teille sanon nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

Kohti unelmaa

Ehkäpä useampikin teistä lukijoistani vielä muistaa yhden tietyn postaukseni aika tarkalleen kolmen vuoden takaa. Sen otsikkona oli "Olen päättänyt kirjoittaa kirjan!". Tuolloin pitkäaikainen unelmani kirkastui ja päätin ryhtyä toimeen: kirjoittamaan esikoiskirjani käsikirjoitusta. 

Kolmessa vuodessa on tapahtunut paljon. Käsikirjoitukseni ennätti saavuttamaan jo isoja muodonmuutoksia, kunnes kesken kiivaimpien kirjoitushetkien peliin puuttui elämä. Ja sen syvät vedet. Kun lamauttava suru alkoi lopultakin helpottaa, ampaisivat kalenteriini allekirjoittaneenkin yllättäneet työkiireet. Niiden ansiosta käsikirjoitukseni lojui pöytälaatikossa koskemattomana viimeiset 1,5 vuotta. (Mutta voin sanoa, että tuo pöytälaatikkojakso teki sille vain hyvää.)

Seuraavaksi elettiinkin jo vuoden 2023 viimeisiä hetkiä, kun tapahtui jotakin odottamatonta. Yksi kustantamo, johon olin ollut yhteydessä käsikirjoitukseni alkuaikojen raakileella, otti yhteyttä. Olivat kiinnostuneita. Ja nyt, maaliskuussa 2024 voin onnesta soikeana todeta allekirjoittaneeni elämäni ensimmäisen kustannussopimuksen, jihuu!

Jos kaikki menee jotakuinkin suunnitelmien mukaan, esikoiskirjani ilmestyy lokakuun lopussa. Iiks, tämä on huisin jännää!

Pihamme persikkapuun tämän kevään ensimmäiset kukinnot. Paljon on vielä nupullaan, aivan kuten esikoiskirjanikin, vielä nupussa ja suu supussa.

Pää pilvissä, jalat maassa

Jouduin aluksi vähän sulattelemaan tätä tapahtunutta ennen kuin paljastin uutisestani mitään edes sometileilläni. Olihan tämä itsellenikin suorastaan shokkikäänne, hahah. Tällä hetkellä elän vielä vaihetta, jossa pääni liihottelee pilvilinnoissa. Lähinnä haaveilen ja suunnittelen kirjajulkkareitani. Viralliset julkkarit pidetään kustantamon tiloissa Helsingissä, mutta uskoisin pitäväni varjojulkkarit myös Oulussa. Ja ystäväni Piilaaksossa, he "vaativat" toisia varjojulkkareita vielä Piilaaksoonkin. Ja mikä ettei, onhan silloin syytä juhlaan! 

Mutta ennen noita juhlia minulla on vielä monta hikistä, koneen ääressä istuttua tuntia edessäni. Eli pitäisi saada valmiiksi se kirja.

Tähän mennessä minulle on jo nimetty kustannustoimittaja, joka parhaillaan perehtyy käsikirjoitukseni nykytilaan. Niinpä olen vielä sellaisessa odotustilassa, milloin ja millä tavalla pääsen vihdoin käärimään hihani tekstini kanssa. Ja tämä odottelu on varmasti edesauttanut minua pysymään siellä pilvilinnassa. Eli kaikki ne kenties tuskaisetkin tositoimet odottavat vielä edessäni, huh huh.

Tunteiden sekamelskaa

Ilmassa väreilee nyt yhtä aikaa valtavaa iloa ja jännitystä, mutta myös vähän kauhua ja jopa pelonsekaisia tunteita. 

Ilo ja onnellisuus kumpuavat tietenkin siitä, että olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta ja julkaisemisesta jo useita vuosia. Kirjani työnimikin syntyi jo kahdeksan vuotta sitten. Haave on kuitenkin näiden vuosien aikana ollut ailahtelevainen: välillä olen unelmoinut kirjastani intohimoisemmin, välillä olen kuopannut koko ajatuksen. 

Jännitys puolestaan syntyy siitä, kuinka tämä kaikki nyt etenee. Tuleeko matkan varrella yllätyksiä, tai paremminkin, kuinka monta niitä tulee? Ja kuinka isoja? Eli kun on koko tällaisessa prosessissa mukana nyt ensimmäistä kertaa, niin jännittäähän se toki. Kauhu ja pelonsekaisuus sen sijaan vaanivat nurkan takana varmasti sitä enemmän, mitä lähemmäksi kirjan julkaisuajankohtaa tullaan.

Uuden edessä.

Ja lopuksi vielä sananen siitä postaukseni tärkeimmästä:

Kirjastani

Kyseessä on tarinallinen tietokirja, jonka tapahtumat sijoittuvat yllätys, yllätys Piilaaksoon, mutta hetkittäin myös Ouluun ja sen IT-maailmaan. Kirjani työnimenä on Uunipelti-identiteetti. En tässä vaiheessa paljasta kirjan sisällöstä vielä enempää, koska totuus on, että osa aiheista jouduttaneen tiputtamaan vielä lopullisesta julkaisuversiosta pois käsikirjoitukseni laajuuden vuoksi. 

Vaikka olen pystynyt tässä vaiheessa jakamaan esikoisteoksestani tietoja vielä näinkin niukasti, ovat muutamat ystäväni jo tehneet ennakkotilauksia. Mikä luottamus! Kiitos, te ihanat! Samoin olen saanut paljon tsemppiviestejä. Kiitos myös niistä, ne ilahduttavat kovasti tässä vaiheessa urakkaa.

Niinpä tässä on nyt eletty jännittäviä aikoja, ja niitä on taatusti vielä edessäkin kirjaprojektini parissa. Kun kysyin yhdeltä tutulta ammattikirjailijalta pari vuotta sitten vähän ammattiapua, hän toppuutteli minua: 

"Kaisa, blogin kirjoittaminen voi olla pikasprintti, mutta kun kyseessä on kirja, puhutaan maratonista." 

Ja tämä on tullut koettua kantapään kautta. Kertoohan sen jo tapahtumien aikajännekin. Sitä maratonia minä tässä nyt puuskutan, ja toivottavasti pääsen matkallani vielä maaliin asti.

Tällaisia iloisia uutisia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Jos joku on kiinnostunut e-kirjaversiosta, niin sellainen julkaistaneen keväällä 2025.