Pöytävaraus piparkakkutalosta, kiitos!

San Franciscossa sijaitsevalla Fairmont-hienostohotellilla on joulun alla perinteenä rakentaa mielettömän iso piparkakkutalo hotellin aulaan. Piparkakkutalo on tainnut paisua pikku hiljaa vuosien saatossa nykyisiin mittoihinsa ja tänä päivänä puhutaan siis jo kaksikerroksisesta ja jotakuinkin kolmen tai neljän suomalaisen leikkimökin kokoisesta piparkakkutalosta. Jo vuonna 2014 piparkakkutalon rakentamiseen oli käytetty 8 000 'piparkakkutiiltä', 1 200 kg kuorrutusta ja 500 kg karkkeja. 

Fairmont-hotellin piparkakkutalo edestä. Ihmiset pääsevät kävelemään talon läpi.

Joka vuosi hotelli pyrkii kuitenkin suunnittelemaan ja toteuttamaan piparkakkutaloonsa myös jotakin uutta. Vuonna 2014 se oli kellotaulu ja tänä vuonna 12 hengen ruokailutila piparkakkutalon sisällä. Kävimme ihastelemassa tätä piparkakkutaloa pari päivää ennen Suomeen lähtöäni ja kyllä vain, sieltähän löytyi illallispöytä valmiiksi katettuna. Paikallislehden mukaan sinne todella otetaan myös illallisvarauksia! Aika hauska.

Illallispöytä piparkakkutalossa. Itse emme kuitenkaan pöytävarausta tehneet, sillä olinhan lähdössä aivan niillä näppäimillä Suomeen ja toisekseen, olihan kyseessä viiden tähden hotelli, joten illallisen hinnatkin olisivat varmaan olleet "kohdillansa".

Piparkakkutalon ympärillä oli myös tosi viehättäviä, pienoiskoossa olevia asetelmia luistinradoista, joilla pienet nuket oikeasti liikkuivat "jäällä". Lisäksi piparkakkutaloa kiersi pieni juna, mikä sai paikalla olevat lapset suorastaan villiintymään ilosta ja jännityksestä.

Piparkakkutaloa kiertävä juna ja sen takana parikin söpöä miniatyyriluistinrataa. Harmi, että ne näkyvät ottamassani kuvassa aika heikosti.

Tässä vielä Fairmont-hotellin aulan kuusi ja piparkakkutalo taustalla.

Fairmont-hotellin piparkakkutalo puretaan tyypillisesti vasta tammikuun alkupäivinä, joten vielä voi halutessaan käydä taloa ihastelemassa, jos tuolla päin liikkuu. 

Myös San Franciscon Union Squarella sijaitseva Westin-hotelli on panostanut joulunalusaikaan. Tämän hotellin aulasta löytyy sokerista tehty linna. Linna on asetettu pyörivälle alustalle ja se on korkeudeltaan n. 120 - 130 cm. Kävimme katsomassa sokerilinnaa Suomen itsenäisyyspäivän gaalan yhteydessä ja tältä se komeus näytti:

Joku on jaksanut tehdä pientä piperrystä.

Ja koskapa joulu tulla jollottaa, niin loppukevennyksenä kerron vielä hiukan absurdin joulunalustilanteen, johon täällä Suomessa ollessani nyt törmäsin.

Ristiriitaiset maailmat

Olen nyt ollut Suomessa jo viikon. Kun pahin jetlag alkoi hellittää otettaan, päätin mennä käymään paikallisella kuntosalilla (todetakseni, ettei kropastani kyllä irronnut tehoja vielä lähellekään normaaliin tapaan). Kuntosalitilassa oli kolme televisiota, joissa kaikissa näkyi eri kanava. Kaksi televisioista oli mykistetty ja vain yhden television äänet olivat päällä, ns. nupit kaakkoon. Heti kohta alkulämmittelyni jälkeen äänet päällä olevan television ohjelma vaihtui ja kas, mitäs sieltä tulikaan: jumalanpalvelus! Jumalanpalvelus kirkosta ja teemana kauneimmat joululaulut! 

Tilanne oli suorastaan absurdi. Siis näiden kahden maailman kohtaaminen: kuntosalin, jossa haisee rauta ja hiki sekä kirkkojumalanpalveluksen, jossa laulettiin mitä hartaimpia joululauluja. En voinut kuin hymähtää itsekseni, että onko tämä edes tottakaan. Voiko missään muualla kuin Suomessa tapahtua vastaavaa? Ja heti seuraavana ajatuksena tuli mieleeni, että Yhdysvalloissa tällaista ei varmastikaan päästettäisi edes tapahtumaan. Yhden uskonnon kirkkojumalanpalveluksen katsottaisiin varmastikin loukkaavan muita uskontoja ja sen piiriin kuuluvia henkilöitä, joten vastaava tilanne USA:ssa olisi arvatenkin ollut pöyristyttävä. Suomalaisella kuntosalilla sen sijaan kukaan ei näyttänyt kiinnittävän asiaan sen kummempaa huomiota. Siis kukaan muu kuin minä. Toki kyseessä oli suomalaisen valtaväestön uskontoon liittyvä tapahtuma, mutta silti, jumalanpalvelus ja kuntosali ovat minusta niin kaukana toisistaan, että niiden yhteentörmäys tuntui hullulle. Mietin vain, olisiko kuntosalilla pikku parlamenttiaan pitäviin papparaisiin tullut eri tavalla vipinää, jos televisiosta olisikin lähetetty vaikkapa imaamin puhetta ja laulantaa. 

No mutta se siitä. Joka tapauksessa voin sanoa, etteivät hartaudella veisatut rauhalliset joululaulut olleet mitä parhaimpia kappaleita kuunneltaviksi juuri kuntosalilla, missä pitäisi rehkiä ja puhista. Vähän liiankin raukean tunnelman pääsivät joulun rauhalliset sävelet salille virittämään. Hih!

Fairmont-hotellin aulan kuusessa oli kivoja jääpuikkojäljitelmiä koristeena.

Mutta hei, joululaulut kuuluvat toki oikein hyvin joulun aikaan noin muutoin ja niinpä minäkin alan tästä vetäytyä joulun viettoon perheen ja läheisten kesken. Toivotan teille lukijani oikein hyvää joulua ja lopuksi sanon vielä hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!