Clint Eastwoodin ex-ravintola Hog's Breath Inn (Carmel, Kalifornia)

Jokin aika sitten pyysin teiltä lukijoiltani palautetta blogistani ja pyysin esittämään toiveita myös postausaiheista. Muutamilta tuli pyyntö esitellä myös ruokaravintoloita ja kahviloita. Minullahan on ollut sopivasti luonnoksissa jo ainakin 1,5 vuotta pari ravintola- tai ruoka-aiheista postausta, joten kävinpä niistä nyt toisen kimppuun. Eli tällä kertaa luvassa eräänlainen toivepostaus.

Kaikki eivät välttämättä ole tietoisia, että näyttelijä- ja ohjaajatöistään tunnettu Clint Eastwood on mukana myös ravintolabineksessä. Jo vuonna 2015 kirjoitin blogiini Clint Eastwooodin omistamasta Mission Ranch -ravintolasta ja -majoituspaikasta. Se sijaitsee Pohjois-Kalifornian rannikkokaupunki Carmel-by-the-Seassa, lyhyemmin Carmelissa, jossa Clint toimi aikoinaan myös pormestarina. Tässä postauksessa kerron toisesta carmelilaisesta ravintolasta Hog's Breath Inn, jonka Clint Eastwood on myös aikoinaan omistanut. Eastwood myi tämän ravintolan sittemmin perhetutulleen, mutta ex-omistaja näkyy niin ravintolan lokaatiossa kuin sisustuksessakin voimakkaasti edelleen. 

Hog's Breath Inn -ravintolan sisäänkäynti. Ravintolan nimi suomeksi tarkoittaa "villisian henkäystä" ja villisikoja näkyy myös ravintolan sisustuksessa. Heti sisäänkäynnin yhteydessä yksi villisian pää.

Ravintola sijaitsee Clintin mukaan nimetyssä rakennuksessa Eastwood Building.

Me kävimme Hog's Breath Inn -ravintolassa ensimmäistä kertaa jo noin kuusi vuotta sitten. Ukkokulta tiesi ravintolan Clint-yhteyden entuudestaan ja Eastwoodin elokuvafaneina paikka meitä kiinnosti. Minulle paikka jäi tuolloin mieleen erityisesti sen todella herkullisesta artisokkakeitosta. Mielestäni se oli maailman parasta. Carmelin läheisyydessä sijaitseekin itseään maailman artisokkapääkaupungiksi tituleeraava Castrovillen pikku kaupunki, josta oletettavasti tuoreita ja hyvälaatuisia artisokkia on toimitettu myös Clintin ravintolaan. Kävimme viimeksi tässä ravintolassa nyt pari viikkoa sitten sunnuntaiajelullamme ja ruokalistalta löytyy edelleen tämä maukas Castroville Artichoke Soup. Alkuruoan kokoinen annos keittoa (USA:ssa puhutaan cup) maksaa 7 dollaria ja hiukan isompi annos (USA:ssa bowl) 8,5 dollaria. Ravintolan ruokalista on monipuolinen alkupaloineen, salaatteineen, keittoineen, pastoineen, pihveineen ja jälkiruokineen. Myös lapsille löytyy oma menunsa. Ravintoloitsija suosii lähialueiden tuottajien ruokatarvikkeita ja pyrkii käyttämään mahdollisimman paljon luomua.

Siinä sitä nyt on, kulhollinen maukasta artisokkakeittoa rapeaksi paahdettujen, juustoisten leipäpalojen kera. Joko keiton reseptiä on näiden vuosien aikana hiukan muokattu, sillä muistelin sen olevan kermaisempi, tai sitten aika on vain kullannut muistot, edellisestä käynnistämme kun on jo 1,5 vuotta aikaa. Mutta todella hyvää oli tämäkin, suosittelen! Edellyttäen tietenkin, että tykkää artisokasta.

Hog's Breath Inn -ravintola on ollut toiminnassa jo yli 40 vuotta. Kokonaisuuteen kuuluvat sisäravintola, reilunkokoinen patio sekä pubina toimiva saluuna. Patio sijaitsee suojaisalla sisäpihalla ja nyt käydessämme siellä oli vielä kaasulämmittimetkin lisälämpöä tuomassa. Ulkolämpötila oli lounasaikaan nimittäin vain +13 C, merenrannassa kun olimme. Ravintolan sisätilat olivat nyt asiakkailta koronan vuoksi suljettu, mutta käydessämme siellä 1,5 vuotta sitten edellisen kerran, oli pöydissä valkoiset pöytäliinat ja ulkotilaa astetta fiinimpi tunnelma. Ainakaan tällä kertaa ulkopöydissä ei ollut liinoja, mutta arvatenkin näin pandemia-aikana liinattomat pöydät on helpompi pitää puhtaina. Valkoisista liinoistaan huolimatta paikka on ollut jokaisella käynnillämme kuitenkin hyvin rento ja taustalla soivat pääosin ikimuistoiset kasarihitit. Sisustuksessa silmiin osuvat isot takat, joita on ulkona peräti neljä kappaletta, sisätiloissakin kaksi ja pubin puolella yksi. Seinät on koristeltu Eastwoodin elokuva-aiheisilla julisteilla, valokuvilla ja repliikeillä eli leffafaneille varsin mielenkiintoista katseltavaa. Pubin puolella seinille on ripustettu useampikin villisian pää paikan nimen mukaisesti.

Sisäpihalla sijaitsevaa patiota. Kuvassa näkyy myös kaksi pihan takoista. Oikealla sijaitsevan puun takana on sisäänkäynti saluunaan/pubiin.

Saluunassa pari villisian päätä, kuvamateriaalia Clintin elokuvista ja yksi kappale takkoja.

Vessakäytävällä lisää Clint-materiaalia.

Ajoimme siis pari viikkoa sitten sunnuntaiajeluna meiltä 1 h 20 min merenrantakaupunki Carmeliin, koska autoomme piti saada hiukan maileja mittariin. Päätimme yhdistää samaan reissuun lounaan ja valitsimme jälleen tämän Clintin ex-paikan. Vieläkö artisokkakeitto olisi yhtä hyvää? Ja kyllähän se edelleen tosi herkullista oli!

Carmel on todella kaunis pikku kaupunki ja näin ollen monien turistienkin suosiossa. Lounaan jälkeen kävimme kävelemässä Carmelin pääkatua pitkin paikalliselle hiekkarannalle ja huomasimme, että pääkadun lounaspaikat olivat jo kaikki aivan täynnä. Joissakin ravintoloissa ihmisiä oli jopa jonottamassa lounaalle. Hog's Breath Inn -paikan yksi etu on myöskin, että se sijaitsee ruuhkaiselta pääkadulta pari korttelia sivuun. Siellä lounaalle pääsi siis heti, eikä tilauksissa mennyt kauaa. Ja palvelukin pelasi. Uskaltaisikohan ravintolaa siis tämän sijaintinsakin vuoksi kutsua ns. hidden gemiksi eli piilossa olevaksi helmeksi?

Carmelin katukuvaa.

Tällä hetkellä ravintola ei ota lounasajalle pöytävarauksia vastaan, mutta illaksi kyllä ja se varmastikin suositussa pikku kaupungissa kannattaa tehdä. Jos siis haluaa syödä rennossa paikassa maukasta ruokaa ja kenties tutkiskella samalla ravintolan seiniltä Eastwoodin elokuvauraa, niin vahva suositukseni tälle paikalle.

Tällainen ravintolakatsaus tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Suomi-vieraiden suusta

Facebook muistuttaa kuvista, jotka on otettu tasan vuosi sitten. Olimme Suomi-vieraamme kanssa Tyynenmeren rannalla. Myös tämän vuoden lokakuussa meillä kävi Suomi-vieraita ja kävimme heidänkin kanssaan tuota valtamerta ihastelemassa. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että jos tänne asti matkustaa, on Tyynimeri yksi must-see -kohteista, varsinkin jos kyseistä valtamerta ei ole aiemmin nähnyt. Tietyt kuviot siis toistuvat vieraidemme kanssa, mutta niin toistuvat monet Suomi-vieraiden toteamuksetkin. Tässä postauksessa siis pientä kokoelmaa asioista, joita useat vieraistamme ovat täällä ääneen ihmetelleet.

Postausta ei voisi kirjoittaa ilman tätä ensimmäistä:

Liikenne, liikenne ja liikenne 

Monet vieraistamme ihmettelevät etukäteen, miksi joka paikkaan pitää lähteä niinkin aikaisin. Lisäksi, jos olemme vaikkapa varanneet yhteisen viikonloppumatkan, haluamme lähteä Piilaaksosta ajelemaan jo hyvissä ajoin perjantaina. Tarkoituksenamme on välttää työmatkaruuhkat, jotka ovat perjantaisin yleensä pahemmat monen muunkin lähtiessä viikonlopuksi Piilaaksosta muualle. Yksi vieraistamme oli katsellut Piilaaksossa sijaitsevia paikkoja etukäteen kartasta ja ihmetellyt, että nehän ovat todella lähekkäin. Miksi ihmeessä pitäisi muka varata niinkin paljon aikaa siirtymiseen paikasta A paikkaan B? Olemme toki varoitelleet etukäteen liikennemääristä, mutta usealle todellisuus valkenee vasta täällä, kun omin silmin liikennetilanteen näkevät. Jokainen on todennut  samaa. Autojen määrä ja useista moottoritiekaistoista huolimatta liikenteen ruuhkautuminen yllättävät monet vieraistamme. 

Tyynenmeren vesi

Monet vieraistamme ovat olleet tietoisia, että Tyynenmeren vesi täällä Pohjois-Kalifornian rannikolla on kylmää. Moni haluaa kuitenkin käydä kokemassa asian itse ja uittaa vähintäänkin varpaansa Tyynenmeren aallokossa. Tämän jälkeen moni todella uskoo. Vesi on kylmää. Rohkeimmat vieraistamme ovat toki uineetkin tuossa meressä täällä ollessaan, mutta mielikuvat pikku-pikku bikineissä tuntikaupalla surffailusta kuuluvat enemmänkin eteläiseen Kaliforniaan. Täällä pohjoisempana meressä harrastamiseen suosittelen ehdottomasti märkäpukua.

Myös se, että rannikolla on niin paljon viileämpää kuin sisämaassa tai että myös San Franciscon kaupungissa on yleensä aina huomattavasti vilpoisampaa, yllättää monet. 

Shark Fin Cove eli suomeksi Haineväpoukama Tyynenmeren kuohuissa.

Call boxit eli tienvarsien hätäpuhelimet

Muutamat vieraistamme ovat tehneet tarkan huomion myös call boxeista, tienvarsille sijoitetuista hätäpuhelinlaatikoista. Ovat ihmetelleet, että vieläkö täällä todella on tuollaisia! Kyllä, koska kännykkäkenttää ei todellakaan ole joka paikassa. Kotoamme ei tarvitse ajaa kuin 20 minuuttia ja olemme Santa Cruzin vuoristoteillä, missä ei läheskään kaikin paikoin ole enää kännykkäkuuluvuutta. Suomessa olemme jo tottuneet niin hyvälle, että puhelinverkko löytyy joka niemen nokasta, mutta täällä tilanne on toinen. Nämä call boxit ovat siis hätäpuheluita varten esimerkiksi onnettomuuden sattuessa ja niitä näkee myös moottoriteiden ja pitkien siltojen varrelle ripoteltuina, missä ns. kiinteän puhelimen tavoitettavuus on kaukana.

Surkeat suihkut ja alhainen vedenpaine 

Moni on tuntunut myös tuskailevan hotellien ja muiden majapaikkojen huonoja suihkuja. Itse olemme kotiimme toki asentaneet suihkupään letkulla, mutta monissa paikoissa on vain alla olevan kuvan mukainen suihkupää. Vedenpaine on monin paikoin säädetty alhaiseksi Kalifornian vedenpuutteen vuoksi. Tarkoituksena on siis säästää suihkukäynneillä vettä, mikä ei monellekaan Suomessa ole mitenkään ajankohtaista tai pakollista.

Matalat omakotitalot

Viimeisin Suomi-vieraamme kiinnitti myös huomiota paikallisiin omakotitaloihin, kun ajelimme paikallisella omakotitaloalueella. Enpä ollut itsekään asiaa ajatellut, että täkäläiset yksikerroksiset omakotitalot ovat tosiaan suomalaisia sisariaan huomattavasti matalampia, suorastaan lättänöitä. Huonekorkeus täkäläisissäkin taloissa on varmastikin aivan normaali, mutta tänne rakennetuista omakotitaloista puuttuu korkea kivijalka. Täältä kun puuttuu kokonaan routa ja pakkasöitä on ehkä kerran tai pari vuodessa. Suomessa kylmyys huokuu myös maaperästä, joten kunnon eristykset lattioissa ovat enemmän kuin paikallaan. Samoin on Suomessa kattojen laita. Sielläkin on melkoiset eristevilloitukset, ettei lämpö karkaa katon kautta harakoille. Täällä näitä talojen ylä- ja alaosien eristyksiä ei tarvita ja talot jäävät littanan näköisiksi.

Piilaaksolainen omakotitalo Halloween-koristeissaan. Eipä juuri kivijalkaa.

Kävijämäärät ja hiljaisuuden puute patikoidessakin

Muutamien vieraidemme kanssa olemme käyneet myös patikoimassa. Kansallispuisto Yosemiten tai eri luonnonpuistojen kävijämäärät ovat yllättäneet. Viime postauksessa kerroinkin, että esimerkiksi Yosemiten kansallispuistossa käy vuosittain 4-5 miljoonaa kävijää. Siellä ei siis tarvitse olla yksin.

Suomessa patikoidessa odottaa usein pääsevänsä keskelle täydellistä hiljaisuutta ja erakoitumaan ihmisistä, mutta täällä tilanne on eri. Väkimäärä tuo tietenkin omaa trafiikkiaan poluillekin, mutta nyt viimeksi kiinnitimme Suomi-vieraidemme kanssa yhdessä huomiota myös Yosemiten laakson yllä olevaan lentoliikenteeseen. Kalifornian taivaalla lentelee lentokoneita tuon tuosta ja vaikka nuo isot koneet olivatkin kilometrien korkeudessa, kantautui niiden ääni vaimeana Yosemiten laaksoon. Siellä ääni jäi vielä kumisemaan laakson kallioseinämistä. 

Ja sitten tulee vielä pahin piste iin päälle. Jotkut patikoijista kuljettavat mukanaan bluetooth-kaiutinta eli musiikin pitää pauhata patikkapolullakin repusta käsin niin itselle kuin kaikille muillekin samoilijoille. He eivät tule kuuntelemaan luonnonrauhaa. He tulevat kuuntelemaan luonnon keskelle poppia, rokkia tai räppiä. Omg! En tiedä, joko tätä näkee Suomessakin, mutta minun puolestani voisivat jättää musiikinsoiton tyystin leiripaikoille. 

Täysi-ikäisyyden raja

Nyttemmin meillä kyläilemässä on käynyt myös vieraita, jotka ovat olleet iältään 18-21 vuotta. Suomessa he siis ovat jo oikeutettuja ostamaan alkoholia tai tilaamaan sitä ruokaravintolassa, mutta täälläpä onkin toisin. Yhdysvalloissa alkoholia saavat nauttia vasta 21 vuotta täyttäneet. Niinpä on syntynyt keskustelua kuinka kummallinen maa tämä USA oikein onkaan. Ajokortin voit ajaa jo 16-vuotiaana, mutta olutta tai lasillista viiniä et voi tilata ravintolassa ennen kuin olet 21. Mutta ne ovat säännöt tässä maassa ja niillä mennään. 

Oma havainto vieraiden viihdyttämisestä

Hassua on myös huomata vähän yllättäenkin kuinka kolme vuotta sitten on tullut esitelleeksi Suomi-vieraille hiukan erilaisia juttuja. Yksi Suomi-vieraistamme kolmen vuoden takaa osti täältä näin Halloweenin alla kurpitsankaiverrussetin. Viimeisimmät vieraamme halusivat ostaa samanlaisen tuliaisiksi lapsille ja kysyin kolmen vuoden takaiselta vieraalta, muistaako hän mistä kaiverrussetin osti. Hän ei muistanut kaupan nimeä. Jokin ruokakauppa se oli, mutta kertoi sen jääneen mieleen siitä, että olin esitellyt silloin sen viiniosaston viinien lajitteluperusteen. Viinit oli tässä ruokakaupassa nimittäin lajiteltu rypäleittäin, ei maittain kuten Suomessa. No, ratkaisevaa vihjettä se ei kaupan sijainnista antanut, sillä niinhän täällä viinit lajitellaan melkeinpä kaikissa kaupoissa, missä vain on vähänkin isompi viinivalikoima. Samoin, kolme vuotta sitten asuimme eri kaupungissakin, joten silloiset kauppa-asiamme hoidimme eri kaupoissa kuin nykyään. No, lopulta kurpitsankaiverrussetti löydettiin paikallisesta apteekista. :-D

Suomalaisia vieraitamme hiukan huvitti, kun lähdimme sunnuntaina vielä illallisen päätteeksi apteekkin shoppailemaan. Ja tosiaan, täältähän voi ostaa apteekeista vaikka ja mitä, myös kurpitsankaiverrussettejä. Tässä muuten minun apteekkikuittini. Ostin yhden tuotteen, mutta ostoskuitti oli yli 1,5 metriä pitkä. Kyseisellä apteekilla on tapana jakaa tarjouskuponkeja kuittiensa lopputeksteissä ja tämä taisi kyllä olla pisin saamani kuitti ikinä. Perulainen villasukka on vain tuomassa mittakaava. :-) 

Palatakseni aiheeseen, olipa siis mielenkiintoista huomata muutos, että muistan kyllä itsekin ihailleeni tuota Suomen tapaan verrattuna mielestäni järkevämpää viinien lajittelutapaa täällä ja kirjoitin siitä aikoinaan blogissanikin, mutta nyt asia tuntuu näemmä jo niin arkipäiväiselle, ettei nykyisille vieraille ole hoksannut moista enää esitelläkään. 

Tässä luettelemani asiat eivät varmastikaan ole niitä ainoita ihmetyksen aiheita, mutta nämä tulivat nyt päällimmäisinä mieleeni. Eipä muuta kuin ensi kertaan eli nyt sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

"Hella hot!", huudahtaa pohjoiskalifornialainen

Kävipä niin, että ajauduin juttusille erään paikallisen kielenopettajan kanssa. Hän oli kotoisin Etelä-Kaliforniasta. Jutellessamme hän toi esiin pohjoiskalifornialaisten keksimän sanonnan tai sanan "hella". Niinpä ihmiset Pohjois-Kaliforniassa sanovat esimerkiksi "hella hot", kun Etelä-Kalifornian tyypit tuumaavat samassa kohtaa: "super hot". Täkäläisittäin sana hella tarkoittaa siis suomenkielistä vahvistussanaa 'erittäin' tai 'hyvin'.

Tästä pohjoiskalifornialainen perusjantteri voisi todeta: "Hella cool!"

Olin yllättynyt, että hella oli aivan oma sanansa. Toki olin kuullut ihmisten käyttävän tällaista hella-hokemaa aina silloin tällöin, mutta olin vain ajatellut heidän lausuneen "hell of a" joko laiskasti tai omalla tavallaan murtaen. Mutta, että sana hella onkin ihan oma sanansa ja tällä alueella keksitty. Se oli uutta minulle! Ja nyt kun sanan olen paremmin tunnistanut, olen nähnyt sitä käytettävän mainonnassakin ja miksipä ei, jos sen lokaalit tunnistavat ja ymmärtävät.

Hella-sanan käyttö on kuulemma pikku hiljaa levinnyt myös pariin muuhun osavaltioon, osasi tämä enemmän kielistä tietävä nainen minulle kertoa. Sanan alkuperä löytyy kuitenkin täältä Pohjois-Kaliforniasta. Jos siis joku lukijoistani matkustaa tänne, niin voi sitten päräyttää nasevasti "Hella hot!"-huudahduksen sopivassa kohtaa. Tiedä, millaisen vaikutuksen tekee paikallisiin! ;-) No, tällä hetkellä täällä ei kyllä kuumuutta ole nähty pitkiin aikoihin, vaan talvisateet ovat jatkuneet nyt todella pitkään.

Toteanpa vaan, että aika kauan tässä sai tepastella Pohjois-Kalifornian katuja, jotta ensimmäisen oikein paikallisen murresanan pääsin oppimaan (jättäen tässä nyt laskuista pois televisiosta tutut slangisanat). Veikkaan, että Oulussa ei voi ensimmäisen viikonkaan aikana välttyä kuulemasta "Alakkonää mua?"-kysymystä. Ehkäpä yhteentörmäys minullakin paikallisen kalifornialaismurteen kanssa olisi tapahtunut jo paljon aiemmin, jos olisin ollut työelämässä mukana. 

Sai muuten ihan mukavat naurut vielä se kielitieteilijäkin, kun kerroin hänelle lopuksi, että sana hella on myös suomea ja mitä se tarkoittaakaan. Niinpä "Hella hot!" oli oikein oiva esimerkki hella-sanan käytöstä ja nainen valitsi sen siis aivan sattumalta! :-) 

Lopuksi kerron vielä hupaisan tapauksen aihetta liipaten ajalta ennen kuin asuimme Kaliforniassa. 

NoCal, NorCal, SoCal, mitä ihmettä?

Muistan, kun tulimme ukkokullan kanssa ensimmäistä kertaa Kaliforniaan, lomalle. Tuolloin ei ilmassa väreillyt vielä edes pienintä vihiä, että jonakin päivänä voisimme asua täällä. Lomamatkamme kiemurteli niin Pohjois- kuin Etelä-Kaliforniassakin ja piipahdimmepa pikavisiitin Nevadan puolella Las Vegasissakin. Kun maisemareittejä vuokra-autolla ajoimme, osui silmiini useita kertoja tienvarsilla ja kaupungeissa mainoksia, joissa käytettiin lyhennettä NoCal ja SoCal. Oli vaikkapa mainos: "Best NoCal Tacos". Minä silloin ihmettelin, että onpa täällä jännä, miten jonkun asian kaloripitoisuutta tai kalorittomuutta pitää korostaa aivan ihme paikoissa. Joihinkin mainoksiin se tuntui sopivan oikein hyvin, toisiin ei oikein mitenkään. 

Hah, hah, haa! Voi minua tolloa! Luulin siis, että Cal oli lyhenne sanasta calories, suom. kalorit. Hyvät naurut sitten sain nauraa tälle omalle pieleen menneelle ensiarvaukselle, kun selvisi, että lyhenne Cal tulee tietenkin sanasta California, jolloin NoCal tarkoittaa siis Pohjois-Kaliforniaa (Northern California) ja SoCal Etelä-Kaliforniaa (Southern California). Kyseisessä mainoksessa olikin siis luvassa Pohjois-Kalifornian parhaat tacot, eikä suinkaan parhaat kalorittomat tacot! Tuli siis jälleen kerran todistettua, että matkailu avartaa. 

Joskus Pohjois-Kaliforniasta näkyy käytettävän myös lyhennettä NorCal.

Tällaisia juttuja tällä kertaa. Sitten onkin taas aika sanoa hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!