Näytetään tekstit, joissa on tunniste nähtävyydet San Franciscossa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nähtävyydet San Franciscossa. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. elokuuta 2015

Forbes Island - kelluva ravintola San Franciscossa

Muistattekin kenties kuinka San Franciscon pikavisiitiltämme jäi jotakin mielenkiintoista hampaankoloon: Forbes Island. Kyseessä on siis keinotekoinen pikku saari, jossa on kelluva ravintola. Kotona piti hiukan käydä kurkkaamassa netistä löytyvää ravintolan menua ja kun vesi oli jo herahtanut kielelle, ei hommasta ollut enää paluuta. Se oli menoa. Oli siis tehtävä pöytävaraus siltä istumalta. Kumma kyllä, saimme pöytävarauksen jo heti seuraavaksi perjantaiksi ja vieläpä parhaaseen aikaan. Myöhemmin selviää miksi.
San Franciscon siluettia Forbes Islandin majakasta kuvattuna.

Forbes Island lyhyesti


Forbes Islandin rakentaminen aloitettiin Sausalitossa vuonna 1975, jolloin miljonääri Forbes Thor Kiddoo halusi itselleen kelluvan yksityiskodin. Koti valmistui vuonna 1980 ja tänään tuo koti toimii ravintolana San Franciscon kaupungin edustalla, San Franciscon lahdessa. Forbes Island sanoo nettisivuillaan olevansa ainoa kelluva saari maailmassa. Ja muuten, saari painaa huikeat 700 tonnia! Forbes Island on saanut arvion, että jos James Bondilla olisi ravintola, olisi se tällainen. Ja kyllä vain, kyllä tuossa paikassa jotakin bondimaisen kiehtovaa oli.


Kuljetus saareen


Koska kyseessä on todellakin saari, pitää sinne päästäkseen mennä ns. meriteitse. Saareen pääsee söpöllä lauttakyydillä, joka lähtee San Franin kuuluisien merileijonien loikoilupaikan kupeesta, laiturien 39 ja 41 välistä.  Saimmekin ukkokullan kanssa saarelle aivan yksityiskyydin, sillä tulimme pöytävaraukseemme nähden, ja suomalaisittain, paikalle etuajassa. 
Yksityiskuljetus saarelle.

Juttelimme lauttakuskin kanssa, että olemme käyneet laiturilla 39 ties kuinka monta kertaa ja nähneet tämänkin Forbes Islandin, mutta emme olleet ennen viime käyntiämme tajunneet sen olevan myös ravintolan. Kuski naurahti, ettemme ole ainoat. Kuulema valtaosa San Franciscon kaupungin asukkaistakaan eivät tiedä siellä sijaitsevan ravintolan! Tästä syystä uskoisin, että mekin onnistuimme saamaan pöytävarauksen vain muutaman päivän varoajalla. Kyseessä on todellakin piilossa pysytellyt helmi! 


Ranskalaista fantasiaruokailua


Ravintola edustaa ranskalaista keittiötä ja fine dining -osastoa. Lisäksi ravintola itse kuvailee kuuluvansa fantacy diningiin. :-) Ja miksipä ei tuollainen kuvaus, sillä ravintolassa on mahdollista ruokailla halutesssaan joko vedenpinnan yläpuolella tai sen alapuolella. Lisäksi tuolla minikokoisella saarella on paljon nähtävää itsessään, istutettuine palmuineen ja majakkatorneineen, sekä huikeat näköalat joka suuntaan. Kaupan päälle saa vielä keinuvan fiiliksen, meren päällä kun kerta ollaan. Vaikka ravintola fine dining -paikka onkin, on siellä kuitenkin säilytetty omanlaisensa rentous. Esimerkiksi pukukoodia ravintolaan ei ole, joten ruokailijoiden asu on vapaa, mutta oletettavasti kuitenkin pakollinen. ;-)

Sain ravintolakäyntimme jälkeen tiedustelun ystävältäni, että voiko paikkaan mennä lasten kanssa. Mielestäni ehdottomasti kyllä! Ravintola aukeaa iltaisin klo 17 ja tarjoaa takuulla mielenkiintoista nähtävää, koettavaa ja maisteltavaa lapsillekin. Menussa en kylläkään nähnyt lasten annoksia vaihtoehtoina, mutta eiköhän sellaisetkin järjesty. 
Naistenhuoneeseen mentiin kapteenin huoneen kautta. Alkuperäisasussaan säilytettyä huonetta saivat miehetkin käydä katsomassa. 


Kalat viihdyttäjinä 


Saimme itse valita, mihin ravintolan pöydistä istahdimme. Otimme pöydän, jonka vieressä oli ikkuna vedenalaiseen maailmaan. Suurinta lisähupia herkuttelun aikana toikin se, kun aina yksi tai useampi kala kävi näykkimässä ikkunan edessä ollutta levää. Taisipa siihen yksi pikku kala uinahtaakin hetkeksi.
Ravintolan sisäpuolta. Ei näköala merellle, vaan mereen. :-)
Toinen kuva ravintolasalista.

Mitä söimme?


Neljän ruokalajin illallinen maksoi 75 dollaria/nuppi. Jokainen saa itse arvioida, onko se fine diningista paljon vai vähän. Tällä kertaa muistin ottaa jopa ne kuvat annoksistani, tosin parissa kohtaa ukkokulta muistutti muistuttaa. Annokset olivat nimittäin niin herkullisia eteen tuotuina, että niiden kimppuun olisi halunnut oitis syöksyä ja vaarana tahtoi olla, että kuvat olisivat taas unohtuneet.
Ensin tuli ns. keittiön tervehdys: savulohta ja hapankermaa pienen blinin päällä.
Alkupalaksi valitsin Seafood Chowderin, merenelävien keiton ja tällä kertaa tomaattipohjaisena. Oikein maukasta!


Pääruokanani oli lammasta bataattipaistoksen, minttukastikkeen ja papaija-mango-salsan kera. Kerrassaan herkullista!
Ja ei kai se ole ranskalainen keittiö, eikä mikään, jos ei vähintään yhdesssä annoksessa mainita Napoleonia. Jälkiruoaksi valitsin Napoleonin marjat mascarponevaahdon kera. 


Suomalaisia sukujuuria?


Paluumatkalla lauttakuski kysyi, mistä olimme lähtöisin. Kun kuuli meidän olevan suomalaisia, hän kertoi, että saaren talon alkuperäisellä omistajalla olisi ollut suomalainen äiti tai isä ja alkuperäinen nimensä olisi ollut Forbus. Joo, siis tosi perinteinen suomalainen nimi. Kävin tämän kuultuani vielä itsekseni ajatusleikkiä. Entäpä, jos tuo suomalainen nimi olisikin ollut vaikkapa Möttönen? Olisiko silloin tänä päivänä San Franciscon edustalla siis Möttös Island? Hi hii.
Kipuaminen saaren majakkatorniin kannattaa.

Mutta kyllä tämä ravintola kelluvalla saarella aikamoiseksi helmeksi osoittautui. Voin sanoa, että käyntini paikassa meni kaikissa ravintolaelämyksissäni kevyesti top 3:een! 

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Nyt sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Pari havaintoa San Franciscon pikavisiitiltämme

No niin, tällä kertaa se lupaamani postaus niistä parista havainnosta, jotka San Franciscon pikavisiittimme tiimoilta mieleeni tulivat. Niistä varsinkaan viimeisin ei ole luokiteltavissa millään tavalla San Franciscon mukavaksi nähtävyydeksi, joten en halunnut sotkea näitä omia havaintojani pikavisiittimme käyntikohteita kuvanneeseen postaukseen. 
Saapumassa San Franiin. Kalteva on kaupunkiin johtava tie.

Havainto 1: Aina riittää uutta nähtävää ja koettavaa


Kävin itse ensimmäisen kerran San Franissa kolme vuotta sitten ollessamme lomalla. Tuolloin minulla oli kolme must see- eli pakko nähdä -kohdetta. Ne olivat Golden Gaten silta, Alcatrazin vankila sekä Haight-Ashburyn "hippikatu". Kaikki näiden lisäksi oli tietenkin tervetullutta ekstraa ja tulihan niitä. Nyt käyntejä tuossa eläväisessä kaupungissa on ollut jo useita, mutta aina siellä riittää uusia kohteita, alueita ja ravintoloita nähtäväksi ja koettavaksi. 
Näkymä lähellä San Franciscon satamaa.

Nytkin noudatimme osittain omia perinteitämme, kuten Coppolan ravintolassa käynti, mutta sitten löytyi taas uusiakin kohteita kuten Musée Mécanique ja USS Pampanito. Ja tämä kaikki, mukaanlukien ne päiväunetkin, saatiin mahdutettua 24 tuntiin. Silti se kaikki on vain hyvin kapea siivu kaupungin tarjonnasta. San Francisco jaksaa tarjota aina uutta, mikä on hyvä!


Golden Gate Bridge. Kuva kolmen vuoden takaa ensimmäiseltä San Francisco -visiitiltäni. 



Havainto 2: Ei hinkua asumaan


Pidän siis kovastikin San Franin kaupungista, mutta en edelleenkään haluaisi välttämättä asua siellä. Ja tietenkään asumiskustannusten ja ukkokullalle kertyvän työmatkan vuoksi se ei olisi mitenkään järkevääkään, mutta jos nyt unohdettaisiin järkiseikat ja ajateltaisiin vain tunteella. Silti sanoisin ei. Minulle se on mahtava kaupunki piipahtaa ja viettää vapaa-aikaa, mutta en usko, että viihtyisin siellä viikosta tai kuukaudesta toiseen. No, toisaalta, jos joku olisi kysynyt minulta vaikkapa viisi vuotta sitten, että miltäpä se tuntuisi asua Piilaaksossa, niin enpä tiedä mitä olisin vastannut. :-) Eli koskaanhan ei pitäisi sanoa ei koskaan, ainakaan ennen kuin on itse kokeillut. 

Mutta tämänkin visiittimme jälkeen tuntui vain niin kivalta palata miljoonakaupungin humusta omaan kotiimme ja tutulle asuinalueelle, joka muuten vieraidemmekin mielestä oli aivan superhiljainen. Tällainen pikku lintukotohan tämä on. Sattuu vain sijaitsemaan teknologiakehityksen kärkimaisemissa. ;-)
San Franciscon kauniita erkkereitä. Ja pari roskista. :-)


Havainto 3: SF:n kodittomat uusin silmin

Tällä kertaa matkaseurueessamme oli yksi ensikertalainen San Franciscossa ja tämä sai hiukan minutkin katsomaan tuota kaupunkia taas uudestaan, ns. tuorein silmin. Kaupungin lukuisat kodittomat eivät vain voineet olla roiskahtamatta omillekin silmilleni enemmän kuin ennen. 

Kun saavuimme kaupunkiin, oli AT&T Parkin stadionilla juuri päättynyt San Francisco Giantsin baseball-ottelu ja väkimäärä alkoi valua kaupungin kaduille. Jouduimme ruuhkaan. Jo heti toisissa liikennevaloissa autojonossa odotellessamme näkyi jalkakäytävällä oletettavasti koditon mies, joka dyykkasi roskista aivan automme vierestä. Mies löysi sieltä jonkinlaisen suklaapatukan jämän ja veti sen suurella ruokahalulla suuhunsa. Samoin kaduilla lojuvat kodittomien vilttikasat ja pahvilaatikkonukkumapaikat pistivät silmiini tällä visiittillä erityisesti. Siis ainahan näitä kodittomia on tämän kaupungin kaduilla ollut, mutta nyt niihin tuli kiinnittäneeksi taas enemmän huomiota. Ja onhan se surkeaa katseltavaa.
Kuva hotellihuoneemme ikkunasta. Hotellimme sijaitsi hyvällä alueella, lähellä Union Squarea. Hetki kuvan ottamisen jälkeen tuo jalkakäytävällä asteleva mies istuutui kadulle selkä lyhtypylvästä vasten ja aloitti kerjäämisen.  


San Franciscon ydinkeskustassa pahamaineisin alue on tällä hetkellä Tenderloin, jonne kodittomat ja narkomaanit ovat enimmäkseen kerääntyneet. Tätä aluetta en ole suositellut kenellekään vieraistamme, en majapaikan varaamiseksi, enkä juuri päiväsaikaan liikkumiseksikaan. Tosin itsehän olemme käyneet Tenderloinissa täsmäiskuina parissa mieluisassa musiikkibaarissa, mutta paikat on parempi tietää etukäteen kuin lähteä etsimään ja hortoilemaan. 

Yhdet vieraistamme päätyivät vahingossa tälle alueelle, kun elämänsä ensimmäistä kertaa San Franiin jalkautuivat. He saapuivat kaupunkiin junalla täältä Piilaaksosta ja Tenderloinin alue onkin otollisesti siinä juna-aseman läheisyydessä. Ensiriipaisu kaupunkiin oli siis heille melko lailla silmiä avaava! Tämän jälkeen olemmekin muistaneet aina vieraitamme etukäteen kyseisestä alueesta varoitella. 


Ongelmaa ratkotaan, mutta...


San Francisco on tehnyt isoja ponnisteluja kodittomien saamiseksi pois kaduilta. Yksi sellaisista on ollut nukkumasuojat tuhansille ihmisille. Ongelmana vain tahtoo olla, että aina tulee uusia kodittomia. Osa kodittomista on pitkään kaupungissa kodeissaan asuneita, mutta jonakin päivänä he joutuvat kadulle jatkuvasti nousevien asumiskustannusten vuoksi. Ei ole enää varaa maksaa vuokraa. Jos ensin menettää kotinsa, voi kohta mennä myös työpaikka ja kierre onkin valmis. Lisäksi San Franciscon kaupunki houkuttelee vapaamielisyydellään ja rentoudellaan onnenonkijoita myös kauempaa, aina ulkomailta asti. Kaikille se onni ja autuus eivät vain eteen lankeakaan ja edessä on elämä taivasalla. Huumeilla tai ilman.

Lisäksi olen kuullut puhuttavan, että yksi osa San Franin kaduilla asuvista on rikkaiden perheiden jälkikasvua. Nämä nuoret ovat halunneet haistattaa pitkät heille asetetuille odotuksille ja oravanpyörälle ja ovat päättäneet lähteä "hippeilemään" ja asumaan kadulle aivan vapaaehtoisesti. Onhan se varmastikin heille "normikoditonta" helpompaa, varsinkin jos pappa betalar senkin lystin. Tai jos voit minä tahansa päivänä palata takaisin vanhempiesi lukaaliin ja tilata kokilta kahdeksan ruokalajin aamupalan. Tämä vapaaehtoisten kodittomien joukko lienee kuitenkin vain hyvin pieni osa kokonaisuutta.
Sitä San Franciscon kauniimpaa puolta.


Kenellä lamppu syttyisi?



TV-uutisissa haastateltiin aivan vastikään San Franciscon kaupungin pormestaria kodittomien tilanteen ratkaisemiseksi. Pormestari kertoi, että kaupunki on yrittänyt ottaa oppia ulkomailta isoista kaupungeista ja kysellyt heidän ratkaisuja samaan ongelmaan. Mutta vastauksena kaupunki onkin saanut, että ne muut kaupungit seuraavat juuri San Franciscon tekemiä liikkeitä kodittomien ja kerjäläisten siivoamiseksi pois kaduilta. Kuka siis osaisi tuoda tuohon rinkiin sen kirkkaimman viisauden, jolla ongelma saataisiin puretuksi? Harmi todeta, mutta se en taida olla ainakaan minä. Kyllä se niin iso pala on purtavaksi. 

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


tiistai 28. heinäkuuta 2015

24 tuntia San Franciscossa

Ensimmäiset heinä-elokuun ajan Suomi-vieraistamme jatkoivat matkaansa meiltä San Franciscoon. Päätimmepä lyöttäytyä itsekin mukaan, sillä emme ole käyneet San Franissa taas pitkään aikaan. Ukkokullan kanssa oma osuutemme San Franissa kesti 24 tuntia ja siihen saatiin mahtumaan sekä perinteisiä, että uusia tuttavuuksia nähtävyyksien puolesta. Niistä kerron teille tällä kertaa ja seuraavat kuvat teksteineen kertokoot mitä kaikkea ehdimme vuorokauden aikana näkemään.


Tästä se alkoi...


Ensin menimme perinteitä kunnioittaen illalliselle Coppolan Zoetrope-ravintolaan. Olenkin kertonut teille tästä Coppolan omistamasta ravintolasta tarkemmin jo aiemmin täällä. Tällä kertaa pääsimme istumaan oikein ohjaajan omaan pöytään. 

Illallisen jälkeen menimme jälkiruokadrinksuille Fairmont-hotellin alakerrassa sijaitsevaan tiki-baariin, josta myös vinkkasin teille jo aiemmin kertoessani Havaijin matkailuvalteista. Matkailu- ja ruokaohjelmaa vetävä Anthony Bourdain on sanonut paikan olevan  "The greatest place in the history of the world" eli mahtavin paikka maailman historiassa. Uskoo ken tahtoo, mutta ihan mielenkiintoinen paikka se on poikettavaksi.

Kuva Tonga Room and Hurricane -baarista. Bändi kellui veden päällä ja soittajien ollessa tauolla baarissa tuli rankkasade ja ukkonen. Ja kyllä, silloin oli oikeastikin mahdollisuus kastua tuosta "sateesta". ;-)

Kun seuraavan päivän aamu valkeni, päätimme tepastella Chinatownin läpi San Franciscon satamaan ja siitä kaikkien 45 numeroidun laiturin edestä rantaa pitkin Fisherman's Wharfille ja laiturille 39 San Franciscon kuuluisia merileijonia katsomaan.
Hiukan ostoksiakin. Meikkipussini tuli juuri tiensä päähän, joten ostin Chinatownista sille seuraajan.

Sää oli aurinkoinen ja lämmin eli oli hyvä pitää jäätelotauko. Tällaiset olivat taukonäkymät.

Yksi San Franciscon 45 numeroidusta laiturista. Taustalla pala Bay Bridgea ja Treasure Island.
Kaupungin pohjoisosan yksi maamerkki on kuvan Coit Tower. Torni oli liekeissä San Andreas -katastrofielokuvassa, joka sai ensi-iltansa tänä kesänä. Edustalla yksi San Franciscon vanhoista ratikkavaunuista, jotka liikennöivät edelleen.
Jäipä jotakin mukavaa hampaankoloon seuraavaakin San Franin visiittiä varten: Forbes Island, kelluva ravintola. Takana vasemmalla oma suosikkinähtävyyteni Alcatrazin vankilasaari, jossa emme kylläkään tällä kertaa käyneet.
Toisen maailmansodan USS Pampanito -sukellusvene oli itselleni uusi tuttavuus. Sukellusvene sijaitsee laiturin 45 kupeessa. 
Sukellusveneen komentokeskus. Sukellusveneeseen oli korkokantakengillä pääsy kielletty sen vaikeakulkuisuuden vuoksi. Näin jälkikäteen voin omasta kokemuksestani todeta, että myös pitkä ja kapea hame oli erittäin epäkäytännöllinen noissa ahtaissa tiloissa ja tikapuurappusissa.


Tällä visiitillä tuli korkattua myös San Franciscon museokäynnit, sillä sukellusvenelaiturin kupeessa sijaitsi mielenkiintoinen Musée Mécanique. Museossa on yli 200 kolikkopeliä ikivanhoista aina nykyaikaisiin videopeleihin. Museossa onkin näytillä ja pelattavissa maailman suurin yksityisomisteinen kolikkopelien kokoelma ja kaikki nuo pelit siis edelleenkin toimivat! Museo, joka on käytännössä yksi isohko pelihalli, ei peri pääsymaksuja ja on avoinna 365 päivää vuodessa.




Laughing Sal eli naurava Sal. Joku laittoi kohdallamme kolikon masiinaan ja kuulimme itsekin Salin naurun. Kääk! En yhtään ihmettele, jos nauru on aikoinaan enemmän pelottanut kuin viihdyttänyt lapsia.

Miten on, väännettäiskös vähän kättä? :-)

Pelimuseon jälkeen lähdimme etsimään lounaspaikkaa. Fisherman's Wharfin ruokapaikkojen ollessa tupaten täynnä, lähdimme nousemaan takaisin kohti Union Squarea. Matkalla eteemme tuli pieni hampurilaispaikka ja poikkesimme siihen. Paikka olikin äänestetty kaupunkilaisten mielestä kaupungin parhaimmaksi hampurilaispaikaksi useana vuonna, eikä meidänkään seurueella ollut annoksistamme mitään valitettavaa, päinvastoin. Hymyssä suin ja masut pullollaan jatkoimme matkaa tuon myöhäisen lounaan jälkeen. 


Ja tähän se päättyi...


Sittenpä olikin jo pian aika sanoa vieraillemme heipat ja suunnata ukkokullan kanssa omat nokkamme takaisin kohti Piilaaksoa. Tällainen siis oli 24-tuntisen San Franciscon vierailumme nähtävyys- ja kokemusosio. Mutta ei, eihän tämä sentään vielä mikään tehopakattu ollut, sillä San Francisco -vuorokauteemme mahtuivat myös yhdet päivä- ja yöunet. Lisäksi ehdimme viettää kolme mukavaa ruokailuhetkeä: illallinen Coppolan ravintolassa, aamiainen periamerikkalaisessa dinerissa sekä lounas muhkeiden hampurilaisten paikassa.

Niinpä pää kolmantena jalkana meidän ei tarvinnut edes ravata. Tosin puhelimessani olevan sovelluksen mukaan tulimme kävelleeksi tuon 24 tunnin aikana yli 11 km ja kieltämättä kilometrit, paikoitellen melko jyrkkine nousuineen ja laskuineen hiukan jaloissa lopulta tuntuivatkin. Kaupan päälle ja muistoksi saimme vielä auringon kevyesti käräyttämät otsat. He hee.  

Mutta hei, ensi postauksessa kerron vielä millaiset pari havaintoa tulin tämän San Franciscon pikavisiittimme tiimoilta tehneeksi. Siihen asti sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

maanantai 12. tammikuuta 2015

San Franciscossa tehtiin historiaa

Golden Gate -silta kiinni!


Tammikuun toisena viikonloppuna vuonna 2015 San Franciscossa tapahtui jotakin historiallista: Kaupungin yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä, Golden Gate -silta, suljettiin koko viikonlopuksi autoliikenteeltä ensimmäisen kerran sen 77-vuotisen historiansa aikana. Aiemmin liikenne sillalla on ollut katkaistuna vain pari kolme kertaa lyhytkestoisesti sääolosuhteiden, lähinnä rajujen tuulten vuoksi.


Golden Gate. Taustalla San Francisco ja vasemmassa reunassa Alcatrazin vankilasaari.


Syinä tähän viikonlopun kestävään autoliikenteen estämiseen olivat sillalle asennetteva liikuteltava, suojaava keskikaide ja tuon kaiteen testaustoimet ennen käyttöönottoa. Uusi kaistaerottelija on joustavaa materiaalia ja korkeutta sillä on yli puoli metriä. Sillalla on yhteensä kuusi ajokaistaa ja uuden, koneellisesti siirrettävän suojakaiteen avulla voidaan jatkossa lisätä ajokaistojen määrää helpommin siihen suuntaan, johon ruuhkaliikennettä on enemmän. Tähän asti kaistajakoa on muutettu henkilötyövoimin. Kysyn vaan, kuinka turvallista on ollut mennä hurjan liikenteen sekaan ajokaistojen väliin muuttamaan käsityönä kaistatolppien paikkaa... 


Road Zipper -kone tekemässä testiajoa suojakaiteen siirtämiseksi sunnuntaina 11.1.2015.
Suojakaide siirtyy yhden kaistan verran vasemmalle.


Suojakaiteella toinenkin tehtävä


Golden Gate -silta on maailman toiseksi suosituin itsemurhien teko-/yrityspaikka. Keskimäärin joka toinen päivä joku yrittää hypätä sillalta ja osa heistä onnistuu. Niinpä joka toinen viikko joku kuolee sillalla tai sillalta. Eniten Golden Gate -sillalla tehtiin itsemurhia elokuussa 2013, jolloin 10 ihmistä kuoli hypäten sillalta tuon yhden kuukauden aikana. Ts. yksi itsemurha elokuun joka kolmas päivä. Tuona vuonna 2013 kaikkiaan 46 ihmistä teki itsemurhan sillalta, eli yksi henkilö melkein vuoden jokaisena viikkona. Lisäksi samaisena vuonna peräti 118 henkilöä saatiin estetyksi tekemästä itsemurhaa. 

Itsemurhakandidaatit joko hyppäävät sillalta tai ohjaavat autonsa vastaantulevien kaistalle. Näin ollen uudella suojakaiteella ajosuuntien välissä on myös toinen tärkeä tehtävä. Sillä pyritään estämään näitä jälkimmäisiä itsemurhakandidaatteja, jotka ajavat sillalla tahallaan kovaa vauhtia ja suuntaavat ajokkinsa päin vastaantulevia. 

Golden Gate -sillan itsemurhatilastojen synkkiä lukuja otin tähän postaukseeni Wikipediasta. Mielenkiintoinen yksityiskohta muuten, että kansainvälisellä sivustolla, jolla on kootusti suosituimpia itsemurhapaikkoja kautta maapallon, on mainittu myös Tuiran sillat Oulusta!

Mutta yritetäänpäs nyt vaihtaa hiukan iloisemmalle vaihteelle, jatkaen kuitenkin vielä Golden Gate -sillasta. 


Trafiikkia riittää 


Golden Gate -silta on San Franciscon työmatkaliikenteelle yksi olennainen kulkuväylä. Myös viikonloppuisin on jonkin verran työmatkaliikennettä sekä sen lisäksi ostosmatkoja SF:n keskustaan sekä viikonlopun lomaliikennettä kaupungin keskustasta pois päin. Päivittäin sillan ylittää keskimäärin 80 000 autoa - yhteen suuntaan. Niinpä sillan sulkeminen kokonaiseksi viikonlopuksi vaati tiedottamista ja vielä kerran tiedottamista, jotta ne 160 000 autoa päivässä saatiin kulkemaan vaihtoehtoisia reittejä.


Ainutkertaisia otoksia 


Valokuvausmielessä viikonloppu sillalla oli siis täysin poikkeuksellinen, sillä siltaa pääsi kuvaamaan ilman autoliikennettä! Ja sinnehän mekin sitten Suomi-vieraamme kanssa menimme. Sillan toisen laidan jalankulkijoille ja pyöräilijöille varattu väylä oli nimittäin jätetty auki ja näin ihmiset pääsivät seuraamaan sillalle tehtäviä muutoksia sekä valokuvaamaan. 

Ero aikaisempiin visiitteihini sillalla olikin huomattava. Sillalla oli oikeasti tosi hiljaista, koska liikenteen melua ei ollut. Pari työkonetta hääräsi sillalla kauempana sekä tietenkin kuvaan kuuluivat turistien ja paikallistenkin huokailemat 'ooh!'-huudahdukset. Taustalla humisivat tuuli ja meri. Ei ainoankaan moottorin pörinää. Kaikista vierailukerroistani tuolla sillalla tämä kerta oli kyllä kaikkein vaikuttavin juuri tuon hiljaisuuden vuoksi. 


Golden Gate -silta ilman auton autoa. Onkohan niin, että seuraavan kerran tällaisen kuvan saa taas 77 vuoden kuluttua?

Silta jälleen auki


Tätä kirjoittaessani silta on jälleen aukaistu liikenteelle ja uutta koneella hoidettavaa kaistajaon vaihtoa on päästy käyttämään. Ensimmäisen parin tunnin aikana liikenteen aukaisun jälkeen sillalla sattui kuitenkin heti kuuden auton kolari. Onnettomuus tapahtui oletettavasti todella sankan aamusumun ansiosta, mikä ei ole suinkaan harvinainen näky Golden Gatella. Eli ei mennyt liikenteen avaaminen ihan niin kuin Strömsössä. Valitettavasti. Jäämme siis pienellä jännityksellä seuraamaan, kuinka uusi kaistoitus sillalla sujuu ja saadaanko ruuhkia purettua aiempaa helpommin. 

Jottei kenellekään jäisi pahaa mieltä noista todella surullisista itsemurhaluvuista, pohdin teille loppukevennyksenä vielä yhtä aurinkoista asiaa.


Päivän piteneminen


Myös täällä Pohjois-Kalifroniassa on alkanut päivä pitenemään. Tällä hetkellä päivän pituus on 9 h 46 min ja lisää pituutta sille tulee hiukan yli minuutin verran joka päivä. Mutta se, mitä olen nyt heti alkuvuodesta ihmetellyt on ollut seikka, että päivä pitenee suurimmaksi osaksi pelkästään ilta-ajasta. Eli auringonnousu on tapahtunut jopa 7-9 päivän ajan täsmälleen samalla kellonlyömällä (tänään klo 7:25), mutta auringonlasku tapahtuu aina minuuttia myöhemmin. Sitten auringonnousu liikahtaa yhden minuutin aikaisemmaksi sekin, mutta pysyttelee taas samassa kellonlyömässä monta päivää. Erikoista.

Jos otetaan tähän vertailuesimerkkinä Oulu ja päivän piteneminen siellä, niin päivä pitenee Oulussa yli viidellä minuutilla päivittäin ja piteneminen tapahtuu sekä
aamu-, että ilta-ajasta. Mutta täällä päivän piteneminen tapahtuu selvästi iltapainotteisesti. Mistäköhän se tämäkin oikein johtuu? Tässähän pitäisi nyt alkaa tutkailemaan maapallon ja taivaankappaleiden asentoja ja liikehdintää tarkemmin vai osaako joku heittää lonkalta syyn tälle ilmiölle?


Golden Gate ilta-auringossa.


Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Eli nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!