Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokailu San Franciscossa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokailu San Franciscossa. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. heinäkuuta 2015

24 tuntia San Franciscossa

Ensimmäiset heinä-elokuun ajan Suomi-vieraistamme jatkoivat matkaansa meiltä San Franciscoon. Päätimmepä lyöttäytyä itsekin mukaan, sillä emme ole käyneet San Franissa taas pitkään aikaan. Ukkokullan kanssa oma osuutemme San Franissa kesti 24 tuntia ja siihen saatiin mahtumaan sekä perinteisiä, että uusia tuttavuuksia nähtävyyksien puolesta. Niistä kerron teille tällä kertaa ja seuraavat kuvat teksteineen kertokoot mitä kaikkea ehdimme vuorokauden aikana näkemään.


Tästä se alkoi...


Ensin menimme perinteitä kunnioittaen illalliselle Coppolan Zoetrope-ravintolaan. Olenkin kertonut teille tästä Coppolan omistamasta ravintolasta tarkemmin jo aiemmin täällä. Tällä kertaa pääsimme istumaan oikein ohjaajan omaan pöytään. 

Illallisen jälkeen menimme jälkiruokadrinksuille Fairmont-hotellin alakerrassa sijaitsevaan tiki-baariin, josta myös vinkkasin teille jo aiemmin kertoessani Havaijin matkailuvalteista. Matkailu- ja ruokaohjelmaa vetävä Anthony Bourdain on sanonut paikan olevan  "The greatest place in the history of the world" eli mahtavin paikka maailman historiassa. Uskoo ken tahtoo, mutta ihan mielenkiintoinen paikka se on poikettavaksi.

Kuva Tonga Room and Hurricane -baarista. Bändi kellui veden päällä ja soittajien ollessa tauolla baarissa tuli rankkasade ja ukkonen. Ja kyllä, silloin oli oikeastikin mahdollisuus kastua tuosta "sateesta". ;-)

Kun seuraavan päivän aamu valkeni, päätimme tepastella Chinatownin läpi San Franciscon satamaan ja siitä kaikkien 45 numeroidun laiturin edestä rantaa pitkin Fisherman's Wharfille ja laiturille 39 San Franciscon kuuluisia merileijonia katsomaan.
Hiukan ostoksiakin. Meikkipussini tuli juuri tiensä päähän, joten ostin Chinatownista sille seuraajan.

Sää oli aurinkoinen ja lämmin eli oli hyvä pitää jäätelotauko. Tällaiset olivat taukonäkymät.

Yksi San Franciscon 45 numeroidusta laiturista. Taustalla pala Bay Bridgea ja Treasure Island.
Kaupungin pohjoisosan yksi maamerkki on kuvan Coit Tower. Torni oli liekeissä San Andreas -katastrofielokuvassa, joka sai ensi-iltansa tänä kesänä. Edustalla yksi San Franciscon vanhoista ratikkavaunuista, jotka liikennöivät edelleen.
Jäipä jotakin mukavaa hampaankoloon seuraavaakin San Franin visiittiä varten: Forbes Island, kelluva ravintola. Takana vasemmalla oma suosikkinähtävyyteni Alcatrazin vankilasaari, jossa emme kylläkään tällä kertaa käyneet.
Toisen maailmansodan USS Pampanito -sukellusvene oli itselleni uusi tuttavuus. Sukellusvene sijaitsee laiturin 45 kupeessa. 
Sukellusveneen komentokeskus. Sukellusveneeseen oli korkokantakengillä pääsy kielletty sen vaikeakulkuisuuden vuoksi. Näin jälkikäteen voin omasta kokemuksestani todeta, että myös pitkä ja kapea hame oli erittäin epäkäytännöllinen noissa ahtaissa tiloissa ja tikapuurappusissa.


Tällä visiitillä tuli korkattua myös San Franciscon museokäynnit, sillä sukellusvenelaiturin kupeessa sijaitsi mielenkiintoinen Musée Mécanique. Museossa on yli 200 kolikkopeliä ikivanhoista aina nykyaikaisiin videopeleihin. Museossa onkin näytillä ja pelattavissa maailman suurin yksityisomisteinen kolikkopelien kokoelma ja kaikki nuo pelit siis edelleenkin toimivat! Museo, joka on käytännössä yksi isohko pelihalli, ei peri pääsymaksuja ja on avoinna 365 päivää vuodessa.




Laughing Sal eli naurava Sal. Joku laittoi kohdallamme kolikon masiinaan ja kuulimme itsekin Salin naurun. Kääk! En yhtään ihmettele, jos nauru on aikoinaan enemmän pelottanut kuin viihdyttänyt lapsia.

Miten on, väännettäiskös vähän kättä? :-)

Pelimuseon jälkeen lähdimme etsimään lounaspaikkaa. Fisherman's Wharfin ruokapaikkojen ollessa tupaten täynnä, lähdimme nousemaan takaisin kohti Union Squarea. Matkalla eteemme tuli pieni hampurilaispaikka ja poikkesimme siihen. Paikka olikin äänestetty kaupunkilaisten mielestä kaupungin parhaimmaksi hampurilaispaikaksi useana vuonna, eikä meidänkään seurueella ollut annoksistamme mitään valitettavaa, päinvastoin. Hymyssä suin ja masut pullollaan jatkoimme matkaa tuon myöhäisen lounaan jälkeen. 


Ja tähän se päättyi...


Sittenpä olikin jo pian aika sanoa vieraillemme heipat ja suunnata ukkokullan kanssa omat nokkamme takaisin kohti Piilaaksoa. Tällainen siis oli 24-tuntisen San Franciscon vierailumme nähtävyys- ja kokemusosio. Mutta ei, eihän tämä sentään vielä mikään tehopakattu ollut, sillä San Francisco -vuorokauteemme mahtuivat myös yhdet päivä- ja yöunet. Lisäksi ehdimme viettää kolme mukavaa ruokailuhetkeä: illallinen Coppolan ravintolassa, aamiainen periamerikkalaisessa dinerissa sekä lounas muhkeiden hampurilaisten paikassa.

Niinpä pää kolmantena jalkana meidän ei tarvinnut edes ravata. Tosin puhelimessani olevan sovelluksen mukaan tulimme kävelleeksi tuon 24 tunnin aikana yli 11 km ja kieltämättä kilometrit, paikoitellen melko jyrkkine nousuineen ja laskuineen hiukan jaloissa lopulta tuntuivatkin. Kaupan päälle ja muistoksi saimme vielä auringon kevyesti käräyttämät otsat. He hee.  

Mutta hei, ensi postauksessa kerron vielä millaiset pari havaintoa tulin tämän San Franciscon pikavisiittimme tiimoilta tehneeksi. Siihen asti sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

maanantai 9. helmikuuta 2015

Coppola-viikonloppu

Oli monien yhteensattumien summa, että viime viikonlopusta muodostui lopulta sellainen kuin siitä tuli. Toisistaan riippumattomista syistä tulimme lauantaina ukkokullan kanssa käyneeksi Francis Ford Coppolan viinitilalla Geyservillessa ja sunnuntaina samaisen herran omistamassa ruokaravintolassa San Franciscossa. Niinpä nimesin viikonloppumme Coppola-viikonlopuksi ja kerron nyt noista mielenkiintoisista paikoista teille hiukan lisää. 

Tosiaan, useimmat taitavat tuntea Coppolan ainoastaan hänen elokuvaohjauksistaan, mutta miehellä on näppinsä pelissä myös viini-, kahvila- ja ravintolabisneksessäkin. Tämä postaukseni raottanee teille nyt hiukan näitä elokuvien lisäksi herran harjoittamia muita liiketoimia.


Portti Coppolan viinitilalle.



Coppolan viinitila(t)


Francis Ford Coppolan viinitila, Francis Ford Coppola Winery, sijaitsee 1,5-2 h ajomatkan päässä San Franciscosta pohjoiseen, Geyservillessa Sonoman laaksossa. Viinitila maistiaishuoneineen aukaistaan yleisölle päivittäin klo 11 ja olimme paikan päällä hiukan etuajassa. Suomalainen roikkuu siis oven rivassa viinitiloillakin jo ennen niiden aukaisua ;-) Viinitilan pihapiiriin pääsi kuitenkin jo avonaisista porteista tutustumaan ja eteemme avautuivat uima-allas aurinkotuoleineen ja yleensä rantahietikoilta tutun näköiset pukukopit. 
Coppolan koppeja.


Viinitilalta on mahdollisuus varata itselleen maksutta uima-altaan aurinkotuoleja ja oma pukukoppi päiväksi käyttöön. Juomapuolesta ei varmaankaan tule niukkuutta, viinitilalla kun ollaan. 


Seuraavaksi huomioni kiinnittyi uima-altaan takana liehuviin lippuihin. Mitä minun silmäni näkivätkään? Ihka aito EU-lippu! On muuten ensimmäinen näkemäni EU-lippu Amerikan mantereella. Välittömästi mieleeni putkahti ajatus, että olikos Coppolan ukkeli nyt saanut jotakin EU-tukirahoja, vai? Vipuvoimaa EU:sta ja sitä rataa.

Ihmettelin tätä ääneen sosiaalisessa mediassa ja sainkin sitä kautta vihiä, että Coppolan viinitilan perustaja oli suomalaissyntyinen Gustave Niebaum ja EU-lippu voisi liehua tilalla sen vuoksi. Tätä suomalaista perustajaa ei kuitenkaan missään yhteydessä mainittu viinitilalla, jossa olimme. Ei, vaikka kerroimme olevamme alunperin Suomesta. Ja ilmankos. Jälkeenpäin tarkempi tarkastelu internetin ihmeellisestä maailmasta nimittäin toi esille, että suomalaissyntyisen Niebaumin vuonna 1880 perustama viinitila on Coppolan toinen viinitila, Rubicon Estate Winery. Tämä viinitila sijaitsee Sonoma-laakson naapurissa Napa-laaksossa ja on tunnettu Inglenook-viinistään. Jaahas, että Coppolalla onkin sitten kaksi eri viinitilaa.

Tämä Sonoma-laakson viinitila ainakin oli meidän mieleemme. Tilalle oli rakennettu pieni museo Coppolan elokuviin liittyen. Joissakin esitteissä luki sen olevan teemapuisto, mutta itselläni teemapuistosta tulee mieleen lähinnä härveleitä täynnä oleva hullunmylly. Tämä paikka ei onneksi ollut sellainen ja sen vuoksi kutsun sitä tässä ennemmin museoksi. Näytillä oli paljon mielenkiintoista, Coppolan elokuviin liittyvää alkuperäistä rekvisiittaa ja tietoutta. No, seuraavat kuvat puhukoot puolestaan:


Kummisetä-elokuvan alkuperäinen pöytä ja tuoli.



Coppolan Oscarit ja muita palkintoja. Vitriinissä oli jopa Oscarien jakotilaisuudessa auki revittyjä alkuperäisiä kirjekuoria.
Tucker-elokuvan auto.

Lisäksi viinitilalla sijaitsi myymälä, josta pystyi ostamaan kaikenlaisia viiniaiheisia, ja vähän aiheen ohikin olevia tuotteita. Toisin kuin luulin, tuotteita ei oltu hinnoiteltu mitenkään taivaisiin, mihin mielestäni jotkut viinitilat täällä pahemman kerran sortuvat, ja niinpä mekin uskalsimme muutamia mukavia ostoksia tehdä. Myymälän puolella hiukan hämmästelin ranskalaispainotteisia tuotteita. Oli ranskalaisen keittiön keittokirjoja, Pastis-laseja, Vive la France -tyyppistä seinätaulua ja sen sellaista. Mistä tämä Ranska-fanitus johtui, jäi minulle vielä arvoitukseksi. Olisiko kunnianosoitus ranskalaisille rypälelajikkeille tai ranskalaisille elokuville? Mene ja tiedä Coppolan aivoituksia.


Coppola-viinejä, joista osaa maistelimme viinitilan maisteluhuoneessa (Tasting Room).

Viinitilalla oli myös oma ruokaravintolansa, jossa emme kylläkään käyneet. Lisäksi olisi ollut mahdollisuus osallistua esittelykierrokselle, mutta se kuulema keskittyy enemmän Coppolan visioihin siitä, mihin suuntaan hän haluaa viinitilaansa ja sen pihaa vielä kehittää. Emme lähteneet kierrokselle ja itseasiassa tuo pieni elokuvamuseo, joka Coppolan tuotannosta oli viinitilalle tehty, riitti viihdyttämään meitä pitkän aikaa. Mielenkiintoista katseltavaa. Lopuksi vielä pienet maistiaiset viinitilan maisteluhuoneessa ja pari makuhermoja kutkuttavaa viiniostosta kotiin. Mahtava lauantai-iltapäivä! 


Coppolan Cafe Zoetrope -ravintola San Franciscossa


Sunnuntaille olimme sopineet Suomesta vierailevan ystäväpariskuntamme kanssa lounastreffit San Franciscoon ja ukkokulta oli jo aiemmin sattumoisin ehdottanut juuri Coppolan ravintolaa. No, sehän vain kruunasi meidän Coppola-viikonloppumme.

Ravintola sijaitsee kolmion mallisen rakennuksen katutasossa. Paikan päälle suunnistamisessa auttaa maamerkkinä tuo piikikäs pilvenpiirtäjä taustalla.

Cafe Zoetrope on italialaisravintola, joka sijaitsee San Franciscon Telegraph Hill -kaupunginosassa Kearny Streetilla. Kun ensimmäistä kertaa paikkaan menin noin kolme vuotta sitten, odotin valkoisia pöytäliinoja ja kristallilamppuja katossa, mutta paikkahan on mukavan rento ja kuitenkin oikein viihtyisä. Lisäksi ruoka on ollut joka kerta todella hyvää. Listalta löytyy lähinnä italialaisia alkupaloja, salaatteja, pasta-annoksia, pitsoja sekä tietenkin kattava valikoima Coppolan viinejä. Ja ainakin pasta-annokset pystyvät muuten valmistamaan pyydettäessä täysin gluteenittomina, ken sellaista kaipailee. 

Cafe Zoetrope sisältä.

Kuulema ohjaaja-ravintoloitsija itsekin vierailee silloin tällöin ravintolassaan ja hänellä onkin siellä oma nimikkopöytänsä. Pahus! Eipä sattunut herra osumaan tälläkään kertaa samaan aikaan paikalle meidän seurueen kanssa. Pitää siis käydä ravintolassa ahkerasti vastaisuudessakin.

Tällaisia maistiaisia tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!